Hippuli Pippuli

Ihana kirpeys ulkoilmassa! Tarvitaan jo hanskat aamuisella uintireissulla. Tää on niin parasta.

Olen reippaasti fillaroinut ja uinut joka aamu, en vieläkään kykene salille, enkä joogaan. Selkä vielä pipi.

Radiossa kerrotaan, että huomisesta alkaen Espoo on savuton. Tupakka paikat häviää julkisilta paikoilta mm. koulujen pihoilta. Onpa hyvä asia! Voisivat kieltää tupakoinnin joka paikasta. Nyt kun ei itse kärytä, niin huomaa vain tuolla kaupungilla kaikki ne säälittävät tapaukset jotka myrkkyä sisäänsä ahnaasti vetävät. Haisee pahalle! Hyi olkoon!

Pesunkestävänä Marttana aloitin eilen kutomisen. Erikoistuotanto alaani ovat muhkeat kaulurit. Kutominen on meditatiivista ja sydämensykettä laskevaa harrastetoimintaa. Nyt täytynee todeta, että olen kutonut kokonaiset yksi kauluria viime syksynä. Mutta siitä tuli oikein hyvä ja homma jatkuu. Joulupukin konttiin juu....

Huomenna menen Jorviin. Asentavat onnettomalle Holter-tutkimuslaitteen. Mittaa sydämen toimintaa ja antaa tietoa jyskytyksestä. Sitä pidetään 24 h. kenties pari päivää ja sillä selvitellään mikä se on vai onko mikään. Minähän olen kärsinyt jo pitkään selittämättömistä sydänoireista. Siis luulotautisen ihmisen hapatusta. Mutta minkäs teet? Kierroksilla mennään ja välillä sattuu niin saatanasti. Tuskin tästä tutkimuksesta hullua hurskaammaksi tullaan, korkeintaan diagnoosi on vikaa korvien välissä. Niin kuin yleensä. Hullu mikä hullu.

Jahas, ruiskun kautta duuniin. Kauhiasti paljon enemmän on ihmiset flunssaisia. Paljon yllättäviä peruutuksia ja aikojen siirtelyä. Tyhjiä työtunteja päivällä, pitkästyttävää... Mulla ei vielä flunssaa, eikä tule. Olen vahva, lujasti terveellinen ruisranteinen jäpikkä. Ei tartu, ei tartu.... Ei sairastu, ei, ei!!!!!

Elämyksiä

Hemmetti! Rikoin lauantaina selkäni salilla. En tiedä, mitä tein väärin, mutta sattuu. Tuntuisi, että se on vanha välilevynpullistuma joka oikkuilee. Pystyn seisomaan, kävelemään ja kovalla makaamaan, mutta istuminen ottaa kipiästi. Toivotaan, että menee ohi ja olisi vain joku venähdys... Joogat ja salit jäi tältä viikonlopulta, sauvakävelin eilen pidemmän lenkin. Ärsyttää suunnattomasti, kun on hyvä tatsi, niin aina pitää tulla joku hörhämä hämmentää. Nyt istuminen tuntuu ihan suht jees, jos pitää selän oikein suorassa ja jäykkänä. Tämmöistä on urheilevan ihmisen elämä, yhtä tuskaa....

Muuten viikonloppu on ollut antoisa. Lauantaina kävin katsomassa sen Prinsessa leffan. Sitä voikin lämpimästi suositella. Katja Kukkola pääosassa on erityisen onnistunut valinta. Krista Kosonen hovineidin osassa tekee myös hienoa työtä. Peter Franzenista en pidä. Minusta hän näyttelee kaikki roolit samalla kaavalla, eikä puheesta saa mitään selvää. Vajaa pari tuntinen hurahti kyllä nopeasti, aihe mielenkiintoinen, mutta käsikirjoituksesta olisi varmasti saanut irti vieläkin enemmän. Tarinahan perustuu tositapahtumiin ja olikin "hauska" seurata ajankuvaa ja mielenterveystyön toteutusta historiassa. Huh! Kipaise katsomaan.

Minusta oli oikein ISO kuva lauantain Iltasanomissa! Täytyy tunnustaa, että heti aamutuimaan polkaisin fillarilla iso-omenaan lehtiostoksille. Tosin samalla piti käydä apteekissa. Kuva ei ollut niin paha kuin odotin. Yksi kiva kommentti feissarissa. Olen piilomannekiini! Hih!

Sunnuntaina oli nykytaiteen vuoro Kiasmassa. Olin niin tärkeänä, kun läksin taidenäyttelyyn! Siitä on joku tovi, kun olen käynyt taidemuseossa ja ajattelinkin, että tulevana talvena kierrän kaikki tutut kohteet uudelleen. Annan sielulleni ravintoa.

Viidennen kerroksen näyttely oli mielestäni hieno. Se oli oikeaa taidetta. Upeita tauluja ja veistoksia. Siitä kuvat.

Kolmannessa kerroksessa oli näyttely nimeltään Järjestetty juttu. Se nyt oli sit sellaista huttua. Videotaidetta ja absraktia. Ei aina ymmärrä ja pitääkö ymmärtää? Kokemuksia beibe, kokemuksia!

Taiteen jälkeen nautin hyvät munkkikahvit ja kävin ostoksilla maatilatorilla. Lasipalatsissa on Eat&Joy luomukauppa. Kaikkea kivaa ja mielenkiintoista. Ostin mustaherukkamehua, aprikoosiohraleipää ja käsintehtyä tummaa appelsiinisuklaata. Kaikki on luomua ja hyvää! Illalla napostelin herkkujani ja tämä taas voimisti käsitykseni hyvästä ruuasta ja ennen kaikkea mausta. Nyt kun suu maistaa ja sydän syö, niin sillä todellakin on merkitystä mitä itsellesi annat. Olinkin eilen vihmerä ja tein itselleni kunnon ilta-aterian. Yksin syödessä sitä helposti sortuu syömään sinne päin. Ei tee mitään kunnollista ja sitten puputtaa pitkin iltaa yhtä sun toista. Valmistinpa herkullisen herkkutattirisoton ja lehtipihvin. Oli hyvää ja täyttävää. En mielestäni ole vielä kertonut risottoni reseptiä. Tässä näin.

TATTIRISOTTO ( 4 henk:lle)

Reipas litranen tatteja. Jos käytät kuivattuja, niin liota tatteja maitovesiseoksessa. Ota liotus neste talteen ja käytä osana risoton lientä.

2,5 dl risottoriisiä

Puolikas purjo

Valkosipulia

Nesteeksi sekoitan kasvisliemen ja sienten liotusliemen. Jos käytät tuoreita, kasvisliemi ok. Nestettä tarvitaan reipas litra.

Mascarbonejuusto, reilu puoli rasiaa.

Parmesaaniraaste, pari ruokalusikallista.

Loraus valkoviiniä tai sitruunanmehua.

Loraus kuohukermaa.

Hieman currya, valkopippuria, muskottipähkinää ja tarvittaessa suolaa.

Kun aloitat risoton teon, valmistele kaikki raaka-aineet valmiiksi. Valmistus on nopeahko toimitus, joten on hyvä, että kaikki on valmiina. Hauduttelu on sit erikseen.

Kiehauta kasvisliemi ( tarvittaessa sotke siihen sienten liotusliemi.) Pilko purjo ( tykkään käyttää risotossa purjoa, miedompi kuin sipuli) ja valkosipuli, sekä sienet.

Kuumenna voi kattilassa, lisää riisi ja sipulit. Pyöräyttele koko ajan ja anna riisin lasittua. On tärkeää, että se ei ruskistu! Lisää kuumennettu neste pikkuhiljaa ja anna hautua n. 10 min. Lisää sienet, mascarbonejuusto, valkoviini tai sitr. mehu ( saat hieman hapokkuutta) sekä mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä, lisää tarvittaessa nestettä. Lopuksi kuohukerma ja parmesaaniraaste. Hyvä risotto ei ole kuiva, eikä liian märkä. Kypsennys valmistumisaika on n. 30 minuuttia. Tarjoile heti. Nami, nami.

Sunnuntai-iltojen ehdoton pelastus on tämä tanssillinen TeeVee anti. Neljä tuntia tanssin rytkettä, eikä siihen edes kyllästy. Ohjelmat ovat niin erilaiset ( Dance ja Tanssii tähtien....) Mun suosikki on Dance, onhan siinä niin söpöjä ja uskomattoman taitavia tanssijoita. Ihan vanhalla homolla itku tulla pirahtaa. Vollotan liikkeen kauneutta ja menetettyä uraa tanssijana. Olihan joskus hamassa kivikaudessa kovinkin kiinnostunut tanssahtelusta. Mutta hulluna ja homonhan sitä silloin pidettiin. Eikä varsin perhe, eikä missään muussakaan piirissä sellaista homostelevaa harrastetta tuettu. Niin se jäi, mutta ikuinen rakkaus tanssiin säilyy sielussain. Oih, mikä melankolia....

Nyt on siis maanantai ja minulla on vielä veepee. En voi mennä salille, enkä joogaan. Ulkona on kaunis paiste ja syksy kirjo, siis sinne. Kotiaskareita ja toimistohommia. Pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Mitäs me perheen emännät. Nuo arjen kukkeat sotilaat. Laitan uunikalaa ja mansikkakiisseliä. Ukko tulee työmatkalta. Missä lie huidellut? Pitää tutkia kännykkä ja takintaskut. Huijaa kuitenkin, jossakin salarakkaansa kanssa hekumoinut... Pitkin korvia vetelen... Perkules!

Kynttiläaika

Syksy ei suinkaan ole pelkästään masennuksen ja pimeyden aikaa. Minusta syksyssä on parasta se, että ei tarvitse tehdä mitään, eikä mennä ja tulla. Voi vain heittäytyä sohvalle möllöttämään teeveetä, villasukat jalassa ja kynttilöiden kajossa. Jos nauttisi alkoholia, niin voisi lasillisen tahi pullon punaviiniä huitaista unilääkkeeksi. Elämä on helppoa ja pimeetä.

Minulla on kaupunkiviikonloppu. Patte on työmatkalla ja me ollaan pikkukoiran kans kahdestaan kotimiehenä. Koko kesän kestävän mökkirumban jälkeen on ihan virkistävää olla stadissa. Ohjelmassa on joogaa, kulttuuria ja elokuvaa.

Tiedän, että mökkimetsä pullistelee sieniä ( suppilovahveroita) ja vähän ottaa luonnolle jättää niitä sinne mätänemään. Joskin onhan tuota saanut jo monta sieniviikonloppuakin viettää...

Minusta on tullut mediapersoona, julkkis ja vaikka mitä. Tiistaiaamuna olin matkalla duuniin, kun toimittaja, että valokuvaaja pysäyttivät minut. Olivat tekemässä juttua tyylistä ja halusivat minut mukaan. Teemana oli harmaa ja olin stailannut itseni syksyn harmaisiin. Tykkään siksikin syksystä, koska silloin on mukavaa pukeutua. Kaulahuiveja, saappaita, takkeja, villaneuleita jne. No joo, olin mielestäni ihan stylee ja niin nappasi. Juttu on kaiketi tän lauantain iltasanomien plussliitteessä tai viikon päästä ilmestyvässä numerossa. Tai sitten kuvat ovat epäonnistuneet ja niitä ei julkaista. Se ei olisi mitenkään tavatonta, sillä olen niin armoton "pönöttäjä" kuvissa ja epäonnistun aina. Hauskinta siinä oli, että mun piti kertoa mistä mun kuteet on ostettu ja paljonko ne maksoi. Hei, kengät oli lontoosta, farkut espanjasta, takki ja kaulahuivi oli damista. Vähänkö kosmopoliitti.... Juu ja ihanaa, ostin kaksi vuotta sitten merkkilaukun ja maksoin siitä jumalauta viisisataa rahaa ja kukaan ei ole sitä edes huomannut. Nyt saan mainostaa sitä koko kansalle ja statukseni nousee lähes taivaallisiin sfääreihin. Ei sillä, että olisin jotenkin merkkitietoinen tai rahan perään, mutta kyllähän jokaisen itseään tiedostavan homon asusteisiin pitää yksi kunnon merkkilaukku kuulua, Hah!

Mutta tuo on kyllä totta, että ostan pääsääntöisesti vaatteeni ulukomailta. En jaksa täällä enää shoppailla, eikä ole aikaakaan. Lomalla on kiva kaikessa rauhassa tehdä ostoksia ja saa kenties hieman erilaista rytkettä. Tää oli kiva päivän piriste. Totta tosiaan.

Kaksi viikkoa ilman röökiä. Jotenkin on sellainen olo, että en olisi koskaan tupakoinutkaan. Ihmeellistä. En jaksa tästä jauhaa tämän enempää, olen onnellinen. Takana myös tipaton kuukausi ja tämä tila ruokkii itse itseään. Tulee sellainen olo, että haluaa jatkaa. Näin ihmeellisen unen asiasta. Joku ilmoitti unessa minulle, että alkoholiton vaihtoehto olisi minulle hyväksi. Jos juon alkoholia, niin sieluni tulisi olemaan yksinäinen. Outo sanoma, laitetaan pohdintaan.

Kävin maanantaina kosmetologilla happohoidossa. Palkitsen itseäni ja haluan ne nikotiinin paskajäämät pois itsestäni. Täytynee myöntää, että naamavärkki oli kirkkaampi ja iho sileän heleä. Muutkin sen huomasi. Kuluneella viikolla onkin tullut paljon positiivista palautetta ulkoisesta, että sisäisestä hehkusta. Kai se on pakko uskoa, että elämäntavoilla on merkitystä tässä asiassa. Miksi juuri muuten nyt tulisi palautetta? Vai onko se sitä, että itsellään on hieman kuningasolo ja on vahva ja positiivisesti hehkuva? Ihan sama, pääasia on, että voi hyvin ja on hyvä olo. Pari viikkoa sitten olin hauskalla joogatunnilla. Siellä hymyiltiin, naurettiin ja tanssittiin. Hehkuttiin positiivisessa valossa. Teemalla - sitä saat mitä annat. Kokeilinkin hymyn voimaa ja kas, kyllähän se tepsii. Minulle tuo hymyily ei ole niin yksinkertainen asia. Naama on vähintäänkin kuin viidakon elukan synnytinelimellä, eikä se hymy irtoa luonnollisesti. Harjoitellaan, sanoi neekeri.

Vajaat kaksi viikkoa ja Barcelonan matka on käsillä. Olen ostanut jo matkaoppaan ja lukemista. Mukaan lähtee Miikka Nousiaisen Maaninkavaara. Netissä olen tutustunut kohteeseen ja kyllähän siellä on muutamakin paikka, mikä täytynee nähdä. Hyvä ystäväni Lontoosta on tulossa matkaseurakseni. Se onkin erityisen mukavaa. Ei tarvitse yksiksein ihastella. Ja sitä shoppailua odotan. Niitä kaikki ihania syksyreleitä. Saa taas lehdet kuvattavaa ja minä palstatilaa. Voih, tätä julkimon papparatsipiinaa!

Jep, jep. Lauantaipäivä on valmistunut kohtaamisiin. Minun ohjelmanumerossa on pieni köllöttelyhetki koirulin kanssa ja sauva/uinti/salireissu. Täytynee myös paistaa muutama kakku ja alkuillasta ajattelin käydä katsomassa Prinsessa leffan. Ilta vietetään Juppen kans kotosalla köllötellen. Kynttilän valossa kuutamolla. Syödään jotain hyvää ja viinit jätetään juopottelijoille!

Ruska

Vastarannan metsikkö on alkanut värjäytyä. Keltaisen kautta oranssiin ja kuollutta ruskeaa. Ihan kaunista. Tultiin eilen aamusta mökille ja painuttiin saman tien sienimetsään. Oli taas ihanaa käyskennellä raikkaassa ja hapekkaassa ilmassa. Mustaa torvisientä saatiin kaksi täyttä vasua ja suppilovahveroa nousee ihan sairaasti.

Kun päästiin takaisin mökille, alkoi sataa. Ja siitä asti onkin satanut, joskin nyt taivas on auki ja sinisen kirkas. Mutta eihän meillä mitään hätää, mökki on lämmin. On aina jotenkin turvallinen ja oma pesä olo, kun ulkona sataa ja vihmoo.

Voi taivas, miten oli makuhermot taas kohdallaan eilisellä illallisella. Ei voi muuta kuin ihanasti ihmetellä. Alkuruuaksi syötiin suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa. Se maistui niin.... ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni sitäkin herkkua maistanut. Pääruuaksi Patte ( Huom!) teki lihajuurespataa. Sitä haudutellaan hiljaisella tulella tummassa oluessa ja mustaherukkamehussa. Tarvitseeko mun sanoa mitään? NAM! Viimeisetkin tajunnan rippeet hämärtyi yksinkertaisella jälkiruokaherkulla. Purkki Bulgarian jugurttia, purkki Valion sitruunarahkaa sotketaan keskenään. Päälle reippaasti Valion mansikkakeittoa. Ihanan raikas ja täyteläinen maku! Nyt täytynee myöntää, että padan kanssa mun teki mieli lasillista punaviiniä. Ja se oli kyllä hilkulla, että en sitä ottanut. Vetosin ensin kulinarismiin, sitten kannibalismiin ja kokeilin vielä nudismiakin. Ei mennyt läpi, joten kokosin itseni ja päätin olla ottamatta. Lasillinen vissyä sai ajaa viinin aseman ja leikin, että se olisi ollut hyvää vuosikerta punkkua. Pah, pah ja vielä kerran pah!

Mistä tietää, että syksy on saapunut? Perjantaivapaani kääntyvät maanantaivapaaksi ensi viikolla. Alkaa syksyiset arkirutiinit. Ei siinä ole mitään valittamista, ihan jo odotan sitä. Maanantai on ihan mun oma päivä. Tai oma ja oma. Firman asioita ja kakkujen paistoa. Mut silloin kerkeää laittaa kotia, urheilla ja olla pikku koiran kans. Tervetuloa syksy, olen valmis!

Tänään laitetaankin jo mökkiä talviteloille. Terassikalusteet pitää laittaa talvisäilöön ja kukkaistutuksia heitellä tunkiolle. Pikku hiljaa laitellaan, ei tule kaikki kerralla. Toki, vielä muutama viikonloppu käydään sienestämässä, mutta alkaa jo tehdä mieli jäädä kaupunkiin. Sellaista se on aina. Keväällä hirveä hinku ja polte päästä mökille, syksyllä alkaa jo tämä ramppaaminen kyllästyttää. Tämä syksy on tosin ollut erityisen antoisa, koska on ollut niin paljon sieniharrastetta. Milloinka saan ensimmäiset pakkasaamut? Niissä se on elämänmaku!

Nikotiini narinat.

Tämä tupakoimattomuus tuntuu hyvälle. Viikko takana ja varovasti totean, että näin helppoa ei ole vielä koskaan ollut. En uskalla sanoa sitä ääneen, pelkään, että tämä helppous otetaan minulta pois ja ratkean helvetillisiin vieroitusoireisiin.

Nautin hapesta, makuaististani. Se on aika voimallista hegemoniaa. Tiedän, että se on näin alkuun ihmeellinen kokemus ja tasaantuu siitä. Nyt nautin ja otan kaiken hyvän irti. En oikein ymmärrä, sen lukemani kirjan typerät hokemat ovat ilmeisesti jaksamiseni voima? Positiivisen ajattelun tahtotila on siis mahtava. Minä tietysti olen hedelmällistä maaperää, tällainen herkkä moukka. Sama se, jäytävän nikotiinihimon voitan hymyilemällä ja toteamalla, olen vapaa ja onnellinen, Jipiii!!! Helppoa kuin heinän teko. Huh, nyt tekee mieli röökii. Hymy, vapaa, onnellinen!

Menoa ja meininkiä riittää. Vaikka rakastan syksyä ja talvea, niin taistelu sitä kaamosta ja synkkää pimiää vastaan on aloitettava jo nyt. Minua helpottaa, kun tiedän, että kaikkea kivaa on tulossa. Listasin juuri tulevia tapahtumia. Olen niistä onnellinen. Ensi kuussa Club de la Curmee tapaa hyvän illallisen merkeissä. Matka Barcelonaan odottaa ja Chicago

Musikaali Tampereella. Marraskuussa on Chisun (kirjoitetaanko se Cisu vai Chisu?) ja Lady Gagan konsertti 14.10. Odotettu tapaaminen erään vanhan työyhteisön kanssa, siitäkin voi tulla mukavaa. Minulle varsin haasteellista, sillä olenhan holiton. Hui. Joulukuussa voisi tehdä jonkun pienen matkan tai elämyksen. Olisi hauska käydä vaikka Tukholman risteilyllä. Juu, ihan oikeesti. Ja sitten onkin jo joulu. Siinäpä se. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Näin jaksaa....

Vaihdoin sienet kuivuriin, viimein satsi lähti. Neljä maukasta pussia kuivattua torkkaria. Not bad. Taidan mennä lueskelemaan, sit alkaa hommat. Syksy päivien kimallusta. Sulle myös!

Valveilla

Kello on 03.44 ja olen taas ylhäällä. Sekaisin. Johtuuko a) tupakoimattomuudesta b) lääkkeestä c) stressaako joku? Sitäpä onkin kiva tässä aamun pikkutunneilla pähkäillä... Voe pyhä tsiisus! Ja lehmän kera! Pörräytin kupin mokkoo ja kiemurtelen halusta painua partsille, tiedät mitä? Imemään paska nikotiinimyrkkyä ja tekemään ennenaikaista kuolemaa.

Hah! Minua et jallita, en anna elämäni tahtipuikkoja nikotiinin tahmeisiin näppeihin. EI, EI, EI!!!! Minä olen herra ja ylösnousemus. Piste. Täällä määrään MINÄ!

Makuaisti. Ruokahalu. Niin kauniita ja viattomia sanoja. Halu ja Maku. Olisi kivat koiran nimet. Tse, tse, Halu ja Maku, tänne näin!

Ruoka ja Aisti. Niihin liittyy jotakin oraalista erotiikkaa. Olenko väärässä?

Tämä on järkyttävää makujen mielenosoitusta ja ruokahalun yletöntä kiimaa. Tupakoimattomana kaikki maistuu vain niin taivaalliselle. Tai pahalla. Ja tekisi mieli syödä koko ajan. Maku ja halu yhtyvät. Mitä siitä syntyy? Lihotettu sika. Olen tarkkana, en halua.

Hei, nautin aamukahvini seuraksi palan tummaa suklaata. En yleensä pidä siitä, mutta pikku vinkistä ostin Maraboun tummaa suklaata mintulla ja toisen sitruuna/inkiväärillä. Jo palanen näistä riittää tyydyttämään riivaavan imelän halun ja maistuu TAIVAALLISEN hyvälle. Kokeile, ihastu!

Tiistaina raskaan duunipäivän jälkeen palkitsin itseni hampurilaisaterialla. Mielestäni paras kanaburgeri on Scanilla. Kuola suupielistä valuen suuntasin sinne kokemaan pienen ruokaorgasmin. Hyi helvetti, millaista paskaa. Kertoiko uudistunut makuaistini totuuden roskaruuasta vai oliko hampurilainen pilalla? Jätin roskan osittain syömättä ja päätinkin olla entistä tarkempi siitä mitä tuonne ahneeseen aukkooni ( siis pikkupikku suukkiini) survon. Tahdon puhdasta, tuoretta ja hyvää ruokaa! Onko se liikaa vaadittu? Ei. Se on valintoja. Olisin voinut mennä Heselle....

Onneksi tänään on vapaapäivä. Niin nythän onkin jo perjantai ja tänään. Vielä äsken oli torstai ja eilen. Siis silloin menin nukkumaan ja tänään heräsin. Vaikka tuntuu, että en nukkunut. Kävin vain jossakin. Oliko se tänään vai eilenkö se oli?

Enivei, toissa yönä pahat oli taas kylässä. Olen kai kertonut niistä tai siitä, joka päivystää sänkyni vieressä. Heräsin omaan huutoni ja siihen, kun yritin potkia sitä pois. Mitä lie vailla, pelottava tumma on. Inhottava. Oli levoton yö ja eilinen päivä väsy. Onneksi tänään on hieroja, hieroo väsyn ja pahan pois. Aamupäiväksi olen suunnitellut aktiivista ruumiinkulttuuria. Piiiiitkä sauvakävely, uinti ja sali ennen hierojaa. Saa nähdä tekeekö tämä valvonta tepposet ja vedän unta hemaisevaan hanuriini puolelle päivää. Oih, kunnon kansalaiset ei tee niin. Ne ahkeroi ja ovat pirteinä kotiaskareiden kimpussa jo aamuvarhain. Voe helevetti!

Olin ajatellut tehdä raikastavan viikkosiivouksen. Niin ja alkaisi taas se kakkujen paisto duuniin. Asiakkaat ovat niitä jo kyselleet. Sellaista leppoista vapaapäivän viettoa siis tiedossa. Ihanaa, illalla on kaupunkisaunavuoro! Mennään möksälle vasta huomenna ja saan tänään nauttia kaunistavan hetken kellarikerroksessamme. Siinä on syksyn tuntu. Kävinkö viimeksi saunassa täällä joskus huhtikuussa? Hui hai, kesä ol ja mänt.

Henki kulkee.

Niin spirituaalisesti kuin fyysisesti. On mahtavaa kun saa happea aina munaskuita myöten. Aamuisella uintireissulla veivaan aina laiturin nokassa muutamat herättelevät jumppaliikkeet. Tunnen kuinka happi virtaa temppeliini ja henkisyyskin minussa herää. On se vain aika ihanaa. Se tahmea ja raskas nikotiinimöykky keuhkojeni yläosasta on poistunut. Ja se varmaan on ihan totta, eikä mitään kuvitelmaa. Toki, kaikki nämä hienot tuntemukset ovat näin alussa voimallisia. Kyllä ne siitä asettuvat ja arkipäiväistyvät. Sääli, koska onhan tämä aika ihmeellistä.

Ensimmäinen viikko takana ja voin olla itsestäni ylpeä. Hienosti on sujunut. Tosin olotila on vaihdellut säkenöivästä energiasta nuutuneeseen väsymykseen. Kuuluu asiaan ja se on hyväksyttävä. Olen oikealla tiellä, en eksynyt. Hiukka pihalla, vieraalla hiekkalaatikolla.

Yrittäisinkö unta? Ei menisi tämä päivä uuvelolle...

Nyt kyllä unijukka jo taikasauvallansa pamputtaa. Hups, unentokkuraisessa likainen minäni nosti päätään. Suonet sori, tämän törkeyden. Ei maar, nyt sänkyyn siitä. Unijukkaaaaa, älä pamputaaaaaa!!!!! Tulen, tulen.....

12.9 2010

Tämä päivä määrä on tärkeä. Silloin minä lopetin tupakoinnin! Olen vapaa ja onnellinen, Jipii!!!!

Onko ihanampaa tuoksua kuin raikas merituuli! Henki kulkee, elämä tuoksuu ja maistuu. Kiitos, kiitos! Nikotiinipiru yrittää saada minusta otetta ja houkuttelee.... Minä sanon sille, TURPA KIINNI! Mulle on ihan turha. Olen itseni herra!

Tässä mun uusi Tv-vastaanotin. Hyvä kuva. Mut mulla on kolme kaukosäädintä. Sekaisin menee... Ennen oli vain yksi, höh. Vaatii harjoittelua, siis muistamista.

Työt kutsuu. Mutta hyvin on tupakoimattomuus lähtenyt käyntiin! Hyvä minä!

Olen vapaa!!!!

Luettuani Stumppaa tähän kirjan loppuun, päätinkin lopettaa röökin polton jo eiliseen. Niin ihmeellinen voima sillä kirjalla on. Tässä istun kahvikuppini ja blogin äärellä. Vain tupakka puuttuu. Tai ei se oikeastaan puutu, ajattelen kirjan oppien mukaan asian positiivisesti. Minulta ei puutu mitään, minä vain saan! Olen vapaa ja onnellinen Jipiiii!!!!!! Aikaisemmat lopetukseni ovat kaatuneet negatiiviseen ajatusmaailmaan. Tupakoinnin lopettaminen on ollut jotenkin kielteinen ja hirveä, kamala asia elämässä. Sehän on ihan päinvastoin! Pitää olla onnellinen, että pääsee siitä paska myrkystä eroon. Enkä ole enää riippuvainen, eikä joku helvetin nikotiini ohjaile mun kehoa, mieltä ja tekemisiäni. Näin on näppylät! Olen vapaa ja onnellinen, Jipiiii!!!!!

Nyt on varma olo onnistumisesta, jos ei näillä eväillä ja tällä paneutumisella onnistu, niin sitten saan tappaa itseni tupakoimalla.

Aamu ei valjennut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Yö oli levoton ja painajaisten täyttämä. Päätäkin särkee. Olen ollut koko viikonlopun aika sisäänpäin lämmennyt, omissa ajatuksissa laahaava zombi. Lääke tekee tepposiaan ja odotankin valaistumista. En tiedä, jos olisin lukenut kirjan ennen lääkekuurin aloitusta, olisin varmaan jättänyt lääkkeet. Niin hyvälle kirjan sanoma tuntui. Lääkettä ei voi lopettaa tuosta vain äkkiseltään, saattaa mennä ihan sekaisin. Fiilistelen nyt ja syön tämän aloituspaketin ja jos sit pikku hiljaa lopettaisin.

Uskoisin, että energiatasoni lähtee jyrkkään nousuun, tupakointihan väsyttää ihmistä. Olen vapaaa ja onnellinen, Jipiiiii!!!!!

Ihanaa, tänään alkaa jooga. Käyn Shanti joogakeskuksessa Töölössä. Olen jättänyt fyysiset joogasuoritukset ja haen sellaista lempeämpää olotilaa ja syvää rentoutusta. Siihen sopivia onkin Hathajooga. Se on passeli tähän elämäntilanteeseen. Jos se nyt toi hermo alkaa kiristyä, niin jooga relaa. Kaikkeni yritän, kaikkeni annan. Ei, ei. Tuo oli väärä ajattelumalli. Minä en joudu mitään antamaan, enkä joudu yrittämään. Minä saan, eikä luopuminen tupakasta ole yrittämistä. Olen vapaa ja onnellinen, Jipiiii!!!!!

Eilen tehtiin suolasieniretki. Voi mahoton, metsä on pullollaan suolasieniä! Olikin taas nautittavaa käyskennellä kosteassa ja happirikkaassa metsässä. Värit oli sateen voimistamia ja tuoksut puhtaita ja raikkaita. Olen varmaan aikaisemminkin puhunut ( kirjoittanut) metsän energiasta. Siinä on jotakin antavaa ja rauhoittavaa. Nytkin minulla on sellainen olo, että pitäisi mennä metsään. Voisin heittäytyä sinne mättähälle selälleni, halailla puita ja jodlata. Pitäisikö lähteä menemään? Ehkä tyydyn aamu-uintiin ja heittelemään hiukka kahvakuulaa. Olen vapaa ja onnellinen, Jipii!!!!

Lähiviikot ovat varmaankin päivitystä vallitsevasta elämäntilanteesta. Tai sitten ei. Minulle tämä on mielenkiintoista, välttämättä ei muille. Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Totta helvetissä se on mielenkiintoista! Hei, olen vapaa ja onnellinen, Jipiiii!!!!

Good Morning!

Voi hyvä perse! Heräsin taas viideltä, ulkona on pimiää ja tämä istuu terassilla kuin tatti. Vettä lottuuttaa ja on lämmin. Minua väsyttää, mutta ei nukuta. Vieroituslääke tekee tepposiaan. Nyt vedän jo täyttä annosta ja olen ollutkin hieman kuutamolla. Tästä kaikki tasaantuu, toivottavasti.

Päivän polttava kysymys. Kuinka The Muutos on edennyt?

Maanantaina on loppu elämäni ensimmäinen päivä. Silloin lopetan lopullisesti röökaamisen. Vielä saan tuprutella, mutta huomaan, että vähentämistä on jo tapahtunut , eikä spaddu maistu, yök! Joku johdatteli minut ostamaan opastavaa kirjallisuutta ja täytynee myöntää, että sain siitä lisää voimia ja ihan uusia näkökantoja. Eepoksen nimi on Stumppaa tähän / Allen Carr. Varsin villi kirja ja erityisen herättelevä. Joo, hieman ylilentoista hapatusta ja hallelujaata, mutta hyvin paljon painavaa asiaa. Olen alkanut uskoa onnistumiseeni ja ennen kaikkea haluni lopettaa on vahvistunut. Odotan sunnuntai-illan elämäni viimeistä savuketta. Tai siis, minulla on hieno suunnitelma. Olen tupakoimatta neljätoista pitkää vuotta. Voin aloittaa taas kuusikymppisenä, jos silloin enää kukaan tupakoi? Hieno idea, hah!

Hei, on jotenkin ihanaa herätä viikonloppu aamuisin, kun ylevä aivotoimintani ei ole pysähtynyt ja tahmea. Heti herättyäni alan ratkoa matemaattisluonnontieteellisiä ydinongelmia ja evoluution kadotettuja ratkaisuja. Olen vain niin huipussa! Se neljä kuukautta kestävä kesäinen viikonlopputissuttelu on ohi ja tämä ihana selväjärkisyys on kirkastanut aivotoimintani. Tosi on. Suosittelen teille kaikille rapajuopoille.

Sunnuntaina ylevöitän itseäni ja aloitan joogan. Henkistyn lisää ja kohotan itseni ylempään astraalitasoon. Leijun kaiken yllä kuin salaperäinen lampunhenki ja valaisen sinunkin pimeyttäsi tuomalla ikuisen rakkauden elämääsi. Ei sen enempää, ei sen vähempää.

Jotta tämä ei menisi ihan oman perseen nuolemiseksi, niin täytynee todeta, että kulunut viikko oli myös sumuinen. Lääke väsyttää ja syö miehistä voimaani, ajatuksen kulku pyörii tapahtuvissa muutoksissa ja olo on hieman rauhaton. Tää on tätä, ostan sen ja hyväksyn tietäen kaiken kauniin olevan vielä tulossa. Saan palkinnon! Olen hyvä! Olen paras! Jaksaa, jaksaa!!!

Ensi viikolla hemmottelen itseäni. Voimapalkintoja, että ymmärtää olevansa olemassa ja miksi teen tätä, enkä tee tuota.

Minä pääsen kampaajalle. Siitä onkin pieni tovi, joskus kesäkuussa viimeksi. Torstaina on suuhygienisti. Poistetaan tupakan mähnät ja hammaskivet, jee! Perjantaina hieroja poistaa stressin ja kosmetologi antaa happohoitoa. Minusta tulee nätti ja T.U.P.A.K.O.I.M.A.T.O.N !!

Ostaa päräytin uuden televisiovastaanottimen. Kyl on kähee! 55 tuumaa, kaikilla herkuilla. Samsung. Littee kuin teinitytön rintamus, musta kuin kuolema. Ennen TV:tä, audiovisuaalisen lähettimen virkaa toimitti videotykki. Olihan se kiva, mutta sen lampun vaihtaminen tulee maksamaan ja pitkällä juoksulla kalliiksi, joten katsoin viisaammaksi vaihtaa. Asentaja tulee maanantaina, onpas jännää.... Onkohan se väritv vai mustavalkee? Se jäi selvittämättä. Fulltv, adhdtv, readytv, xtztv, öyotv, jne. jne. jne siinä kyllä on. Huikeeta.

Aamu valkenee ja minä pimenen. Taidan painua vielä pumpuliin. Hei, en polttanut kuin kaksi röökiä tätä naputellessani. Normi on vähintään viisi.

Ai niin, sienitiedoite meinasi unohtua. Tattikanta on ehtynyt. Emme saaneet kuin kuutisen kiloa. Mustaa torvisientä ja lampaankääpää tuli ihan kiitettävästi. Olenkin keksinyt hienon idean. Minullahan on mahtavat markkinat duunissa myydä valmista, ykkösluokan kuivattua sieniherkkua asiakkaille. Ei tartte mennä merta edemmäksi tekemään miljoonia. Homma etenee.... Hyvää huomenta ja kauniita unia!

Virtoo ja energioo

Täällä taas. Heräsin pirteänä, enkä millään saanut enää unijukkaan yhteyttä. Oli pakko nousta aamukaffen keittoon ja luonto ihasteluun. Nyt on aivan peilityyni, hiirenhiljainen aamu. Linnut heräilevät kilpaa kanssani ja ilmassa on raikkaus. Ei niin kylmä kuin eilen.

Vaihdoin uudet sienet kuivuriin, joka on pörissyt tehokkaasti 24 h. perjantaiaamusta. Meillä on jo hirveesti paljon enemmän kuivattua tattia!

Hei, joku ampuu jossakin, hirvee pauke. Sorsia metsästävät, kuuluu myös melkoinen kaakatus. Murhaajat! Viattomia luontokappaleita metsästävät. Minä en kyllä koskaan ole tuntenut mielenkiintoa aseisiin tai metsästykseen. Jos ei lasketa takavuosien baarisaalistusta, olihan sekin jonkin sortin metsästystä.... Enkä pentunakaan leikkinyt mitään sotaleikkejä, en edes muista, että olisin yhtään asetta, miekkaa tai muuta vastaavaa tappovälineleikkikalua omistanut. Mie vaan barbiloilla leikin ja kauniita vaatteita niille suunnittelin. Niin ja upeita kampauksia....

Vettä sataa. Mukavasti ropisee hiljalleen peltikatolle. Se on kyllä rauhoittava saundi, minusta se on ääni lepohetken lupauksesta. Sateella saa rauhassa köllötellä vällyjen alla. Ei oo pakko tehdä mitään. No, nyt istun tässä, enkä ihan just ole menossa vällyjen alle...

Yksi syy tähän pirteyteeni on varmaankin tämä holiton viikonloppu. On ihanaa kun ei ole ollut aamusta pöllähtänyt olo. Ei minulla nykyään ole ollut pahempia kankkusia, niin juoppo en ole ollut. Mutta kyllä se tissuttelu ehdottomasti vaikuttaa sun energia tasoihin. Ja tästä juuri on kysymys. Haluan, että energiani virtaavat avoimesti ja haluan tuntea olevani voimissani. Vai onko tämä vain vanhenemisen pelkoa? Eikä tähän tipattomat enää auta. Ei, ei se ole niin. Olenhan jo nyt pirteämpi ja jotenkin aistivampi. Taas minä kuvittelen. Sama tuo, pääasia on, että hyvä on. Ihanaa!

Eilen oli hienoinen tiukka hetki. Teki niin vietävästi mieli saunaolutta. Eikä ollut sitä alkoholitontakaan bissee. En taas halua sitä, että alan kittaamaan sitä korvikkeeksi ja lihon siitä ihan samalla mitalla kuin tavallisesta kaljasta. Korvasin mielihaluni raikkaalla vichyllä ja elämä hymyili jälleen.

Olen törmännyt usein ajatuksissani siihen, että elämää (lue, juhlaa) ei ole selvinpäin. Miksi?

Näin sosiaalisesti rajoittuneena ihmisenä se voi tuntua oudolle. Koko ikänsä on "turvautunut" huuruisen hunnun taakse ja ilo ilman alkoholia on ollut teeskentelyä. Voeihan helevetti, mitä tyhmyyttä! Jos totta puhutaan, niin ei minua enää kiinnosta bilehelvetit selvinpäin, eikä humalassa. Rehellisesti voin sanoa, että niihin en kyllä selvinpäin lähtisikään. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttyä, eikö?

Juhlat tässä kultaisessa keski-iässä ovat muuttuneet. Tietysti, niissäkin alkomahooli on näytellyt aika suurta osaa. Kerään hieman varmuutta ja voimia, enkä meinaa juhlia elämästäni kadottaa. Ei missään nimessä!

Kuinka sen selittäisin? Kun ajattelen hetkiä eteenpäin, niin aina törmään tähän samaan ajatukseen. "Ai niin, mutta enhän minä ota drinksua.... " Ihan kuin se olisi joku este elämiselle. En voi tehdä sitä, kun en ota. What a fuck?!

Aloin oikein ajattelemaan, mitä kaikkea kivaa voi tehdä. Ja löytyihän sitä....

Voi mennä hohtokeilaamaan, elokuviin. Pistää pystyyn karjalanpiirakkatalkoot. Käydä esim. museoissa, taidenäyttelyissä, teatterissa ja harrastaa kulttuuria mieltä ylevöittämään. Antaa itselleen erilaista päihdettä, sielunravintoa. Voi veikkosella, kyllähän kaikkea kivaa löytyy, jos vain haluaa.

Ou nou, nyt olen taas läpissyt tästä aiheesta ihan tarpeeksi. Voisi kai kuvitella, että varsinainen holisti olen ma. Mun on pakko purkautua ja jäsennellä näitä ajatuskuvioita sanoiksi ja sitä kautta teoiksi. Tää on sitä kirjoitusterapiaa. Hah!

Pitäisiköhän mennä vielä pötkölleen? Sunnuntaiaamujen hivelevää onnellisuutta. Kiireetöntä lehtien lueskelua ja löysää olemista. Niistä on pyhäaamut tehty. Kun menen sänkyyn, niin kohta kuuluu tepsun, tepsun ja pikku koira tepsuttelee mun viereen. Hän tulee aina jatkamaan unia mun sänkyyn. Se on onnellinen hetki. Hyvä hetki. CiaoBella!

SYKSY

Heräsin liian aikaisin. Röökin vieroituslääke herättelee ihmeellisiin aikoihin. Vai onko se minun levottomasti vaeltava sieluni? En tiedä. Kello on vähän yli kuusi ja kirpeä, raikas ja terävä syksyaamu on aukaissut kasvoni. Ihana syksy on saapunut! Mökin kaikki patterit ovat tuottaneet meille suloista lämpöä ja terassilla ei tarkene ilman villasukkaa ja vilttiin kääriytymistä. Minun vuodenaikani on tullut. Pohjoisesta puhaltava tuuli ei ole mikään lämmin lehmän henkäys. Siinä on väkevää voimaa ja raikasta tunnelmaa. Hanhiporukka kaakattaa jäähyväisiään, lentelevät porukoissa mökin yllä. Etelän lämpöön matkalla. Sinne joutavat, täältä paskomasta.

The muutos on nyt käynnistetty. Ensimmäinen viikonloppu ilman alkomahoolia. Ei ole järkyttäviä vieroitusoireita. Päinvastoin. Tervetullutta vaihtelua elämään. Siirtymistä holittomaan on helpottanut alkoholiton olut. Olen nauttinut viisi tölkkiä Nikolas merkkistä kaljaa. Täytyy myöntää, että ero niiden välillä on..... Onko sitä? En juurikaan huomaa sitä. Jos humaltua haluaa, niin aina voi kuvitella, että on "muka" hössyntössyn. Ainut ikävä puoli on, että takapää laulaa normaalia enemmän. Mutta sekin on vain hyvä näin kylmillä keleillä. Bio lämmitystä parhaimmillaan. Jos vain kestää hajuiset haitat....

Tästä on hyvä jatkaa.

Aloitin siis tupakan vieroituslääkkeen tiistaiaamuna. Vielä saan tupakoida. Varsinainen lopetus tapahtuu viikon päästä maanantaina.

Yöllinen unielämäni on muuttunut sekavaksi poukkoiluksi. Ihmeellisiä tarinoita ja unen pätkiä sikin sokin. Siitä johtuen päivisin hieman väsyttää ja on sisäänpäin kääntynyt olo. Vai johtuuko olo vain siitä, että olen keskellä muutoksia ja tutkin/tarkkailen itseäni. Voi olla.

Miksi minun täytyy kaikesta tehdä aina niin iso asia? Ohjelmanumero, suurta draamaa.

Lopetan tupakoinnin ja kokeilen alkoholitonta elämäntapaa. That`s it. Ei siinä ole sen kummempaa. Vai onko? Jos ihminen on tenuttanut ja polttanut lähes kolkytviisvuotta elämästään, niin kyllä se mun mielestä on aika iso juttu lopettaa, jumalauta! Hui, mikä agressio ja napakkuus. Hyvä Markku, noin sitä pitää. Anna tulla vaan! Sinä pystyt siihen!

Just joo... Pyydän huomauttaa, että en ole edes vielä vähentänyt röökiä. Varsinainen helvetti on vielä edessä päin ja nyt jo käyn näin kuumana. Tää on mun tapa, tää on mun napa.

Katsoin illalla jotakin ohjelmaa terveellisistä elämäntavoista. Siinä haastateltiin eri alojen asiantuntijoita. Ohjelma sinällään oli valaiseva tähän liialliseen terveysintoiluun. On tultu siihen, että lihavat, tupakoivat ja juopottelevat ihmiset ovat kakkoslaatua, B-luokan kansalaisia. On jopa esitetty, että he joutuisivat verolle pantaviksi elämäntavoistaan. Tulevat niin paljon kalliimmiksi yhteiskunnalle harjoittamalla haureutta ja viljelemällä huonoja tapojaan. Hyvä, hyvä, minä en kohta kuulu enää heihin. Olen terveyden perikuva, kiiltävä huippumalli, elävä esimerkki selviytymisestä. Mitä minä tästä saan? Muutaman lisävuoden sinne loppupäähän, että saisin kärsiä enemmän ja kituisin yksinäisenä, dementoituneena vanhuksena jossakin fucking vuodeosastolla. Tätäkö varten me elämme terveellisesti?

Ohjelmassa haastateltiin myös nuorta naista, joka oli sairastunut terveellisiin elämäntapoihin. Kyllä, luit ihan oikein. Sillä on joku hieno nimikin, mutta en sitä nyt muista. Hänen elämä oli yhtä helvetin tarkkailua siitä, mitä hän syö, juo ja kuinka hän harrastaa urheilua. Kaikki asiat pyörivät vain terveellisten elämäntapojen ympärillä ja kaikesta katosi ilo. Loppujen lopuksi hän sairastui anoreksiaan ja paloi loppuun henkisesti ja fyysisesti. Totaalinen romahdus.

Tällainen vaihtoehto kuulostaisi minulle sopivalle. Tää olisi just niin minua. Mustavalkoista ääripäisyyttä. Tuossa on tavoitetta. Höpö, höpö.... täytyy olla tarkkana.

Muuten, ohjelmassa oltiin myös sitä mieltä, että stressi elämäntavoista on yksi pahimpia sairastumisen aiheuttajista. Jatkuva kontrollointi ja kieltäytyminen vievät elämisen ilon ja se on ihmiselle pahempi kuin leppoisa juopottele, syöpöttely ja naiskentelu...

No niin siskot ja veljet, eletäänpä tämä loppu elämä kuin siat pelloilla. Ollaan onnellisia ja kuollaan nuorena. Ollanpahan ainakin eletty.

Nyt minä kyseenalaistan taas kaiken sen minkä puolesta tässä taistelen. Yllättävänä yhteenvetona edellisiin voisin tällä elämän tuomalla kokemuksella todeta, että kultainen keskitie on minunkin highway onnellisuuteen. Painetaan kaasua vaan!

Me olemme hurmoksessa!

Kannamme metsästä ykkösluokan herkkutatteja selkä vääränä. Tällaista tattien juhlaa en ole koskaan elämässäni kohdannut. Alkaa olla jo meille ylituotantoa ja olemmekin miettineet myymisen mahdollisuutta. Nyt tekisi hyvää tiliä. Selvitämme läheisen kartanon ravintolan ostohalukkuutta. Lyödään tatit kahisevaksi. Meistä tulee miljonäärejä!

Eikä tuolta metsästä voi poissakaan pysyä. On se vaan niin mukavaa hommoo. Jos ei olisi sienestystä, niin mitä sitä tekisi? Nyt kun ei voi ryypätäkään....

Näpit on kangistuneet kylmöstä, nin eTTÄ KIrjouttamine n oN V aikeaaaa. on k aI pako lopeuTttaa a. Elä sie hötKy ilE, el äma kaN taaa!!!!!!!!!!