SYKSY

Heräsin liian aikaisin. Röökin vieroituslääke herättelee ihmeellisiin aikoihin. Vai onko se minun levottomasti vaeltava sieluni? En tiedä. Kello on vähän yli kuusi ja kirpeä, raikas ja terävä syksyaamu on aukaissut kasvoni. Ihana syksy on saapunut! Mökin kaikki patterit ovat tuottaneet meille suloista lämpöä ja terassilla ei tarkene ilman villasukkaa ja vilttiin kääriytymistä. Minun vuodenaikani on tullut. Pohjoisesta puhaltava tuuli ei ole mikään lämmin lehmän henkäys. Siinä on väkevää voimaa ja raikasta tunnelmaa. Hanhiporukka kaakattaa jäähyväisiään, lentelevät porukoissa mökin yllä. Etelän lämpöön matkalla. Sinne joutavat, täältä paskomasta.

The muutos on nyt käynnistetty. Ensimmäinen viikonloppu ilman alkomahoolia. Ei ole järkyttäviä vieroitusoireita. Päinvastoin. Tervetullutta vaihtelua elämään. Siirtymistä holittomaan on helpottanut alkoholiton olut. Olen nauttinut viisi tölkkiä Nikolas merkkistä kaljaa. Täytyy myöntää, että ero niiden välillä on..... Onko sitä? En juurikaan huomaa sitä. Jos humaltua haluaa, niin aina voi kuvitella, että on "muka" hössyntössyn. Ainut ikävä puoli on, että takapää laulaa normaalia enemmän. Mutta sekin on vain hyvä näin kylmillä keleillä. Bio lämmitystä parhaimmillaan. Jos vain kestää hajuiset haitat....

Tästä on hyvä jatkaa.

Aloitin siis tupakan vieroituslääkkeen tiistaiaamuna. Vielä saan tupakoida. Varsinainen lopetus tapahtuu viikon päästä maanantaina.

Yöllinen unielämäni on muuttunut sekavaksi poukkoiluksi. Ihmeellisiä tarinoita ja unen pätkiä sikin sokin. Siitä johtuen päivisin hieman väsyttää ja on sisäänpäin kääntynyt olo. Vai johtuuko olo vain siitä, että olen keskellä muutoksia ja tutkin/tarkkailen itseäni. Voi olla.

Miksi minun täytyy kaikesta tehdä aina niin iso asia? Ohjelmanumero, suurta draamaa.

Lopetan tupakoinnin ja kokeilen alkoholitonta elämäntapaa. That`s it. Ei siinä ole sen kummempaa. Vai onko? Jos ihminen on tenuttanut ja polttanut lähes kolkytviisvuotta elämästään, niin kyllä se mun mielestä on aika iso juttu lopettaa, jumalauta! Hui, mikä agressio ja napakkuus. Hyvä Markku, noin sitä pitää. Anna tulla vaan! Sinä pystyt siihen!

Just joo... Pyydän huomauttaa, että en ole edes vielä vähentänyt röökiä. Varsinainen helvetti on vielä edessä päin ja nyt jo käyn näin kuumana. Tää on mun tapa, tää on mun napa.

Katsoin illalla jotakin ohjelmaa terveellisistä elämäntavoista. Siinä haastateltiin eri alojen asiantuntijoita. Ohjelma sinällään oli valaiseva tähän liialliseen terveysintoiluun. On tultu siihen, että lihavat, tupakoivat ja juopottelevat ihmiset ovat kakkoslaatua, B-luokan kansalaisia. On jopa esitetty, että he joutuisivat verolle pantaviksi elämäntavoistaan. Tulevat niin paljon kalliimmiksi yhteiskunnalle harjoittamalla haureutta ja viljelemällä huonoja tapojaan. Hyvä, hyvä, minä en kohta kuulu enää heihin. Olen terveyden perikuva, kiiltävä huippumalli, elävä esimerkki selviytymisestä. Mitä minä tästä saan? Muutaman lisävuoden sinne loppupäähän, että saisin kärsiä enemmän ja kituisin yksinäisenä, dementoituneena vanhuksena jossakin fucking vuodeosastolla. Tätäkö varten me elämme terveellisesti?

Ohjelmassa haastateltiin myös nuorta naista, joka oli sairastunut terveellisiin elämäntapoihin. Kyllä, luit ihan oikein. Sillä on joku hieno nimikin, mutta en sitä nyt muista. Hänen elämä oli yhtä helvetin tarkkailua siitä, mitä hän syö, juo ja kuinka hän harrastaa urheilua. Kaikki asiat pyörivät vain terveellisten elämäntapojen ympärillä ja kaikesta katosi ilo. Loppujen lopuksi hän sairastui anoreksiaan ja paloi loppuun henkisesti ja fyysisesti. Totaalinen romahdus.

Tällainen vaihtoehto kuulostaisi minulle sopivalle. Tää olisi just niin minua. Mustavalkoista ääripäisyyttä. Tuossa on tavoitetta. Höpö, höpö.... täytyy olla tarkkana.

Muuten, ohjelmassa oltiin myös sitä mieltä, että stressi elämäntavoista on yksi pahimpia sairastumisen aiheuttajista. Jatkuva kontrollointi ja kieltäytyminen vievät elämisen ilon ja se on ihmiselle pahempi kuin leppoisa juopottele, syöpöttely ja naiskentelu...

No niin siskot ja veljet, eletäänpä tämä loppu elämä kuin siat pelloilla. Ollaan onnellisia ja kuollaan nuorena. Ollanpahan ainakin eletty.

Nyt minä kyseenalaistan taas kaiken sen minkä puolesta tässä taistelen. Yllättävänä yhteenvetona edellisiin voisin tällä elämän tuomalla kokemuksella todeta, että kultainen keskitie on minunkin highway onnellisuuteen. Painetaan kaasua vaan!

Me olemme hurmoksessa!

Kannamme metsästä ykkösluokan herkkutatteja selkä vääränä. Tällaista tattien juhlaa en ole koskaan elämässäni kohdannut. Alkaa olla jo meille ylituotantoa ja olemmekin miettineet myymisen mahdollisuutta. Nyt tekisi hyvää tiliä. Selvitämme läheisen kartanon ravintolan ostohalukkuutta. Lyödään tatit kahisevaksi. Meistä tulee miljonäärejä!

Eikä tuolta metsästä voi poissakaan pysyä. On se vaan niin mukavaa hommoo. Jos ei olisi sienestystä, niin mitä sitä tekisi? Nyt kun ei voi ryypätäkään....

Näpit on kangistuneet kylmöstä, nin eTTÄ KIrjouttamine n oN V aikeaaaa. on k aI pako lopeuTttaa a. Elä sie hötKy ilE, el äma kaN taaa!!!!!!!!!!