Ruska

Vastarannan metsikkö on alkanut värjäytyä. Keltaisen kautta oranssiin ja kuollutta ruskeaa. Ihan kaunista. Tultiin eilen aamusta mökille ja painuttiin saman tien sienimetsään. Oli taas ihanaa käyskennellä raikkaassa ja hapekkaassa ilmassa. Mustaa torvisientä saatiin kaksi täyttä vasua ja suppilovahveroa nousee ihan sairaasti.

Kun päästiin takaisin mökille, alkoi sataa. Ja siitä asti onkin satanut, joskin nyt taivas on auki ja sinisen kirkas. Mutta eihän meillä mitään hätää, mökki on lämmin. On aina jotenkin turvallinen ja oma pesä olo, kun ulkona sataa ja vihmoo.

Voi taivas, miten oli makuhermot taas kohdallaan eilisellä illallisella. Ei voi muuta kuin ihanasti ihmetellä. Alkuruuaksi syötiin suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa. Se maistui niin.... ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni sitäkin herkkua maistanut. Pääruuaksi Patte ( Huom!) teki lihajuurespataa. Sitä haudutellaan hiljaisella tulella tummassa oluessa ja mustaherukkamehussa. Tarvitseeko mun sanoa mitään? NAM! Viimeisetkin tajunnan rippeet hämärtyi yksinkertaisella jälkiruokaherkulla. Purkki Bulgarian jugurttia, purkki Valion sitruunarahkaa sotketaan keskenään. Päälle reippaasti Valion mansikkakeittoa. Ihanan raikas ja täyteläinen maku! Nyt täytynee myöntää, että padan kanssa mun teki mieli lasillista punaviiniä. Ja se oli kyllä hilkulla, että en sitä ottanut. Vetosin ensin kulinarismiin, sitten kannibalismiin ja kokeilin vielä nudismiakin. Ei mennyt läpi, joten kokosin itseni ja päätin olla ottamatta. Lasillinen vissyä sai ajaa viinin aseman ja leikin, että se olisi ollut hyvää vuosikerta punkkua. Pah, pah ja vielä kerran pah!

Mistä tietää, että syksy on saapunut? Perjantaivapaani kääntyvät maanantaivapaaksi ensi viikolla. Alkaa syksyiset arkirutiinit. Ei siinä ole mitään valittamista, ihan jo odotan sitä. Maanantai on ihan mun oma päivä. Tai oma ja oma. Firman asioita ja kakkujen paistoa. Mut silloin kerkeää laittaa kotia, urheilla ja olla pikku koiran kans. Tervetuloa syksy, olen valmis!

Tänään laitetaankin jo mökkiä talviteloille. Terassikalusteet pitää laittaa talvisäilöön ja kukkaistutuksia heitellä tunkiolle. Pikku hiljaa laitellaan, ei tule kaikki kerralla. Toki, vielä muutama viikonloppu käydään sienestämässä, mutta alkaa jo tehdä mieli jäädä kaupunkiin. Sellaista se on aina. Keväällä hirveä hinku ja polte päästä mökille, syksyllä alkaa jo tämä ramppaaminen kyllästyttää. Tämä syksy on tosin ollut erityisen antoisa, koska on ollut niin paljon sieniharrastetta. Milloinka saan ensimmäiset pakkasaamut? Niissä se on elämänmaku!

Nikotiini narinat.

Tämä tupakoimattomuus tuntuu hyvälle. Viikko takana ja varovasti totean, että näin helppoa ei ole vielä koskaan ollut. En uskalla sanoa sitä ääneen, pelkään, että tämä helppous otetaan minulta pois ja ratkean helvetillisiin vieroitusoireisiin.

Nautin hapesta, makuaististani. Se on aika voimallista hegemoniaa. Tiedän, että se on näin alkuun ihmeellinen kokemus ja tasaantuu siitä. Nyt nautin ja otan kaiken hyvän irti. En oikein ymmärrä, sen lukemani kirjan typerät hokemat ovat ilmeisesti jaksamiseni voima? Positiivisen ajattelun tahtotila on siis mahtava. Minä tietysti olen hedelmällistä maaperää, tällainen herkkä moukka. Sama se, jäytävän nikotiinihimon voitan hymyilemällä ja toteamalla, olen vapaa ja onnellinen, Jipiii!!! Helppoa kuin heinän teko. Huh, nyt tekee mieli röökii. Hymy, vapaa, onnellinen!

Menoa ja meininkiä riittää. Vaikka rakastan syksyä ja talvea, niin taistelu sitä kaamosta ja synkkää pimiää vastaan on aloitettava jo nyt. Minua helpottaa, kun tiedän, että kaikkea kivaa on tulossa. Listasin juuri tulevia tapahtumia. Olen niistä onnellinen. Ensi kuussa Club de la Curmee tapaa hyvän illallisen merkeissä. Matka Barcelonaan odottaa ja Chicago

Musikaali Tampereella. Marraskuussa on Chisun (kirjoitetaanko se Cisu vai Chisu?) ja Lady Gagan konsertti 14.10. Odotettu tapaaminen erään vanhan työyhteisön kanssa, siitäkin voi tulla mukavaa. Minulle varsin haasteellista, sillä olenhan holiton. Hui. Joulukuussa voisi tehdä jonkun pienen matkan tai elämyksen. Olisi hauska käydä vaikka Tukholman risteilyllä. Juu, ihan oikeesti. Ja sitten onkin jo joulu. Siinäpä se. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Näin jaksaa....

Vaihdoin sienet kuivuriin, viimein satsi lähti. Neljä maukasta pussia kuivattua torkkaria. Not bad. Taidan mennä lueskelemaan, sit alkaa hommat. Syksy päivien kimallusta. Sulle myös!