Lokki

Hirvee moka! Kyllä mua nyt hävettää!

Olin ostamassa Eero Aarnion Liekki valaisinta ja mulle ressukalle selvisi, että ko. valaisimen on suunnitellut Yki Nummi!!!! En tiedä, mistä olen moisen päähäni saanut, mutta mielestäni valaisimen on kyllä suunnitellut edell. mainittu. Ai kauheeta, hyvä, että en alkanut jo myyjän kans väittelee asiasta. No, joka päivä oppii jotakin uutta.... Mun piti köyhäillä, mutta nyt lamppu oli sataegee halvemmalla, niin menkööt se köyhäilystä. Hirvee säästö! Kannatti.

Viikonloppu on kääntynyt su-ehtooseen. Kakut kypsyy uunissa ja mulla semisti kyllästynyt olo. Tätä samaa, samaa, samaa rataa. Älä valita!

Yritin piristää eilen itseäni ja elämää juhlallisella illallisella. Annoin myös itselleni luvan nauttia hieman hapokasta. Ei tätä kestä selvin päin.

Tein monta pientä ruokaa ja katoin pöydän nätisti. Hetken siinä jopa lallattelin. Illalla syötiin seuraavaa.

- Itse graavattu merilohi, keitetyt perunat.

- Tzatziki.

- Parmankinkkua, hunajameloni.

- Artisokansydämiä.

- Tomaattimaksamakkara.

- Mätiä.

- Herkkutattirisotto.

- Kolmen lajin juustotarjotin.

- Moniviljapatonki.

Jälkiruokana espresso ja joulutorttuja. Olipa ihanaa ja tulikin syötyä ihan liikaa. Pienessä ruokahumalassa meni koko ilta, viinillähän ei ollut mitään tekemistä. Alkudrinkkinä pari pientä pulloa Cavaa ja ruokajuomana valko/punaviini. Ihan piti tortun kaveriksi myös jälkiruokaviini nauttia. En tiedä, mutta aamulla heräsin jotenkin rennompana. Onko osuutta alkoholin vai kuvittelinko vain? Kyllä se ihmistä rentouttaa, Patte on tietysti eri mieltä ja alkoholistia minusta tekee. Hui, hai tehkööt!

Mutta tupakkia teki mieli! Ihan vietävästi, voi helkutti sentään. Se oli jo viittä vaille sortuminen. Onneksi mulla ei ole röökiä himassa! Nyt olen vahva ja ylpeä itsestäni. Mutta tämä on osoitus siitä, kuinka heikoilla jäillä asian kanssa ollaan. Huh!

Yritin tänään avata rakentavaa keskustelua elämänkumppanin kanssa. Ei oikein ottanut keskustelut tulta. Olen miettinyt ankarasti elämää taakse ja eteen. Jossakin taitto eli kääntövaiheessa ollaan. Patten mielestä valitan joka jumalan syksy samaa asiaa. Paskaa. Keskustele siinä nyt sitten unelmiesi saavuttamisesta ja elämän mielekkyydestä. Miehän olen tehnyt mielessäni listaa siitä, mitkä ovat vaihtoehdot ja tavoitteet. Mistä sitä ihminen voi tietää, että tekee oikeita ratkaisuja? Ei mistään! Riskillä mennään....

On minulla useitakin vaihtoehtoja. Eikä nämä nyt tarkoita, että elämä on laitettava sekaisin ja uusiksi ihan vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Kysymyshän on vain siitä, että onko Jeppe onnellinen? Ja jos ei ole, niin miksi ei ole? Mitä onni on? Kauheeta, mun pää räjähtää....

Olen päässyt niin pitkälle, että olen rehellinen itselleni. Sitä kaikkea en voi täällä tunnustaa, mennään jo niin henkilökohtaisille alueille. Mutta systeemi on siis ihan tämä perinteinen. Mustaa valkoiselle piirtämään hyvää ja huonoa mun elämässä. M I N U N E L Ä M Ä S S Ä!!!

MinäMinäMinäMinä!!!!!!

Paljastan ensimmäisen askeleen, minkä olenkin jo ottanut. Haluan psykoterapiaan. Juu, ei mikään yllätys, sillä onhan se niin trendikästä!

Otin tänään yhteyttä yhteen tuttuun terapeuttiin ja tein kyselyn, josko hän voisi suositella jotakin, ketäkin.

Siitä se lähtee, lapsuuden paskaa on paljon haudattu liian syvälle ja ehkäpä pääsen jäsentelemään elämääni. Kun kerron, että pitää saada aikaan muutosta, en suinkaan aio tehdä sitä hötkyilemällä. Mietin asioita tarkkaan ja yritän saada niihin monta eri näkökulmaa. Tämän ikäisenä alkaa jo ymmärtää, että näitä kyseenalaistamisia ei hoideta tuosta vain. Niissä on paljon kipua, niitä pitää rauhassa työstää ja antaa asioille aikansa. Minulle niin vierasta, mutta yritän.... Tässä askel yksi kohti tyydyttävämpää elämää.

Kuinka se oikein menee, pitää olla perusteet kunnossa, että voit sille rakentaa? Onko minun pohjarakenteissa heikkouksia ja alan nyt hajoilemaan. Kuinka ne kulissit ovat kestäneet tänne asti? No huh, eipäs taas mennä liiaksi melodraaman puolelle. Tip, tap, tipe, tipe, tap!

Katselin välillä sunnuntai-illan tanssi ohjelmat. Olen varmaan aikaisemminkin jo todennut, siinä on viihdettä parhaimmillaan. Miksi olen koko ajan itku silmässä kun katson tanssia? Johtuuko se lapsuuden traumaattisista tanssiharraste kokemuksista? Minun lupaava tanssijaurani tyssäsi Kuopion tanhuajissa siihen, kun en saanut kansallispukua. Meillä oli ensimmäinen keikka ja kaikilla muilla oli puvut. Minä sain hävetä ja kärsiä tavallisissa asusteissa. Siihen loppu mun tanhut. Ties mikä olisin, ihan huippu? Mutta joo, tanssi koskettaa syvältä. Siinä on jotakin niin kaunista ja taian omaista. Hienoa, hienoa.

Tän päivän hesarissa oli vuokrattavana rantakahvila Lohjalta. En enää nykyään lue mitään tuollaisia ilmoituksia, mutta joku laittoi tänään lukemaan. Lohjan kaupunki vuokraa ko. kohteen ja tiedän paikan ja tunnelman. Ei paha. Minullahan on ollut unelma kahvilan pitämisestä. Juuri tuollainen kiva, kesäinen rantakaffila!

Siinäpä olisi elämän muutosta. Taitaa vain olla, että perustaisinpa vaikka kokonaisen kahvilaketjun, niin ei se minun ongelmia muuta. Itseäsi et pakoon pääse. Ne on ne perustukset, mitkä pitää kuntoon laittaa. Sitten leikitään kahvilan tätiä ja setää. Mutta unelmia on oltava!

Hetken jo meinasin valittaa tätä väsymyksen määrää, mutta kellohan onkin jo 23.30. Noin niin kuin oikeesti. Aina pitää olla helvetti siirtelemässä, menee pieni ihminen sekaisin. Viikko tässä hurahtaa ennen kuin on tottunut uusiin aikatauluihin. Ihan turhaa. Nyt punkkaan ja toivotaan, että huomenna on lääkitys kohdillaan. Jaksaa alkaa tätä elämää.

Valituksia osa 69,5

JOS ET JAKSA LUKEA VALITUSTA, JÄTÄ TÄHÄN. KIITOS!

Lauantaiaamu. Luojalle kiitos hallelujaa. Miten toi viikko taas muodostuikaan noin raskaaksi? Nyt taas hiukka helpompi hengittää, kolme veepeetä edessä. Eikä tämä olo silti ole ruusuilla tanssimista, ei edes katajalla. Mun on ihan turha alkaa tässä namistelee, vaikka ei ole mitenkään trendikästä valittaa... Paskat! Minä olen sitä mieltä, että elämään kuuluu myös tämä ahdistuksen määrä. Antaa tulla vaan. Tai siis anna mennä vaan, Tatjana!

Ei ole lääkitykset nyt ihan kohdallaan. Se uusi sydänlääke on vallan voimakasta kamaa. Meinasin pyörtyä eilen kaksi kertaa. Pikku paniikki Kampin terminaalissa. Lähti silmissä mustenee ja tuskan hiki nousi pintaan. Ajattelin vain koko ajan, että en voi saatana pyörtyä keskelle tätä ihmisvilinää. Sehän olisi ihan tyylitöntä ja mautontakin. Pääsin kuin pääsinkin sivummalle vetämään henkeä ja tukea ottamaan. Pääsin duuniin mutta päivä oli yhtä tivolia.

En taas tiedä, ottaako henkisesti ja fysiikka ei diggaa. Vai meneekö se päinvastoin, vastoinpäin?

Epigriisi 30.10 2010

Vasemman jalan nilkassa toiminnallinen häiriö. Potilas ei pysty varmaan jalalle ja kävely ajoittain hankalaa. Aloittanut lenkkeilyharrastuksen 1,5 kk:tta sitten. Tod.näk. rasitusvamma joka varottaessa aiheuttanut toiminnallisen häiriön. Määrätään lepoa, tulehduskipulääke 3x 800mg vrk:ssa. Pullo punaviiniä.

Oikeassa silmässä kyynelkanavan tukkeutuman aiheuttama paikallinen tulehdus. Silmä arka, vuotava ja turvonnut. Potilas itse kertoo, että kyynelkanavat ovat olleet syntymästä lähtien ahtaat ja niitä on kirurgisesti operoitu 2002. Tulehtuvat ajoittain, antibioottitipat mm. oftan akvakol paikallisesti. Jatkamme näin, lisäksi pullo koskenkorvaa sisäisesti.

Potilalla puhjennut myös näyttävä huuliherpes alahuulelle. Hyi olkoon, sanoo tohtorikin.

Sydämen toiminnalliset häiriöt jatkuvat voimakkaasta lääkityksestä huolimatta. Potilas häiriintynyt, ylikorostunut minäkuva ja muutenkin vainoharhainen. Veisin saunan taakse ja lopettaisin. Ei tuosta eläjää tule. Hullu mikä hullu.

Kyseenalaistan tämän olemiseni. Uskaltaisinko olla rehellinen? Voiko olla, että olen sittenkin jotenkin ehkä kai kuitenkin kenties jospa sittenkin stressaantunut? Voe jumalanperse!

Miksi odotan viikonloppuja ja vapaata enemmän kuin joulua? Viikot tuntuvat raskailta ja menen kuin vanha, lopuillaan oleva höyryveturi. Pitäisikö minun vain myöntää asia? Mitäpä se myöntäminen asiaa helpottaa. Minun täytyy tekeytyä raskaaksi ja jäädä äitiyslomalle. Tarvitseisinko kunnon palan vapaata? Olenko tullut työssäni tien päähän? Enkö muka jaksa enää? Minullahan on mukavaa töissä. En tiedä. Tai tiedän. Jos olen ihan rehellinen, pakkaisin reppuni ja jättäisin kaiken tämän. Lähtisin ja menisin. Minne?

Sydäntohtorilta tuli kirje missä kerrottiin viime viikkoisen vastaanoton kulku. Yksi kommenteista oli, että potilas puhuu ja liikkuu nopeasti? Hah, ha haa. On siinä ollut tohtorilla pitelemistä. Starttimoottori. Mutta mitä toi kertoo, menenkö ylikierroksilla? Omasta mielestäni ali mennään ja lujaa.... Enivei, leikittelen ajatuksella, että myyn maallisen omaisuuteni ja hyppään ensimmäiseen junaan ja annan jyskyttää.... Pieksämäelle. Jonnekin vittuun. Pois, pois pois. Kauas vuorten taa! No huh, aika voimakasta tekstuuria.

Hei, onko mulla varhaissyntyinen viidenkympin kriisi? Ai ei vai, ainahan mulla on joku kriisi. Sanoi joku viisas mulle kerran... Mitä mä teen? En mitään. Jatkan tuota saatanan vaatehuoneen siivoamista, ostan tänään Eero Aarnion Lokki valaisimen ja sisustan kotia. Jos oikein tempaisen niin nautin lasillisen luomu punaviiniä. Hau sviit!!! Voe homeperse!

Köyhäily on nyt muotia! Trendisetteri M. O. Janhunen julistaa blogissaan.

Ihan oikeesti. Olen alkanut köyhäilee. Hieno lause. Olen alkanut köyhäilee.

Kävin viime maanantaina ruokakaupassa ja päätin, että illallinen kahdelle pitää irrota 15 eurolla. Oli ihan tervetullutta laskea, että riittävätkö mun rahat ostoksiin. Ja viime vapaiden tehdyt sapuskat nautin kuluneella viikolla lounasruokina duunissa. En siis heittänyt niitä menemään. Huikea säästö! Olen myös ajatellut, että jätän joka vuotisen talven kaamosmatkan tekemättä ( ja vedän itseni kiikkuun.) Alan säästämään ja vielä joku päivä toteutan itseäni ja nostan kytkintä. Sitäkään kun ei voi ihan pennittömänä tehdä. Tai siis mulla hyvä, kun ammatti kulkee ns. näpeissä. Nyt makselen velkoja ja säästän. Hyvä fiilis. Edes jostakin. On minussa toivon siementä.

Ollaanpa nyt ihan rehellisiä. Oletko?

Jos elämässä haluaa saada jotakin, niin sen eteenhän on tehtävä jotakin. Ai? Oliko toi jotakin uutta vai? Tarkoitan tällä nyt sitä, että tämä tämmöinen helvetin läyhääminenhän ei tuota mitään. Pitää tehdä oikeita ja todellisia tavoitteita ja kulkea määrätietoisesti kohti niitä!!!

Tällä hetkellä elän vaaleanpunaisessa ja pehmeässä taikinassa jota voin muokata tilanteen mukaan. Joustan, vatkaan ja vaivaan, enkä saa otetta oikein mistään. Löysää, intohimotonta ja ihansamamulle meininkiä. En ole tyytyväinen. Oletko sinä omaan elämääsi? Kuinka moni meistä onkaan?

Minä päätin nyt ( huomaa mikä voima ja tomeruus onkaan äänessäni) tehdä suunnitelman tulevaisuudestani! Tahdon päämääriä joita kohti kulkea. En tee hetken päätöksiä ( tuhoon tuomittu jo tehdessä) vaan yritän toteuttaa unelmiani pidemmällä tähtäimellä. Uskoa niihin. Ja ennen kaikkea uskoa itseeni. Sattuu, ai sattuu! Sitäkin, mutta ei voi olla koko ajan pullataikinaa. Olenkohan ihan sekaisin? Tohtoriiiii, lisää billereitäääää!!!!

Ei helvetti, nyt täytyy lopettaa tämä joutava ja rientää perheen emännän arkisiin askareisiin. Pölyhuiska heilumaan ja pyykkikone iloisesti laulamaan. Tekisikö tänään makaronilaatikkoa vai jauhelihaperunalaatikkoa? Vai vetäisiköhän perseet? Mää tuota tiiä!

Hurlum hei

Yölliset sekoilut jatkuvat. Viime yönä näin unta, että siskoni sai keskenmenon stockkan vessassa. Menin infopisteeseen ja pyysin toimihenkilöä kuuluttamaan lääkäriä avuksi. Hänen vastaus oli, että Antti Tuisku esiintyy tavaratalossa ja nämä nuoret naiset yrittävät kaikkensa saadakseen Antin huomion. Vastasin hänelle, että siskoni on 45 vee ja lesbo. Mikäli et kuuluta, hommaan sulle syytteen heitteillejätöstä. Toissa yönä olin tsunamin kourissa.

Tällaisia näyttää ja se on koko aamuyö. Vähensin vieroituslääkkeen yhteen pilleriin päivässä, kenties en ole niin väsy. Toivoisin, että nämä unet loppuisivat jo. Ei jaksa katsoa...

Ruoka maistuu. Mikä lie, mutta nyt syötättää. Vaarallista. Pitänee lisätä liikkumista, ei tahdo läskiä. Huh, viikonloppu edessä. Ihanaa! Nopiastihan nämä viikot hurahtaa. Hyvä. Pitäisiköhän käydä ruoka ja viinimessuilla. Mieli tekisi. En tee suunnitelmia. Menen tilanteen vaatimalla tunteella. Ulos pitää päästä. Ei ravintolaan, herra paratkoon. Luontoon reippailemaan. Juppekin haluaa. Toivottavasti ei ole märkä viikonloppu.

No niin, nyt loppuu tää läpinä. Töihin, go, go, go!!!!!

Sydän toivoa täys

Tänään sain tietää, että sydämeni on kunnossa. Kaikki nämä pitkäaikaiset oireet eivät ole vaarallisia, todellisia ne ovat, mutta ei sydänkohtauksen arvoisia. Hyvä niin.

Menen vielä sydämen varjoainekuvaukseen ja sain autonomisen hermoston rauhoittavaa lääkettä. Herkkä kun olen.... Mutta nyt ei diagnosoitu luulosairaaksi ja muutenkin oli hyvä lääkäri. Olin aika pitkään vastaanotolla, mikä on sinällään harvinaista nykyään. On rauhallisempi mieli, mutta ei se oireita mihinkään poista. Katsotaan, pitää vain oppia elämään asian kanssa. Helppoa kuin heinänteko, hah! Minulle?

Sunnuntain kulttuurianti jäi aika vaatimattomaksi. Designmuseon kiertävä näyttely oli tsaarinajan joku metsästys hässäkkä. Ei kauhiasti paljon sytyttänyt. Mutta suomalaista muotoilua on aina ilo katsoa.

Q Art Lounge galleriassa on homojen tekemää taidetta esillä. Tilat ovat pienet ja vaatimattomat, eikä itse näyttelykään kovasti sytyttänyt. Asia on uusi, toivottavasti todellisia tekijöitä löytyy vielä. Olkoonpa anti mikä tahansa, tärkeintä on kokeminen, näkeminen ja aistiminen. Sielun ravintoa! Sitä tarvitaan.

Huomenna alkaa työarki. Reipas viikko tulossa. Onneksi energiat virtaa paremmin ja muutenkin on olo Oo la Laa!

Eat Pray Love

Ahdistuksen vellottua sisälläni päätin tehdä viikonloppuna mukavia asioita ja nostaa itseni kohti valoa.

Eilen humputeltiin halpatavaramyymälässä. Mulla on joku perverssio noita liikkeitä kohtaan. Mulla oli pitkä lista kaikesta tarpeellisesta kotitalouteen liittyvästä hyödykkeestä. Sekin on jännä kuinka kaikki pesu yms. aineet loppuvat aina yhtä aikaa. Olen kyseisessä ostoshelvetissä kuin lapsi karkkikaupassa. Patte oli seurannut minua, kun olin jäänyt tuijottamaan televisiosta tulevaa mainosta. Suu auki olin katsonut selitystä eväsrasian tarpeellisuudesta ja ilmeeni oli kertonut, että tämmöinen on ihan välttämätön ja pakko saada. Niin lähti mukaan.... Ja kaikkea muutakin tuiki tarpeellista. Ihanoo....

Illaksi olin varannut meille pöydän perinteisestä valkosipuliravintolasta. Kynsilaukka on jo käsite ja iäkäs keittiö kaiken tämän trendi vaihtelun keskellä. Alkuruuan etanat valkosipulissa oli hienoinen pettymys. Olen syönyt parempaakin. Mutta pääruuan häränseläke valkosipuliperunoilla oli maukas ja mukava. Ei mitään gurmee huippua, mutta hyvää. Illallisnautinnon pilasi kuitenkin naapuripöydän sikapaska humalainen pariskunta törkeällä käytöksellä. Kyllä suomimies voi olla juntti ja hävettävä. En ymmärrä, miksi ravintola otti ko. pariskunnan sisälle ruokaravintolaan. Juottolat ovat asia erikseen. Näin heti, että pariskunta oli reippaassa käymistilassa. Heidän kovaääninen keskustelu seksielämästä ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Siinä vaiheessa, kun herrahenkilö kysyi viereisen pöydän naisasiakkailta, että onko heidän pillut märkänä, minulle riitti! Tarjoilija saapui sopivasti paikalle ja minä pyysin ulostamaan nämä pässinpäät. Hirveä showhan siitä syntyi, eikä tämä nainen jäänyt suustaan pienemmäksi. Hyi, kuinka ihminen voi olla narttu ja ällöttävä!

Periaatteessa en anna tällaisten hölmöjen pilata tunnelmaani ja vaikuttaa elämääni, mutta kyllä kiva ravintolakokemus oli hiukka lässähtänyt. Enkä syytä ravintolaa, toki ihmettelen, että he eivät puuttuneet tilanteeseen aikaisemmin. Huh, hulluja noi suomalaiset.....

Illan pelasti Eat Pray Love leffa. Elokuva perustuu Elisabeth Gilbertin romaaniin Omaa tietä etsimässä. Tietenkin kirja on aina omakohtaisempi ja lukukokemuksena sikahyvä sellainen. Olin kuitenkin yllättynyt kuinka hyvin kirjan tunnelmat ja kysymyksiä herättävä kerronta oli saatu filmille. Nautin, nautin ja rakastuin. Julia Roberts on hieno näyttelijä! Mikä tässä on pahinta, tällaiset elokuvat laittavat oman elämän kyseenalaiseksi. Olenko onnellinen, elänkö unelmaani vai voisinko tehdä asioille jotakin. Hitto, hirveä levottomuus iski ja tarve taas johonkin. Mihin? En tiedä. Tai tiedän, mutta en uskalla ajatella.... Ääh! Muistan jo kirjan voimakkaan vaikutuksen minuun. Mitä tapahtuu, tapahtuuko mitään?

Enivei, suosittelen molempia erittäin lämpimästi!!!

Hei, eikös tuossa ole jo hauskaa. Kyllä, tuntuukin jo paremmalle. Olen peräti saanut nukuttua viikonloppuna! Eilenkin yli kasiin. Huippua! Heti elämä kirkastuu ja energia virtaa. Sain siivottua kylppärin kosmetiikkaosaston. Nyt on purkit ja purnukat hyvässä järjestyksessä. Sekin oli vaivannut pientä mieltäni. Tänään alkaa myös tuhoa, kierrätä, hävitä, älä sääli operaatio. Vaatehuoneen sisältö lähtee! En kestä sitä pursuilevaa ja vellovaa tekstiilimerta. Siinä on niin paljon hommaa, että suoritan sen osissa. Osa nyt ja ensi viikonloppuna loput. Saan paljon kirppiskamaa myyntiin. Tunnen jo nyt sen vapauttavan tunteen, kun luovun turhasta. Vai voiko noin neljätkymmenet farkut olla turhia? Ehkä jokunen joo....

Okkei, nyt sit mietin, että voiko mun duuni olla jotenkin piilostressaava? Miksi nukun viikonloppuna, enkä herää aamuyöstä miettimään joutavia? Aivoissani on valoa ja energiaa, enkä tunne sitä pohjatonta väsymistä. Oloni on tyyni ja lempeä. Olen kokonainen ja ehjä. Nautin elämästä.

Tarkoitan piilostressaavalla sitä, että en ainakaan tietoisesti ajattele asian olevan niin. Minä tykkään työstäni. En tee sitä liikaa. Se on mielestäni ihan huippua! Rakastan ihmisiä ympärilläni ja sitä hullua hulinaakin. Tätä asiaa täytyy tarkkailla. Onko se aina niin, että viikonloput naurattaa ja viikot ahistaa. Ei helevetissä! En usko, enkä suostu!

Nyt reipas ja pirteä jumppailona lähtee reippailemaan. On nautinnollista tarpoa sohjoisessa sateessa kylmän meriveden syleilyyn. Silloin sitä tietää olevansa elossa, eikä ressi purista. Pyhäpäivän viettoon kuuluu designmuseo, homotaidenäyttely ja lihapullan paistoa.

Mut hei, menkää elokuviin ja löytäkää itsenne.

Ahistaa

Kello on yö, enkä saa nukuttua. Ahistaa, puristaa, masentaa. Mitä vielä? Sattuu sydämeen. Ihan siis oikeesti. Fyysisesti. Onneksi pääsen sinne kardeologin vastaanotolle maanantaina. Kuulemaan, että olen luulosairas...

Olen Barcelona reissun jälkeen ollut ihan ded. En ymmärrä miks? Johtuuko tämä tästä tupakanvieroituslääkkeestä, vai mikä se ahistaa? Hei, välillä on vaikeeta. Aina ei ole elo ruusuilla tanssimista. Varsinkaan näinä unettomina tunteina. Kaikki tulee päälle, ei ole valoa.

Olisi melkein parempi, jos en kirjailisi. Mutta tämä auttaa. Sylkäisen paskan pois ja unijukka tulee. Kyllä tää tästä...

Erosin kirkosta!

Jospa jumala on minut hylännyt ja siksi on paha olla? Hui kauheeta! Ei minun Jumala minua hylkää. Pientä lastaan. Vaikka olen eronnut kirkosta, en ole lakannut uskomasta ja rakastamasta Jumalaani. Luojaani. Isääni.

Minua vain ottaa niin päähän nämä helvetin päiviräsäset ja joukopihot ja muut heikki homovihaajat. Muka oikeaoppiset, pythyi! Ketä he ovat tuomitsemaan minua, elämäntapaani ja rakkauttani? Onko heillä oikeus polkea ihmisarvoani, tuomita minut siitä miksi olen sattunut syntymään ja elämään?

Ystävät ovat sanoneet. Make ei tämä ole kirkon syy, kirkko on avarakatseinen ja lämmin syli myös homoille. Okei, mutta minä en halua kuulua siihen instituutioon, jossa nämä n. "oikeaoppiset " tunnustavat omaa pyhyyttään ja tuomitsevat muita. Se ei ole arvoiseni, enkä tarvitse uskooni näitä tuomion temppeleitä.

Leikittelen ajatuksella, että olisi hauska perustaa Sateenkaari seurakunta. Siellä kaikki "vapaamieliset" rakastaisivat yhdessä ja usko olisi puhdas. No, tulisiko siitäkään mitään. Mehän olemme pervoja peräsuoli panijoita, se menisi kuitenkin yleiseksi panemiseksi ja ehtoollisviinin kittaamiseksi. Saisi päiviräsäset vain vettä myllyyn....

Mutta aika olisi nyt otollinen homoseurakunnalle. Pitäisikö heittäytyä saarnaajaksi? Tulkaa te tyköni, kaikki homoiset opetuslapseni! Ja hän mursi leivän, tarjosi viinin.... Vai mitenkä se nyt menikään?

Se niistä uskon asioista.

En ole tupakoinut! Vaikka sorruin lomareissulla tenuttamaan, niin saan olla itsestäni myös ylpeä, että olin vahva. Kyllä mieli tekee. Joka aamu ensimmäisenä on rööki mielessä ja välillä täytyy oikein hammasta purra. Mutta hyvä meininki mulla on. En halua palata entiseen ja nautin tästä puhtaudesta. Sen tiedän, että hyvin heikoilla jäillä ollaan, mutta päivä kerrallaan mennään. En aio sortua! Lääkkeestä on selkeästi apua, mutta nämä sivuoireet rasittaa. Olen siksi varmasti koko ajan väsynyt, unimaailma on ihan seko, aamuyöt valvottaa ja sexyhalu/kyky ovat kadonneet. Ehkäpä tämä kaikki hieman myös masentaa....

Mietin lääkkeen lopettamista, mutta olen röökin kans vielä niin heikoilla, että en halua riskeerata. Kestän kuin mies.

Ärsyttää tämä saamattomuuteni, matkabloggaus on vieläkin tekemättä. Mutta menköön se nyt tämän kaiken muun paskan piikkiin. Suonette anteeksi. Tein kyllä matkalla muistiinpanoja, on mistä ammentaa, enkä unhoita kokemaani.

Saisi jostakin hitusen pirteyttä, niin jaksaisi tehdä kaikkea sitä mistä saan voimaa ja energiaa. Nyt ei jaksa jooghaa, uintii, ei mithään! Päivästä toiseen vaeltaa ja toivoo vain sen olevan ohi.

Aikani murehdin, otan niskaperseotteen ja kyllä täältä noustaan. Pimeän jälkeen tulee valo. Näin uskon. Hallelujaa!

Mökki is over

Oltiin viimeinen viikonloppu möksällä tälle "kesälle." Kylmähän siellä oli kuin helvetissä, mutta niin hiljaista ja rauhallista. Lämmitin saunan lauantai-iltana ja nautin, nautin, nautin... Vesikin on sopivan viileää ja kirkastavaa.

Oli hauska muistella kuumaa kesää, nyt luonto ympärillä veteli viimeisiään ja kaikki oli jotenkin elettyä. Minullehan syksy on uutta energiaa, mutta kyllähän se mökkikausi on loppu, kaput, ohi ja silleen.

Nyt keskitytään viettämään kaupunkielämää ja se onkin ihan tervetullutta vaihtelua. Nyt vain täytyy saada nämä energiat taas kohdalleen Barcelona reissun jäljiltä. Vielä hiukka hakusessa. Ihmisen liha ja himo on heikko. Minä ratkesin. Minä sorruin!

Vedettiin ystävän kanssa oikein kunnon kännit. Hirveet lärvit. Kaamea morkkis ja vitutuskin... Siinä meni mun tipaton. Ei, en ala asiaa itkemään. Nokka kohti taivasta ja onhan tässä vielä juomatonta elämää tähteellä. Mutta harmittaa. Kerron yksityiskohtaisemmin, kunhan saan matkapäivityksen ajankohtaiseksi. Kuvien kans on sähläämistä, läppäri temppuilee. Osa kuvista siellä ja osa pöytäkoneella.

Jep, jep. Huomenna on vapaapäivä. Touhua ja tehtävää riittäisi, katsotaan jaksaako ja kykeneekö? Otti voimille tuo mökkitouhuilu. Näin puolikuntoisena ei pitäisi riehua....

Kuvia

Kuvia Barcelonasta.

Matkakuvia

Huh, raskas viikko takana. Mistä sitten johtunee? Tekee pientä flunssaa vai onko se vain järkyttävä matkaväsy ja tämä hillitön aikaero, hah!

Istun läppäri sylissä tai siis pöydällä ja pikku koira sylissä. Laitan täältä muutaman Barcelona kuvan ja sit on pakko laittaa pikku kaverille apetta. Kirjailen pöytäkoneelta lupaamani matkakertomuksen ja muutenkin kuulumiset. On jännä, että mulla on oikein huono omatunto, kun en ole hoitanut päivityksiä. Palaan asiaan. Pyydän nöyrimmin anteeksi...

BARCELONA

Hellurei!

Kotona ollaan. Hieno reissu takana, mutta on aina ihanaa tulla himaan. Ja eikös se ole aika hyvin, jos voi sanoa, että on mukava tulla kotiin.

Jäi matkapäiväkirja pitämättä, valitettavasti. Oli huonot tietoliikenneyhteydet ja kiire nähdä ja kokea. Nyt sulattelen näkemääni ja laskeudun suomielämään. Laitan myöhemmin yksityiskohtaisempaa tarinaa. Adios amigos!

Soseet ja Sörsselit

Vihdoinkin on viikonloppu taipunut ja arki odottaa. Tuleva viikko hurahtaa perjantain odotuksessa ja matkakuumeessa, jihaaaa!!! Ihmeellistä, mutta ei ole erityistä jännitystä ilmassa. Eikä yöunet matkakuumeilulta uhattuna...

Tänään käytiin mökillä, nostettiin laituri ja käytiin sienimetsässä. Oli taas hermoja hellivää ja tämä taisikin olla syksyn viimeinen sienireissu. Kiitos metsä!

Eilen keittelin siis omenasoseet, niitä tulikin monta purkkia. Mikä alkukantainen tarve tekee säilönnästä erityisen mukavaa? Onko se eloonjäämisen turvaamista kylmää talvea vastaan. Jäänne menneiltä ajoilta. Olisi ihanaa laittaa purkkia ja purnukkaa. Mehuja, hilloja, soseita ja sieniä. Kai se jotakin turvaa antaa.... Kivaa hommaa, tekisin enemmänkin, jos olisi säilytystilaa.

Nyt väsyttää, pakko mennä untenmaille. Selkä suuttui sienestyksestä. Uni auttaa, kiitos.

Club de la Gurmee

Image

Ruokaklubimme kokoontui kesätauon jälkeen. Pojat vei meidät syömään Ravintola Juureen. Lähituotettua suomalaista hyvää ruokaa. Tykkäsin kovasti.

Club de la Gurmee koostuu parista kaverista ja meistä. Päätämme vuorotellen ravintolan ja uusi tapaaminen sovitaan aina edellisen yhteydessä. Snäppärää!

Ravintola Juuri on Korkeavuorenkadulla (27) pienehkö ja helppo ruokaravintola. Sisustus ei mitenkään herättele, mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Aloitimme aterian lasillisella espanjalaista Cavaa. Voih, kuinka ihanalle alkomahoolin kirpeys maistuikaan. Onhan takana jo viisi kokonaista viikkoa ilman... Sain kuitenkin pidettyä itseni ruokajuomissa, eikä baarikärpänen edes yrittänyt villiintyä. Näin on hyvä ja mukava. Sain mutta mitään en menetä.

Söin alkuruuaksi Sapas lajitelman, hauska idea - voit itse tilata useasta eri vaihtoehdosta alkupalasi. Päädyin tällä kertaa raputäytteinen kaalikääryle, tuoremakkara vodkasinapilla, perunakropsu ja munajuustoa lajitelmaan. Oli oikein maukasta ja huuhtelin sen alas Roero Arneis valkoviinillä.

Pääruuaksi karitsanlapaa ja juurespannukakkua. Juomana La Langhetta punaviini, aahhh!

Jälkiruuaksi suklaafondat/ålvadosjäätelö, Mas Amiel jälkiruokaviini.

Kupillinen hyvää espressoa, mustikkagrappaa sekä petit four.

Ainut miinus tulee lihan suolaisuudesta. Ateria hinta 94.50 eli ei paha. Tarjoilu oli harmiton ja hyvä. Kyllä minä tätä nautintokokemusta voin suositella.

Tähän tyydyttävään ruokailukokemukseen on hyvä lopettaa tämä päivä. Nyt tyytyväisenä untenmaille. Sielun levottomuuskin hieman helpottaa...

Holter

Piuhoja menee rinnassa ristiin rastiin ja mukana kannan pientä laitetta. Nyt kaikki mitä sydämessäni tapahtuu, tallentuu tietokoneelle. Ottaakohan se sydänsurut myös?

Itse vierailu Jorvissa meni nopsaan ja näppärästi, ihmeellistä. Varsinaiset tulokset kuulen tämän kuun loppupuolella. En usko, että tästä hullua hurskaammaksi tullaan, eihän niitä oireita nyt ole tullut. Ei tietenkään. Pah!

Eilen oli tylsä päivä. Olisi tehnyt mieli viinaa ja tupakkia. Yhtäkkiä iski himotus! Ihan piti ympyrää pyöriä ja hammasta purra. Alkaa ensi huuma hälvetä ja piru teroittelee minuun kynsiään. Nämä petojen loukut ovat pahoja, tämä oli hyvä muistutus. Pitänee henkisesti valmentautua näihin tilanteisiin. Eilinen tuli niin yllättäen. Oli jo lähellä, että en viiniputeliin sortunut. Tein eilen oikein maukasta pizzaa ja sen varjolla olisin viinipullon halunnut kaverikseni helmeilemään. Paskat, lärvit olisin halunnut tempaista.

Voitin himoni. Hallitse halusi, hillitse himosi sillä hetkellinen hurmio voi olla elämäsi turmio.

En saanut itseni voittamisesta mitään kiksejä, makasin vain tylsääntyneenä sohvalla. Voi, voi!

Nyt pitää olla tarkkana! Onneksi tänä iltana on Club de la Gurmeen kokoontuminen. Tulee hyvää ruokaa ja vaihtelua tähän tylsään olemiseen. Ja mikä parasta, olen luvannut itselleni lasin viiniä aterian yhteydessä. Tiedän, että viinapeikko on jo valmiina ja odottaa tilaisuutensa tulevan. Yhdet vielä.... ja yhdet.... ja toiset. Tarjoilija, tuokaa jägermaisterii!! Lähetäänkö baariin....

Tämän päivän toimintasuunnitelma. Taistelen tylsyyttä vastaan ja silloin teen näitä toimintasuunnitelmia. Kohta täytyy lähteä kipittelemään sauvoilla, jospa saisin aikaiseksi aksönii sydänfilmille. Laitteen voi irrottaa tänään klo: 09.46. Toimintaa siis. Hiljaisuus, kuvataan, kamera käy...

Pitäisi ostaa kunnon juoksutossut, siis isoon omenaan. Olenko oikeasti niin tyhmä, että ostamalla kalliit tossut kuvittelen innostuvani lenkkeilystä? Ilmeisesti olen....

Sain viikolla kauniita, bulleita, vihreitä, hapokkaita, raikkaita ja ah, niin ihania omenoita. Niistähän Martta omenasoseet kiehauttaa. Pakkaseen panee ja talvella kiittää.

Aina voi myös siivota. Vaatehuone kaipaisi pikaista päivitystä kesän jäljiltä. Siellä shortsit ja hihattomat taistelevat villaisten vallankumouksessa. Eivät ressukat paikkansa löydä. Tule apuun Anja!

Tänään voisi myös laittautua kauniiksi. Club de la Gurmee tapaa illalla jossakin ruokaravintolassa ja sen kunniaksi voi olla nättinä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että valmistautuminen pitää aloittaa ajoissa. Muuten ei tule enää nättiä... Ihan jette kiva, kun on jotain menoo. Kiitos luojani, pelastajani!

Huomenna sienimetsään!

Niin on kova metsähimotus, että päätimme mennä päiväseltään mökkeilemään ja suppiloita poimimaan. Laitetaan samalla hiukka paikkoja talviteloille, niin ei jää kaikki yhteen kertaan. Ensi viikonloppu menee siellä Barcelonassa ja sitten se alkaakin olla jo talvi käsillä. Ettei vallan ihan reisillä.

No näin sitä selvitään näistä tylsistäkin viikonlopuista. Vai onko se oikeasti tylsyyttä, kai se on enemmänkin sellaista sielun levottomuutta. Koko ajan pitäisi olla jotakin... en edes tiedä mitä? Ihan kuin olisi koko ajan nälkä. Rauha sun sielulles, sitä minä vaan.