Taakse jätetty edestä löytyy

Huh, huokasen. Huokasen kaks kertaa, jopa kolme. Ei sitä arvaa lähtiessään mihin ihmeeseen on ittensä pistänyt. Vaikka muuttofirma hoiti pääsääntöisesti kantamisen, niin mie olen ihan poikki. En edes viitsi antaa kuvitelmaa ettenkö olisi. Ja saan olla. Kovvoo hommoo, sano. Yhtään minuuttia ei ollut ylimääräistä aikaa ja kamojen saattaminen muutettavaan kuntoon oli saavutus. Siellä niin kököttää mun koti, tyhjissä huoneissa remontin keskellä. Jotenkin lohdutonta. Tässä saavutuksessa ei ole varsinaista palkintoa. Ei ole sitä ihanaa tunnetta, kun pääset laittelee kamoja ja uutta kotia. Se odottuttaa vielä.

Kyökkinäkymä ihastuttaa

Keittiön välitilamatsku on valittu

Nousee nousee

Juu, odotuttaa. On ilmennyt, että keittiön ja kylppärin välinen seinä on läpensä paska. Se joudutaan tod.näk. uusimaan kokonaan. Suihkutilasta on löytynyt kosteutta. Jouduttaanko kuivattaa. Eli ei mene niin kuin... työ tiiätte. Vituttaako? En tällä hetkellä jaksa. On sen verta väsy. Remonteissa voi tulla yllättäviä käänteitä, senhän nyt tietää erkki ja eveliinakin. Hankalaks tämän tekee se, että meidän pitäisi muuttaa sinne parin viikon päästä ja kaikki kamat on rempan tiellä. Ees taas niitä kuskataan, että pääsee tekemään. Ääääh...

Tässä lattia ( vinyyli) ja makkarin yks tapetti ( tulossa.)

Millainen on veren myrkytys tai joku? On tässä ilmennyt, että mun käsien niveliin sattuu. Silleen ihan kiitettävästi. Eilen pikkurillin eka nivel turposi ja siihen nousu kaksi pattia. Punainenkin on vallan. Sitä ei voi kivultaan taivuttaa. Aamuisin kädet ovat toimimattomat. Ei kai se reumaa pukkaa vai liikaa remppaa. Mää tuota tiiä. Ei kiva taas. Tohtori Netti. M. Janhunen sanoisi: "Diagnoosina repivä remonttireuma." Jess!

Kylppäri eestä...

...kylppäri takaa

Evakos ollaan. Onneks tää kaikki on jo mulle niin tuttua. Huutolainen, hyljeksitty. On saattanut yhden muuton päätökseen, niin täällä voi aloittaa toista. Ja mikäs, onhan mulla hyvä treeni alla. Tää menee vasemmalla kädellä, vaikka ilman sormii. Ja jalakoja. Ei pidä valittaa, mutta olisin kernaasti ottanut tähän väliin kylpyläloman tai jotain jossain. Ei auta, remppa jatkuu, pakkaus jatkuu ja mökki pitäisi siivota, että pääsee sinne evakkoon. Siivoo, siivoo, siivoo. Tämän jälkeen mie en siivoo. Oksennan toluu ja rättei.

Vaatehuone on purettu

Tässä samalla olen duunaillut koulun lopputyötä. Kuvannut pariin otteeseen ja tänään saan apuja sen kasaamisessa. Teettää töitä, mutta on ollut enemmän kuin lopputyö. Pitänyt mua otteessaan ja ajatuksissa. Jos onnistun, niin tulossa on hyvää settii. Se on antanut minulle ja toivottavasti antaa myös muille ajattelemisen aihetta. Taas kerran ymmärrän valokuvan voimallisen vaikutuksen. Mennään syvis vesis ja silleen.

Todistettavasti tyhjennetty

Bai bai Vuosaari!

Juotiin UK:N kans eilen pullo skumppaa. Kurmasin ihan päihtymistarkoituksessa. Joka paikkaa kolotti niin vietävästi ettei sitä kestänyt selevitepäin. UK:oo sammui samantien sohvalle ja mää pistin joraten illallista pöytään. Tehostin alkoholin vaikutusta alkoholilla ja join muutaman oluen. Syötiin ja mää sammuin menomatkalla makkariin. Ei mitään havaintoo. Alakerran ugalabugala ulukomainen pariskuntaa huudatti äänetoistolaitteitaan ja olin hetken, että menen pattereita pitkin vaijentamaan älämölön. Nukahdin siihen, ei mitään havaintoo. Minä?! Nukahdin älämölöön! Jo on aikoihin eletty.

Mies vailla menneisyyttä

Viimeisiä viedään. Vikapäivä ennen muuttoa. Samalla, kun laitan elämääni laatikoihin, teen jäähyväisiä. Kaikki on viimeistä kertaa tässä ja nyt. Vikapostaus näiltä huudeilta, tässä maisemassa, tässä työhuoneen ikkunan edessä. Katson tarkkaan ja tallennan.

Viisi vuotta hurahti tuosta vaan. Kotiuduinko koskaan tänne näin. Alku oli hankalaa ja olin lähdössä takaisin minulle rakkaille kulmille. Lähtö hieman viivähti ja omalla tavallani olen oppinut viihtymään myös täällä. Eikö se ole loppujen lopuksi niin, että ihminen viihtyy juuri siellä missä on ne rakkaimmat. Tekeekö paikka ihmisen vai ihminen paikan. En toki yhtään laita vastaan, että pääsen takas kotiseuduille, sillä sitä Espoo on minulle. Tunne siellä päin on nimittäin vahvasti takaisin kotiin. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutkimaan tienoot ja tekemään kaiken taas tutuks. Sekin on ihmiselle hyväks, että vaihtaa välillä maisemia. On niin kuin jotenkin uus. Kaikki.

Yks pakkaa kaks kakkaa muuta sitten ei tarvitakkaan

Pakkaaminen saavuttaa kliimaksiaan. Vaikka se on raskasta, niin samalla äärimmäisen tyydyttävää. Kaapit tyhjenee, tilaa aukeaa ja minä olen valmis. On ihanaa riehua rätin kans ja pestä paikkoja. Kummallisesti sitä pölyä ja likaakin löytyy. Muka siisti ihminen. Tällainen perusteellinen pesu tuottaa jotakin alkukantaista mielihyvää. Toki, sen rätin kans heiluu muutoinkin, mut en mää mikään nyysijä ole. Kattilakomeroa en ollut pyyhkinyt sitten viiteen vuoteen. Sinne niin perälle on vaikea päästä ja niin on jäänyt. Uusille asukkaille pitää tehdä parasta puhdasta. On sit kiva tulla uuteen kotiin. Itse arvostan sellaista erityisen paljon.

Meittin muutto menee siis näin. Huomenna tulee muuttofirma ykstoistkolmekymmentä. Mun kamat matkaa jo Maininkitielle. Toivon todella, että yhden huoneen lattia olisi jo laitettu ja sinne niin pakataan mun maallinen omaisuus. Muutan taas evakkoon, mutta vain pariksi viikoksi. Seuraava steppi on UK:n muutto 12.5. Silloin purjehdimme lopullisesti yhteiseen satamaan ja asettaudumme lempemme pikkuiseen pesään. Remontti ei suinkaan ole vielä silloin valmis. Elättelen toivetta, että kaik muu olisi jo asuttavassa kunnossa, mut kylpytilat ottaa sen viisi viikkoa ja purku alkoi tiistaina. Jos tämä kaikki ahistaa liikaa ja remontti on sietämätön, niin aina voisi asustella mökillä väliaikaisesti. Joku takaportti.

Guud bai mai laav ja Tolu

On mulla vähän haiku. Se on sama kuin ikävä, mut silleen semisti. Se hetki, kun kaikki kamat on viety ja viimeinen rätin heilautus tehty. Olet entisessä kodissasi yksin, se on jäähyväinen. Voi olla, että pieni kristallin kirkas ja suolainen kyynel vierähtää iän karheuttamalle ja turvonneelle poskelleni.  Yksi vaihe elämässä on takana ja kohti uusia koteja. Jos elämässä ei mitään muuta jää mieleen, niin kodit muistaa aina. Tavallaan sitä mennyttä elämää elää kotiensa kautta. Muistaa missä oli sekin joulu, kun sain paketista suihkusetin tai sen puurokattilan. Missä vietettiin mun nelikymppiset, missä asuin silloin, kun joku tuli elämääni ja joku lähti. Kodit ovat elämän päiväkirjoja. Hah, löysin muuten kellarista yhdenkin päiväkirjan ja jäin sitä kevyesti lueskelemaan. Hitto, miten sitä onkin voinut joskus olla niin naivi ja hölömö. En sit tiedä, onko kehitys mennyt eteen vai taaksepäin, mutta kirja lähti tunkiolle. Olen mies vailla menneisyyttä ja se tuntuu hyvälle. Nyt p a k k a a m a a n! Se on menoa nyt!

Etiäpäin, sano reiska kun remppaa teki

Se yhtälö, että teet muuttoa, teet remppaa ja hommaat kaiken tarvittavan ja yrittäisit myös päivittää blogia, ei oikein toimi. On vaan liikaa liikkuvia osia ja aikataulullisesti liian kiire. Aamuiset hetkeni ovat menetettyjä, tohina alkaa het aamusta, ja se kestää hamaan iltaan asti. Tunnen siitä syyllisyyttä, siis siitä, että en päivitä. Tää on niin mun juttu ja nyt tällä lailla jätän homman hoitamatta. Nyt kuitenkin pieni välikatsaus. Hengissä ollaan ja kaikki etenee kuin junan vessa. Hetkinen, eihän se etene, eiks se toiminut. Junan vessa meinaan.

Vanha keittiö on purettu. Se meni sitä tarvitsevalle perheelle Forssaan. Siitä tuli hyvä mieli. Käyttöön tulee, seitsemän henkiselle perheelle, jotka laajentavat omaa taloa. Keittiö oli hyvässä kunnossa, tosi hyvässä ja tällainen kierrätys on enemmän kuin järkevää. Itse asiassa kaikki kamat, mitä olen muille tarjonnut, ovat menneet. Kaksi kaappia odottaa vielä noutajaansa. Mut siis aika kiva. Kamat menee käyttöön ja me säästymme jäte ja kuljetusmaksuilta. Olen rakastunut tori.fi.

Vanha läks, tilalle jäi tyhjyys

Tänään tulee tavaran noutaja. Kotona olevan minulle tarpeettoman. Ajatelkaa, siitä saa maksun. Niin kuin olen kertonut, luovun kaikenlaisesta turhasta. Juurikin tämän päivityksen jälkeen lähden selvittämään kaksi kellarikomeroa. Siellä on paljon, paljon kaikkea ja ne saa nyt mennä. Tämä on se muutto, kun jätän vanhaa taakseni ja annan uuden selkeämmän elämän tulla.

Remontti on siinä vaiheessa, että tehdään pirusti, mutta silti tuntuu ettei tehdä mitään. Seinien tasoittelua, lisää maalia pintaan ja silleen. Remppareiskoja saa odotella, kuten aina. Ovat kiireisiä miehiä, ymmärrän. Meillä alkaisi olla hommat silleen putkessa, että lattiaa pääsisi jo laittamaan. Paitsi, että uutta lattiaa ei vielä ole, se tulee Ti. Niin kuin tulee uusi keittiö ja kaihdinmies ottamaan mittoja.

Tasoitetapetin päälle maalipintaa

Osa seinistä pitää vielä tasoittaa, ovat paskamaisella lasikuidulla. Annoin tasoitusoperaation reiskoille. Ennen sitä, me emme voi niille tehdä mitään. Jälkeen tasoituksen niihin tulee maalipinta, joten se on pala kakkua vain. Kyllä hommat kuitenkin etenee. Mulle tietysti pitäisi olla jo valmista, joten joutuu hermoja jäähdyttelee. Olen tässä yrittänyt opetella, että en ressaisi ennakkoon. Mä ymmärrän sen, että se on niin turhaa. Miks murehtia sitä, että keittiötä ei saada kasaan ja kylppäriremppa ei valmistu ikinä jne. jne. Stressaan sitten, jos on oikeasti sen tarve. Turha ennakkoon. Okkei, välillä mä jopa pystyn siihen, kunnes taas huomaan mitä pikku pää ajattelee...

Ou jees. Nyt parit puhelut ja sit kellariin tutkimusmatkalle. Aika jännä penkoo vanhoja kamoja, sieltä löytyy yllätyksiä ja muistoja. Sit pitäisi keretä tattarisuolle, bauhausiin ja yhdeltä pitäisi olla vastaan ottamassa uutta jääkaappia. Sen jälkeen parin seinän maalaus ja yhteen tapetti. Kello kaheksan tulisi kamojen noutaja. Siinäpä sitä yhelle päivälle. Adios!

Aika on vain käsite

Olenko jo valittanut, et miks kaikki asiat pitää tulla aina yhtäaikaa? Jos olen, niin nyt totean tuplasti. Koko talvi olisi ollut aikaa kaikelle, niin ei. Möllötettiin tekemättä mitään ja nyt on sit liian kans. Ei meinaa aika riittää ja siitä mie en tykkää. Onneks olen luonteeltani tehokas ( kun sille päälle satun ) ja saan paljon aikaseks. Ainut ongelma on pään sisäisen kovalevyn täyttyminen. Ei taho muistikapasiteetti riittää ja välillä pätkii pahasti. Ilman muutto/remonttimuistikirjaa olisin hukassa, enkä enää tietäisi missä osoitteessa asun, mihin olen muuttamassa ja missä teen remppaa. Ajatelkaas, jos menisi niin sekaisin, että luulisi muuttavansa tähän siitä uudesta.

Maalari maalaa taloa eiku seinää

Ei varmasti ole sellaista remppaa ja muuttoa, että aikataulu olisi väljä ettei peräti löysä. Ei ainakaan mulla ole ollut. Olin ajatellut, että pääsiäisen pyhinä saadaan maalattavat pinnat redi. Ei saatu. Menen tänään ennen duunii jatkamaan ja tapaan samalla remppareiskan. Lyödään aikataulut heidän osalta kiinni. Samaan syssyyn pitäisi sopia kylppäriremppa urakoitsijan kanssa. Toisaalta on ihanaa, kun elämä on äksön, mut en laittaisi pahaks, jos saisi pikkasen tuntia vuorokauteen lisää ja jaksamista tekemiseen. On jotensakin poikki. Tiiättekö, sellainen raskas uuvelo ihmiskehossa. Ei ihan ole tottunut tälleen riehuu. Menenöön liikunnallisesta suorituksesta. Hyvä. Ja onneks lepo auttaa.

Erikoismaalaustekniikka seinä.

Millään ei olisi kiire, jos ei pitäisi muuttaa vielä uuteen. Mun asunto pitää olla tyhjä viikon päästä ja pakkaaminenkin on pahasti kesken ( vaikka aloitin ajoissa.) Koulun lopputyö painaa päälle ja UK:n muutto pitäisi tehdä 12.5. Kauhuskenaario muutosta remontin keskelle taitaa toteutua tai siis toteutuu ainakin kylppärin osalta. Elättelen toiveita, että kyökki olisi valmis. Duunissakin pitäisi käydä ja simat laittaa ja munkit paistaa. Hah, tuo nyt oli pahin vitsi ikinä. Mää mitään munkkii laita.

Keittiön musta seinä.

Mökillekin olisi kiva päästä. Ei pääse. Onneks kelit on mitä on. Ei ole niin hirvee palo sinne pakkaseen. Uhkailee lämmintä vappuu, minä toivon kylmää ja räntää, että saan tehdä remppaa vailla mökkille pääsyn tuskaa. Mitä tuosta, kerkeehän tuonne. On vielä kesää talvea jäljellä.

Ihana harmaa. Tästä tulee seinien "pääväri."

Laiska töitään luettelee, sano. Mut saatiin me kivasti aikaiseksi. Pitää osata antaa myös kiitosta, eikä vain valittaa typerää kiirettä. Keittiön musta seinä on valmis ja hieno. Kiva matta, softi sanoisin. Olohuoneen erikoismaalaustekniikka oli työläs, mut olen lopputulokseen tyytyväinen. Nään sen jo lopullisessa kokonaisuudessa kaiken muun suunnittelemani pyhässä yhtenäisyydessä. Kivasti tukevat toinen toisiaan. Kun saadaan kaikki muut pinnat valmiiksi, lattiat, seinät ja yksi fototapetti olisi tulossa. Tuskin maltan odottaa valmista lopputulosta. Tämä on se asia miksi tätä härdellii jaksaa. Saa tehä itselle juuri sellaista kuin haluaa. Jette kiva de. Personoitua jälkeä sanoisin.

En siis valita vaikka valitan. Tätähän mää halusin. Sanotaanko nyt näin - puolentoista kuukauden kuluttua kaikki on kaukainen muisto vain ja me toivottavasti asustelemme tyytyväisenä uutta ja valmista kotia. Sitä kohti. Jaksaa, jaksaa. Painaa, painaa...

Ai laav mai njuu houm

Hengissä ollaan ja täys tohina päällä. Ei ole pahemmin tarvinnut munia maalailla, eikä pashaa, saatika mämmiä nauttia. Se on nyt sitä. Ihan pelkkää remonttia. Pitkiä päiviä, rättipoikki illalla kaatuu sänkyyn. Samalla rankkaa, mut jotenkin ihanaa.

Keittiö on hommattu, tänään käydään ostaa lattia. Päädyttiin muuten vinyylikorkkilattiaan. Saatte kuvia ja postauksia tuota tuonnempana. Tahtoo tää postaus jäädä, kun ei ole oikein aikaa ja sit on niin poikki, ettei kissa saata sanoa, miau.

Rouvalla vauhti päällä

Mitä ollaan saatu aikaiseksi? Tapetin perkeleet osoittautui juuri niiksi hankaliksi etteivät lähde irti kuin pikku suikaleina. Rouvan hermot ei sellaista kestä ja päätettiin, et osa seinistä on pakko levyttää uudelleen. Pirukaan perkele sellaisia tapettimääriä irti revi. Betoniseinistä lähti vielä suht ookoo ja niiden kimpussa onkin mennyt kaksi ensimmäistä päivää.

Valoa!

Eilen päästin jo maalaamaan. Keittiön katto sai uuden valkoisen ja olkkarin iso seinä erikoismaalaustekniikkaa. Asunnon väritys tulee pinnoiltaan olemaan mustaharmaavalkoinen. Keittiöstä voi tulla aika "äijä." Yks seinä mustaksi ja kaapistot on alaosiltaan mattamusta ja ylhäällä mattaharmaa. Kodinkoneet terästä. Onkohan rouvalla hormoonit keväässä, kun niin pitää äijää laittaa.

Espoo! Näkymä partsilta

Juu, hormoonit vai mikä, mut eilen kävelin bauhausissa päin seiniä. Tai itse asiassa lasiovea. Napsahti niin nätisti otsikkoon, että hetken luulin tajun lähteneen. Kiva ventti otsassa ja kiitettävä kipu. Vähäks noloo. Sen verta menin tillin tallin, että onneks kanssaihmiset tuli jeesaa. Onko siis kyseessä se, että rouva on niin innoissaan, että kävelee päin seiniä vai oliko tämä nyt kohtalon johdatusta, että rauhotu nyt vähän. Ei pysty. Niin on paljon tekemistä. Maalikaupoilla oltiin ja miehän pissaan hunajaa kaikkeen mikä liittyy maaliin ja tapettiin. Ai niin, tapettia ollaan kans kovin etsitty. Kaks kivaa löysin jo, mut saas nähä, mikä on sit loppuvalinta.

Jompikumpi tai ei kumpakaan

Olen löytänyt tori.fi. Sinne niin olen ilmoitellut kaikkee halavalla ja ilmaiseksi annetaan. Hirvee suksee. Nytkin sähköposti kilkattaa jatkuvaa viestiä. En tiennyt, et toi on niin helppo ja nopee tapa päästä itselle tarpeettomasta tavarasta eroon. Tässä saattaa vaan käydä niin, että vallan hullaannun ja myyn kaiken. Myyn kohta itseni tai ainakin UK menee hyvään hintaan. Hitsin kiva toi tori.fi!

Värimaailmaa

Ei maar, nyt ei tartte laittaa lilaa luomeen. Katsokaas, mä tahon näyttää remppareiskalle. Kyllä, mie lähen kahville ja rautakauppaan remppavermeet yllä. Ne paskaset ja maaliset rötjäkkeet. Naama punaisena, hikisenä ja niin äijänä. Jotain kiksii siitä saa. Käsveskat ja aurinkopuuteri saa jäädä. Tämä on nyt tosi menoa, eikä mitään rouvain räpellystä. Täytyy vaan yrittää katsoa ympärille ettei nyt henki kulta lähe törmäillessä. Adios!

Anna jo onnistua

Juu, ei nuolasta ennen kuin tipahtaa. Ei meinaan olla uuden asunnon omistajia, toistaiseksi. Viime tiistaille tarkoitetut asuntokaupat peruuntui. Oltiin kyllä asiallisesti pankissa, mutta muutaman epävarmuustekijän takia, emme uskaltaneet laittaa nimiä paperiin. Vaadittiin lisäselvitystä. On sanomattakin selvää, että nyt koetelleen hermoja ja vähän päälle. Hohoijaa, taisin kehua viime postauksessa, kuinka musta on tullut vanha ja viisas, enkä suotta möyhöö. Juu, en möyhöö mut kyl tää voimille ottaa tämmöinen hemmetin säätö. On sitten nuori tahi vanha.

Pettymyksen määrä on ollut musertava. Näytti nimittäin sille, että kauppoja ei pääse syntymään, ja meillä jatkuu se kuluttava uuden kodin löytäminen. Hetken olin jo varma, että kadulle tässä joudutaan. Taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä heittäytyivät hankalaks. Tai miten sen nyt ottaa. Ovat kaikki ikäihmisiä ja asioiden hoito on kankeaa tai onko se jopa haluttomuutta ottaa vastaan uusia asukkaita. Muutosvastarintaa tai jotain. Myyjälle tämä oli tietysti järkytys, koska hän oli asioista pihalle kuin lumiukko. Hän ei asu täällä, eikä kyseisessä asunnossa olemoisinkaan. Asunto on ollut tyhjillään jonkusta aikaa ja kaikki se olennainen ja tärkeä tieto tulevia remontteja kohtaan oli jäänyt hänelle(kin) tiedottamatta. Niin kuin meille kaikille. Asiat selvisi päivää ennen kaupan tekoa ja siksi kaikki kääntyi niin epävarmaksi. Auts.

Tuulta purjeisiin!

Kaksi päivää on s-postit ja kaikki viestit sinkoilleet eestaas ja mitä ihmeellisempää tarinaa on syntynyt. Myyjä laittoi kovat piippuun ja on ilmeisesti nostanut sellaisen älämölön, että Espoonlahti on ollut varpaillaan. Hih, aika kiva aloitus muutolle. Rouva saapuu takas Espouseen! Täältä tulee semmoinen pariskunta, et oksat pois ja männynkävyt. No mut joo, oikeesti meitä johdettiin tietoisesti tai tiedostamatta harhaan ja asiat piti selvittää. Mitään ei vieläkään ole varsinaisesti mustaa valkoisella, koska sellaista tietoa ei ole vielä olemassakaan. On suusanallista informaatio, johon meidän tulee nyt tyytymän. Asiat on nyt kuitenkin silleen selvät, että taloyhtiön puolesta tehtävä kylpyhuoneremontti aloitetaan meidän asunnosta yhtäaikaa remonttimme kanssa jo toukokuussa. Tarkkaa päivämäärä ei ole vielä olemassa, mutta otan sen riskin ja uskallan elää asian kanssa. Lähtökohtahan oli, että meiltä evättiin remontin teko kokonaan ja ilmoitettiin, että huoneistokohtainen remontti alkaa joskus välillä 2017 - 2019.

Onko tämän kaiken tarkoitus se, että meidän ei tulisi muuttaa saman katon alle. On sen verta vaikeaa ollut tämä koko asuntohärdelli. Vai ymmärtäisinkö asian niin, että vaikeuksien kautta voittoon ja lopussa kiitos seisoo. Yhdyn mieluusti jälkimmäiseen. Ei tämä nyt ihan paras aloitus ole ja toivon, että tästä ei seuraa lisähankaluuksia tulevaisuudessa. Voihan se olla, että taloyhtiön kanssa saa jatkuvasti tapella, mutta se riski on vain otettava. Elämässä joutuu joskus menemään riskillä. Tai vaihtoehtoisesti pääsemme uinahtavaan mummolaan ja asustamme siellä onnellisina elämämme loppuun asti pikkuisessa linnun pesässä. Asunnosta tulee mieleen linnun pesä vai oisko se pönttö? On silleen korkeemmalla kalliolla, puiden latvat kurkkii keittiön ikkunasta.

Tänään rouva ei pääse kaupoilla ja joudun valtuuttamaan UK hoitaa asian. Harmittaa, koska tämmöiset ovat sellaisia asioita joita harvoin pääsee fiilistelee. Saattaisin uskoa, että tunnelma kaupoilla on vapautunut ja ylen tyytyväinen. Meille kaikille. Ei ole kenenkään etu, jos asiat menee mönkään. Mua ei silleen hirvitä, koska asunto on meille tehty. Siinä oli kaikki ne kriteerit mitä tavoittelimme. Ja ei sellaisia ihan joka kivan alla kasva. Eikä pidä tarttua kiinni negaatioihin. Varmasti myös paljon hyvää on tulossa. Arvatkaas mitä mä teen pääsiäisenä? Ei varmasti ole vaikea arvata. Juu, r e m o n t t i a ! Hetkinen, eipä olla niin varmoja. Kaikki voi vielä muuttua. Anna jo onnistua, pliide!

Ja menikö niin kuin suunniteltiin

Olen taas palannut maanpinnalle kuvaksesta. Olipa muuten huikee Su-päivä. Opiskeltiin käsisalaman käyttöä ja voin kertoa, että tuli taas yksi tekninen härpäke lisää, jota en siis ymmärrä, enkä hallitse. Mut siks just opiskelen. Yksi päivä, muutama tunti, ei tee minusta vielä asiantuntijaa. Ehei, siihen tarvitaan varmaan vuosi. Mut hurjasti se antaa kuvaukseen lisämahdollisuuksia ja tekee siitä erityisen antoisaa.

Maanantai on alkanut ahistavissa merkeissä. Kaikki ei mene remontin suhteen ihan niin kuin pitäisi. Ei niin. Taloyhtiö ilmoitti, että kylppäriä ja veskiä ei voi, eikä saa remontoida vetämällä pelkät mikrosementit pintaan. Eli koko paska pitää purkaa ja tehdä alusta asti uusiksi. Eniten tässä sapetti nyt se, että taloyhtiö ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut tulevasta remonttista. Yhteistyö on ollut haastavaa, mut sit yhtäkkiä he ovatkin käyneet tekemässä "tarkastuksia ja mittauksia" ilman, että ovat meille ilmoittaneet mitään. Saatika kysyneet omistajalta minkäänlaista lupaa asialle.

Kevät on niin...

Saimme monikohtaisen raportin siitä, mitä kaikkea siellä on ko. remontin esteenä. Selviää, että pinnoissa on kaksi kerrosta vanhaa laattaa ja muovimattoa ja kaikkee muutakin mahollista ja mahotonta. Niitä ei vaan mainittu 2014 tehdyssä kartoituksessa. Me itse tilasimme paikalle kosteusmittauksen ja sen raportin mukaan remontti voitaisiin tehdä suoraan pinnoille.

No, näitä aina tulee. Kapula käteen ja soittamaan suoraan isännöitsijälle. On jo ikäihmisiä ( ilm. koko hallitus ) ja alkuun hän oli lievästi yhteistyökyvytön. Hän mm. kysyi minulta, että olemmeko itse muuttamassa asuntoon? Kerroin, että siitä on tarkoitus remontoida meille uusi, rakas ja yhteinen ensimmäinen koti. Mulla on pelisilmää näissä asioissa ja ei aikaakaan, kun oltiin jo hyvis väleissä ja jonkun asteisessa yhteisymmärryksessä.

Asia on nyt niin, että taloyhtiössä tehdään osakkaiden asuntoihin kylppäriremontteja pintaputkien osalta ja taloyhtiö kustantaa ne. Tässä voisi nyt ajatella, että tehdään yhdessä. Taloyhtiö osallistuu osaan ja me enemmänkin tähän esteettiseen pintaan ja kalusteeseen. Samalla vedetään uudet putket myös kyökkiin ja sehän on nyt jälleen myynnillisesti erittäin hyvä asia. On niin kuin putkivedot sit tulevaan putkiremonttiin valmiina.

...värikästä aikaa. Muurlan maisemii.

Kurjaksi tämän tekee se, että aikataulut ei varmaan mene meidän toiveiden mukaan ja hei kamoon, taas putkiremonttia tiedossa. Joudutaanko asumaan kuinka pitkään vanhan keskellä, se kysyy multa hermoja ja saa mun estetiikan tajun voimaan pahoin evri moorning. Auts. Mut ei kai se auta. Mennään tällä ja toivotaan, et päästään yhteisymmärrykseen asioista. Mie sanoin isännöitsijälle, että ei tässä ole tarkoitus alkaa tappelee, tärkeintä on, että hommat hoidetaan niin kuin ne kuuluu hoitaa ja me saadaan koti, joka on tehty niin kuin ne kuuluu tehdä. Turvallisesti ja tulevaisuutta ajatellen. Jos remontin kans on jo tässä vaiheessa hirveetä vääntöö, ei sitä paranna se, et vedetään vaan mikrosementit pintaan. Haluan olla varma siitä, että kaikki on tehty ok ja vimpan päälle. Näin on näreet vaikka vähän tää nyt nyppiikin, mut jossain myyntivaiheessa saatan kiitellä.

Onko se tämä ikä vai mikä, mutta en ota enää tämmöisistä asioista hernettä nenuun. Turha alkaa möyhöö. Tärkeintä on aina selvittää, kuinka tästä selvitään ja kuinka mennään eteenpäin. Sitä en voi sietää, jos ei olla oikeudenmukaisia. Asiassa kuin asiassa. Ja jos yritetään jotenkin kusettaa. Se tekee mulle näppylöitä ja sit menee myös pinna. Onks musta tullut vanha ja viisas, kun näin tyynesti asioita hoitelen. Hirmu kiva.

Viimeisiä viedään

Täällä ollaan taas. Valokuvauksen ytimessä. Opiskelija pyhättöni antaa viimeisiään. Kelmeä pöytävalo ja patterissa kiertävä, kohiseva vesi tuovat juuri oikeanlaista tunnelmaa. Illalliseksi nautin dogipäkissä kiikuttamani ravintolatähteen ja jälkkäriksi tuplan. Voìla, kun oli herkkua. Jäsenissä painaa viimeiset löylyt Muurlan saunassa, ikävä jää ja haikea mieli. Tämä on tokavika kerta, ensi kerralla vain yksi päivä lopputyön palautuksineen. Se oli sitä siinä.

Vuosi meni ihan liian äkkiä. Olen jotenkin pettynyt, kuinka nopeasti kaikki menikään. Ymmärtänyt samalla, kuinka pienen pienen pintaraapaisun on saanut oppia valokuvausta. Vuosi on ollut todella antoisa ja nälkä, hirveä nälkä jää. Missä jatkan, kuinka jatkan, se on vielä auki, mutta sen tiedän, että jatkan. Tämä vuosi on antanut ymmärryksen siitä, kuinka pitkä matka onkaan siihen, että voisit edes kuvitella hallitsevasi kaikkea sitä mitä valokuvaus pitää sisällään. Näkemystä ei voi opettaa, mutta ilman taitoa, tietoa, et saa esiin sitä mitä haluat välittää ja kertoa. Se on jämpti niin.

Valheet ja Viettelijät...

Tänään kotitehtävän palaute ja meni kyllä alta lipan. Totta kai sitä haluaa onnistua, mutta pidän tärkeänä sitä, että tiesin jo palauttaessani, että tää ei ole ihan kohdillaan. Eli jotain on oppinut. Tein tehtävän kolmeen kertaan, mutta silti valitsin vaihtoehdon, joka ei vastannut tehtävän antoa. Mielestäni näin siinä jotain, joka ei kuitenkaan välittynyt muille. Siinä se vaikeus ja hei, itsekritiikki. Armotonta. Mikä on hyvä kuva? Varmasti mielipiteitä on niin monta, kun on katsojaa. Siksi palautesessiot on niin hyviä, koska niissä oppii myös näkemään katsojan silmin, ei vain pelkästään kuvaajan ja omin ajatuksin. Ei oo heleppoo. Pitää epäonnistua, jotta voi onnistua.

...tänään studiossa.

On ollut pientä katkosta postauksissa. On inasen kiire kaiken tämä muutto ja remppa härdellin kanssa. Eikä kaikki ole edes vielä kunnolla alkanut. Tosi toimiin päästään ensi viikolla, loppukaupat on Ti ja sit uusi koti on varmasti meidän. Okke, tarjouspaperit on hyväksytty ja allekirjoitettu, mut ei kande nuolasta ennen kuin tipahtaa. Pitää käydä tosi huono munkki, jos kaupat vielä peruuntuu. Mut en lepää ennen kuin kaikki on ihan varmaa...

Pe kosteusmittaus asuntoon kertoi, että ei ole minkään valtakunnan kosteutta. Remppareiskat kävi paikalla ja nyt odotellaan heidän tarjousta ja aikataulutusta. Lattiat on katsottu, kylppäri ja veskikalusteet samoin. Eli asiat on lähtenyt jouhevasti rullaamaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa ja toivotaan, että toukokuun loppuun olisi koti valmis ja päästäisiin nauttimaan kesästä. Olen samalla aivan intopinkeenä ja samalla huokaisen kolme kertaa hyvin syvään, huoks. Ei ne enää tässä iässä rempat ja muutot ole ihan niin yksinkertaisia juttuja kuin nuorena jantterina. Ei ole niin.

Mut hei, näillä mennään. Olen taas ihan poikki, pakko vetää vaakaan. Huomenna mielenkiintoinen opiskelupäivä tiedossa. Nyt tarvitaan lepoooooo. Guuuuud nait!

Parantumaton mutta ei tappava

Ihminen on siitä ihmeellinen otus, että se ei ole tyytyväinen mihinkään. Allekirjoittanut on valittanut tekemisen puutetta ja uuden kodin löytämisen tuskaa. Nyt sit valitetaan kun on liikaa tekemistä ja uuden kodin remppa on ressi. Höh, ihan typerää. Täytyy tasata aivopaineita ja yrittää ottaa nautinnon kautta. Tehdään siinä järjestyksessä, kun asioita eteen tulee, eikä napista turhasta. Miks tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat.

Kaikki ei varmasti menee niin kuin rouva haluaisi ja mun aikataululla. Miks ihmeessä pitää olla muka niin tehokas, toimelias, kiireinen ja kaikkivalmistahetinyt! Ei elämä tähän kaadu, eikä mihinkään häviä. Täytyy myöntää, että pikku pää on kuin kiitorata helsinkivantaalla. Koko ajan nousee ja laskee. Ainut ero on, että päässäni risteilee keittiöt, maalit, tapetit ja remppareiskat. Eivät ole lentokoneita juu.

Heräsin viime yönä omaan huutoon. Tai en tiedä heräsinkö, näin unta unesta tai jotain. Olin kuulkaa maailman äärettömyydessä tai oliko se kadotus. Täysin valkoista ääretöntä ympärilläni, ei mitään muuta. Se oli kuin paksua sumua ja sitä oli kaikkialla ja loputtomiin. Olinko taivaassa? Maailmaa ei nimittäin ollut, olin yksin. Yhtäkkiä kuulin marssin äänen ja edessäni oli sotilaiden mustia saappaita ja jalkoja. Kasvoja ja vartaloita ei näkynyt. Minä rähmälläni tuhansien saappaiden edessä, nöyrästi. Sitten alkoi satamaan valkoisia vessapaperirullia. Pehmeästi tupsahtelivat ympärilläni. Kuinkahan tätä voisi tulkita? Pelkäsin kovin ja siksi huusin. Mitähän naapurit ajattelee, möykkä yöllisessä äänettömyydessä saattaa kuulua ympärille.

Allekirjoitukset tarjouspapereissa on nyt olemassa. Myyjä ei asu Suomessa, ja siks oli pieni lisä jännitys. Varsinaiset kaupat on ensi viikolla. Kauppa voi vielä peruuntua, mut sit joudutaan sakkomaksuihin. Jos kaikki menee ookoo, niin avaimet saadaan tiistaina. Nyt perjantaina päästään ottamaan mittoja ja katsomaan kotia silleen uuden kodin silmin ja tunnelmin. Se on aina hyvin jännää. Olet ensimmäistä kertaa niin sanotusti virallisesti uudessa kodissasi. Mitä se haluaa kertoa sinulle, mitkä on tunnelmat. Noin sata asuntoa kiertäneenä ja muutenkin, voin sanoa, että joka kodissa on ne omat fibat. Joissakin vain tulee hyvin vahvasti se tunne, että tämä ei ole mun. Jotkut taas houkuttelevat lähestymään ja ottamaan selvää suhteemme laadusta.

Tällä kertaa mennään Ikean keittiöllä. Löysimme uutta mallii, matta mustaa ja harmaata. Niistä niin, meille uusi upea kyökki. Vähän lisämaustetta välitilan ideasta. Niistä kerron sitten, kun tekemisen hetkin. Onhan se mukavaa, vallan jopa intohimokasta. Tämä on mulla niin verissä, tämä tämmöinen tekeminen. Kun saan perjantaina mitat, sit alkaa varsinainen suunnittelu. Tulen raportoimaan etenemisestä ja kodin valmistumisesta jonkun verran täällä, mut enemmän Lemon Decon puolella. Duuni juttu vaikka oma onkin, juu nou.

Paljon on kaikkea. Ja oli pakko ottaa oikein uuden kodin muistikirja, jonne kaikki muistettavat on kirjattava ylös. Täälläkin höpisen samoja asioita moneen kertaan, kun en muista mitä olen jo sanonut. Pätkii juu. Pahasti juu. Sori, sori, veri sori. Tää on nyt tätä. Menoa eikä nykytystä. Yritän vain pysyä järjissäni. Ai niin, eiliseen uneen liittyi myös se, että menetin järkeni, ymmärryksen, minäni ja jonkun. En vain tiennyt, kuka olen, missä olen ja mitä teen. Sekin oli pelottavaa, mutta liittynee taudin kuvaan, jonka yhteinen nimitys on muutto/remonttiepidemia. Havaitaan yleisesti näin kevään korvalla. Parantumaton, mutta ei tappava.

Heijastuksia ja uusia koti

Ostotarjous sisällä, nyt odotetaan. Myyjän pitäisi reakoida tänään. Kiire, kiire. Kohde ihan pommi ja tietysti pitäisi päästä tekemään remppaa heti. Mielellään jo tänään. Koko hemmetin talvi ollut muuta kuin aikaa, olisi voinut tehdä remppaa ja muuttoa. Sit kaikki tulee yhteen läjään niin, että viimeisetkin hermon rippeet riekaleina. Muutto kuitenkin jo tän kuun lopussa ja olisi kiva päästä valmiiseen kotiin, eikä remontin keskelle, huoks.

Päädyttiin Espooseen. Mökkimatkan kannalta ihanteellinen ja pääsen takas kotiseuduille. Onko virallinen paikka Espoonlahti vai Kivenlahti, siinä rajalla ollaan. Enihau, talo pienkerrostalo, kivasti kukkulalla, ylin kerros. Neljä huonetta ja keittiö. Pohja meille toimiva. Kyllä siitä kiva koti tulee. Arvata saattaa, että nyt pikku pää surisee. Unta en eilen saanut, niin piti miettiä. Mitä tehdään, miten tehdään ja kuinka laitetaan.

Viikonloppu hurahti taas ajatusta nopeammin. No, eilinen meni heela daagen näytöillä ja La kävin ystävättären taidenäyttelyn avajaisissa. Heijastuksia 3 näyttely on galleria G12 Annankadulla. Kuvataitelija Minna Räsänen on pitkäaikainen ystäväni ja mielenkiinnolla olen seurannut hänen heittäytymistä kokopäiväiseksi taiteen tekijäksi. Meillä oli Minna kanssa yhteinen kampaamoyritys Joensuussa, Minni&Mauri, satavuotta sitten. Oih, niitä aikoja. Oltiin nuorii ja nättii, mukavia muistoja.

Lempi taulu ja taitelija

Mutta itse näyttelyyn. Upea, lämpimästi läikehtivä kokonaisuus. Niin kuin nimi jo sanoo, kyseessä on heijastuksia. Minnan maalaamiin tunnelmiin on helppo päästä sisään. Olin hetken rannalla, kuulin laineiden kevyen liplatuksen ja syysaurinko viipyili kasvoillani. Erityisesti taulu, Ihana valo, kiinnitti huomioni. Eikä pelkästään siksi, että sininen on lempivärini. Taulun rauhallinen ja elävä liike on suorastaan vangitseva. Suosittelen lämpimästi kokemaan ja näkemään näyttelyn. Se on avoinna aina 20.4 asti.

Tässä näpyttäessäni on väännetty tulevan kotimme hintaa ja maaliin mentiin!!!! Myyjä ja ostaja kohtasivat ja tämä piina on nyt ohi. Meillä on uusi, yhteinen koti. Nautin hetken tästä ihanasta tunteesta ja alan sitten stressaamaan. Nyt pitää saada äkkiä keittiö ja remppareiskat. Jos joku tietää luotettavia, työtä vailla olevia tekijöitä, niin saa ottaa yhteyttä!

Nää on aina isoja, hyvin tunteikkaita asioita. Jos ei olisi maanantai, niin poksauttaisin UK:n kans kuohuvat. Mut ei sitä näin alkuviikosta passaa. Tänään mennään Ikeaan. Keittiö täytyy käydä jo tsekaamassa. Vielä ei voi tilata, kun ei ole koko keittiön mittoja. Hmmm... pääsenkö huomenna ottamaan niitä. Täytyy yrittää. Se on nähkääs niin, et kun rouva laittaa tuulemaan niin sit tapahtuu. Varasin tuossa äsken jo muuttofirman, se tapahtuu sit 29.4 ja kierrätyskeskuskin on varattu. He tulevat noutamaan minulle joutavan 26.4. Tästä se lähtee! Täältä tullaan Espoo!

Yks pakkaa kaks pakkaa muuta sitten ei tarvitakkaan

Ilma meinaa vetää mielen matalaks. Tää takatalvi on joka kerta järkky koettelemus. Vaik sen periaatteessa tietää, että joka kevät se tulee, mut silti sitä ei voi hyväksyä. Sitä odottaa jo kukkasten syntyä ja lehtivihreää. Lämmintä iltaa ja auringon hekumaa. Pääkaupunkiseudulla rätkii räntää päin näköö, ei mitään mielijakoa ulos. Ällöttää tollanen.

Pikku neiti Porvoolainen on vaihtunut kovaksi kundiksi Kivenlahteen. Eiliset näytöt oli antoisia molemmat. Tällä hetkellä  meillä on siis kolme vaihtoehtoa. Minä päätyisin Kivenlahteen. Siinä täyttyy lähes kaikki meidän kotikriteerit. Ainoastaan hissi puuttuu, mutta kerroksia ei ole kuin kaksi, ne kävelee sujuvasti. UK ei ole siis vielä kohteita nähnyt ja hän palaa tänään työmatkaltaan. Huomenna mennään sit het aamusta katsomaan kaikki 3 kohdetta ja sit aletaan lyömään pätäkkää pöytään juu.

Asunto on pommi. Sitä kai oikeastaan halusinkin. Saa tehdä mieleisensä. Ja arvatkaa vaan, olenko jo tehnyt. Pikku pää surisee sisustusta ja materiaali valintoja. Odotan UK:ta palajavaksi, että päästään yhes miettii vaihtoehtoja ja sitä mitä tehdään. Keittiö ei ole suuren suuri, mut luulen, että hyvin suunnittelemalla siitä saa oikein toimivan meille. Ikävästi asunnossa on lasikuitutapettia ja se on asia jota inhoan yli kaiken. Mut olen jo selvittänyt, kuinka käsittelemme sen pois. Tikkurilan valikoimissa on olemassa hyvä tasoite. Duunia se teettää, mut mikäs, tehdään sit. Kaikki lattiat vaihtoon, pinnat uusiksi ja kylppärin seinät/lattia kaipaa uuden pinnan. Olen vähän miettinyt mikrosementtiä, sen voisi vetää vanhojen laattojen päälle ( jos vaan vesieristeet alla on kondiksessa.)

Työhuoneen kaapit ja lipastot ovat nyt empti. Hassua tässä on se, että enemmän meni roskiin kuin jäi. Sanoinko mää jo tästä? En muista. Niin kuin en muista mitään nykyään. Mulla oli eilen hyvän ystävän taidenäyttelyn afterwork avajaiset. Viikolla olin niin miettinyt, et kiva. Mitä tapahtuu. Kaikessa rauhassa tässä pakkailen ja kello kuus illalla jysähtää tajuntaan: " Perkele, ne avajaiset!" Miten ihminen voi olla näin tollo nykyään. Musta tuntuu, että mulla on joku häiriö aivotoiminnassa. Onneks tänään on viralliset avajaiset ja voin mennä piipahtaa.

Tänään alkaa myös valokuvakoulun lopputyö. Menen tapaamaan mun malleja. Kerron ideastani ja he joku hylkäävät tai hyväksyvät. Samalla vähän tutustumme ja sovitaan kuvausaikatauluja ym. Tää on sen verta iso prokkis, että vaatii aikaa vähän enemmänkin. Suunnittelua ja ennen kaikkea onnistunutta toteutusta. Kauheesti paljon on ideaa, mut se on sit eri asia toimiiko ne käytännössä ja saanko sanottua kuvilla sen mitä tahdon. Samalla tämä on myös äärimmäisen mielenkiintoista ja haastavaa. Ehkä esittelen kuvat vielä joskus täällä. Tai näyttelyssä, heh.

Mä oon niin tylsä ja totean taas, että pakkaaminen jatkuu. Kun käy kaiken yksitellen läpi, niin se näyttää vievän aikaa. Siksipä olenkin aloittanut ajoissa. Mun niin tekisi mieli laittaa jo matot rullalle ja pakata kaikki vaatteetkin. Siinä nyt ei oo mitään järkee, sit saa niitä etsiä ja kaivella. On vielä kuitenkin kuukausi aikaa. Mut pyykätä voi. Pesenkin kylppärin ja veskin matot. Pitäisikö verhot ottaa alas ja pesasta. Hyvä idea, on sit puhtaat uudessa. Niin jos ne edes sopii sinne. Katsokaas, en nyt vielä kuitenkaan tiedä, mikä on se uus hima ja paljonko on verhojen mitta. Rauha, rauha ja ota rennosti. Sanoo hän, rentouden maailman mestari.