Lauantaiaamu ja mulla on ihan kuin kankkunen. Join eilen saunan jälkeen yhden holittoman oluen ja tempaisin syntisesti yhden röökin. Nyt on sit tahmeeta. Voe helvetin perkele ja tonttusten perseet! Tähänkö on tultu? Ei kestä....
Venäläiset pyllyreiät (donitsit) ja paskakaneligiflarit ovat vaihtuneet suloisiin piparikakkuihin. Pipari on Jumalan lahja joululle. Niitä voi mielekkäästi napsia viikonlopun aamukahvilla useita. Kymmeniä, satoja, tuhansia.... Aloitan niiden nutustelun joulukuussa, mutta jouluna niitä ei syö enää Erkkikään. Nyt täytyy huomauttaa, että tämä herkkupersettely on vain viikonlopun aamuja varten. Viikolla vedetään ihan sairaan terveellinen bregu ja ollaan muutenkin ihmisiks. Viikonloppuna bailataan ja vedetään alkoholitonta olutta ja piparei, auts!
Nalle Jääkarhunen rakastaa pakkasta! Ihan hienoa, että meillä on taas oikea talvi. Ja lumi. Ja valo. Ostin viime talvena lämpimän ja hyvän talvitakin. Kaivoinkin sen esiin ja olin siitä onnellinen. Hyvä asuste parempi mieli. Tänä talvena kaivetaan myös sukset esiin ja sivakoidaan. Fiilistely hiihtely on kaunis asia. Kirkas auringon paiste, kipakka pakkanen jäällä, reppu täynnä evästä ja kuumaa kakaota. Hei, vähänkö hienoo.... Siinä hyvä harraste. Piste.
Olen vieläkin ihan fiiliksissä siitä Chisun keikasta. Vaikka se lähteminen saattaa olla joskus työlästä ja haastavaakin, niin on se vain pirun antoisaa ja palkitsevaa. Vaivaiset pari tuntia keskellä arkista viikkoa tuntui kuin olisin piipahtanut Rio de Janeirossa. Ja kaiken tämän hyvän lisäksi olen rakastunut esittävään artistiin. Huikean kaunis pakkaus! Ja mitkä huulet, mamma mia! Haiskahtaa heterolle.... siis minä, häh? Vanha on ihan sekaisin.....
Enihau, tästä tormistuneena varasin liput Ylioppilaskunnan kuoron ( miten helvetissä tuo kirjoitetaan ja oliko se edes kunnan? Vai viraston vai mikä....) kauneimmat joululaulut konserttiin. Sitä ennen menemme joululounaalle Katajanokan kasinolle. Siis sellainen joulubuffet hässäkkä. Saa syödä ihan sikana sikaa. Hyi ja hui, brutaalia....
Ukkorähjä lähtee tänään bilettää. Ja minä jään pikku koiran kans himaan. Lauantai-iltana?!
Tämmöistä heitteille jättöä ei ole tapahtunut meidän yhteisen taipaleen aikana kertaakaan. Ukko lähtee ja minä jään. Yleensä minä lähden ja ukko jää. Virkistävää vaihtelua....
Noh, mie pistän pikkujoulut pystyyn. Onhan mulla tuolla viinipullojen jämät viikonlopulta ja glögiäkin voisi kupposellisen siemaista.... Ensin ajattelin vetää ihan matalalla profiililla ja tilata pizzaa. Olla silleen helposti.
Mutta KokkiKurmee on toista mieltä. Alkuruuaksi keitän sipulikeittoa ja paahdettua ruisleipää. Ukko ei voi syödä ko. olevaa keitosta, joten tilaisuuteni on tullut. Rakastan sipulikeittoa. Sitä siis. Pääruokana nauttii hän sisäfilettä ja raikasta vihersalaattia. Jälkiruoka oikaistaan ja tyydyn Fasun omenapiirakkaan ja Aino jäätelö iki-ihanaan.
Onhan tuossa jo pikkujoulua kerrakseen. Tip, tap, tipetipe tööööööt!
Nyt on siis viikonloppu. On taas paljon hommaa. En oikein ymmärrä, kun minulla on joka viikonloppu vaikka mitä "hommaa." Luulisi, että jossakin vaiheessa nämä "hommat" loppuisivat. Mutta ei. Ne samat "hommat" ovat tekemättä ja tekemättä... Kuinka tämä on mahdollista? Onko minusta piruvie tullut vanha? Haahuilen ja unelmoin, enkä saa mitään aikaiseksi. Ei ollenkaan mua. Outo tapa, kumma tyyli....
Nyt täytyy topakoitua ja hommat helvetti hoitumaan! Nythän mä keksin, aina voin syyttää tätä tupakan vieroituslääkettä! Se saa minut saamattomaksi. En se minä ole.... Tänään leivon saatana sämpylöitä! Ja paistan joulutorttuja, jumalauta!
Oikeasti minä en ole saamaton. Minulla on vain nykyään niin kiire. Nämä viikonlopun vapaapäivät ( minulla siis kolme kokonaista) eivät riitä tekemisiini. Olen siis vanhuuttani hidastunut. Siinä se syy. Hyvä. Hissun kissun mennään. Elä hötkyile. Varo heikkoja luitas!
Kiireestä tuli mieleeni naamakirja. Veispuukki, feissari ja facebook. Voiko olla, että tämä kallisarvoinen aikani menee siellä naamakirjassa päivystämiseen? Voe perseen perse!
Siitä on tullut tapa, joka saa aikaan riippuvuutta. Aamulla aamiainen nautitaan nykyään naamakirjan äärellä. Ja siitä se lähtee. Jatkuvaa tsekkaamista ja minulle täysin merkityksettömien asioiden rekisteröintiä. Älytöntä!
Oikeat yhteydenotot ja ihmissuhteet jää minimiin, jos niitä on olleenkaan. Ihmiset häviää toinen toisiltaan. Vakavaa.... Naamakirja hallitsee. Ollaan ystäviä vain sähköisesti. Jep.
En sano, etteikö olisi paljon hyvääkin. On mukavaa pitää yhteyttä vuosien takaisiin ystäviin ja kaukaisiin sukulaisiin. Mutta minusta tuntuu, että mulla ( varmaan aika monella) on lähtenyt lapanen moposta. Vai onko se normaalia tätä aikaa, päivää, että istutaan tietokoneella ja ollaan kavereiden kans? En tiedä, taidan olla vain niin vanhankansanihminen, enkä niin mediaseksikäs. Olen vakavasti harkinnut irtiottoa ja hyvästelen kaikki sähköiset ystävät. Mitä minulle jää? Toivottavasti elämä. Kestänkö armottomat vieroitusoireet vai alanko hyppiä seinille? Onko FB vieroitusoireisiin olemassa joku lääke? Kyllä on. esim. kuntosali, lenkkipolku, pyllymäki. Vaik mitä, Herra Jumala ja muut enkelin pierut!
Nyt olen vetänyt kolme isoa kuppia mokkoo ja ainakin seittemäntoista piparii. Olen piparipöhnässä ja mulla on hirveet nikkikset (nikotiinin vieroitusoireet.) Mulla taitaa olla koko ajan joku oire tai vieroitus päällä. Sairasta. Sitä saa mitä tilaa. Eilinen rööki käynnisti taas voimallisen halun. Mutta olen vahva, enkä anna itseni haluta. Sairasta rääkkäämistä tämäkin. Kärsi, kärsi. Valoa kohti mennään!
Vielä yks fucking pipari ja sit lähden uimaaaaan! Onko jo avantoooooo???!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti