Sähkötupakkia ja sielun ravinnetta

Hellurei ja hellät tunteet! Tänään on thuursdaag ja mulla poikkeuksellisesti veepee. Kakut kypsyy uunissa ja aamulenkki on takana. On hassua olla vapaalla näin epänormaalisti, mut duunissa rauhallisempaa ja järjestin päivän vapaaksi. Nyt täytyy nauttia tästä rauhasta, eikä tehdä konkurssia. Yrittäjänä työnteko ei ole niin yksinkertaista. Kun on kiire, valittaa, kun on niin helvetisti duunii ja vastaavasti rauhasta tekee konkurssin. Mut aina löytyy himassa pikku puuhastelua. Tänään aloitan vaatehuoneen holokaustin. Lähtee rankalla kädellä. Hups, olinkos nyt asiaton.... No joo, sorgen, sorgen, mutta nyt en säästele. Kaikki turha ja pitämätön joutaa hävitykseen / kadotukseen.

Eilen oltiin Tony & Guyn kurssilla. Anne Mette Andreassen ja Davin Thomas Wyke from Norway antoivat uusia tuulia. Ihan hyvä kurssi, sovelsin heti parikin hyvää värivinkkiä käytäntöön. Silloin kurssi on onnistunut ja siitä on saanut jotakin. Joskus "ideat" on niin uffaffaata, että ne ei kestä suomalaista päivänvaloa. Kouluttautuminen alallamme on arvokasta pääomaa. Sitä on kuin uudelleen syntynyt ja innokas piippari. Sama duuni, mutta uusin silmin. Fantsuu! ( Kuvat on vähän sinne päin, vanhalla kameralla kuvasin ja oli outoo...)

Shell-huoltamot ovat ottaneet käytäntöön vanhanajan palvelukonseptin. Ihan piti hämmästyä, mistä moinen oireyhtymä? Mennään ajassa taaksepäin, niin hyvin oli silloin ennen vanhaan. Musta toi on kertakaikkisen hyvä idea. Jos mun pitäisi nyt valita, menisin ehdottomasti ko. huoltoasemalle tankkini täyttämään. Se on palvelu mikä pelaa. Hyvä Shell! Näinkö vanha hyvä palvelukulttuuri nostaa päätään. Saadaanko kohta nauttia menetettyä palvelua, pankissa, kaupoissa ja kahviloissa? Kehitymme eteenpäin menneiden arvojen aatteilla. Vanha ihminen tykkää.

Tänään olen menossa Valokuva Open näyttelyn avajaisiin Everythink is bound. Se on Galleria Laterna Magicassa. Odotan sitä innolla. Olen aina tykännyt tsiikaa valokuvia. Jos ne on hyviä, ne on hemmetin koskettavia tai sitten ei tunnu missään. Otan kameran mukaan, hyvä hetki harjoitella. Leikkiä kuvaajaa.... Kiva piriste arkisen harmauden keskelle. Sielun ravintoa.

Nyt Martta on kiinnostunut sähkötupakista! Tämä ihmeellisyys on pikku hiljaa rantautumassa suomen niemelle ja kaikki keinot ovat tässä lopettamisen sodassa luvallisia. Olen tutustunut nettisivuihin
(Green smoke) ja yrittänyt ottaa yhteyttä ko. firmaan. Ei siellä vielä vastata, mutta taidan laittaa tilauksen sisään. Ei se ota, ei anna. Ja niin kuin sanoin, kaikkea on kokeiltava. Olen kerran maistanut kyseistä ihmettä ja jumangegga, se on ihan kuin röökii. Terveellinen rööki! Olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani tämä lopetuksen kanssa. Olen lopettanut lopettamisen! Se inhottava ahdistus mikä velloo sisälläni tästä myrkyttämisestä, ei ole se oikotie onneen. Tämä(kin) asia pitäisi saada onnistumaan positiivisuuden ja onnen kautta. Yrittää hän tai sit kuolee syöpään ja keuhkoahtautumaan. Oliks toi nyt positiivista? Mut hei, jos joku mietti lopetusta, niin tästä voi olla apua. Käy tsekkaa linkki.

Jassoossia, nyt pitäisi käydä firman naamakirjasivujen kimppuun. Hemmetti, kun ei oikein skulaa toi homma. En saa niitä toimii niin kuin ne kuuluisi pelittää. Tein hirveen duuniin ja ei. Poistin kaikki ja yritin eilen uudelleen. Ei. Nyt yritän taas ja.... Voi helevata! Tää on tätä päivää, firmallakin pitää olla omat FB-sivut. Toisaalta, se on hyvä tapa/tie viestittää asiakkaille kaikesta mitä meillä tapahtuu. Vhai not? Nörtti vaihe päälle ja nenu kiinni ruutuun. Okkei.