Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit

14.3.2022

Arjen häivää

Tämä on nyt postaus uudella koneella (rakkineella.) Helevetti, kun menee hermot ja sukukalleudet. Tämä tekstikin näyttää ihan oudolle, siis fontti. Sisältöhän on aina vähän outoo. En tiedä, tuskin saan kuvia ladattua. Kyllä mää niitä kovasti paljon tossa äsken räpläsin ja se saattaa olla et ovat viimeistään aivan sekaisin. Eihän postausta voi tehdä ilman kuvia, sehän on sama kuin munkki ilman hilloa. Tän Peeceen käyttöjärjestelmä tai mikä liekkään, on aivan eri kuin mäkissä. Siis aivan eri. Kuvia pitää kaivaa monen mutkan takaa ja eihän ne sieltä löydy. Olen käynyt nyt gigantissa asian tiimoilta jo kolme kertaa ja menen tänä iltana uudelleen. Pakko. Mullahan on sellainen tietotekniikkasyndrooma. Jos nää ei vörki, niin en saa nukuttua, käyn ylikierroksilla ja koko ajan ahistaa.  UK sanoo, että mä suhtaudun jo lähtökohtaisesti niin, että ei tästä mitään tuu. Niin. Kun tiedän ettei tästä mitään tuu. Ahistaa. Niin. 


UK toi mulle kukkia. Kevät.

Katsoitteko viikonloppuna sen Ukrainian (miten toi kirjoitetaan, vaikee sana) hyväksi järjestetyn konsertin. Oih, kyllä kävi niin tunteisiin ja sai vetistellä oikein urakalla. Mää niin tykkään, kun kyynelkanavat aukee. Siinä samalla puhdistuu silmät, niin ja sielu. Erityisen kokemusrikasta oli huomata, kuinka jokainen esiintyvä artisti oli jotenkin innoissaan. Hei, kaks vuotta pois stagelta, ei ihme jos puntissa ja helemassa oli vipinää. Hyö nautti. Mie näin ja tunsin sen kuin hyö nautti. Ja mie nautin. Katsoin lähetyksen lähes kaks kertaa. Ensin silleen puolella silmällä, kun samalla nostin kyökissä illallista ja sit ruuan jälkeen heittäydyin soffalle makkoomaan ja annoin tulla. Oli ihanaa. Kyllä miekii roposeni laitoin ja huikeet kuusmiljoona tuli pottia. Hyvä hyvä.




Oliko se nyt pe ilta, kun istuin partsilla rööki huulessa joo. Ihan piti pysähtyä kuuntelemaan, niin on hillitöntä lintujen konsertto. Kuulin sellaista oktaavia etten ole ennen kuullut. Hitsi, kun olisi kiva tietää, mikä lintu milloinkin laulaa. Ties oli joku harvinainen herkku, joku kauk-aasian höntsin tönttönen. Ensin vihelti toinen ja ihan selkeesti toinen vastas. Joku pesimiskutsu varmaan. Siihen mustarastas ja muut tykittäjät, niin kylläpä oli ilo korvalle ja hei, lupaus keväästä. Tääkin konsertti oli kiva. Ties laulelivat myös sodan uhrien muistolle. Kyllä luonto tietää.




Mikä ilta lie ollutkaan, kun maate mentäessä rakastuin taas omaan sänkyyn. Joka ilta teen niin. Siinä sitten ajattelemaan, et kuinka kiitollinen ja etuoikeutettu sitä saakaan olla, kun on oma, ihana sänky. Se on vaan niin maailman parhautta. Se on sellainen turvan pesä. Ja rakkauden. Siellä on pois paha maailma ja en voi väittää etteikö se olisi päivän paras hetki, kun saa tän ruhonsa lavitsalleen heittää. Nykyään nukun suht hyvin ja jopa niin etten hyvää yötä kerkeä toivottaa, kun naps, vintti pimenee. Se on sit eri asia kuin paljon unissani riehun, mut se on ihan eri juttu se. Rakastakaa sänkyjänne!


Laiton rakkaudella UK:lle kanat kermasoosissa


Kävin tänään luomitohtorilla. On alkanut ilmestyä pientä kutisevaa luomea jumalaiselle vartalolleni. Ehkä UK:ta ne on häirinnyt enemmän kuin minua itseä. No joo, toi kutina pisti huolestuu ja hyvä se on niitä näytellä. Juu, ei mittään hättää. Ihan on harmittomia rasvaluomia. Niinpä tietenkin, muutoinkin tämmönen ihraköntsä, niin ei kai se ihme jos rasvaluomee pukkaa. Tohtorilla piti tietty paita pois ottaa ja melkein jopa väitän, et nuoren tohtorineitokaisen katseessa häivähti inho. Tai jos nyt ei suoranainen inho, niin ainakin äänetön toteamus, laihduta läski tai kuolet ylipainoon. Viivyin visiitillä kymmenen minsaa ja lasku oli 131 egee. Aika hyvät on heillä noi tuntiliksat juu. 





Viikonloppuna käytiin eväsretkellä. Olin keittänyt kaffet mukaan ja laitoin lohleipiä. Kylläpä aurinko rakasti meitä. En tiiä, jotenkin toi valo tuntuu tänä vuonna erityisen hyvälle. Johtuuko se näistä synkistä ajoista vai mistä, mut kyllä se luo toivoa. Ei kai sitä muuta voi. Uskoa ja luottaa parempaan. Onneks duunissa on vähän vilkkaampi pöhinä. Täyden duuniviikon jälkeen on ihanaa viettää ansaittua vapaata. On niin kuin oikeesti väsynyt tehdystä työstä. Eikä tartte ahistella millä saa laskunsa maksettua. Näin on kuulkaa näppylät. Yritän korjata kaikkia kirjoitusvirheitä, tää näppäimistökin on outo ja näpyttelen miten sattuu. Kaikkee ei sokkee huomaa, joten yrittäkää saada selvä ja nyt yritän saada jotain kuvia ladattua. Huh, hirvittää. Anna mun onnistua, kiitos. 

24.12.2020

Antaa tulla vaan

Ja niin laskeutui rauha Maininkitielle. Niin on kaikki valmiina, listat on saatu yliviivattua ja nyt pääsee nauttimaan. Aamulla syötiin puurot ja puuro oli erikoinen tänä vuonna. Olin taannoin laittanut pakastimeen voita jäähtymään, kun meni liian kuumaksi. En nyt muista mitä siitä olin tekemässä, jotain. Kekkasin, et sotkenkin tämän rasvan nyt joulupuuroon, oikeeta voita. Nam. Vähä niin kun gyrmeepuuro. Sit selvisi, et olinkin ollut tekemässä tod näk valkosipulivoita ja voissa oli jo valkosipulit laitettuna. En mää sitä jäätyneestä voista huomannut, mut joulupuuron maku oli aika tuju. Ei nyt huono, mut joo. Tekevälle sattuu. Otan glögiä päälle. 




Kyllä. Joulun valmistelut ottivat sen kaks päivää ja yhden illan, niin ja tietty vielä tää aattoaamu. Ihanaa, koti on siivottu. UK tamppas matot ja pestiin lattiatkin mattojen alta. Oli puhdas tuoksu. Paras kliimaksi emännälle on tietysti se, kun pääsee sisustaa ja stailaa. Ehkä lähti vähän lapasesta, mut suokoon se näin jouluna. Yks iso osa joulutunnelmaa on siisti ja nätti koti. Ainakin minulle. Jollekin se ei ole ja hyvä niin. Ilmassa tuoksuu kinkku ja tortut, ja ihan kuin noi havut toisi pikkasen oikuusipuu tuoksua. Ja hei, yks helvetin iso paketti on ilmestynyt kuusen alle (tai siis sivulle, ei mahu alle) ja siinä taitaa lukea Markulle. Voi ei apuaaaa!






Syödessä valkosipulijoulupuuroa katsottiin kirkon menoi ja julkastiin joulurauha. Oli harras fiilis. Ehdottelin UK:lle et laitettaisi töllö kiinni aatoks. Toki, uutiset täytyy hänen saada katsoa mut muutoin Rva. voisi laulaa kauneimmat joululaulut heela natten. UK saa lukea jouluevankeliumin (se tuli postissa kirkko ja kaupunki lehden mukana.) Kello kolome myö määmmä joulusaunaan. Sekin on perinne joka on hyvä olla. Vielä kun pääsis hankeen tekemään nakkena enkeleitä. Siitä ei joulun pidot enää paranis. Noh, tunkeudun hetkeks pakastimeen, ajaa saman asian. 






Rva. on tauotta touhunnut. Jalat huutaa hoosiannaa mutta mieli on virkeä ja jouluinen. Ai niin, se ruisleipä. Heleppo se on mutta ottaa aikansa. Ja ehkä vielä pientä hiomista, niin vot sie hyvä siitä tulee. UK kehui, et tulee ihan lapsuus ja mummola mieleen. Eli aitoa kamaa, sano. Sen verta on ollut hommaa, vilinää ja vilskettä, et nyt on kyllä lupa levätä. Ja hei, nauttii ihan hemmetisti. Kinkku meinas mennä ylikypsäks ja olin jo perumassa joulun. UK kysyy vakavana, et pitääkö se hankkia uusi kinkku. Paistomittarin kans teknisiä ongelmia ja sisälämpötila kohosi kasikymppiin (optimi 75.) Voe helevetin helevetti, en tykkää kuivasta ja mureasta kinkusta. Sen pittää olla kostea ja mehevä. Noh, otettiin illaks huikopalana kinkkuserviisi ja katso, herran enkelit oli ilmestyneet ja kinkku oli just hyvä. Joulu pelastettu ja maassa rauha. 






Mut muutoinhan mie olen ihan sekaisin (lue;glögipäissään.) Olin eilen laittanut muistutuksen kännykkään, että muistan ottaa ne helvetin ruisleivät uunista ajallaan. Näin kello ilmoittaa ajan täyttyneen ja hälärit hälyttää. Niin missä? En löydä koko kännykkää. Kuuluuko se makkarista, juu ei. UK jo kommentoi, että se soi eteisessä. Ääni voimistuu, mutta puhelinta ei näy missään. Missä vit... se oikein soi. Onko se tippunut tuolin väliin, alkaa jo mennä hermostuksen puolelle, kunnes tajuan, et se on mun kotipöksyjen taskussa. Tietenkin. Äly hoi elä jätä. 






Nyt meillä on torttukaffet. Lämmintä torttua ei mikään voita, just tulivat uunista. Pitää vaan varoa ettei polta kieltä. Se ois sit taas joulu pilalla. Illan serviisi menee niin, et ensin on se evankeliumi. Sit kalapöytä ja sit lämmin. Pitkällä kaavalla. Pikkasen vinhoa juu kuuluu asiaan. Sit meille tulee pukki, siinä meneekin tovi, koska lahjoja on niin hirveesti (koska minä kiltti.) Sit käydään jälkiruokain, juustojen ja herkkujen pariin. Tein muuten ite jäätelöä (taas se kehuu itteensä.) Nyt on makuna glögi, pipari ja tummasuklaa. On joko hyvä tai ihan perseestä. Riskejä kannattaa ottaa myös näin jouluna. Ehkä illalla käydään katselemassa, kun tontut ja pukit ovat sammuneet pusikoihin. Niin ja samalla sulaa kinkku. Jaksaa syödä sit huomennakin. Exä eli Ukkorähjä tulee dinnerille. 

Hei, hemmetin hyvää joulua teille kaikille. Olkaa kilttinä nyt ja aina! 

10.11.2020

Pimpsakaula

Kaksi viikkoa operaatiosta ja kaikki hyvin. Olo alkaa olla normaali. Ainut on äänen käheys, jos puhun tai touhuan enemmän niin saan huomata, että ääni tulee hankalasti. Mut hui hai, pieni vaiva. Ensi viikolla ajattelin kokeilla duunia. Aloitan silleen varovasti ja siitä se sitten toivottavasti lähtee. Eilen irtosi viimeiset haavalaastarit ja nyt arpi kurkulla on komeasti esillä. Tiiättekö, oon silleen vakuuttava, karski, eri miehekäs, jotensakin seksikkäästi rikollisen näköinen viiltäjä jack tai jotain. No ihan ei mennyt niin. Arpi muistuttaa lähinnä häpyhuulia. Juu, tosi kiva. Mulla on pimpsa kurkulla. Nahka on kiristetty yhteen, et siihen jää kaks poimua. Vähä niin ku... Tai enhän mie oikeestaan hirveesti tiiä mille sellainen värkki näyttää, ei oo niin kokemusta. Mut olettaisin ja mitä nyt oon aikuisviihdejulkaisussa saattanut ohimennen vilahtaa. Kaulan iho tuntuu muutoinkin kireälle, hyvä tietysti, jos rypyt kaulassa oikenee, mut ei toi kauheen kivan näköinen ole. Ellei nyt sit vielä tuostaan turvotus laske, ai houp sou. Pillukaula.
Siitäkin saattaa jo huomata, että Rva. alkaa olla toipumaan päin, kun perjantaina siivosin oiken antaumuksella. Tai oikeastaan aloitin jo thuursdaag. Olikin oikein ihanaa. Niin odotin siivouspäivää, etten saanut kunnolla nukuttua. Eikö tää oo höperö. Tein oiken kivasti, siivosin, ostin kukkaset ja uusia kynttilöitä ja ison valotähden (taas.) Olin tarkkaan miettinyt illallisen menyyn, jota aloitin laittamaan jo hyvissä ajoin. Viinit, skumpat ja muut. Vähä niin kuin juhlat, rankan leikkauksen ja toipumisen jälkeen. Kaikkihan meni oiken kivasti, pöytään tuli keittiön terveiset ja maaartisokka keiton sain alkuruuaksi. Sit vähän tökkäs. Jouduttiin odottamaan, että pääruoka kypsyy ja niin Rva. otti ja sammua simahti sohvalle. Hah, kesken aterian, voitteko kuvitella. UK oli ajatellut, että antaa nukkua ja mietti, et pitäisikö lämmittää edellisen päivän nakkikeiton jämät. Saisi jotain apetta. Juu, semmosta sattuu, kun paljon tekee, auts.
Lauantaina lähdettiin sit möksälle. Rva. oli niin pirteenä, kun vetäisi kunnon yöunoset ja sai kuin saikin nukuttua. Möksällä oli niin ihanaa. Kerättiin vasullinen suppista, grillattiin makkarat ja juotiin hyvät nisukahvit. Istuttiin tovi terdellä ja möllättiin järvelle. Oli rauha. Hitsi, jos nää talvet menee tämmöiseksi, niin mökillä voisi ihan hyvin käydä läpi vuoden. En tiiä, jaksaisiko siellä joka viikonloppu ravata, mut aina silloin tällöin saunomassa ja nauttimassa. Mut kun ei tiiä. Se saattaa huomenna pudottaa metriset hanget ja sit sinne ei oo mitään asiaa.
Upea sumu ulkona. Kauheest paljon tekee mieli ulos. En voi vielä lähteä, kun Danske pankista soitetaan kello 11. Noita eläkevakuutusasioita ahistelevat. Miehän olen ollut silleen vähä edes fiksu ja itselle vapaaehtoista eläkettä säästänyt. Ei siellä hirveitä oo mut jotain pikku hiljaa kertynyt. Kai ne soittaa, et pitäisi säästettävää summaa nostaa. Ja mikäs kyllähän sitä nostaisi, jos olisi millä nostaa. Mut hyvä on, että pitävät ajantasalla ja huolta. Ei tässä nähkääs enää montaa vuotta ole, kun noi eläkeajat alkaa olla ajankohtaisia. Hih, jännä ajatus, olla eläkeläinen. Nyt kun olen ollut saikulla niin miehän leikin eläkeläistä. Tässä näin eläkeläinen menee apteekkiin, tässä näin eläkeläinen menee vesijumppaan, tässä näin eläkeläinen piipahtaa päiväkahvilla. Tässä näin eläkeläinen käy laulamassa karaokea ja nauttii lasillisen sherryä (lue viis tuoppii.) Juoppo kun on. Mä luulen, että mä viihdyn vallan mainiosti eläkkeellä.
Tälle viikolle on ohjelmassa hieroja (odotan ihan sikana.) Niska sen verta juntturassa, että tarvetta on. Lauantaina menen ja otan infulenssarokotuksen. Katson sen aiheelliseksi ja pari viimeistä talvea on tullut sairastettua niin hirveetä tautia, etten sellaista enää taho. Otatteko te? Ja näin korona aikaan se on muutoinki suositetavaa. Ei hemmetti, nyt kello tulee 11. On pakko lopettaa. Menkää ulos, siellä on kaunista. Moro!

5.11.2020

Valon rytmi just hyvä

Toinen toipumisviikko kääntyy loppusuoralleen ja tähän(kin) alkaa tulla rytmi. Se on tärkeää, että elämässä on joku rytmi. Olkoon juhla tahi arki, terve tahi sairas, niin ihmisellä pitä olla rytmi. Eihän tästä muutoin tulisi yhtikäs mitään. Hiukkasen on heittänyt sekaisin, sillä en saa kunnolla nukuttua. Heräilen taas aamuyöstä, mikä lie. Voisko ne vahvat lääkitykset pistää biorytmit sekaisin ja se ottaa aikansa ennen kuin on normaali. Ai dont nou. Mut eipä tossa hätiä mitiä. Nukun sit kun nukuttaa. Mut siis se rytmi....menee sekaisin. Jos vähän minäkin, muutama yö sitten, tipahdin taas sängystä. Rojahdin päin yöpöytää ja satutin itseä. Näin pahaa painajaista ja mun piti paeta. Tuossa makasin lattialla kontallani ja säikähdin tietysti, että nyt niska otti nokkiinsa. Vähän mut ei onneks pahasti. Alan olla itselle vaarallinen.
Herättyäni lähden ulkoilemaan, satoi tai paistoi. Sitten pieni lounashetki ja kenties kauppa tai jotain. Sit pienet ettoneet ja kevyttä kotihommaa. Vielä ennen illan möllää töllööö, käyn pikku lenkin käpyttelee. Siinä on se rytmi. Eiks oo ihanaa. Nyt alan olla jo sen verta reipas, että halajan jotain mikä sotkee rytmin. Tänään ajattelin olla uskalias ja käydä ostoskeskuksessa. Apua, ihanaa. Tahdon tiettyjä ledvalolla olevia pöytäkynttilöitä ja pitää ostaa housut. Hah, en edes muista milloin olisin ostanut housut. Inhoon housujen ostoa. Tämmöinen persjalakanen savolainen, ei ole duunattu normimallimittoihin ja on äärimmäisen vaikea löytää tyköistuvia ja somia housuja. Ostan tarpeeseen. Vanhat ovat jo niin kuluneet, että alkaa perseestä kiiltää ja muutoinkin ovat vanuttuneet. Rukoilen housujumalia, että toisivat eteeni sopivat.
Toissa päivänä siivosin parvekkeen talvikausikuntoon (kotihommia saa puuhastella.) Laitoin vähän callonnaa ja muraattia, ostin uuden kivan ledlyhdyn ja kaamosvalot virittelin. Ai ku tuli kiva ja nätti. Laitoin myös ruukullisen tohon meidän ulkooven eteen. Siinäkin on kiva, kun kotiin tulee niin kauniisti tervehtii. Katsotaan nyt kuinka pitkään saa olla. Kaiken varastaavat minkä irti saavat, pah. Sisätiloihin ostin kans sellaiset pampulavalot ja vähän uusia kynttilöitä. Katsokaas, tämä pimeys on ihan suhteellista. Kun tulee pimiää, pitää valaista. Valot ovat ajastimella. Syttyy kello viis ja palaa kuus tuntia. Just hyvä, se rytmi, rytmi. Valon rytmi. Niin vallan ihastuin pampuloihin, et vähän voisi haluta lisää. Niin ja kynttilöitä. Niistä tulee aina niin jeesuksellinen tai taivaan enkelinen olo. Jotenkin hyvä ja harras. Valon lapsi mä oon vaik pimees kuljen joo...
Voi helevetin helevetti. Noi Usan vaalit saa hermoilemaan. Mä en kestä, jos se hullu saa vielä jatkaa. Tai mua on alkanut ahistaa ja pelottaa koko touhu. Hullu se on, Trumppi meinaan. Oikein emähullu. Joskus muinoin, nuorena poikana sitä saattoi ajatella, Ameriikka ihana hieno ja iso mahtava. Nyy jorkki, mä haluun Nyy jorkkiin. Se oli jotain niin cool. Ei oo enää. Hulluja yhtä kaikki. Mellakoivat ja toisiaan tappaavat, vähäosaiset kärsii ja rikkaat porskuttaa. Outo koko valtio. Suomi on paras.
Viime viikonloppuna käytiin matkoilla. UK oli aistinut mun levottoman kyllästymisen ja vei Rva:n Hyvinkäälle. Jestamandeeraa, kun teki hyvää. Sai hetken olla turistina ja ihmetellä. Käytiin taidenäyttelyssä, katsomassa paikallinen herranhuone ja sit ulkoruokinnassa. Ja hei, olikin aika positiivinen yllätys. Ihan keskustassa restorantti 2puuta Oih, oih, sain alkutapaksena tattilasangea. Ja nyt kyllä täytyy sanoa, et mänt kiel perseeseen. En oiken ymmärrä, kuinka se pystyi samalla olemaan niin rapsakka ja ihanan kostea. Ihan oli ateria finedinning ja me häpi, veri häpi. Menkää Hyvinkäälle, siellä on kaikki.
Suolahuonetta on takana nyt kaksi kertaa. En tiiä, kuvittelenko vain, mut ihan kuin lima olisi helpottanut. Tänään on taas sessio ja sit katsotaan jatkoa. Sitä ennen lähden kuitenkin rantoja mittoomaan. Siellä paistaa aurinko ja sekös perkuttirallaa tekee hyvää. Istun yleensä tuolla korkeilla kallioilla, ne on mun lemppari mestat. Pitääkin ottaa teille kuvaa sieltä, niin ymmärrätte miks sinne sieluni halajaa. On aakeeta laakeeta ja taivas lähellä. Herra puhuttelee ja mie oon siunattu. Se on moro ny! P:S En ole kuvannut uusia kuvia, joten laitan noita kesän vanhoja. Yks mökin iltavaloista (mulle rakas.) Ja tietty kynttilän valoo, se liittyy postauksen. Sit pari maisemaa just meittin himarannasta, oli upea auringonlasku ja kivikko merimaisema. Ja taidetta mökin rannasta. Tässä uudessa blogipohjassa ei voi kuviin laittaa tekstiä, niin laitan tähän. Eikö ole hölmöä. Ihan paska on koko pohja.

4.4.2020

Sielunmaisemii

Korona ei ole enää poikkeustila, se on osa meidän arkea. Kauheest paljon mietin, et jos paluuta entiseen ei enää ole. Entä jos tää jää näin. Nurkan takana vaanii viirus, sitä pitää oppia väistelee. Hyi olkoon, ihan kammoksuttaa moinen ajatus.



Arkea joo. Päiviin on tullut omat rytmit ja rutiinit. Nukun pitkään tai siis herään kyllä mut meen uudelleen makkoomaan. Toinen tuleminen joskus kymppi tahi puolpäivä. Katos, ei oo kiire mihinkään. Sit lenkki ja uinti raikkaassa ulkoilmassa. Ei oo kiire mihinkään. Sit alkaa siivous. Herra mun varjele, kuin rätti onkaan tällä viikolla heilunut. Olen siivonnut kaapit ja joka helevetin nurkan nyysinyt. Vielä on olohuone ja parveke. Pitää säästellä, että riittää tekemistä. Mitä sit, kun nurkat loppuu. Ahistus puristus. Mut hei, ei oo kiire mihinkään.

Ei lähetty möksälle koska lumisade ja talvi. Kerkeehän tuonne, ei oo kiire mihinkään. UK osti narssissin Rouvalle. Laitoin arjesta juhlaa ja otettiin vähä hapanta. Ihan niin, että nousi nutturaan. Tein meille väkevät ginitonikit. Meni jossain vaiheessa rinksut sekaisin ja taisin hörpätä molemmat. Siitä humala, en mie muuten. Mut oli kiva vähän relaa ja unohtaa hetkeks elämä. Ei tää voi olla koko aikaista ankeutta, eihän sitä saatana kukaan jaksa. Otan mut en aja.



Yrittäkääpä saada yhteyttä hoitohenkilökuntaan. Ihan ei onnistu. Soitot ei toimi, chatti ei toimi, ja viestit kaikuu kuuroille käytäville. Eikä siinä mitä, ymmärrän toki, kiirettä heillä piisaa. Ihan en nyt mielellään menisi arvauskeskuksiin ja olenkin yrittänyt saada puhelinreseptiä koska vamma, että vika. Antibibioottia olisin vain vailla. Sain kun sainkin yhteyden ja lääkäri lupasi eilen soittaa. Koko päivän kannoin kapulaa mukana, eikä soita. Sitä minä vaan, et jos ois joku ihan vakavakin vaikka sytänkohtaus, niin entäs sitten. Tänne kuolis ja mätänis. Ehkä nyt vähän liioittelen, kai se hätänumero toimii. Mut ihan ei siihen viitsi soittaa ja kertoa, että kivekseen ottaa ja sattuu. Niin kun sattuu. Vanha vamma, lisä sellaisen tulehdus. Liekkö vanhan ukon vaivoi. Huu nous. Antaa olla, ehkä en siihen kuole.



Onks teille käynyt niin, että alkaa turtua tautiin. Ei jaksa enää sitä infoo. Pelottaakin. Pupu panee pään pensaaseen ja katso, tautia ei ole. Hirvittää nuo maailman lukemat, eikä taho ajatella. Ja tarviiko. Huolettaa huominen ja miten tästä selvitään. Mut onneks on siivoaminen, se auttaa ja tyhjentää mielen. Pitäskö panna pystyyn putipuhtaaks putiikki. Omat nurkat loppuu, niin menen muualle. Saisin vaikka toimeentulon. Jotain olisi keksittävä, muutoin hukka perii tai halla panee.



Puduaarini ikkunan takana paistaa aurinko. Se alkaa jo lämmittää otsalohkoa. Kaihtimet ovat viellä kiinni, mutta keltaisen kirkas valo paistaa jo. Tuleeko kaunis päivä. Nostetaan kytkintä ja painutaan möksälle. Vaikka sitäkään ei saisi. En nyt ihan allekirjoita meidän kohdalla. Käydään tässä kaupassa ja ajetaan suoraan möksälle. Missään ei kettään. Jos sairaus tahi kohtaus iskee, niin nämä palvelut lähes yhtä lähellä kuin siellä. Me emme rasita paikallista palveluu. Enkä nyt ihan ala sen kirveksen kans humalaspäissäni heilua. Joku taju ja roti se täytyy siinäkin olla. Rauhassa ottaa ja nauttii hän.



Mä oon paskahousuluuseri. Olen ratkennut röökäämään. Voihan vidhu. Ensin ajattelin, että en kerro kellekkään. Poltan salaa nurkan takana. Oliko se korona vai mikä, mut hermot meni ja oli pakko saada. Kas, kas, kaiken voi laittaa koronan piikkiin. Tyhmä minä. Mutta. Tätäkään en kerro kellekkään, ensi viikolla huitasen laastarit huiviin ja yritän taas. Olin ja olen jotenkin ihastunut tupakoimattomaan minään. Nyt ymmärrän, se tuntui hyvälle. Sitä kohti tai hautaan mennään.

UK kuorsaa vielä. Silleen antaumuksella. Välillä hiljenee ja sit vetäsee niin, et kattolamput kolahtelee. Pitäskö käydä potkii ylös, nyt lähetään menee. Ylös, ylös täällä ei laiskoja ruokita. Se eilinen ginitonikki tuntuu nutturassa ja siks ei saa Rva. lepoo. Aina kun mulla on hönttönen, niin en saa nukuttua. Hermostohommii, hermostohommii. Lähetään menee.



Laitan muutaman maisemakuvan. Sellaista sielunmaisemaa mulle. Osaatteko arvat mikä kuva ei kuulu joukkoon? No mut joo, näillä mennään. Marketta Liljeqvist, tuo Söderkullan seksipommi ja hänen salainen puutarhurinsa laittaa koronaterkkuloit kaikille. Pysykää pinnalla!


27.10.2019

Hämärän hyssyä ja romantiikkoo

Sataa vettä ja on harmaata. Just sellainen säälittävä syksykeli mut minusta ihana. Mettään tekis mieli, mutta kunnollisten sadevaatteiden puute estää sen. En nyt ihan niin rakasta, että ehdoin tahdoin menen tuonne kastumaan. Uimassa vois käydä, siinä ei kastu, buahahaa. Voi ottaa sontsan.

Kellot veivattiin taas takaspäin. Se on aina onnellinen tunne, kun saa yhden tunnin lisää. Arvatkaa, kuinka hienosti käytin sen. On se kuitenkin aika arvokasta, yks tunti lisää elämää. Mää otin ja nukuin. Se on parasta nykyään. Huh, olenkin ollut aika poikki. Jopa niin, että meen koisii jo ysiltä. Ei vanha jaksa enää. On ollut kaikkee ja pitkää päivää duunis. Hyvä.



On tullut messuiltua, talkoiltua, käyty kursseilla, laitettu mökki talviteloille ja haikeana taas yks kesä taputeltu. Mut nyt rauhoittuu. Syksy on sen aikaa. Oih, ihana tunne, kun tälle viikonlopulle ei ollut mitään ohjelmoitua. Saa vaan olla. Kesän jälkeen himaviikonloput ovat tervetulleita. Saa tehä viikkosiivousta huolella ja muutoinkin kadota hämärän hyssyyn. Ei se syksy oo ankee, jos sä tahdot niin. Okei, kyllä se valon puute jossain vaiheessa alkaa meikäläisenkin hermojuuria kiristää, mut otetaan se nautinnon kannalta.



Arvatkaa mitä tein eilen? Ette ikinä arvaa!
Otin ja kosin UK:ta saunan löylyissä. Hah, eikö ollut yltiöromanttista. UK tipahti lauteilta ja poltti perseensä kiukaaseen. No ei aivan, mut kyllä taisi mennä löylyt väärään kurkkuun. Mun mielestä hää vastas myöntyvästi vaikka ei ihan suoranaisesti sanonut tahdon. Ehkä se johtuu siitä, että en alkanut huonoilla polvillani lauteilla polvilleni könyämään. En olisi ilman apujoukkoja ylös päässyt ja sinne olisin jäänyt kuumaan löylyyn nääntymään. UK oli niin shokissa ettei se kuitenkaan olisi tajunnut, et morsmaikku jäi lauteille makaamaan.



No miks näin nyt? Ollaan jo sitä ikäpolvea, että sitä lähtöä väljemille laitumille sietää odotella. Se voi tapahtua tänään, huomenna tai vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Mut viisas kosii ja turvaa näin taloudellisen tasapainon. Mikään ei olisi kurjempaa, kuin alkaa tapella omaisuudesta ventovieraiden ihmisten kanssa. Ihan se on molemmille osapuolille sama. Hällä on hänen suku ja mulla mun. Näin on selkeempi ja tavallaan turvallisempi. Mitä ollaan yhes hankittu, se kuuluu meille ja sit aikanaan toiselle. Ei oo siinä välikäsillä osaa eikä arpaa. Näin on hyvä. Juu, tietenkin voihan sitä aina kosia rakkauvenkin tähen, enkä nyt väitä etteikö niin olisi. Minusta se on rakkautta, jos saa toisen rengastettua itselle hamaan loppuun asti. Homoliitoista noin vaan mennä eroilemaan. Olisihan se synti ja häppee. Ensin on saatu oikeudet ja sit liittoja mennään purkailemaan. Rakkautta on se, että tahtoo elää toisen rinnalla loppuun asti. Piste.



Ei me mitään bileitä pidetä. Ois se kiva, en minä sillä, mut maksavat liian isoja summia. Ihan intiimisti ja jotain spessua. Sormuksen Rouva haluaa. Sellaisen valkokultaisen missä on daimontti. Ehkä ostan jonkun kivan retongin, helemat hulumuten maistraattiin vaan. Todistaja siinä varmaan tarvitaan, joskaan en ymmärrä miks. Siinä on todistajaa ihan tarpeeks, jos joku mut huolii. Nyt vaan täytyy tehdä käytännön järjestelyt ja alkaa toimia ennen kuin UK peruu. Ja ehkä tulee vielä tarkentaa, et hää ihan varmasti ymmärti mitä se tarkoittaa, jos Rva:aan loppuelämäks sitoutuu.



Joulu tulla jollottaa ja meillä on vielä Espanjan matkat varaamatta. Ollaan vähän kahen vaiheilla. Lähteäkkö vai jäädä. On silleen myös talouspoliittinen kysymys. Järki sanoo elä lähe, sydän sanoo lähe vaan. Monta kertaa toi sydämen viesti on se mitä kannattaa kuunnella. Järkevä voi olla sit vaikka  silloin, kun päättää ottaako sisäfilettä vai ottaako sikanautajauhelihaa. Sovitaaks niin ja ei ku menoks. Nauttikaa sateesta, nauttikaa harmaasta. Villasukat jalkaan, kynttilät tulille. Tehkää siitä taidetta!

13.4.2019

Vuosimallia viisviis

Pläjähti mittariin taas yksi vuosi lisää. Heikompaa jo hirvittäisi mut ei tunnu missään. Tai noh, jos ihan rehellisiä ollaan, niin näillä kilometreillä yksikin vuosi painaa ruotua kasaan. Maan vetovoima alkaa tuntua, ei sille mitään voi. Mullan alle vaan hiohoi. Iloisesti olin yllättynyt, minua vallan muistettiin lahjoin. Aivan odottamatta. Täs iässä sitä bruukaa olla jo hissunkissun ja enemmänkin häpeilee kerääntyneitä vuosirenkaitaan. Enkä nyt sillä, että materiaan olisin kiintynyt, enemmänkin se yllättävä muistaminen lämmitti vanhaa ja homehtunutta sieluain. Jotenkin spessua.



Viime sunnuntaina kävin lyömässä möksälle lämmöt päälle ja aloitin kevät siivouksen. Autolla en vielä perille päässyt, muutamassa kohtaa tiellä kohtuullisen kivat kinokset. Tarkoituksena oli jo päästä nauttimaan tänä viikonloppuna, mutta maltan mieleni ja pääsiäisenä sitten. On mitä odottaa ja siihen mennessä tie on valmis kohtaamaan liikenteen Ai houp sou.

UK on maalimalla ja Rva. kökkii himas yksin pari viikkoo. Tylsää. Olen kyllä saanut huomata, että ei tarvitse niin paljon a) siivota b) laittaa ruokaa c) käydä kaupassa. Elää vaan itselle. Mutta vaihdan tämän ilolla kaikkeen tuohon, koska ikävähän tuo jo alkaa riipiä. Toinen on osa sinua ja yksin olet puolikas. Riittää kun se toinen on lähellä, ei siihen tarvita sosiaalisuuden hekumaa, jatkuvaa analysointia elämän menosta. On vaan. Yhes.



Duunirintamalla on tulossa muutoksia. Silleen aiheuttaa ylimääräistä hässäkkää ja biorytmit snadisti viturallaan. On tehtävä vaikeita valintoja, mutta ne on tehtävä. Tiukka ilme huuleen, käy vastatuuleen. Aina ei voi elämässään tietää, mikä on oikea ratkaisu ja valinta. Joskus tekee virheitä ja joskus ei. Pääasia on, että tekee. Ja vielä yksi klishee, asioilla on tapana järjestyä ja miksipä ei nytkin. Vähän vääntöö ja kohti uusia tuulia. Näi ne männöö.



Olen esimerkillinen kansalainen ja kävin äänestämässä ennakkoon. Totta kai ennakkoon. Mähän teen mielellään kaiken ennakkoon, että varmasti kerkeen. Olen poliittiselta suuntautumiseltani anpoliittinen. Eikö ollut hienosti sanottu. Ensimmäistä kertaa minulla on ehdokas, jonka ajatusmaailma kohtaa asioissa, jotka ovat myös minulle merkittäviä. Ensimmäistä kertaa minulla oli tunne, että äänelläni on joku merkitys. Tahdoin vilpittömästi antaa sen. Mä tunnustan, että en ole koskaan aikaisemmin äänestänyt eduskuntavaaleissa. Joo, tiedän, et se on anteeksiantamatonta ja typerää, mutta! Minulla ei ole ollut sellaista ehdokasta, joka olisi jotenkin koskettanut minua. Ja olenhan anpoliittinen, saanen huomauttaa.



Voitteko kuvitella, mua kehtuutti siivota eilen! Löysästi sitä rättiä pyörittelin tasolta tasolle, eikä oikein lähtenyt. Yritin muka. Ehkä se eilinen vuosiluvun vaihtuminen painoin niin rajusti päälle, että otin kainalooni mättömix pussin ja katsoin töllöstä hakekaa kätilö. Jätin viikkosiivouksen surutta. Vähän toi omatunto julmasi, mutta annoin itselleni lahjan. Lahjan olla vaan. Aika kiva. Toivottavasti ei tuu tapa. Tänään onkin sitten ohjelmassa yhtä sun toista. Mut se on just hyvä. Ei pääse ikävä kourii liiaksi ja illalla voi kallistaa pikku peppunsa hernetyynylle ja olla tyytyväinen elämäänsä. Nyt äksön. Tie vie rantaan. Mun kesälaituri on auki. Sinne siis simmaamaan. Adios!

18.3.2019

Tahmoo

Saisi jo hekumallinen ja lämmittävä aurinko tulla valaisemaan harmajaa tietämme. Mulla olisi kevättä daisareissa vaikka muille jakaa, jos niin kuin toi valo syttyis. En mää vesisadetta inhoo, tykkään siitä siks, että lumet sulaa, jee. Te tiedätte, että takaraivossa tykittää ajatus mökillemökillemökille. Siks mie kevättä halajan. Odottavan aika on pitkä, joka kevät sama juttu.



On jotenkin turhautunut olo. Mikään ei oikein kiinnosta ja mistään ei saa kiinni. Nää on näitä. Ylämäki alamäki juu nou. Mutta kevät on mun kohdalla aina vähän sellaista tahmeeta. Johtuu varmasti siitä, että olen syntynyt keväällä ja sehän nyt tietysti on lähtökohtaisesti suuri erhe. Mun syntymä. Vahinkolaukaus alunperinkin. Juu, en mie valita, mut silti tahmoo. Joskus se, et sanoo sen ääneen auttaa. Vittu mua tahmoo...



Tosta tuli mieleen hauska tarina. Ystäväni duunikaverin aina rauhallinen ja kiltti poika oli varttunut murrosikään. Hän oli pääsääntöisesti elämäänsä aina tyytyväinen kaveri. Mut arvatkaa mistä vanhemmat tiesi, että jälkikasvulle oli koittanut elämän mylleryshetket? Yksi aamu aamiaispöydässä tämä kyseinen kaveri oli lusikoinut jugurttia, sitä samaa mitä oli nauttinut viimeiset kymmenen vuotta. Yhtäkkiseltään hän oli lakoonisesti lausahtanut: " Vittu, tässä jugurtissa on paakkuja!"



Onks mullakin murkkuikä ja jugurtissa paakkuja. Vähän on sellainen olo. Se on samalla kertaa levottomuutta ja luovuuden purkautumattomuutta. Jos en pääse ( kehtaa/saa aikaiseksi) tekemään jotakin luovaa, niin tulen ärtyneeksi ja minua siis vituttaa. Se on taas sellainen noidankehä. Jos en tee, niin en tee sitä vähäkää. Ja siinä sitä sitten ollaan jumis. Omas paskas. Niin kuin nyt toi valokuvaus. Se on hylännyt mut. Rakkain intohimoni. Muistatteko, kun kerroin, että osallistun vuoden kuvaaja kilpailuun. Ensimmäinen osa on takana, enkä päässyt edes 25 parhaan joukkoon. Tietysti pettymys oli karvas ja minä paska. Ihmettelin kyllä valittuja kuvia, mun mielestä mun kuva oli niin montaa parempi. Tietysti. Hanskat tiskiin vaan ja kamera paskatunkiolle.

Apua, horisontti on vinossa ( enkä jaksa korjaa enää, sori ) 

Eihän toi ole minua. Yleensä pää täynnä toteutettavia ideoita ja energiaa tekemiseen löytyy. Nyt olen lamaantunut. Juurikin tätä kirjoittaessani ( tää muuten auttaa apatiaan ) pieneen mieleeni tuli, että voisi tehdä itselle tavoitelistan. Kirjaan siihen ylös seuraavat siirtoni, niihin tarvittavat toimenpiteet ja eiku sitä kohti. Ei tässä kannata jäädä märehtimään. Pitää tehdä ja toteuttaa. No niin, nyt kuulostaa jo paremmalle, vai mitä?



Ollaan me vähän oltu kultturellejä. Käytiin viikko sitten ystäväni taidenäyttelyssä. Ihan mentiin juhlan puolelle ja hauskaa oli. Laittauduin nätiks ja oltiin ihmisten ilmoilla. Se oli piristävää. Eilen käytiin leffassa katsomassa Favorite. Ihanaa historiallista juonittelua. Mie niin tykkään sellaisista. Ehkä tää meno tästä alkaa piristyä kesää kohti. Ai houp sou.



Jotta tästä jäisi hyvä maku, niin kerron lähteväni reippaasti avantoilemaan. Sitten käyn sen todolistan kimppuun ja ihan kuulkaa kävi mielessä, et paistaisiko vallan nisupullaa. Laitan muutaman taidekuvan, oltiin La kävelyllä rantaraitilla ja ihan pikkasen pikkukameralla kuvasin. Mahtavaa viikkoa kaikille kaikesta huolimatta.

23.2.2019

Paskempi juttu joo.

Hellurei ja hellät tunteet. Joskaan tunteeni eivät ole erityisen hellät. Vituttaa tää sairastaminen. Mulla on ollut tää flunssa jo kohta neljä kuukautta! Varmaan joka postauksessa asiasta valitan, mut eiks tän nyt jo pitäisi alkaa mennä ohi. Yks päivä paree ja sit taas. Se alkaa helvetinmoisella hedarilla ja olo on todella kaput. Sit särkee jalkoja, käsiä ja olo on puolittainen. Ei ihan niin, et kaatuisi sänkyyn, mut ei oo kunnossakaan. Olenko päässyt avantoon 3-4 kertaa tänä talvena. Nytkään ei oo mitään jakoo, sen verta on tukkonen olo, eikä jaksa. Ihan perseestä ja todella syvältä sieltä.



Perseestä tuli aasinsilta. Nää on näitä mun kakkajuttui, skibbaa yli, jos ei hermo kestä, nih. Oltiin UK:n kans viime lauantaina eväsretkellä. Mentiin tonne Iivisniemen rannoille, meille ihan uusia mestoja. Päivä oli kaunis ja tsufeet termarissa. Siinä niin rennosti rantareittiä astelemma, kun Rva:n suolistoa alkoi vääntää. Mulle se ei ole tyypillistä, tunnetusti sillä osastolla ei juurikaan tapahdu. Ajattelin sen olevan ohimenevää ja parkkeerasimme rantakalliolle kupposet kuumaa eteen. Ei perkele, vääntää vaan niin julmetusti ja hätä alkaa olla jo suuri. Suuri ja ihmeellinen. Hätähän ei tunnetusti lue lakia, eikun metsään vaan. Mut mitä, siellä on ihmisen menevä polku ja joku onneton eksynyt mun sanitettitiloihin ( toim. huom. puska.) Otan ja päätän kävellä ylemmäksi rinnetonttia ja luulin löytäväni paskarauhan. Eikä mitä, sielläkin oli ihmisiä. Hätä alkaa jo hiostuttaa ja juoksujalkaa kipitin alas. Sit oli jo pakko pysähtyy keskelle hankee ja housut nilkkoihin ja pyllistys. Ei onnistu, hanki on niin korkea, että tavara olisi tullut reisille. Pöksyt ylös ja eiku takas rantaan. UK kattoo ihmeissään, et mitä se Rva. ramppaa. Hänen ehdotuksesta ja siis se viimeinen hetki, menin rantakaislikkoon. Tulkoon kuka tahansa, sillä vaihtoehtona olisi ollut paskoa housuun. Aaah, mikä helpotus! Sillä tunteella ratsastin pitkälle viikonloppua ja vieläkin muistan sen helpotustunteen. On se soma.

Mitäs valtakunnallista vois pohtii. Mieleen nousee euroviisubiisiehdokkaat (voiks toi olla tollanen sana, aika ihana - euroviisubiisiehdokkaat.) Itse biisit ei kyllä kolahda. Valitettavasti näin täytyy myöntää. Aika latteeta ja mitäänsanomatonta. Mä jotenkin salaa toivoin, et Darude hoitaa homman himaan tai räjäyttää ainakin pankin. Laihaks jää, saas nähä, ei varmaan mennä edes finaaliin. Viisuista tuli mieleeni ( en taas muista, olenko jo kertonut.) Yksikin yö, UK oli herännyt kahden maissa siihen, kun Rva:n makuhuoneesta kuuluu kirkkaalla sopraanolla yks meittin menestyneimmistä viisubiiseistä. Niin olin antaumuksella vetänyt "Lappoonia, tämä on Lappoooonia!" Siihen perään vielä se intro - lailalalailaa! Olin siis viisustagella, näin mää tän tulkitsen. UK:lla oli ollut hauskaa. Eiks se oo aika kiva, kun järjestää pikku showta myös yön pimeisiin hetkiin.



Mahtavaa, kun noi lumet on sulaneet vauhdilla. Hitto vie, kun alkaa olla jo kevättä rinnoissa. Ei kaiketi pitäisi vielä innostuu, ollaanhan vasta helmikuussa. Mut enihau, ihanasti toi aurinko hyväilee mun ryttystä naamavärkkii ja sielussa alkaa kukkia ilo. Jos jaksaisi ja keli olisi suotuisa, voisi huomenna piipahtaa möksällä. Katsomassa, että paikat on ookoo ja grillata kyrsät terdellä. Siitä se lähtee, mökkikausi 2019. Oih, odotan jo kovin.

UK on jossain opetuskeikalla. Mulla on pitkä aika. Mistähän toi sanonta. On pitkä aika. Mulle se on sama kuin tylsyys. Onks pitkä aika tylsä. Pitkä aika voi olla myös hyvä asia. Jos on niin kuin kiire, niin silloinhan on hyvä, jos on pitkästi aikaa. Kerkee enemmän. Mä tykkään, kun on kiire ja paljon tekemistä. Ainahan sitä tekemistä olisi, mutta nyt en saa otetta. Pitäisi imuroida ja pestä lattia. Ei jaksa tai sitten ei huvita. Aina voisi lähtee kävelylle. Ei jaksa tai sitten ei huvita. Äääh, mä en tykkää. Pitäskö lähteä menemään ruokaostoksille. Ajattelin rakastaa ja laittaa lihapullia ja pottumuusia. UK tykkää. Ja eiks se oo aika kiva, kun toinen tulee väsyneenä kotio ja täällä on rakkauvella lihapullaa. Taidan keittää jälkkäriks mansikkakiisseliä. Mummon makua. Tänään on myös saunavuoro. Pyhähetki ja herran kiitos.



Ai niin, meinasi unohtua. Meillä on ollut himas tietoliikennehelvetti. Ai että ne korpee mua. Oikeastaan koko tämä aika mikä ollaan tässä asuttu, niin yhteydet ovat olleet hitaan puoleiset ja välillä aina tökkii. Sit niitä laitteita päivitellään ja whatever. Yksinkertaisesti töllö on sanomassa sopimusta irti ja niin kutsuttiin asiantuntija paikalle. Viesti oli, et puhelinlinjamme ovat niin vanhat ettei homma enää wörki. Pitäisi hommaa valokuitukaapeli. No minä sitten sitä selvittämään ja niin kuin nyt tiedätte, puhelimessa ei enää palvelua saa. Ei vaan vastata tai siis jonotetaan tunti tolkulla. Pitäisi kai chättää, mättää ja pättää. Voe perse. No mut, nyt onkin selvinnyt, et meiltä löytyy DNA kaapeliyhteys ja sillä homma pitäisi saada päiväjärjestykseen. Tämä nyt tietysti tarkoittaa sitä, et hommat menee vaihtoon. Ja mie niin vihaan sitä, kun ne menee vaihtoon. Kaikki on taas ihan sekaisin ja netti ei toimi, töllö ei toimi, elämä ei toimi, mun pää ei toimi, kahvinkeitin ei toimi ja mun hermot toimii. Ne menee. Ensi viikko tulee olemaan mielenkiintoinen. Modeemit saapuu ja asennus on helppoa! Laitat vaan piuhat seinään. Hah, hah haa. Se ei koskaan mene niin. Täytynee hakea diapamii. En mää muutoin tästä selviä.

Ou sprait. Taidan heittää vaakaan ja katsoa saanko töllöstä näkyviin hakekaa kätilö. Se on mun lemppari. Otan hetken levon ja sit raahaan paksun perseeni kauppaan. Ei kai tässä muuta voi. Nastaa viikendii, rakastakaa itteenne ja menkää ulos nauttimaan. Mut muistakaa käydä vessassa ennen lähtöä. Adios!


23.2.2018

Mennen tullen

Fraideinait. Koti-ilta ilman UK:ta. Se on jossain maailmalla ja Rva. on tehnyt perusteellisempaa siivousta. Siivonnut vaatekaappeja ja häätänyt kaiken näköistä joutavaa nurkista. Kylläpä on ollut kiva heiluttaa rättiä vähän reippaammin. Mulle on tulossa ens kuussa vieraita, niin täytyy nyt jo laittaa kaikki paikat kondikseen. Pikku vessan remppa alkaa, saadaan sekin vihdoin ja viimein valmiiksi. Vieraat on siitä kivoi, että saa kaikki saamattomat paikat kondikseen. On niin kuin pakko. Hyvä juttu.



Massutähystys meni ok. Kaikilla huumauksilla tosin. Ällö se on, mutta mää hoidin sen kuin mies. Itse asiassa, sen jälkeinen olotila on aika hauska. Rauhoittava lääke saa olon tuntumaan niin onnelliselle. Hetkeen ei ahista, ei purista ja elämä tuntuu pehmeelle. Herään aina kysymys, että voisiko elämä olla koko ajan sellaista? Enkä nyt tarkoita, että siihen pitäisi vetää jotain rauhoittavaa. Enihau, ihanaa se on joka tapauksessa. Silleen luomusti parempi, rento ja hellämielinen. Sitä tahtoo ja tarkoittaa.



Mulle tärkee juttu tällä hetkellä on mun sähkötupakki. Jaksan tästä vaahtoo, koska tämä on mullistava asia elämässäni. En kaipaa todellakaan röökii ja olen saanut kehitettyä sitä kohtaan ällötyksen, himon sijaan. Ei huono hei. Lataan piippuni ( mulle se on piippu ) nykyään 6 mg nikotiinillä ( edell. oli 18mg.) Sekaan tulee mustikkaa ja hitusen menthoolia. Raikas ja terveellinen. Näin toivottavasti saan itseni vieroitettua koko helvetin paskasta ja olen vielä joskus vapaa ( nicotinfree.)



Kerroin edell. postauksessa haudutuspatalahjasta. Tein sillä ruokaa tiistaina. Laitoin padan päälle klo: 11.00 ja kello: 21.00 söin hyvin hautuneen, erittäin maukkaan ja rasvattoman illallisen. Laitoin kaikkia kasviksii ja kalkkunafileet. Ei rasvaa, vähän suolaa/pepperii ja se oli siinä. Pitkään hauduttaminen tuo ruuan omat maut esiin. Jette hyvää. Suosittelen ko. pataa. Se helpottaa elämää.



Yksi paskahuusseista on vielä pesemättä. Eli poistun tästä tuonne saniteettitilojen pariin. Ostin uutta Tolua, saa nähdä mitkä fibat siitä tulee. Näissä asioissa olen hyvin perinteinen, eikä ole olemassa muuta Tolua kuin se perinteinen ja männynhavulle tuoksuva. Mutta annan tälle uudelle Tolu-tulokkaalle mahdollisuuden. Nyt mää sanon et moro!

P:S Laitan muutaman kuvan, joista olen ajatellut teettää taulut. Mittee ootte mieltä?