Mies nimeltä Martta

Martalla jo leipä kotoisasti uunissa paistuu. Herkullinen tuoksu leviää ympäriinsä. Siitä kiva ape, että valmistaminen ei kestä ikuisuuksia. Suit sait ja sulla on tuore leipä nautittavaksi. Kyseessähän on tämä Jumalainen Karppileipä ( kiitos Viivi!) Ihmiset, te sellaiset, joilla on tulostusongelmaa, niin nyt äkkiä sitä leipää leipomaan. Martta, tuo kaikkien ummetusten kuningatar on tulostanut kuin enkeli koko viikon. Ja tämä tarina on tosi. Siemenissä sen salaisuus....

Eilen kakkoselta tuli mielenkiintoinen dokkari Poika vai tyttö? ( halutessasi näet sen tästä.) Jollakin tapaa se kosketti Martan sydäntä. Ohjelma kertoo väärään sukupuoleen syntyneistä lapsista. Poika haluaa olla palavasti tyttö ja toisin päin. On hirvittävän hienoa, että asia tuodaan esille, eikä näistä onnettomista enää leivota kylähulluja. Martalla on asiasta hienovireinen omakohtaisuus. En ollut lapsena ihan se "tavallinen" poika. Ei minua kiinnostaneet autot ja muut rensselit. Martta tykkäsi leikkiä tyttöjen kanssa barbiloilla. Mutta en kyllä muista, että olisin kuitenkaan kokenut syntyneeni väärään kehoon. Kaiketi olin poika pojan vaatteissa. Outo olin ja lievästi kylähullun maineessa. Kovasti kävin eilen miettimään, missä luojalla menee vikaan, kun tämmöistä pääsee käymään. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että se olisi jotenkin tuomittavaa tai vääränlaista. Surullinen olen niiden ihmisten puolesta jotka joutuvat elämään väärin koko elämänsä. Itsemurhat ovat tällaisten lasten parissa hyvin yleisiä. Järkyttävää. Tunnen yhden hurmaavan neitokaisen, joka on ollut aikaisemmin poika. Hänellä on hyvinkin vahva itseluottamus ja kaiketi selvinnyt elämässä ihan hyvin. Sitä mietin myös, että tunnetusti meissä homoseksuaaleissa on paljon sitä, että naiset ( lesbot) ovat hyvinkin miehisiä ( rekka) ja miehet taas vastaavasti naismaisia. Mistä on loppujen lopuksi kysymys? Viittaako minunkin Marttailu edellä mainittuun luojan kömmähdykseen? Olenko siunattu naishormonilla tavan Erkkiä enemmän? Siitäkö kiinnostus samaan sukupuoleen? Oli miten oli, minä olen Marttahormoneistani kiitollinen, enkä koe itseäni erityisen naiselliseksi. Tässäkin tapauksessa voi olla tavallaan luojalle kiitollinen siitä, että on syntynyt tavan homoksi, eikä tarvitse arpoa sukupuolista identiteettiä. Se ei ole helppoa, ei varmasti. Mutta niin kuin sanoin, myös täällä suomessa on alettu kiinnittämään asiaan huomiota ja oikealla lääkehoidolla saadaan harhailevat mielet palautettua oikeanlaiseen kehoon. Se on hyvä se.

Tästä tuli mieleen eräs takavuosien tarina. En nyt just jaksa muistaa olenko sitä jo tällä kertoillut? Tulkoon uusintana, sopii edelliseen identiteetin kadotukseen. Äidilleni ei varmasti ollut homouteni paljastuminen se maailman helpoin asia. Eikä sitä helpottanut sekään, että samoihin aikoihin siskoni hiukka hurahti uskon asioihin. Tarina kertoo, että siskoni oli soittanut äidilleni ja höpöttänyt antaumuksella uskon asioita ja maailman loppua. Siihen äitini ( varsin topakka savolaisakka) oli tokaissut: "Mitä perkele minä olen tehnyt väärin? Yhtä viiraa alapäästä ja toista viiraa yläpäästä!"

Tänään pääsen koulunpenkille. Viikon odotetuin päivä, Jee! Tapaamme tietokoneluokassa, tod. näk. kysymyksessä on kuvan käsittelyä koneilla. Erittäin intresanttia. Nyt lämmintä leipää, teetä ja sympatiaa. Tästä se lähtee tämäkin päivä. Adios Amigos!