2.10.2010

Holter



Piuhoja menee rinnassa ristiin rastiin ja mukana kannan pientä laitetta. Nyt kaikki mitä sydämessäni tapahtuu, tallentuu tietokoneelle. Ottaakohan se sydänsurut myös?
Itse vierailu Jorvissa meni nopsaan ja näppärästi, ihmeellistä. Varsinaiset tulokset kuulen tämän kuun loppupuolella. En usko, että tästä hullua hurskaammaksi tullaan, eihän niitä oireita nyt ole tullut. Ei tietenkään. Pah!

Eilen oli tylsä päivä. Olisi tehnyt mieli viinaa ja tupakkia. Yhtäkkiä iski himotus! Ihan piti ympyrää pyöriä ja hammasta purra. Alkaa ensi huuma hälvetä ja piru teroittelee minuun kynsiään. Nämä petojen loukut ovat pahoja, tämä oli hyvä muistutus. Pitänee henkisesti valmentautua näihin tilanteisiin. Eilinen tuli niin yllättäen. Oli jo lähellä, että en viiniputeliin sortunut. Tein eilen oikein maukasta pizzaa ja sen varjolla olisin viinipullon halunnut kaverikseni helmeilemään. Paskat, lärvit olisin halunnut tempaista.
Voitin himoni. Hallitse halusi, hillitse himosi sillä hetkellinen hurmio voi olla elämäsi turmio.
En saanut itseni voittamisesta mitään kiksejä, makasin vain tylsääntyneenä sohvalla. Voi, voi!
Nyt pitää olla tarkkana! Onneksi tänä iltana on Club de la Gurmeen kokoontuminen. Tulee hyvää ruokaa ja vaihtelua tähän tylsään olemiseen. Ja mikä parasta, olen luvannut itselleni lasin viiniä aterian yhteydessä. Tiedän, että viinapeikko on jo valmiina ja odottaa tilaisuutensa tulevan. Yhdet vielä.... ja yhdet.... ja toiset. Tarjoilija, tuokaa jägermaisterii!! Lähetäänkö baariin....

Tämän päivän toimintasuunnitelma. Taistelen tylsyyttä vastaan ja silloin teen näitä toimintasuunnitelmia. Kohta täytyy lähteä kipittelemään sauvoilla, jospa saisin aikaiseksi aksönii sydänfilmille. Laitteen voi irrottaa tänään klo: 09.46. Toimintaa siis. Hiljaisuus, kuvataan, kamera käy...
Pitäisi ostaa kunnon juoksutossut, siis isoon omenaan. Olenko oikeasti niin tyhmä, että ostamalla kalliit tossut kuvittelen innostuvani lenkkeilystä? Ilmeisesti olen....
Sain viikolla kauniita, bulleita, vihreitä, hapokkaita, raikkaita ja ah, niin ihania omenoita. Niistähän Martta omenasoseet kiehauttaa. Pakkaseen panee ja talvella kiittää.
Aina voi myös siivota. Vaatehuone kaipaisi pikaista päivitystä kesän jäljiltä. Siellä shortsit ja hihattomat taistelevat villaisten vallankumouksessa. Eivät ressukat paikkansa löydä. Tule apuun Anja!
Tänään voisi myös laittautua kauniiksi. Club de la Gurmee tapaa illalla jossakin ruokaravintolassa ja sen kunniaksi voi olla nättinä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että valmistautuminen pitää aloittaa ajoissa. Muuten ei tule enää nättiä... Ihan jette kiva, kun on jotain menoo. Kiitos luojani, pelastajani!

Huomenna sienimetsään!
Niin on kova metsähimotus, että päätimme mennä päiväseltään mökkeilemään ja suppiloita poimimaan. Laitetaan samalla hiukka paikkoja talviteloille, niin ei jää kaikki yhteen kertaan. Ensi viikonloppu menee siellä Barcelonassa ja sitten se alkaakin olla jo talvi käsillä. Ettei vallan ihan reisillä.
No näin sitä selvitään näistä tylsistäkin viikonlopuista. Vai onko se oikeasti tylsyyttä, kai se on enemmänkin sellaista sielun levottomuutta. Koko ajan pitäisi olla jotakin... en edes tiedä mitä? Ihan kuin olisi koko ajan nälkä. Rauha sun sielulles, sitä minä vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti