JOS ET JAKSA LUKEA VALITUSTA, JÄTÄ TÄHÄN. KIITOS!
Lauantaiaamu. Luojalle kiitos hallelujaa. Miten toi viikko taas muodostuikaan noin raskaaksi? Nyt taas hiukka helpompi hengittää, kolme veepeetä edessä. Eikä tämä olo silti ole ruusuilla tanssimista, ei edes katajalla. Mun on ihan turha alkaa tässä namistelee, vaikka ei ole mitenkään trendikästä valittaa... Paskat! Minä olen sitä mieltä, että elämään kuuluu myös tämä ahdistuksen määrä. Antaa tulla vaan. Tai siis anna mennä vaan, Tatjana!
Ei ole lääkitykset nyt ihan kohdallaan. Se uusi sydänlääke on vallan voimakasta kamaa. Meinasin pyörtyä eilen kaksi kertaa. Pikku paniikki Kampin terminaalissa. Lähti silmissä mustenee ja tuskan hiki nousi pintaan. Ajattelin vain koko ajan, että en voi saatana pyörtyä keskelle tätä ihmisvilinää. Sehän olisi ihan tyylitöntä ja mautontakin. Pääsin kuin pääsinkin sivummalle vetämään henkeä ja tukea ottamaan. Pääsin duuniin mutta päivä oli yhtä tivolia.
En taas tiedä, ottaako henkisesti ja fysiikka ei diggaa. Vai meneekö se päinvastoin, vastoinpäin?
Epigriisi 30.10 2010
Vasemman jalan nilkassa toiminnallinen häiriö. Potilas ei pysty varmaan jalalle ja kävely ajoittain hankalaa. Aloittanut lenkkeilyharrastuksen 1,5 kk:tta sitten. Tod.näk. rasitusvamma joka varottaessa aiheuttanut toiminnallisen häiriön. Määrätään lepoa, tulehduskipulääke 3x 800mg vrk:ssa. Pullo punaviiniä.
Oikeassa silmässä kyynelkanavan tukkeutuman aiheuttama paikallinen tulehdus. Silmä arka, vuotava ja turvonnut. Potilas itse kertoo, että kyynelkanavat ovat olleet syntymästä lähtien ahtaat ja niitä on kirurgisesti operoitu 2002. Tulehtuvat ajoittain, antibioottitipat mm. oftan akvakol paikallisesti. Jatkamme näin, lisäksi pullo koskenkorvaa sisäisesti.
Potilalla puhjennut myös näyttävä huuliherpes alahuulelle. Hyi olkoon, sanoo tohtorikin.
Sydämen toiminnalliset häiriöt jatkuvat voimakkaasta lääkityksestä huolimatta. Potilas häiriintynyt, ylikorostunut minäkuva ja muutenkin vainoharhainen. Veisin saunan taakse ja lopettaisin. Ei tuosta eläjää tule. Hullu mikä hullu.
Kyseenalaistan tämän olemiseni. Uskaltaisinko olla rehellinen? Voiko olla, että olen sittenkin jotenkin ehkä kai kuitenkin kenties jospa sittenkin stressaantunut? Voe jumalanperse!
Miksi odotan viikonloppuja ja vapaata enemmän kuin joulua? Viikot tuntuvat raskailta ja menen kuin vanha, lopuillaan oleva höyryveturi. Pitäisikö minun vain myöntää asia? Mitäpä se myöntäminen asiaa helpottaa. Minun täytyy tekeytyä raskaaksi ja jäädä äitiyslomalle. Tarvitseisinko kunnon palan vapaata? Olenko tullut työssäni tien päähän? Enkö muka jaksa enää? Minullahan on mukavaa töissä. En tiedä. Tai tiedän. Jos olen ihan rehellinen, pakkaisin reppuni ja jättäisin kaiken tämän. Lähtisin ja menisin. Minne?
Sydäntohtorilta tuli kirje missä kerrottiin viime viikkoisen vastaanoton kulku. Yksi kommenteista oli, että potilas puhuu ja liikkuu nopeasti? Hah, ha haa. On siinä ollut tohtorilla pitelemistä. Starttimoottori. Mutta mitä toi kertoo, menenkö ylikierroksilla? Omasta mielestäni ali mennään ja lujaa.... Enivei, leikittelen ajatuksella, että myyn maallisen omaisuuteni ja hyppään ensimmäiseen junaan ja annan jyskyttää.... Pieksämäelle. Jonnekin vittuun. Pois, pois pois. Kauas vuorten taa! No huh, aika voimakasta tekstuuria.
Hei, onko mulla varhaissyntyinen viidenkympin kriisi? Ai ei vai, ainahan mulla on joku kriisi. Sanoi joku viisas mulle kerran... Mitä mä teen? En mitään. Jatkan tuota saatanan vaatehuoneen siivoamista, ostan tänään Eero Aarnion Lokki valaisimen ja sisustan kotia. Jos oikein tempaisen niin nautin lasillisen luomu punaviiniä. Hau sviit!!! Voe homeperse!
Köyhäily on nyt muotia! Trendisetteri M. O. Janhunen julistaa blogissaan.
Ihan oikeesti. Olen alkanut köyhäilee. Hieno lause. Olen alkanut köyhäilee.
Kävin viime maanantaina ruokakaupassa ja päätin, että illallinen kahdelle pitää irrota 15 eurolla. Oli ihan tervetullutta laskea, että riittävätkö mun rahat ostoksiin. Ja viime vapaiden tehdyt sapuskat nautin kuluneella viikolla lounasruokina duunissa. En siis heittänyt niitä menemään. Huikea säästö! Olen myös ajatellut, että jätän joka vuotisen talven kaamosmatkan tekemättä ( ja vedän itseni kiikkuun.) Alan säästämään ja vielä joku päivä toteutan itseäni ja nostan kytkintä. Sitäkään kun ei voi ihan pennittömänä tehdä. Tai siis mulla hyvä, kun ammatti kulkee ns. näpeissä. Nyt makselen velkoja ja säästän. Hyvä fiilis. Edes jostakin. On minussa toivon siementä.
Ollaanpa nyt ihan rehellisiä. Oletko?
Jos elämässä haluaa saada jotakin, niin sen eteenhän on tehtävä jotakin. Ai? Oliko toi jotakin uutta vai? Tarkoitan tällä nyt sitä, että tämä tämmöinen helvetin läyhääminenhän ei tuota mitään. Pitää tehdä oikeita ja todellisia tavoitteita ja kulkea määrätietoisesti kohti niitä!!!
Tällä hetkellä elän vaaleanpunaisessa ja pehmeässä taikinassa jota voin muokata tilanteen mukaan. Joustan, vatkaan ja vaivaan, enkä saa otetta oikein mistään. Löysää, intohimotonta ja ihansamamulle meininkiä. En ole tyytyväinen. Oletko sinä omaan elämääsi? Kuinka moni meistä onkaan?
Minä päätin nyt ( huomaa mikä voima ja tomeruus onkaan äänessäni) tehdä suunnitelman tulevaisuudestani! Tahdon päämääriä joita kohti kulkea. En tee hetken päätöksiä ( tuhoon tuomittu jo tehdessä) vaan yritän toteuttaa unelmiani pidemmällä tähtäimellä. Uskoa niihin. Ja ennen kaikkea uskoa itseeni. Sattuu, ai sattuu! Sitäkin, mutta ei voi olla koko ajan pullataikinaa. Olenkohan ihan sekaisin? Tohtoriiiii, lisää billereitäääää!!!!
Ei helvetti, nyt täytyy lopettaa tämä joutava ja rientää perheen emännän arkisiin askareisiin. Pölyhuiska heilumaan ja pyykkikone iloisesti laulamaan. Tekisikö tänään makaronilaatikkoa vai jauhelihaperunalaatikkoa? Vai vetäisiköhän perseet? Mää tuota tiiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti