Martalla jo leipä kotoisasti uunissa paistuu. Herkullinen tuoksu leviää ympäriinsä. Siitä kiva ape, että valmistaminen ei kestä ikuisuuksia. Suit sait ja sulla on tuore leipä nautittavaksi. Kyseessähän on tämä Jumalainen Karppileipä ( kiitos Viivi!) Ihmiset, te sellaiset, joilla on tulostusongelmaa, niin nyt äkkiä sitä leipää leipomaan. Martta, tuo kaikkien ummetusten kuningatar on tulostanut kuin enkeli koko viikon. Ja tämä tarina on tosi. Siemenissä sen salaisuus....
Eilen kakkoselta tuli mielenkiintoinen dokkari Poika vai tyttö? ( halutessasi näet sen tästä.) Jollakin tapaa se kosketti Martan sydäntä. Ohjelma kertoo väärään sukupuoleen syntyneistä lapsista. Poika haluaa olla palavasti tyttö ja toisin päin. On hirvittävän hienoa, että asia tuodaan esille, eikä näistä onnettomista enää leivota kylähulluja. Martalla on asiasta hienovireinen omakohtaisuus. En ollut lapsena ihan se "tavallinen" poika. Ei minua kiinnostaneet autot ja muut rensselit. Martta tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa barbiloilla. Mutta en kyllä muista, että olisin kuitenkaan kokenut syntyneeni väärään kehoon. Kaiketi olin poika pojan vaatteissa. Outo olin ja lievästi kylähullun maineessa. Kovasti kävin eilen miettimään, missä luojalla menee vikaan, kun tämmöistä pääsee käymään. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että se olisi jotenkin tuomittavaa tai vääränlaista. Surullinen olen niiden ihmisten puolesta jotka joutuvat elämään väärin koko elämänsä. Itsemurhat ovat tällaisten lasten parissa hyvin yleisiä. Järkyttävää. Tunnen yhden hurmaavan neitokaisen, joka on ollut aikaisemmin poika. Hänellä on hyvinkin vahva itseluottamus ja kaiketi selvinnyt elämässä ihan hyvin. Sitä mietin myös, että tunnetusti meissä homoseksuaaleissa on paljon sitä, että naiset ( lesbot) ovat hyvinkin miehisiä ( rekka) ja miehet taas vastaavasti naismaisia. Mistä on loppujen lopuksi kysymys? Viittaako minunkin Marttailu edellä mainittuun luojan kömmähdykseen? Olenko siunattu naishormonilla tavan Erkkiä enemmän? Siitäkö kiinnostus samaan sukupuoleen? Oli miten oli, minä olen Marttahormoneistani kiitollinen, enkä koe itseäni erityisen naiselliseksi. Tässäkin tapauksessa voi olla tavallaan luojalle kiitollinen siitä, että on syntynyt tavan homoksi, eikä tarvitse arpoa sukupuolista identiteettiä. Se ei ole helppoa, ei varmasti. Mutta niin kuin sanoin, myös täällä suomessa on alettu kiinnittämään asiaan huomiota ja oikealla lääkehoidolla saadaan harhailevat mielet palautettua oikeanlaiseen kehoon. Se on hyvä se.
Tästä tuli mieleen eräs takavuosien tarina. En nyt just jaksa muistaa olenko sitä jo tällä kertoillut? Tulkoon uusintana, sopii edelliseen identiteetin kadotukseen. Äidilleni ei varmasti ollut homouteni paljastuminen se maailman helpoin asia. Eikä sitä helpottanut sekään, että samoihin aikoihin siskoni hiukka hurahti uskon asioihin. Tarina kertoo, että siskoni oli soittanut äidilleni ja höpöttänyt antaumuksella uskon asioita ja maailman loppua. Siihen äitini ( varsin topakka savolaisakka) oli tokaissut: "Mitä perkele minä olen tehnyt väärin? Yhtä viiraa alapäästä ja toista viiraa yläpäästä!"
Tänään pääsen koulunpenkille. Viikon odotetuin päivä, Jee! Tapaamme tietokoneluokassa, tod. näk. kysymyksessä on kuvan käsittelyä koneilla. Erittäin intresanttia. Nyt lämmintä leipää, teetä ja sympatiaa. Tästä se lähtee tämäkin päivä. Adios Amigos!
29.9.2011
28.9.2011
Kyseenalainen
Tällä viikolla alkukirjainhaaste on KY. Oikeastaan kuvaani liittyy myös pieni tarina. Mielessäni alkoi pyöriä sana Kyseenalainen. Montakin asiaa voi kyseenalaistaa, mutta kuvani liittyy minulle tärkeään ristiin. Olimme äitini kanssa katsomassa isäpuoltani sairaalan teho-osastolla, minne hän oli joutunut sydänkohtauksen vuoksi. Tilanne oli kriittinen. Odottelimme pääsyä varsinaiselle osastolle erillisessä odotushuoneessa. Odottavan aika tuntui pitkälle ja epämiellyttävä jännityksen tunne velloi sisälläni. Kaulassani oli kyseinen risti ( joka ei ole ihan pienin mahdollinen) ja äitini kyseenalaisti sen ja pyysi riisumaan pois kaulastani. Oliko se jotenkin tilannetta rienaava vai mitä, se ei oikein koskaan minulle selvinnyt. Tässä KYseenalainen ristini.
Haaste # 34: KY
Kiitos kaikille edelliseen haasteeseen osallistuneille!
34. haaste
KY-alkuinen suomenkielinen sana.
34. haaste
KY-alkuinen suomenkielinen sana.
* * * *
Syvällistä höttöä
Aamurutiinit suoritettu. Ilmaston kirpeys herätti mukavasti tähän päivään. Heräsin hiilaripöpperöstä pää tahmeena ja energiat tukossa. Sain eilen primitiivisen ahmintakohtauksen. Mikä lie helvetti viirannut? Vedin ensin aimoannoksen kanakasviswokkia ja jääkaapissa kummitteli tummaa minttusuklaata melkein kokonainen levy. Se ei jättänyt mua rauhaan, ennen kuin olin ahminut sen kitaani. Eikä siinä kaikki, vielä piti syödä sitä tekemääni karppileipää, noin niin ku huikopalaksi. Yök, kun tuli täysi ja huono olo! Onneksi ruokavaranto ei ole ihan pahinta paskaa, mut joo.... Olen napsinut tummaa suklaata pitkin viime viikkoa (ettei toi paino laske liikaa) ja siinä on syy ylettömään syömishimoon. Hiilari ruokkii hiilaria. Aloitettuani karppaamisen, olen ollut ihmeissäni, kun se puputushimo on poistunut. Se tunne oli takas eilen illalla. Muuta syytä en keksi, helvetin hiilari. Nyt palataan ruotuun ja tsukulaade on vain vain viikonlopun herkkuja.
Mä höpötän vaan näitä ruokajuttuja, tylsää karppaamista ja fyysistä olotilailua. Pitäisikö välillä saada aikaan jotakin syvällisempää pohdintaa? Suuria tunteita ja elämän mysteriaa. Mutta hommahan menee näin. Jos voit hyvin psykedeelisesti, että fysiologisesti, niin elämä on pelkkää pumpulia, eikä pientä mieltä vaivaa kovinkaan ihmeelliset pohdinnat. Elämä menee omalla painollaan, helposti ja hyväksyttävästi. Ne kasvun paikat, tiukat ja kiperät, koetaan silloin kun mennään pohjamudissa. Harmaassa hyytelössä herää elämää suuremmat kysymykset ja se vitutus kasvattaa, kovettaa ja opettaa ihmisen lasta. Näin se kuulkaa on. Nyt pitää nauttia, eikä pohtia joutavia.
Ukkorähjäkään ei mua ahista tällä hetkellä. Se suunnittelemani pelastava tauko tuntuu typerälle ajatukselle juuri nyt. Elämä on just tätä. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan kulman takaa eteesi kurvaa. Jo huomenna tilanne voi olla toisin ja olen ripustamassa itseäni kiikkuun tai vähintäänkin vetämässä ranteet auki. Toki, uskon myös oman ajatusmaailman mahtavaan voimaan ja siihen, että "vedät" vitutusta puoleesi. Elämä on suurta sotaa ja taistelua pimeyden voimia vastaan! Rakastamalla ihan pikkusen, voi saada kyllä ihmeitä aikaan. Siitä kivaa on tämä ikääntyminen, että armo kohtaa epävarmuuden ja elämään syttyy VALO! Olenpas minä nyt enkelimäisellä tuulella.... Tuulen huuhtomaa huttua.
Martta ostaa pärräytti uuden lieden ja astiapesukoneen. Loppuu kärvistely kyökin puolella. Uuni on kiertoilma, saadaan tehotuotantoa aikaiseksi. Joko se toimii tai sit se on ihan hanurista. Saan laitteet ensi maanantaina ja silloin on kakkujen paistotesti. Olisihan se aika huippua, jos kaikki kakut mahtuisi kerralla uuniin. Nopeuttaisi ja tehostuttaisi kakkuilua. No joo, taas tätä ruoka purkausta....
Viikonloppuna on juhlat. Ystävilläni on tuparit ja parisuhteen virallistamiskemut. Miten toikin nyt sit sanotaan? Pesukestäviä homoja molemmat, ja ovat nyt sit siunautuneet toisillensa loppuelämäksi. Kai. Sitä kai se avioliitto ajaa takaa. Onko juhlat siis rekisteröitymis- vai virallistamistilaisuus? En mie tiiä, mie oon vaan homo (naimaton.) Enihau, tämä on ensimmäinen kerta, kun Martta tämmöistä edistysaskelta pääsee nauttimaan. Itse vihkiminen on suoritettu joskus kesällä ruokatunnilla, koruttomasti ja vailla huntuja. Siitä olin pahoillani, olisi niin ihanaa ollut todistaa sitä herkkää ja ainutlaatuista hetkeä. Pikku itkut pirauttaa.... Oih!
Ei maar, nyt täytyy meditoida hetki. Olen huomannut, että menemällä hetkeksi syvälle itseensä ja tyhjentämällä tämä pipipää kaikesta moskasta, voin puhtaammin ja ne helvetin enkelit jättävät rauhaan. Suosittelen. Ugh! Olen puhunut.
 |
| SYKSY RAKASTAA! |
Ukkorähjäkään ei mua ahista tällä hetkellä. Se suunnittelemani pelastava tauko tuntuu typerälle ajatukselle juuri nyt. Elämä on just tätä. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan kulman takaa eteesi kurvaa. Jo huomenna tilanne voi olla toisin ja olen ripustamassa itseäni kiikkuun tai vähintäänkin vetämässä ranteet auki. Toki, uskon myös oman ajatusmaailman mahtavaan voimaan ja siihen, että "vedät" vitutusta puoleesi. Elämä on suurta sotaa ja taistelua pimeyden voimia vastaan! Rakastamalla ihan pikkusen, voi saada kyllä ihmeitä aikaan. Siitä kivaa on tämä ikääntyminen, että armo kohtaa epävarmuuden ja elämään syttyy VALO! Olenpas minä nyt enkelimäisellä tuulella.... Tuulen huuhtomaa huttua.
Martta ostaa pärräytti uuden lieden ja astiapesukoneen. Loppuu kärvistely kyökin puolella. Uuni on kiertoilma, saadaan tehotuotantoa aikaiseksi. Joko se toimii tai sit se on ihan hanurista. Saan laitteet ensi maanantaina ja silloin on kakkujen paistotesti. Olisihan se aika huippua, jos kaikki kakut mahtuisi kerralla uuniin. Nopeuttaisi ja tehostuttaisi kakkuilua. No joo, taas tätä ruoka purkausta....
Viikonloppuna on juhlat. Ystävilläni on tuparit ja parisuhteen virallistamiskemut. Miten toikin nyt sit sanotaan? Pesukestäviä homoja molemmat, ja ovat nyt sit siunautuneet toisillensa loppuelämäksi. Kai. Sitä kai se avioliitto ajaa takaa. Onko juhlat siis rekisteröitymis- vai virallistamistilaisuus? En mie tiiä, mie oon vaan homo (naimaton.) Enihau, tämä on ensimmäinen kerta, kun Martta tämmöistä edistysaskelta pääsee nauttimaan. Itse vihkiminen on suoritettu joskus kesällä ruokatunnilla, koruttomasti ja vailla huntuja. Siitä olin pahoillani, olisi niin ihanaa ollut todistaa sitä herkkää ja ainutlaatuista hetkeä. Pikku itkut pirauttaa.... Oih!
Ei maar, nyt täytyy meditoida hetki. Olen huomannut, että menemällä hetkeksi syvälle itseensä ja tyhjentämällä tämä pipipää kaikesta moskasta, voin puhtaammin ja ne helvetin enkelit jättävät rauhaan. Suosittelen. Ugh! Olen puhunut.
26.9.2011
Kultainen Helinä
Jou! Nämä maanantaiset veepeet voi joskus olla haipakkaa. Aamulla kävin arvauskeskuksessa ja tohtorisetä kertoi, että kolesteroliarvot ovat fantastico! Ei mitään tarvetta pillereille. Sitähän minäkin.... Aivan varmasti ruokavaliollani on vaikutusta. En nyt lähde (TAAS) erittelemään ja kehua retostelemaan elämäntapani voimallisuutta. Olen tyydytetty.
Tästä kaikesta innostuneena meninkin Luomuilemaan Ruohonjuureen. Onko se nyt kauppa, keskus vai mikä lie avain terveelliseen elämään? Mahtavat markkinat! Minullahan hurahti siellä toista tuntia, vaeltelin hyllystä hyllyyn ja ihmettelin kattavaa tarjontaa. Mukaan lähti yhtäsuntoista ja tästä mestasta tuli mun feivoritti. Nappasin Superfood pystybaarissa virkistävän Kultainen Helinä pirtelön. Sieltä saa sellaisiakin! Olen päättänyt tehdä itse suklaata, joten kävin hakemassa tarvittavia ainesosia. Kallista kuin mikä, mutta tietääpähän mitä syö. En kerkeä tänään suklaata duunailee, se jää viikonloppuun. Postaus on siitäkin tulossa.
Sain eräältä uskolliselta lukijaltani Karppileipä ohjeen. Tänään oli hyvä päivä kokeilla. Ai että, kyllä mänt tuas kiel perseeseen, niin oli maukas pläjäys. Ei sillä, että olisin leipää erityisemmin kaivannut, mutta keitin tänään myös kakkakuulikeiton ja ajattelin kaveriksi leipaista. Muokkasin hiukka ohjetta, ainakin mulla tämä toimii. Valmistus helppo ja yksinkertainen. Tässäpä resepti.
Vìvien karppileipä
3 munaa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl saksanpähkinää hienoksi murskattuna
2 tl leivinjauhetta
4 rkl turkkilaista jugurttia ( tai rahkaa)
0,5 dl luomu kaurahiutale ( mun lisä)
1 dl kurpitsansiemeniä ( mun lisä)
0,5 tl ruususuolaa ( mun lisä )
2 tl kylmäpuristettua kookosöljyä ( mun lisä )
Sekoita munat ja jugurtti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sotke ne muna/jugurttiseokseen. Levitä pelille ( taikina löysä.) Paista n. 20 min.200 astetta, pinta kauniin ruskea. Jee, on herkku.
Martta oli niin tehokas, että pyöräytti vielä kanakasviswokin. Nyt on viikon sapuskat taas turvattu. Ei tartte sortua einekseen ( hyi, en kyllä ikinä...) Näin kun hiukka suunnittelee ja valmistaa, niin saa hyvää syötävää ja elämä on helppo.
Eilinen "kuvausmatka" Suomenlinnaan meni sit reisille. Ukkorähjä sai ylipuhuttua, että koluan Lauttasaaren rantoja. Hän tarvitsi apua Bauhausissa ja lupauduin jeesaamaan ennen kuvausta. Siinähän aikaa vierähti ja aurinko meni pilveen. Jäi kuvat ottamatta. Tulin kotiin ja vetäsin kahden ja puolen tunnin päivätirsut. Olipa ihanaaaa!!
Nyt odotan Ukkorähjää saapuvaksi. Olisi tarkoitus mennä katsomaan / ostamaan uusi astianpesukone ja uuni. Molemmat temppuaa ja se ottaa mua kupoliin. Ajattele, astianpesukone ( Bosch) on vajaat kuusi vuotta vanha, eikä pese enää kunnolla. Ruokailuvälineet ja lasit jää paskaseks. Siitä ei Martta tykkää. Uuni / levyt ovat niin hitaita, että hermot kärähtää ennen kuin ruoka. Haaveilen kaasuliedestä, mutta ei oikein ole säilytystilaa. Enkä jaksa nyt alkaa säätää, painun Giganttiin ja hoidan molemmat NYT! Loppuu saatana säätäminen. Vietän suurimman osan elämästäni kyökin puolella ja siellä pitää homman toimia. Se on meidän Marttojen ominaisuus, joka syöpyy tajuntaan jo ennen syntymää. Näin se vaan on.
Hui Hai, ei nyt sit muuta tällä erää. Olkoon viikkosi antava ja elämään hymyä!
Tästä kaikesta innostuneena meninkin Luomuilemaan Ruohonjuureen. Onko se nyt kauppa, keskus vai mikä lie avain terveelliseen elämään? Mahtavat markkinat! Minullahan hurahti siellä toista tuntia, vaeltelin hyllystä hyllyyn ja ihmettelin kattavaa tarjontaa. Mukaan lähti yhtäsuntoista ja tästä mestasta tuli mun feivoritti. Nappasin Superfood pystybaarissa virkistävän Kultainen Helinä pirtelön. Sieltä saa sellaisiakin! Olen päättänyt tehdä itse suklaata, joten kävin hakemassa tarvittavia ainesosia. Kallista kuin mikä, mutta tietääpähän mitä syö. En kerkeä tänään suklaata duunailee, se jää viikonloppuun. Postaus on siitäkin tulossa.
Sain eräältä uskolliselta lukijaltani Karppileipä ohjeen. Tänään oli hyvä päivä kokeilla. Ai että, kyllä mänt tuas kiel perseeseen, niin oli maukas pläjäys. Ei sillä, että olisin leipää erityisemmin kaivannut, mutta keitin tänään myös kakkakuulikeiton ja ajattelin kaveriksi leipaista. Muokkasin hiukka ohjetta, ainakin mulla tämä toimii. Valmistus helppo ja yksinkertainen. Tässäpä resepti.
Vìvien karppileipä
3 munaa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl saksanpähkinää hienoksi murskattuna
2 tl leivinjauhetta
4 rkl turkkilaista jugurttia ( tai rahkaa)
0,5 dl luomu kaurahiutale ( mun lisä)
1 dl kurpitsansiemeniä ( mun lisä)
0,5 tl ruususuolaa ( mun lisä )
2 tl kylmäpuristettua kookosöljyä ( mun lisä )
Sekoita munat ja jugurtti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sotke ne muna/jugurttiseokseen. Levitä pelille ( taikina löysä.) Paista n. 20 min.200 astetta, pinta kauniin ruskea. Jee, on herkku.
 |
| Ennen uunia |
 |
| Uunin jälkeen |
Eilinen "kuvausmatka" Suomenlinnaan meni sit reisille. Ukkorähjä sai ylipuhuttua, että koluan Lauttasaaren rantoja. Hän tarvitsi apua Bauhausissa ja lupauduin jeesaamaan ennen kuvausta. Siinähän aikaa vierähti ja aurinko meni pilveen. Jäi kuvat ottamatta. Tulin kotiin ja vetäsin kahden ja puolen tunnin päivätirsut. Olipa ihanaaaa!!
Nyt odotan Ukkorähjää saapuvaksi. Olisi tarkoitus mennä katsomaan / ostamaan uusi astianpesukone ja uuni. Molemmat temppuaa ja se ottaa mua kupoliin. Ajattele, astianpesukone ( Bosch) on vajaat kuusi vuotta vanha, eikä pese enää kunnolla. Ruokailuvälineet ja lasit jää paskaseks. Siitä ei Martta tykkää. Uuni / levyt ovat niin hitaita, että hermot kärähtää ennen kuin ruoka. Haaveilen kaasuliedestä, mutta ei oikein ole säilytystilaa. Enkä jaksa nyt alkaa säätää, painun Giganttiin ja hoidan molemmat NYT! Loppuu saatana säätäminen. Vietän suurimman osan elämästäni kyökin puolella ja siellä pitää homman toimia. Se on meidän Marttojen ominaisuus, joka syöpyy tajuntaan jo ennen syntymää. Näin se vaan on.
Hui Hai, ei nyt sit muuta tällä erää. Olkoon viikkosi antava ja elämään hymyä!
25.9.2011
Valotuksia
Tässä harjoittelun tuloksia. Kuin tilauksesta ilta-aurinko aukesi ja me riensimme tärkeinä vangitsemaan valoa. Harjoitus tekee mestarin....
 |
| Nostetta |
 |
| Klik! |
 |
| Peitelty |
 |
| Purjeessa |
 |
| Kuulatus |
 |
| Vasten auringon siltaa |
 |
| Köytetty |
 |
| Tähän jään |
 |
| Muikku! |
 |
| Kerroksittain |
 |
| Kaukana lähellä |
 |
| Yön ainoa valopilkku |
Luovasti lystiä
Sain eilen viettää antoisan ja hauskan päivän sekä illan. Oltiin ystäväni Terhin kanssa luovasti hulluja. Hänellä on ihan ältsin mieletön asunto Hietsun torin kuppeessa, korkealla kattojen yllä. Kaksi kerroksinen, hauska ja valoa tulvillaan oleva koti. Terba on värivisualisti ja esteetikko sielultaan. Rakastimme väriä ja hyvää ruokaa. Paransimme maailmaa sydämen kyllyydestä, hassuteltiin ja kuunneltiin kuumia afrosalsarytmejä. Mitä mainion kohtaaminen. Naurua piisasi ja herkkää hupailua. Kiva. Jette kiva.
Alkuruoka
- Sienikeitto ( syksyllä selviö)
Pääruoka
- Punajuurivuohenjuustovuoka
- Uudenajan pesto, vihreäsalaatti
- Paahdetut paprikat marinaadissa
- Kanttarellipikkelsi
- Paistettu siika, tillisalviasitruunakastike
- Tattirisotto
Jälkiruoka
- Mokkainen syleily
Tällaista ihmisen sielu tarvitsee. Ei mitään ihmeellistä, mutta äärimmäisen erityistä. Nämä ovat sellaisia hetkiä, joista saa hurjasti voimavaraa arjen harmauteen. Kiitos Terde! Oot Ihana!
Nyt on pakko lähtee kuvailee, ulkona hillitön aurinko. Taidan mennä Suomelinnaan!
Heiluttiin kameroiden kanssa ja minusta tuntuu, että pääsimme aika kivasti ymmärryksen ytimeen. Jokainen joka harrastaa kuvasta, tietää miten haastavaa aukot ja valotusajat voi olla. Epäonnistumisten kautta oivallukseen. Tehtiin myös yritys valoa hallitsevaan ulkokuvaukseen. Oltiin niin tärkeinä. Mutta on ihan hemmetin kiva kuvata kaksin ja verrata lopputuloksia ja pohtia ratkaisuja. Antoisaa ja ymmärtävää. Meillä kumpusi paljon hyviä kuvausideoita ja varmasti tulemme niitä yhdessä toteuttamaan. Yhteisnäyttelyäkin jo pukkaa...
Ruoka oli rakastavaa ja makuhermoja kutkuttelevaa. Valitettavasti kaikista ihanista herkuista ei ole kuvaa. Taisi kuvaaja olla niin nälkäinen.... Kattauksen teeman oli väri ja valo. Tässä meny,
Alkuruoka
- Sienikeitto ( syksyllä selviö)
Pääruoka
- Punajuurivuohenjuustovuoka
- Uudenajan pesto, vihreäsalaatti
- Paahdetut paprikat marinaadissa
- Kanttarellipikkelsi
- Paistettu siika, tillisalviasitruunakastike
- Tattirisotto
Jälkiruoka
- Mokkainen syleily
Tällaista ihmisen sielu tarvitsee. Ei mitään ihmeellistä, mutta äärimmäisen erityistä. Nämä ovat sellaisia hetkiä, joista saa hurjasti voimavaraa arjen harmauteen. Kiitos Terde! Oot Ihana!
Nyt on pakko lähtee kuvailee, ulkona hillitön aurinko. Taidan mennä Suomelinnaan!
24.9.2011
Hienoja kuvia!
Tässä Opettajani tiedotuskuvat. Aikas hienoja, vai mitä? Tässä on tavoitetta mun valokuvaharrastukselle.
Avaruusromua, herra pelasta!
Heräsin pitkään ja rauhallisesti. Köllöttelin ja käänsin kylkeä, venyttelin kuin pahainen kollikissa. Kehräsin kuin pikku mirri ja maistelin tulevaa päivää. Otan hitaan lähdön, enkä lähde heti ryntäilee. Joskus on hyvä viipyillä, jättää turha kiire pois. Mun luontainen rytmi on aina ollut kiivas ja sykkivä. Elämäni ehtoo puolella olen oppinut nauttimaan myös hitaasta viipyilystä. Kai se on jonkun sortin meditatiivista keskustelua itsensä kanssa. On Janhusen akan poika oppinut nauttimaan mitättömistä hetkistä, joita ei ole ennalta ohjelmoitu ja täytetty tekemisellä. H i t a a a a a s t i mennään ja haahuillaan.....
Poistan edellisen postauksen kuvat. Valokuvaope laittoi mulle originaalit ja toivoi, että laittaisin ne korvaamaan mun otokset. Sehän on totta, että kuvani eivät tuo oikeutta upeille kuville. Poistan ne siis ja yritän olla niin nörtti, että saan oikeat versiot tänne näin. Huomaatte eron ja pääsette autenttisesti ihailemaan! Sori kaikille!
Ratio Suomi soittaa Anneli Saariston Dolce Vittaa. Hui, kun tuli elävästi mieleen yksi Rhodoksen reissu vuonna armo ja siunaus. Meitä oli Ritu, Titta, Jaska ja Jari. Nuoria oltiin ja nättiä. Mie rakastuin reissulla Markukseen. Se oli kuulkaa intohimoa ja suuria tunteita. Voi vallaton, niitä aikoja. Hauskaa oli ja meidän lavstoori kesti ihan joitakin vuosia. Kirjeitä lenteli, puhelimet poltti näppiä ja pikkasen pyllyäkin. Tavattiinkin täällä ja Sveitsissä. Jossakin vaiheessa olin jo muille maille rakkauteni perään muuttamassa. Oli se semmoista, rakkautta yli rajojen. Pidettiin yhteyttä vuosikymmenet, mutta sitten yhtäkkiä Markus hävisi. Ei vastausta kirjeisiin, ei mitään tietoa? Sattuiko Markukselle jotakin, vai onko osoitetietomme muuttuneet, eikä posti enää tavoittanut? En tiedä, joskus muistelen ja kaipaan kauniisti...
Nyt toistan itseäni, mutta on taas sananen sanottava Karppaamisesta. Olen hirvittävän tyytyväinen ja onnellinen, että olen löytänyt oikean tavan syödä, nauttia ja voida hyvin. Ihmisen fyysinen hyvinvointi vaikuttaa varmasti myös psyykeen puolelle. On helppo voida hyvin kun massu kiittää. Ihmettelen myös tätä hillitöntä energian määrää. Olen ymmärtänyt, että ihmisen tulee syödä nälkäänsä, eikä syödä huvin vuoksi ja pikkuisen yli. Nyt on helppo sanoa, koska puputtamisen himo on poistunut ja pystyn helposti tekemään järkeviä ruokailu päätöksiä. Pystyn kieltäytymään imelistä houkutuksista. Tiedän sokerihöttöpaskan tekevän minulle niin pahaa, että luontaisesti suojelen itseäni. Ja tämä on ihme! Ensimmäistä kertaa ns. ruokaremontissani minulla on tunne, että en ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin. Saan enemmän ja syön paremmin. Siksi kai tämä onkin niin helppoa. Ruokailutottumukseni ovat alkaneet olla automaatiota, eikä tarvitse enää edes miettiä, mitäs minä nyt voin/saan syödä. En ole tuntenut mitään kiristävää vitutuksen tapaista tunnetta siitä, että jään jostakin paitsi. Paino on tippunut nyt 7 kiloa ja se on kieltämättä aika kiva tunne. On mahtavaa, kun vaatteet ei kinnaa ja ahista, slimfitti sujahtaa ylle ja kaikki ne käyttämättömät ( vielä minä joskus laihdun ) vaatteet on pikku hiljaa otettu käyttöön. Olen varmasti laihduttanut elämästäni kaksikymmentä vuotta. Jojoa plusmiinus kymmenen kiloa ja ikuista tavoittelua upeamman ulkomuodon saavuttamiseksi. Sehän tässä onkin niin jännää, että nyt minä en tavoitellut ulkokuntaista kilpeni kiillotusta, vaan lähtökohdat olivat jotakin aivan muuta. Hyvää oloa/eloa ja terveellistä elämää. Näinkö yksinkertaista se on? Kyllä. Siinä vastaus kaikille niille, jotka painivat samanmoisen "ongelma" kanssa. Lopeta laihdutus, elä/syö terveellisesti ja nauti!
Apua! Taivaalta on tulossa satelliittiromua monta tonnia ihmispoloisten niskaan. Kyllä, uutisissa äsken sanottiin. Pohjois-Italia on suuressa vaarassa. Ja saattaapa tänne Matinkyläänkin muutama romu roiskahtaa. Apua, nyt täytyy elää täysillä. Kohta jysähtää! Mitä vittua minä nyt teen? Äkkiä kermaleivoshuttua ja kirkasta viinaa. Seksiäkin pitäisi irstaasti keretä harrastaa. Huumeita ja kaikkea epätoivoisia paheita ennen maaliman loppua tännenythetimulle ja äkkiä! Loppu on tulossa! Mitä vielä? Anteeksi pyydän kaikilta niiltä joita olen loukannut ja kiitos kaikille niille joille se kuuluu. Nyt katolla jotakin jo ropisee, satelliittiromu tulee! Oletko valmis. Herra pelasta, antakee armooooo!!!!
Poistan edellisen postauksen kuvat. Valokuvaope laittoi mulle originaalit ja toivoi, että laittaisin ne korvaamaan mun otokset. Sehän on totta, että kuvani eivät tuo oikeutta upeille kuville. Poistan ne siis ja yritän olla niin nörtti, että saan oikeat versiot tänne näin. Huomaatte eron ja pääsette autenttisesti ihailemaan! Sori kaikille!
Ratio Suomi soittaa Anneli Saariston Dolce Vittaa. Hui, kun tuli elävästi mieleen yksi Rhodoksen reissu vuonna armo ja siunaus. Meitä oli Ritu, Titta, Jaska ja Jari. Nuoria oltiin ja nättiä. Mie rakastuin reissulla Markukseen. Se oli kuulkaa intohimoa ja suuria tunteita. Voi vallaton, niitä aikoja. Hauskaa oli ja meidän lavstoori kesti ihan joitakin vuosia. Kirjeitä lenteli, puhelimet poltti näppiä ja pikkasen pyllyäkin. Tavattiinkin täällä ja Sveitsissä. Jossakin vaiheessa olin jo muille maille rakkauteni perään muuttamassa. Oli se semmoista, rakkautta yli rajojen. Pidettiin yhteyttä vuosikymmenet, mutta sitten yhtäkkiä Markus hävisi. Ei vastausta kirjeisiin, ei mitään tietoa? Sattuiko Markukselle jotakin, vai onko osoitetietomme muuttuneet, eikä posti enää tavoittanut? En tiedä, joskus muistelen ja kaipaan kauniisti...
Nyt toistan itseäni, mutta on taas sananen sanottava Karppaamisesta. Olen hirvittävän tyytyväinen ja onnellinen, että olen löytänyt oikean tavan syödä, nauttia ja voida hyvin. Ihmisen fyysinen hyvinvointi vaikuttaa varmasti myös psyykeen puolelle. On helppo voida hyvin kun massu kiittää. Ihmettelen myös tätä hillitöntä energian määrää. Olen ymmärtänyt, että ihmisen tulee syödä nälkäänsä, eikä syödä huvin vuoksi ja pikkuisen yli. Nyt on helppo sanoa, koska puputtamisen himo on poistunut ja pystyn helposti tekemään järkeviä ruokailu päätöksiä. Pystyn kieltäytymään imelistä houkutuksista. Tiedän sokerihöttöpaskan tekevän minulle niin pahaa, että luontaisesti suojelen itseäni. Ja tämä on ihme! Ensimmäistä kertaa ns. ruokaremontissani minulla on tunne, että en ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin. Saan enemmän ja syön paremmin. Siksi kai tämä onkin niin helppoa. Ruokailutottumukseni ovat alkaneet olla automaatiota, eikä tarvitse enää edes miettiä, mitäs minä nyt voin/saan syödä. En ole tuntenut mitään kiristävää vitutuksen tapaista tunnetta siitä, että jään jostakin paitsi. Paino on tippunut nyt 7 kiloa ja se on kieltämättä aika kiva tunne. On mahtavaa, kun vaatteet ei kinnaa ja ahista, slimfitti sujahtaa ylle ja kaikki ne käyttämättömät ( vielä minä joskus laihdun ) vaatteet on pikku hiljaa otettu käyttöön. Olen varmasti laihduttanut elämästäni kaksikymmentä vuotta. Jojoa plusmiinus kymmenen kiloa ja ikuista tavoittelua upeamman ulkomuodon saavuttamiseksi. Sehän tässä onkin niin jännää, että nyt minä en tavoitellut ulkokuntaista kilpeni kiillotusta, vaan lähtökohdat olivat jotakin aivan muuta. Hyvää oloa/eloa ja terveellistä elämää. Näinkö yksinkertaista se on? Kyllä. Siinä vastaus kaikille niille, jotka painivat samanmoisen "ongelma" kanssa. Lopeta laihdutus, elä/syö terveellisesti ja nauti!
Apua! Taivaalta on tulossa satelliittiromua monta tonnia ihmispoloisten niskaan. Kyllä, uutisissa äsken sanottiin. Pohjois-Italia on suuressa vaarassa. Ja saattaapa tänne Matinkyläänkin muutama romu roiskahtaa. Apua, nyt täytyy elää täysillä. Kohta jysähtää! Mitä vittua minä nyt teen? Äkkiä kermaleivoshuttua ja kirkasta viinaa. Seksiäkin pitäisi irstaasti keretä harrastaa. Huumeita ja kaikkea epätoivoisia paheita ennen maaliman loppua tännenythetimulle ja äkkiä! Loppu on tulossa! Mitä vielä? Anteeksi pyydän kaikilta niiltä joita olen loukannut ja kiitos kaikille niille joille se kuuluu. Nyt katolla jotakin jo ropisee, satelliittiromu tulee! Oletko valmis. Herra pelasta, antakee armooooo!!!!
23.9.2011
Luovaa hulluutta
Tulin just saunasta. Pyhä rituaali on suoritettu ja olo on auvoisa. Duuniviikko takana ja viikonlopun vietto jo mielessä. Huomenna menen kyläilee ystäväni Terhin tykö. Laitamme hyvää ruokaa, sisustamme, valokuvaamme ( ollaan samalla kurssilla, ) tanssitaan sambaa, kirjoitetaanko runoja ja kuunnellaan hyvää musaa. Olemme taiteellisesti virittäytyneitä ja hullusti luovia. Vähänkö kiva?
Opettajemme Alenjandro Lorenzon valokuvanäyttely oli hyvä. Kuvat oli herkkiä ja taiteellisesti antavia. Tykkäsin kovasti ylivaloituksen valkeasta tunnelmasta. Minusta kuva on onnistunut, jos se herättää sinussa ajatuksia siitä, mitä kuvalla halutaan kertoa tai tuoda ilmi. Maailmassa on paljon kuvia, jotka eivät kerro mitään tai et pysähdy niitä katsomaan. Näkymättömiä kuvia, sanoisin. Allun kuvat olivat pieniä tarinoita ja niissä oli myös kaunis rauha. Olisin mielelläni katsonut niitä määrällisesti enemmänkin. Tässä muutama minun kuvaama otos. Korostan siis, että nämä ovat harrastelijan kuvia OIKEISTA kuvista. Mun kuvat ei tee niille oikeutta, menkää itse katsomaan ja hänen nettisivuilta löytyy kuvagalleria myös. Kuvat ovat siis mun opettajan ottamia kuvia hänen eilisestä näyttelyn avajaisista!
P:S Poistin kuvat ja yritän laittaa saamani originaalit tänne näin. Huomaatte eron ja pääsett nauttimaan aidoista. Siitä vaan en ole varma, osaanko ne tänne sähköpostistani laittaa....
Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. Oli vauhdikas ja hyvä päivä. Nyt nukkumaan, jaksaa huomenna olla luova.
Opettajemme Alenjandro Lorenzon valokuvanäyttely oli hyvä. Kuvat oli herkkiä ja taiteellisesti antavia. Tykkäsin kovasti ylivaloituksen valkeasta tunnelmasta. Minusta kuva on onnistunut, jos se herättää sinussa ajatuksia siitä, mitä kuvalla halutaan kertoa tai tuoda ilmi. Maailmassa on paljon kuvia, jotka eivät kerro mitään tai et pysähdy niitä katsomaan. Näkymättömiä kuvia, sanoisin. Allun kuvat olivat pieniä tarinoita ja niissä oli myös kaunis rauha. Olisin mielelläni katsonut niitä määrällisesti enemmänkin. Tässä muutama minun kuvaama otos. Korostan siis, että nämä ovat harrastelijan kuvia OIKEISTA kuvista. Mun kuvat ei tee niille oikeutta, menkää itse katsomaan ja hänen nettisivuilta löytyy kuvagalleria myös. Kuvat ovat siis mun opettajan ottamia kuvia hänen eilisestä näyttelyn avajaisista!
P:S Poistin kuvat ja yritän laittaa saamani originaalit tänne näin. Huomaatte eron ja pääsett nauttimaan aidoista. Siitä vaan en ole varma, osaanko ne tänne sähköpostistani laittaa....
Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. Oli vauhdikas ja hyvä päivä. Nyt nukkumaan, jaksaa huomenna olla luova.
22.9.2011
Voi Vidhu!
Tämän viikon alkukirjain haaste on VO. Ihan piti miettiä pää puhki, kunnes..... Voi Vidhu, maitolasi kaatui. Se oli siinä...
Haaste # 33: VO
Kiitos kaikille edelliseen haasteeseen osallistuneille!
33. haaste
VO-alkuinen suomenkielinen sana.
33. haaste
VO-alkuinen suomenkielinen sana.
* * * *
Haasteen säännöt löytyy tuolta sivupalkista!
Huom! Kuva pitää olla itse otettu!
* * * * *
Muisto
Tämä taulu herättää minussa muistoja menneistä. Suojelusenkeli on kulkenut mukanani jo parikymmentä vuotta. Jokaisessa kodissa se saa paikan sänkyni viereltä niin, että näen sen heti herättyäni....
MAKROVIIKOT
+TEEMAEXTRA
21.09.2011 - 10:00
26. viikko
MAKROVIIKOT
+TEEMAEXTRA
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!
Kävipä nyt hauskasti, sillä huomasin maanantaina, että myös mustavalkohaasteen aihe sattuu olemaan sama, kuin makroviikoille olin kaavaillut. En lähtenyt enää uutta aihetta miettimään tässä vaiheessa, joten toivottavasti se ei ketään haittaa, vaan voimme tulkita toisin tässä samaa aihetta.
VIIKON AIHE:
MUISTO
Sähkötupakkia ja sielun ravinnetta
Hellurei ja hellät tunteet! Tänään on thuursdaag ja mulla poikkeuksellisesti veepee. Kakut kypsyy uunissa ja aamulenkki on takana. On hassua olla vapaalla näin epänormaalisti, mut duunissa rauhallisempaa ja järjestin päivän vapaaksi. Nyt täytyy nauttia tästä rauhasta, eikä tehdä konkurssia. Yrittäjänä työnteko ei ole niin yksinkertaista. Kun on kiire, valittaa, kun on niin helvetisti duunii ja vastaavasti rauhasta tekee konkurssin. Mut aina löytyy himassa pikku puuhastelua. Tänään aloitan vaatehuoneen holokaustin. Lähtee rankalla kädellä. Hups, olinkos nyt asiaton.... No joo, sorgen, sorgen, mutta nyt en säästele. Kaikki turha ja pitämätön joutaa hävitykseen / kadotukseen.
Eilen oltiin Tony & Guyn kurssilla. Anne Mette Andreassen ja Davin Thomas Wyke from Norway antoivat uusia tuulia. Ihan hyvä kurssi, sovelsin heti parikin hyvää värivinkkiä käytäntöön. Silloin kurssi on onnistunut ja siitä on saanut jotakin. Joskus "ideat" on niin uffaffaata, että ne ei kestä suomalaista päivänvaloa. Kouluttautuminen alallamme on arvokasta pääomaa. Sitä on kuin uudelleen syntynyt ja innokas piippari. Sama duuni, mutta uusin silmin. Fantsuu! ( Kuvat on vähän sinne päin, vanhalla kameralla kuvasin ja oli outoo...)
Shell-huoltamot ovat ottaneet käytäntöön vanhanajan palvelukonseptin. Ihan piti hämmästyä, mistä moinen oireyhtymä? Mennään ajassa taaksepäin, niin hyvin oli silloin ennen vanhaan. Musta toi on kertakaikkisen hyvä idea. Jos mun pitäisi nyt valita, menisin ehdottomasti ko. huoltoasemalle tankkini täyttämään. Se on palvelu mikä pelaa. Hyvä Shell! Näinkö vanha hyvä palvelukulttuuri nostaa päätään. Saadaanko kohta nauttia menetettyä palvelua, pankissa, kaupoissa ja kahviloissa? Kehitymme eteenpäin menneiden arvojen aatteilla. Vanha ihminen tykkää.
Tänään olen menossa Valokuva Open näyttelyn avajaisiin Everythink is bound. Se on Galleria Laterna Magicassa. Odotan sitä innolla. Olen aina tykännyt tsiikaa valokuvia. Jos ne on hyviä, ne on hemmetin koskettavia tai sitten ei tunnu missään. Otan kameran mukaan, hyvä hetki harjoitella. Leikkiä kuvaajaa.... Kiva piriste arkisen harmauden keskelle. Sielun ravintoa.
Nyt Martta on kiinnostunut sähkötupakista! Tämä ihmeellisyys on pikku hiljaa rantautumassa suomen niemelle ja kaikki keinot ovat tässä lopettamisen sodassa luvallisia. Olen tutustunut nettisivuihin
(Green smoke) ja yrittänyt ottaa yhteyttä ko. firmaan. Ei siellä vielä vastata, mutta taidan laittaa tilauksen sisään. Ei se ota, ei anna. Ja niin kuin sanoin, kaikkea on kokeiltava. Olen kerran maistanut kyseistä ihmettä ja jumangegga, se on ihan kuin röökii. Terveellinen rööki! Olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani tämä lopetuksen kanssa. Olen lopettanut lopettamisen! Se inhottava ahdistus mikä velloo sisälläni tästä myrkyttämisestä, ei ole se oikotie onneen. Tämä(kin) asia pitäisi saada onnistumaan positiivisuuden ja onnen kautta. Yrittää hän tai sit kuolee syöpään ja keuhkoahtautumaan. Oliks toi nyt positiivista? Mut hei, jos joku mietti lopetusta, niin tästä voi olla apua. Käy tsekkaa linkki.
Jassoossia, nyt pitäisi käydä firman naamakirjasivujen kimppuun. Hemmetti, kun ei oikein skulaa toi homma. En saa niitä toimii niin kuin ne kuuluisi pelittää. Tein hirveen duuniin ja ei. Poistin kaikki ja yritin eilen uudelleen. Ei. Nyt yritän taas ja.... Voi helevata! Tää on tätä päivää, firmallakin pitää olla omat FB-sivut. Toisaalta, se on hyvä tapa/tie viestittää asiakkaille kaikesta mitä meillä tapahtuu. Vhai not? Nörtti vaihe päälle ja nenu kiinni ruutuun. Okkei.
Eilen oltiin Tony & Guyn kurssilla. Anne Mette Andreassen ja Davin Thomas Wyke from Norway antoivat uusia tuulia. Ihan hyvä kurssi, sovelsin heti parikin hyvää värivinkkiä käytäntöön. Silloin kurssi on onnistunut ja siitä on saanut jotakin. Joskus "ideat" on niin uffaffaata, että ne ei kestä suomalaista päivänvaloa. Kouluttautuminen alallamme on arvokasta pääomaa. Sitä on kuin uudelleen syntynyt ja innokas piippari. Sama duuni, mutta uusin silmin. Fantsuu! ( Kuvat on vähän sinne päin, vanhalla kameralla kuvasin ja oli outoo...)
Shell-huoltamot ovat ottaneet käytäntöön vanhanajan palvelukonseptin. Ihan piti hämmästyä, mistä moinen oireyhtymä? Mennään ajassa taaksepäin, niin hyvin oli silloin ennen vanhaan. Musta toi on kertakaikkisen hyvä idea. Jos mun pitäisi nyt valita, menisin ehdottomasti ko. huoltoasemalle tankkini täyttämään. Se on palvelu mikä pelaa. Hyvä Shell! Näinkö vanha hyvä palvelukulttuuri nostaa päätään. Saadaanko kohta nauttia menetettyä palvelua, pankissa, kaupoissa ja kahviloissa? Kehitymme eteenpäin menneiden arvojen aatteilla. Vanha ihminen tykkää.
Tänään olen menossa Valokuva Open näyttelyn avajaisiin Everythink is bound. Se on Galleria Laterna Magicassa. Odotan sitä innolla. Olen aina tykännyt tsiikaa valokuvia. Jos ne on hyviä, ne on hemmetin koskettavia tai sitten ei tunnu missään. Otan kameran mukaan, hyvä hetki harjoitella. Leikkiä kuvaajaa.... Kiva piriste arkisen harmauden keskelle. Sielun ravintoa.
Nyt Martta on kiinnostunut sähkötupakista! Tämä ihmeellisyys on pikku hiljaa rantautumassa suomen niemelle ja kaikki keinot ovat tässä lopettamisen sodassa luvallisia. Olen tutustunut nettisivuihin
(Green smoke) ja yrittänyt ottaa yhteyttä ko. firmaan. Ei siellä vielä vastata, mutta taidan laittaa tilauksen sisään. Ei se ota, ei anna. Ja niin kuin sanoin, kaikkea on kokeiltava. Olen kerran maistanut kyseistä ihmettä ja jumangegga, se on ihan kuin röökii. Terveellinen rööki! Olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani tämä lopetuksen kanssa. Olen lopettanut lopettamisen! Se inhottava ahdistus mikä velloo sisälläni tästä myrkyttämisestä, ei ole se oikotie onneen. Tämä(kin) asia pitäisi saada onnistumaan positiivisuuden ja onnen kautta. Yrittää hän tai sit kuolee syöpään ja keuhkoahtautumaan. Oliks toi nyt positiivista? Mut hei, jos joku mietti lopetusta, niin tästä voi olla apua. Käy tsekkaa linkki.
Jassoossia, nyt pitäisi käydä firman naamakirjasivujen kimppuun. Hemmetti, kun ei oikein skulaa toi homma. En saa niitä toimii niin kuin ne kuuluisi pelittää. Tein hirveen duuniin ja ei. Poistin kaikki ja yritin eilen uudelleen. Ei. Nyt yritän taas ja.... Voi helevata! Tää on tätä päivää, firmallakin pitää olla omat FB-sivut. Toisaalta, se on hyvä tapa/tie viestittää asiakkaille kaikesta mitä meillä tapahtuu. Vhai not? Nörtti vaihe päälle ja nenu kiinni ruutuun. Okkei.
19.9.2011
PIIMÄKAKKU
Kuten jo edellä totesin, niin syksyn saavuttua kakkujen paisto on käynnistynyt. Jos ihmettelette, mistä ihmeen kakuista se höpöttää, niin kerron hiukka tarkemmin. Meillä tarjoillaan asiakkaille itse ( Martta) leivottua piimäkakkua. Onhan siinä hommaa, paistan viikonloppuna viisi kakkua ja ne riittävät juuri ja juuri viikoksi. En tiedä nyt, kun meitä on enemmän, tuskin viisi riittää. Kesällä leipuri Bulla on lomalla, eikä paista kakkua. Resepti on mun isoäidin vanha, mutta olen modernisoinut sitä tähän päivään. Kakut on kyllä hyvin suosittuja ( niitä jo elokuussa kysellään, "milloin on taas kakkua?") Joudun jakelemaan reseptiä jatkuvasti, joten laitan sen nyt tänne ihan omana postauksena. Olen laittanut reseptin tänne aikaisemminkin, mutta tässä kerta vielä omalla otsikolla. Ei kun leipomaan!
P:S Saatuani ensimmäiset kakut uunista, oli kyllä tekemistä, että en palasta haukannut päiväkaffella. Olin tiukka karppari ja jätin ottamatta. Ten points!
Sotke ensin ( vatkaimella) kaikki muut ainekset yhteen paitsi jauhot/sooda ja rasva. Lisää sooda/jauho seos edelliseen vatkaten ( varo paakkuja) lisää viimeiseksi juokseva rasva. Paista 180 astetta 50-55 min. Taikinaan voi lisätä myös yhtäsuntoista mm. suklaata, marmelaadia, hillon jämiä, pähkinöitä jne.
P:S Saatuani ensimmäiset kakut uunista, oli kyllä tekemistä, että en palasta haukannut päiväkaffella. Olin tiukka karppari ja jätin ottamatta. Ten points!
PIIMÄKAKKU
Annoksesta tulee 2 kakkua ( pyörövuokia)
2 munaa
4 dl. sokeria
1 dl. fariinisokeria
1 dl. siirappia
5 dl. piimää
2 tl. kanelia
0,5 tl. chilijauhetta ( tai maun mukaan)
reipas loraus sitruunan mehua
2 tl. ruokasoodaa
700 g vehnäjauhoja
2,5-3dl. juoksevaa rasvaa
Habbitar
Nyt viimeistään tietää, että syksy on saapunut. Kakkujen paistaminen duuniin on alkanut ja on maanantai, mun arki veepee. Näin viikko lähtee hemmetin hyvin käyntiin, ei ole maanantaiangstia. Ei oo. Tää on melkein viikon paras päivä. Kisailee kovin lauantain kanssa.
Heti aamusta piti mennä Tapiolan terveysasemalle antaa verinäyte. Tsekkaavat sitä mun kolestroolii, jännä kattoo vaikuttaako karppaaminen? Hirveet jonot, tunti meni jonottaessa ja itse näytteen otto kesti neljä minuuttia. Vähänkö hanurista. Mut en vetänyt hernettä nenukkaan, olen kypsä, olen yläpuolella hermoilun, enkä anna tuollaisen syödä energiaani.
Eilinen Habitare ihan jees. En innostu niinkään huonekaluista, en tarvitse tällä hetkellä mitään, joten en jaksanut niitä hirveesti möllötellä. Mutta tykkäsin siitä taide ja kierrätyskamoista tehdyistä osastoista. Taideosastolla oli vaikka mitä kivaa, hienoa lasitaidetta. Siellä olisi mennyt enemmänkin aikaa, mutta Ukkorähjä oli mukana, eikä jaksanut kiertää. Niinpä tietenkin... Kierrätyskamoista tehdyt lamput ja huonekalut oli kyllä oivaltavia. Itse en niin hirveesti romuista piittaa, Martalle pitää olla kromia, terästä ja uutta kiiltoo. Mutta hienoja juttuja oli. Vaikuttava. Otin myös oikeanlaisen asenteen, enkä hermostunut ihmismassoista. Mentiin ihan ajoissa ja puolen päivän jälkeen porukkaa alkoi olla kuin pipoo. Lähdettiin sopivasti pois jaloista. Tässä kuvakavalkaadi... ( Klikaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi tarvittaessa.)
Pitäisköhän ottaa pikku päikkärit? Tällaiset päivät ovat kuin luodut kauneusunille. Ulkona tuulee ja sataa, onpa söpöä kääriytyä vilttiin ja heittää ruho levolle. Rennosti ottaa hän. Kiva viikko tulossa. Jess!
Heti aamusta piti mennä Tapiolan terveysasemalle antaa verinäyte. Tsekkaavat sitä mun kolestroolii, jännä kattoo vaikuttaako karppaaminen? Hirveet jonot, tunti meni jonottaessa ja itse näytteen otto kesti neljä minuuttia. Vähänkö hanurista. Mut en vetänyt hernettä nenukkaan, olen kypsä, olen yläpuolella hermoilun, enkä anna tuollaisen syödä energiaani.
Eilinen Habitare ihan jees. En innostu niinkään huonekaluista, en tarvitse tällä hetkellä mitään, joten en jaksanut niitä hirveesti möllötellä. Mutta tykkäsin siitä taide ja kierrätyskamoista tehdyistä osastoista. Taideosastolla oli vaikka mitä kivaa, hienoa lasitaidetta. Siellä olisi mennyt enemmänkin aikaa, mutta Ukkorähjä oli mukana, eikä jaksanut kiertää. Niinpä tietenkin... Kierrätyskamoista tehdyt lamput ja huonekalut oli kyllä oivaltavia. Itse en niin hirveesti romuista piittaa, Martalle pitää olla kromia, terästä ja uutta kiiltoo. Mutta hienoja juttuja oli. Vaikuttava. Otin myös oikeanlaisen asenteen, enkä hermostunut ihmismassoista. Mentiin ihan ajoissa ja puolen päivän jälkeen porukkaa alkoi olla kuin pipoo. Lähdettiin sopivasti pois jaloista. Tässä kuvakavalkaadi... ( Klikaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi tarvittaessa.)
Pitäisköhän ottaa pikku päikkärit? Tällaiset päivät ovat kuin luodut kauneusunille. Ulkona tuulee ja sataa, onpa söpöä kääriytyä vilttiin ja heittää ruho levolle. Rennosti ottaa hän. Kiva viikko tulossa. Jess!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)