Heräsin pitkään ja rauhallisesti. Köllöttelin ja käänsin kylkeä, venyttelin kuin pahainen kollikissa. Kehräsin kuin pikku mirri ja maistelin tulevaa päivää. Otan hitaan lähdön, enkä lähde heti ryntäilee. Joskus on hyvä viipyillä, jättää turha kiire pois. Mun luontainen rytmi on aina ollut kiivas ja sykkivä. Elämäni ehtoo puolella olen oppinut nauttimaan myös hitaasta viipyilystä. Kai se on jonkun sortin meditatiivista keskustelua itsensä kanssa. On Janhusen akan poika oppinut nauttimaan mitättömistä hetkistä, joita ei ole ennalta ohjelmoitu ja täytetty tekemisellä. H i t a a a a a s t i mennään ja haahuillaan.....
Poistan edellisen postauksen kuvat. Valokuvaope laittoi mulle originaalit ja toivoi, että laittaisin ne korvaamaan mun otokset. Sehän on totta, että kuvani eivät tuo oikeutta upeille kuville. Poistan ne siis ja yritän olla niin nörtti, että saan oikeat versiot tänne näin. Huomaatte eron ja pääsette autenttisesti ihailemaan! Sori kaikille!
Ratio Suomi soittaa Anneli Saariston Dolce Vittaa. Hui, kun tuli elävästi mieleen yksi Rhodoksen reissu vuonna armo ja siunaus. Meitä oli Ritu, Titta, Jaska ja Jari. Nuoria oltiin ja nättiä. Mie rakastuin reissulla Markukseen. Se oli kuulkaa intohimoa ja suuria tunteita. Voi vallaton, niitä aikoja. Hauskaa oli ja meidän lavstoori kesti ihan joitakin vuosia. Kirjeitä lenteli, puhelimet poltti näppiä ja pikkasen pyllyäkin. Tavattiinkin täällä ja Sveitsissä. Jossakin vaiheessa olin jo muille maille rakkauteni perään muuttamassa. Oli se semmoista, rakkautta yli rajojen. Pidettiin yhteyttä vuosikymmenet, mutta sitten yhtäkkiä Markus hävisi. Ei vastausta kirjeisiin, ei mitään tietoa? Sattuiko Markukselle jotakin, vai onko osoitetietomme muuttuneet, eikä posti enää tavoittanut? En tiedä, joskus muistelen ja kaipaan kauniisti...
Nyt toistan itseäni, mutta on taas sananen sanottava Karppaamisesta. Olen hirvittävän tyytyväinen ja onnellinen, että olen löytänyt oikean tavan syödä, nauttia ja voida hyvin. Ihmisen fyysinen hyvinvointi vaikuttaa varmasti myös psyykeen puolelle. On helppo voida hyvin kun massu kiittää. Ihmettelen myös tätä hillitöntä energian määrää. Olen ymmärtänyt, että ihmisen tulee syödä nälkäänsä, eikä syödä huvin vuoksi ja pikkuisen yli. Nyt on helppo sanoa, koska puputtamisen himo on poistunut ja pystyn helposti tekemään järkeviä ruokailu päätöksiä. Pystyn kieltäytymään imelistä houkutuksista. Tiedän sokerihöttöpaskan tekevän minulle niin pahaa, että luontaisesti suojelen itseäni. Ja tämä on ihme! Ensimmäistä kertaa ns. ruokaremontissani minulla on tunne, että en ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin. Saan enemmän ja syön paremmin. Siksi kai tämä onkin niin helppoa. Ruokailutottumukseni ovat alkaneet olla automaatiota, eikä tarvitse enää edes miettiä, mitäs minä nyt voin/saan syödä. En ole tuntenut mitään kiristävää vitutuksen tapaista tunnetta siitä, että jään jostakin paitsi. Paino on tippunut nyt 7 kiloa ja se on kieltämättä aika kiva tunne. On mahtavaa, kun vaatteet ei kinnaa ja ahista, slimfitti sujahtaa ylle ja kaikki ne käyttämättömät ( vielä minä joskus laihdun ) vaatteet on pikku hiljaa otettu käyttöön. Olen varmasti laihduttanut elämästäni kaksikymmentä vuotta. Jojoa plusmiinus kymmenen kiloa ja ikuista tavoittelua upeamman ulkomuodon saavuttamiseksi. Sehän tässä onkin niin jännää, että nyt minä en tavoitellut ulkokuntaista kilpeni kiillotusta, vaan lähtökohdat olivat jotakin aivan muuta. Hyvää oloa/eloa ja terveellistä elämää. Näinkö yksinkertaista se on? Kyllä. Siinä vastaus kaikille niille, jotka painivat samanmoisen "ongelma" kanssa. Lopeta laihdutus, elä/syö terveellisesti ja nauti!
Apua! Taivaalta on tulossa satelliittiromua monta tonnia ihmispoloisten niskaan. Kyllä, uutisissa äsken sanottiin. Pohjois-Italia on suuressa vaarassa. Ja saattaapa tänne Matinkyläänkin muutama romu roiskahtaa. Apua, nyt täytyy elää täysillä. Kohta jysähtää! Mitä vittua minä nyt teen? Äkkiä kermaleivoshuttua ja kirkasta viinaa. Seksiäkin pitäisi irstaasti keretä harrastaa. Huumeita ja kaikkea epätoivoisia paheita ennen maaliman loppua tännenythetimulle ja äkkiä! Loppu on tulossa! Mitä vielä? Anteeksi pyydän kaikilta niiltä joita olen loukannut ja kiitos kaikille niille joille se kuuluu. Nyt katolla jotakin jo ropisee, satelliittiromu tulee! Oletko valmis. Herra pelasta, antakee armooooo!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti