17.9.2010

Valveilla



Kello on 03.44 ja olen taas ylhäällä. Sekaisin. Johtuuko a) tupakoimattomuudesta b) lääkkeestä c) stressaako joku? Sitäpä onkin kiva tässä aamun pikkutunneilla pähkäillä... Voe pyhä tsiisus! Ja lehmän kera! Pörräytin kupin mokkoo ja kiemurtelen halusta painua partsille, tiedät mitä? Imemään paska nikotiinimyrkkyä ja tekemään ennenaikaista kuolemaa.
Hah! Minua et jallita, en anna elämäni tahtipuikkoja nikotiinin tahmeisiin näppeihin. EI, EI, EI!!!! Minä olen herra ja ylösnousemus. Piste. Täällä määrään MINÄ!

Makuaisti. Ruokahalu. Niin kauniita ja viattomia sanoja. Halu ja Maku. Olisi kivat koiran nimet. Tse, tse, Halu ja Maku, tänne näin!
Ruoka ja Aisti. Niihin liittyy jotakin oraalista erotiikkaa. Olenko väärässä?
Tämä on järkyttävää makujen mielenosoitusta ja ruokahalun yletöntä kiimaa. Tupakoimattomana kaikki maistuu vain niin taivaalliselle. Tai pahalla. Ja tekisi mieli syödä koko ajan. Maku ja halu yhtyvät. Mitä siitä syntyy? Lihotettu sika. Olen tarkkana, en halua.
Hei, nautin aamukahvini seuraksi palan tummaa suklaata. En yleensä pidä siitä, mutta pikku vinkistä ostin Maraboun tummaa suklaata mintulla ja toisen sitruuna/inkiväärillä. Jo palanen näistä riittää tyydyttämään riivaavan imelän halun ja maistuu TAIVAALLISEN hyvälle. Kokeile, ihastu!

Tiistaina raskaan duunipäivän jälkeen palkitsin itseni hampurilaisaterialla. Mielestäni paras kanaburgeri on Scanilla. Kuola suupielistä valuen suuntasin sinne kokemaan pienen ruokaorgasmin. Hyi helvetti, millaista paskaa. Kertoiko uudistunut makuaistini totuuden roskaruuasta vai oliko hampurilainen pilalla? Jätin roskan osittain syömättä ja päätinkin olla entistä tarkempi siitä mitä tuonne ahneeseen aukkooni ( siis pikkupikku suukkiini) survon. Tahdon puhdasta, tuoretta ja hyvää ruokaa! Onko se liikaa vaadittu? Ei. Se on valintoja. Olisin voinut mennä Heselle....

Onneksi tänään on vapaapäivä. Niin nythän onkin jo perjantai ja tänään. Vielä äsken oli torstai ja eilen. Siis silloin menin nukkumaan ja tänään heräsin. Vaikka tuntuu, että en nukkunut. Kävin vain jossakin. Oliko se tänään vai eilenkö se oli?
Enivei, toissa yönä pahat oli taas kylässä. Olen kai kertonut niistä tai siitä, joka päivystää sänkyni vieressä. Heräsin omaan huutoni ja siihen, kun yritin potkia sitä pois. Mitä lie vailla, pelottava tumma on. Inhottava. Oli levoton yö ja eilinen päivä väsy. Onneksi tänään on hieroja, hieroo väsyn ja pahan pois. Aamupäiväksi olen suunnitellut aktiivista ruumiinkulttuuria. Piiiiitkä sauvakävely, uinti ja sali ennen hierojaa. Saa nähdä tekeekö tämä valvonta tepposet ja vedän unta hemaisevaan hanuriini puolelle päivää. Oih, kunnon kansalaiset ei tee niin. Ne ahkeroi ja ovat pirteinä kotiaskareiden kimpussa jo aamuvarhain. Voe helevetti!
Olin ajatellut tehdä raikastavan viikkosiivouksen. Niin ja alkaisi taas se kakkujen paisto duuniin. Asiakkaat ovat niitä jo kyselleet. Sellaista leppoista vapaapäivän viettoa siis tiedossa. Ihanaa, illalla on kaupunkisaunavuoro! Mennään möksälle vasta huomenna ja saan tänään nauttia kaunistavan hetken kellarikerroksessamme. Siinä on syksyn tuntu. Kävinkö viimeksi saunassa täällä joskus huhtikuussa? Hui hai, kesä ol ja mänt.

Henki kulkee.
Niin spirituaalisesti kuin fyysisesti. On mahtavaa kun saa happea aina munaskuita myöten. Aamuisella uintireissulla veivaan aina laiturin nokassa muutamat herättelevät jumppaliikkeet. Tunnen kuinka happi virtaa temppeliini ja henkisyyskin minussa herää. On se vain aika ihanaa. Se tahmea ja raskas nikotiinimöykky keuhkojeni yläosasta on poistunut. Ja se varmaan on ihan totta, eikä mitään kuvitelmaa. Toki, kaikki nämä hienot tuntemukset ovat näin alussa voimallisia. Kyllä ne siitä asettuvat ja arkipäiväistyvät. Sääli, koska onhan tämä aika ihmeellistä.
Ensimmäinen viikko takana ja voin olla itsestäni ylpeä. Hienosti on sujunut. Tosin olotila on vaihdellut säkenöivästä energiasta nuutuneeseen väsymykseen. Kuuluu asiaan ja se on hyväksyttävä. Olen oikealla tiellä, en eksynyt. Hiukka pihalla, vieraalla hiekkalaatikolla.

Yrittäisinkö unta? Ei menisi tämä päivä uuvelolle...
Nyt kyllä unijukka jo taikasauvallansa pamputtaa. Hups, unentokkuraisessa likainen minäni nosti päätään. Suonet sori, tämän törkeyden. Ei maar, nyt sänkyyn siitä. Unijukkaaaaa, älä pamputaaaaaa!!!!! Tulen, tulen.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti