Ahdistuksen vellottua sisälläni päätin tehdä viikonloppuna mukavia asioita ja nostaa itseni kohti valoa.
Eilen humputeltiin halpatavaramyymälässä. Mulla on joku perverssio noita liikkeitä kohtaan. Mulla oli pitkä lista kaikesta tarpeellisesta kotitalouteen liittyvästä hyödykkeestä. Sekin on jännä kuinka kaikki pesu yms. aineet loppuvat aina yhtä aikaa. Olen kyseisessä ostoshelvetissä kuin lapsi karkkikaupassa. Patte oli seurannut minua, kun olin jäänyt tuijottamaan televisiosta tulevaa mainosta. Suu auki olin katsonut selitystä eväsrasian tarpeellisuudesta ja ilmeeni oli kertonut, että tämmöinen on ihan välttämätön ja pakko saada. Niin lähti mukaan.... Ja kaikkea muutakin tuiki tarpeellista. Ihanoo....
Illaksi olin varannut meille pöydän perinteisestä valkosipuliravintolasta. Kynsilaukka on jo käsite ja iäkäs keittiö kaiken tämän trendi vaihtelun keskellä. Alkuruuan etanat valkosipulissa oli hienoinen pettymys. Olen syönyt parempaakin. Mutta pääruuan häränseläke valkosipuliperunoilla oli maukas ja mukava. Ei mitään gurmee huippua, mutta hyvää. Illallisnautinnon pilasi kuitenkin naapuripöydän sikapaska humalainen pariskunta törkeällä käytöksellä. Kyllä suomimies voi olla juntti ja hävettävä. En ymmärrä, miksi ravintola otti ko. pariskunnan sisälle ruokaravintolaan. Juottolat ovat asia erikseen. Näin heti, että pariskunta oli reippaassa käymistilassa. Heidän kovaääninen keskustelu seksielämästä ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Siinä vaiheessa, kun herrahenkilö kysyi viereisen pöydän naisasiakkailta, että onko heidän pillut märkänä, minulle riitti! Tarjoilija saapui sopivasti paikalle ja minä pyysin ulostamaan nämä pässinpäät. Hirveä showhan siitä syntyi, eikä tämä nainen jäänyt suustaan pienemmäksi. Hyi, kuinka ihminen voi olla narttu ja ällöttävä!
Periaatteessa en anna tällaisten hölmöjen pilata tunnelmaani ja vaikuttaa elämääni, mutta kyllä kiva ravintolakokemus oli hiukka lässähtänyt. Enkä syytä ravintolaa, toki ihmettelen, että he eivät puuttuneet tilanteeseen aikaisemmin. Huh, hulluja noi suomalaiset.....
Illan pelasti Eat Pray Love leffa. Elokuva perustuu Elisabeth Gilbertin romaaniin Omaa tietä etsimässä. Tietenkin kirja on aina omakohtaisempi ja lukukokemuksena sikahyvä sellainen. Olin kuitenkin yllättynyt kuinka hyvin kirjan tunnelmat ja kysymyksiä herättävä kerronta oli saatu filmille. Nautin, nautin ja rakastuin. Julia Roberts on hieno näyttelijä! Mikä tässä on pahinta, tällaiset elokuvat laittavat oman elämän kyseenalaiseksi. Olenko onnellinen, elänkö unelmaani vai voisinko tehdä asioille jotakin. Hitto, hirveä levottomuus iski ja tarve taas johonkin. Mihin? En tiedä. Tai tiedän, mutta en uskalla ajatella.... Ääh! Muistan jo kirjan voimakkaan vaikutuksen minuun. Mitä tapahtuu, tapahtuuko mitään?
Enivei, suosittelen molempia erittäin lämpimästi!!!
Hei, eikös tuossa ole jo hauskaa. Kyllä, tuntuukin jo paremmalle. Olen peräti saanut nukuttua viikonloppuna! Eilenkin yli kasiin. Huippua! Heti elämä kirkastuu ja energia virtaa. Sain siivottua kylppärin kosmetiikkaosaston. Nyt on purkit ja purnukat hyvässä järjestyksessä. Sekin oli vaivannut pientä mieltäni. Tänään alkaa myös tuhoa, kierrätä, hävitä, älä sääli operaatio. Vaatehuoneen sisältö lähtee! En kestä sitä pursuilevaa ja vellovaa tekstiilimerta. Siinä on niin paljon hommaa, että suoritan sen osissa. Osa nyt ja ensi viikonloppuna loput. Saan paljon kirppiskamaa myyntiin. Tunnen jo nyt sen vapauttavan tunteen, kun luovun turhasta. Vai voiko noin neljätkymmenet farkut olla turhia? Ehkä jokunen joo....
Okkei, nyt sit mietin, että voiko mun duuni olla jotenkin piilostressaava? Miksi nukun viikonloppuna, enkä herää aamuyöstä miettimään joutavia? Aivoissani on valoa ja energiaa, enkä tunne sitä pohjatonta väsymistä. Oloni on tyyni ja lempeä. Olen kokonainen ja ehjä. Nautin elämästä.
Tarkoitan piilostressaavalla sitä, että en ainakaan tietoisesti ajattele asian olevan niin. Minä tykkään työstäni. En tee sitä liikaa. Se on mielestäni ihan huippua! Rakastan ihmisiä ympärilläni ja sitä hullua hulinaakin. Tätä asiaa täytyy tarkkailla. Onko se aina niin, että viikonloput naurattaa ja viikot ahistaa. Ei helevetissä! En usko, enkä suostu!
Nyt reipas ja pirteä jumppailona lähtee reippailemaan. On nautinnollista tarpoa sohjoisessa sateessa kylmän meriveden syleilyyn. Silloin sitä tietää olevansa elossa, eikä ressi purista. Pyhäpäivän viettoon kuuluu designmuseo, homotaidenäyttely ja lihapullan paistoa.
Mut hei, menkää elokuviin ja löytäkää itsenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti