Syvällistä höttöä

Aamurutiinit suoritettu. Ilmaston kirpeys herätti mukavasti tähän päivään. Heräsin hiilaripöpperöstä pää tahmeena ja energiat tukossa. Sain eilen primitiivisen ahmintakohtauksen. Mikä lie helvetti viirannut? Vedin ensin aimoannoksen kanakasviswokkia ja jääkaapissa kummitteli tummaa minttusuklaata melkein kokonainen levy. Se ei jättänyt mua rauhaan, ennen kuin olin ahminut sen kitaani. Eikä siinä kaikki, vielä piti syödä sitä tekemääni karppileipää, noin niin ku huikopalaksi. Yök, kun tuli täysi ja huono olo! Onneksi ruokavaranto ei ole ihan pahinta paskaa, mut joo.... Olen napsinut tummaa suklaata pitkin viime viikkoa  (ettei toi paino laske liikaa) ja siinä on syy ylettömään syömishimoon. Hiilari ruokkii hiilaria. Aloitettuani karppaamisen, olen ollut ihmeissäni, kun se puputushimo on poistunut. Se tunne oli takas eilen illalla. Muuta syytä en keksi, helvetin hiilari. Nyt palataan ruotuun ja tsukulaade on vain vain viikonlopun herkkuja.

SYKSY RAKASTAA!

Mä höpötän vaan näitä ruokajuttuja, tylsää karppaamista ja fyysistä olotilailua. Pitäisikö välillä saada aikaan jotakin syvällisempää pohdintaa? Suuria tunteita ja elämän mysteriaa. Mutta hommahan menee näin. Jos voit hyvin psykedeelisesti, että fysiologisesti, niin elämä on pelkkää pumpulia, eikä pientä mieltä vaivaa kovinkaan ihmeelliset pohdinnat. Elämä menee omalla painollaan, helposti ja hyväksyttävästi. Ne kasvun paikat, tiukat ja kiperät, koetaan silloin kun mennään pohjamudissa. Harmaassa hyytelössä herää elämää suuremmat kysymykset ja se vitutus kasvattaa, kovettaa ja opettaa ihmisen lasta. Näin se kuulkaa on. Nyt pitää nauttia, eikä pohtia joutavia.

Ukkorähjäkään ei mua ahista tällä hetkellä. Se suunnittelemani pelastava tauko tuntuu typerälle ajatukselle juuri nyt. Elämä on just tätä. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan kulman takaa eteesi kurvaa. Jo huomenna tilanne voi olla toisin ja olen ripustamassa itseäni kiikkuun tai vähintäänkin vetämässä ranteet auki. Toki, uskon myös oman ajatusmaailman mahtavaan voimaan ja siihen, että "vedät" vitutusta puoleesi. Elämä on suurta sotaa ja taistelua pimeyden voimia vastaan! Rakastamalla ihan pikkusen, voi saada kyllä ihmeitä aikaan. Siitä kivaa on tämä ikääntyminen, että armo kohtaa epävarmuuden ja elämään syttyy VALO! Olenpas minä nyt enkelimäisellä tuulella.... Tuulen huuhtomaa huttua.

Martta ostaa pärräytti uuden lieden ja astiapesukoneen. Loppuu kärvistely kyökin puolella. Uuni on kiertoilma, saadaan tehotuotantoa aikaiseksi. Joko se toimii tai sit se on ihan hanurista. Saan laitteet ensi maanantaina ja silloin on kakkujen paistotesti. Olisihan se aika huippua, jos kaikki kakut mahtuisi kerralla uuniin. Nopeuttaisi ja tehostuttaisi kakkuilua. No joo, taas tätä ruoka purkausta....

Viikonloppuna on juhlat. Ystävilläni on tuparit ja parisuhteen virallistamiskemut. Miten toikin nyt sit sanotaan? Pesukestäviä homoja molemmat, ja ovat nyt sit siunautuneet toisillensa loppuelämäksi. Kai. Sitä kai se avioliitto ajaa takaa. Onko juhlat siis rekisteröitymis- vai virallistamistilaisuus? En mie tiiä, mie oon vaan homo (naimaton.) Enihau, tämä on ensimmäinen kerta, kun Martta tämmöistä edistysaskelta pääsee nauttimaan. Itse vihkiminen on suoritettu joskus kesällä ruokatunnilla, koruttomasti ja vailla huntuja. Siitä olin pahoillani, olisi niin ihanaa ollut todistaa sitä herkkää ja ainutlaatuista hetkeä. Pikku itkut pirauttaa.... Oih!

Ei maar, nyt täytyy meditoida hetki. Olen huomannut, että menemällä hetkeksi syvälle itseensä ja tyhjentämällä tämä pipipää kaikesta moskasta, voin puhtaammin ja ne helvetin enkelit jättävät rauhaan. Suosittelen. Ugh! Olen puhunut.