Ahistaa

Kello on yö, enkä saa nukuttua. Ahistaa, puristaa, masentaa. Mitä vielä? Sattuu sydämeen. Ihan siis oikeesti. Fyysisesti. Onneksi pääsen sinne kardeologin vastaanotolle maanantaina. Kuulemaan, että olen luulosairas...

Olen Barcelona reissun jälkeen ollut ihan ded. En ymmärrä miks? Johtuuko tämä tästä tupakanvieroituslääkkeestä, vai mikä se ahistaa? Hei, välillä on vaikeeta. Aina ei ole elo ruusuilla tanssimista. Varsinkaan näinä unettomina tunteina. Kaikki tulee päälle, ei ole valoa.

Olisi melkein parempi, jos en kirjailisi. Mutta tämä auttaa. Sylkäisen paskan pois ja unijukka tulee. Kyllä tää tästä...

Erosin kirkosta!

Jospa jumala on minut hylännyt ja siksi on paha olla? Hui kauheeta! Ei minun Jumala minua hylkää. Pientä lastaan. Vaikka olen eronnut kirkosta, en ole lakannut uskomasta ja rakastamasta Jumalaani. Luojaani. Isääni.

Minua vain ottaa niin päähän nämä helvetin päiviräsäset ja joukopihot ja muut heikki homovihaajat. Muka oikeaoppiset, pythyi! Ketä he ovat tuomitsemaan minua, elämäntapaani ja rakkauttani? Onko heillä oikeus polkea ihmisarvoani, tuomita minut siitä miksi olen sattunut syntymään ja elämään?

Ystävät ovat sanoneet. Make ei tämä ole kirkon syy, kirkko on avarakatseinen ja lämmin syli myös homoille. Okei, mutta minä en halua kuulua siihen instituutioon, jossa nämä n. "oikeaoppiset " tunnustavat omaa pyhyyttään ja tuomitsevat muita. Se ei ole arvoiseni, enkä tarvitse uskooni näitä tuomion temppeleitä.

Leikittelen ajatuksella, että olisi hauska perustaa Sateenkaari seurakunta. Siellä kaikki "vapaamieliset" rakastaisivat yhdessä ja usko olisi puhdas. No, tulisiko siitäkään mitään. Mehän olemme pervoja peräsuoli panijoita, se menisi kuitenkin yleiseksi panemiseksi ja ehtoollisviinin kittaamiseksi. Saisi päiviräsäset vain vettä myllyyn....

Mutta aika olisi nyt otollinen homoseurakunnalle. Pitäisikö heittäytyä saarnaajaksi? Tulkaa te tyköni, kaikki homoiset opetuslapseni! Ja hän mursi leivän, tarjosi viinin.... Vai mitenkä se nyt menikään?

Se niistä uskon asioista.

En ole tupakoinut! Vaikka sorruin lomareissulla tenuttamaan, niin saan olla itsestäni myös ylpeä, että olin vahva. Kyllä mieli tekee. Joka aamu ensimmäisenä on rööki mielessä ja välillä täytyy oikein hammasta purra. Mutta hyvä meininki mulla on. En halua palata entiseen ja nautin tästä puhtaudesta. Sen tiedän, että hyvin heikoilla jäillä ollaan, mutta päivä kerrallaan mennään. En aio sortua! Lääkkeestä on selkeästi apua, mutta nämä sivuoireet rasittaa. Olen siksi varmasti koko ajan väsynyt, unimaailma on ihan seko, aamuyöt valvottaa ja sexyhalu/kyky ovat kadonneet. Ehkäpä tämä kaikki hieman myös masentaa....

Mietin lääkkeen lopettamista, mutta olen röökin kans vielä niin heikoilla, että en halua riskeerata. Kestän kuin mies.

Ärsyttää tämä saamattomuuteni, matkabloggaus on vieläkin tekemättä. Mutta menköön se nyt tämän kaiken muun paskan piikkiin. Suonette anteeksi. Tein kyllä matkalla muistiinpanoja, on mistä ammentaa, enkä unhoita kokemaani.

Saisi jostakin hitusen pirteyttä, niin jaksaisi tehdä kaikkea sitä mistä saan voimaa ja energiaa. Nyt ei jaksa jooghaa, uintii, ei mithään! Päivästä toiseen vaeltaa ja toivoo vain sen olevan ohi.

Aikani murehdin, otan niskaperseotteen ja kyllä täältä noustaan. Pimeän jälkeen tulee valo. Näin uskon. Hallelujaa!