Kynttiläaika

Syksy ei suinkaan ole pelkästään masennuksen ja pimeyden aikaa. Minusta syksyssä on parasta se, että ei tarvitse tehdä mitään, eikä mennä ja tulla. Voi vain heittäytyä sohvalle möllöttämään teeveetä, villasukat jalassa ja kynttilöiden kajossa. Jos nauttisi alkoholia, niin voisi lasillisen tahi pullon punaviiniä huitaista unilääkkeeksi. Elämä on helppoa ja pimeetä.

Minulla on kaupunkiviikonloppu. Patte on työmatkalla ja me ollaan pikkukoiran kans kahdestaan kotimiehenä. Koko kesän kestävän mökkirumban jälkeen on ihan virkistävää olla stadissa. Ohjelmassa on joogaa, kulttuuria ja elokuvaa.

Tiedän, että mökkimetsä pullistelee sieniä ( suppilovahveroita) ja vähän ottaa luonnolle jättää niitä sinne mätänemään. Joskin onhan tuota saanut jo monta sieniviikonloppuakin viettää...

Minusta on tullut mediapersoona, julkkis ja vaikka mitä. Tiistaiaamuna olin matkalla duuniin, kun toimittaja, että valokuvaaja pysäyttivät minut. Olivat tekemässä juttua tyylistä ja halusivat minut mukaan. Teemana oli harmaa ja olin stailannut itseni syksyn harmaisiin. Tykkään siksikin syksystä, koska silloin on mukavaa pukeutua. Kaulahuiveja, saappaita, takkeja, villaneuleita jne. No joo, olin mielestäni ihan stylee ja niin nappasi. Juttu on kaiketi tän lauantain iltasanomien plussliitteessä tai viikon päästä ilmestyvässä numerossa. Tai sitten kuvat ovat epäonnistuneet ja niitä ei julkaista. Se ei olisi mitenkään tavatonta, sillä olen niin armoton "pönöttäjä" kuvissa ja epäonnistun aina. Hauskinta siinä oli, että mun piti kertoa mistä mun kuteet on ostettu ja paljonko ne maksoi. Hei, kengät oli lontoosta, farkut espanjasta, takki ja kaulahuivi oli damista. Vähänkö kosmopoliitti.... Juu ja ihanaa, ostin kaksi vuotta sitten merkkilaukun ja maksoin siitä jumalauta viisisataa rahaa ja kukaan ei ole sitä edes huomannut. Nyt saan mainostaa sitä koko kansalle ja statukseni nousee lähes taivaallisiin sfääreihin. Ei sillä, että olisin jotenkin merkkitietoinen tai rahan perään, mutta kyllähän jokaisen itseään tiedostavan homon asusteisiin pitää yksi kunnon merkkilaukku kuulua, Hah!

Mutta tuo on kyllä totta, että ostan pääsääntöisesti vaatteeni ulukomailta. En jaksa täällä enää shoppailla, eikä ole aikaakaan. Lomalla on kiva kaikessa rauhassa tehdä ostoksia ja saa kenties hieman erilaista rytkettä. Tää oli kiva päivän piriste. Totta tosiaan.

Kaksi viikkoa ilman röökiä. Jotenkin on sellainen olo, että en olisi koskaan tupakoinutkaan. Ihmeellistä. En jaksa tästä jauhaa tämän enempää, olen onnellinen. Takana myös tipaton kuukausi ja tämä tila ruokkii itse itseään. Tulee sellainen olo, että haluaa jatkaa. Näin ihmeellisen unen asiasta. Joku ilmoitti unessa minulle, että alkoholiton vaihtoehto olisi minulle hyväksi. Jos juon alkoholia, niin sieluni tulisi olemaan yksinäinen. Outo sanoma, laitetaan pohdintaan.

Kävin maanantaina kosmetologilla happohoidossa. Palkitsen itseäni ja haluan ne nikotiinin paskajäämät pois itsestäni. Täytynee myöntää, että naamavärkki oli kirkkaampi ja iho sileän heleä. Muutkin sen huomasi. Kuluneella viikolla onkin tullut paljon positiivista palautetta ulkoisesta, että sisäisestä hehkusta. Kai se on pakko uskoa, että elämäntavoilla on merkitystä tässä asiassa. Miksi juuri muuten nyt tulisi palautetta? Vai onko se sitä, että itsellään on hieman kuningasolo ja on vahva ja positiivisesti hehkuva? Ihan sama, pääasia on, että voi hyvin ja on hyvä olo. Pari viikkoa sitten olin hauskalla joogatunnilla. Siellä hymyiltiin, naurettiin ja tanssittiin. Hehkuttiin positiivisessa valossa. Teemalla - sitä saat mitä annat. Kokeilinkin hymyn voimaa ja kas, kyllähän se tepsii. Minulle tuo hymyily ei ole niin yksinkertainen asia. Naama on vähintäänkin kuin viidakon elukan synnytinelimellä, eikä se hymy irtoa luonnollisesti. Harjoitellaan, sanoi neekeri.

Vajaat kaksi viikkoa ja Barcelonan matka on käsillä. Olen ostanut jo matkaoppaan ja lukemista. Mukaan lähtee Miikka Nousiaisen Maaninkavaara. Netissä olen tutustunut kohteeseen ja kyllähän siellä on muutamakin paikka, mikä täytynee nähdä. Hyvä ystäväni Lontoosta on tulossa matkaseurakseni. Se onkin erityisen mukavaa. Ei tarvitse yksiksein ihastella. Ja sitä shoppailua odotan. Niitä kaikki ihania syksyreleitä. Saa taas lehdet kuvattavaa ja minä palstatilaa. Voih, tätä julkimon papparatsipiinaa!

Jep, jep. Lauantaipäivä on valmistunut kohtaamisiin. Minun ohjelmanumerossa on pieni köllöttelyhetki koirulin kanssa ja sauva/uinti/salireissu. Täytynee myös paistaa muutama kakku ja alkuillasta ajattelin käydä katsomassa Prinsessa leffan. Ilta vietetään Juppen kans kotosalla köllötellen. Kynttilän valossa kuutamolla. Syödään jotain hyvää ja viinit jätetään juopottelijoille!