Habbitar

Nyt viimeistään tietää, että syksy on saapunut. Kakkujen paistaminen duuniin on alkanut ja on maanantai, mun arki veepee. Näin viikko lähtee hemmetin hyvin käyntiin, ei ole maanantaiangstia. Ei oo. Tää on melkein viikon paras päivä. Kisailee kovin lauantain kanssa.

Heti aamusta piti mennä Tapiolan terveysasemalle antaa verinäyte. Tsekkaavat sitä mun kolestroolii, jännä kattoo vaikuttaako karppaaminen? Hirveet jonot, tunti meni jonottaessa ja itse näytteen otto kesti neljä minuuttia. Vähänkö hanurista. Mut en vetänyt hernettä nenukkaan, olen kypsä, olen yläpuolella hermoilun, enkä anna tuollaisen syödä energiaani.

Eilinen Habitare ihan jees. En innostu niinkään huonekaluista, en tarvitse tällä hetkellä mitään, joten en jaksanut niitä hirveesti möllötellä. Mutta tykkäsin siitä taide ja kierrätyskamoista tehdyistä osastoista. Taideosastolla oli vaikka mitä kivaa, hienoa lasitaidetta. Siellä olisi mennyt enemmänkin aikaa, mutta Ukkorähjä oli mukana, eikä jaksanut kiertää. Niinpä tietenkin... Kierrätyskamoista tehdyt lamput ja huonekalut oli kyllä oivaltavia. Itse en niin hirveesti romuista piittaa, Martalle pitää olla kromia, terästä ja uutta kiiltoo. Mutta hienoja juttuja oli. Vaikuttava. Otin myös oikeanlaisen asenteen, enkä hermostunut ihmismassoista. Mentiin ihan ajoissa ja puolen päivän jälkeen porukkaa alkoi olla kuin pipoo. Lähdettiin sopivasti pois jaloista. Tässä kuvakavalkaadi... ( Klikaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi tarvittaessa.)

Pitäisköhän ottaa pikku päikkärit? Tällaiset päivät ovat kuin luodut kauneusunille. Ulkona tuulee ja sataa, onpa söpöä kääriytyä vilttiin ja heittää ruho levolle. Rennosti ottaa hän. Kiva viikko tulossa. Jess!