Pimpsakaula

Kaksi viikkoa operaatiosta ja kaikki hyvin. Olo alkaa olla normaali. Ainut on äänen käheys, jos puhun tai touhuan enemmän niin saan huomata, että ääni tulee hankalasti. Mut hui hai, pieni vaiva. Ensi viikolla ajattelin kokeilla duunia. Aloitan silleen varovasti ja siitä se sitten toivottavasti lähtee. Eilen irtosi viimeiset haavalaastarit ja nyt arpi kurkulla on komeasti esillä. Tiiättekö, oon silleen vakuuttava, karski, eri miehekäs, jotensakin seksikkäästi rikollisen näköinen viiltäjä jack tai jotain. No ihan ei mennyt niin. Arpi muistuttaa lähinnä häpyhuulia. Juu, tosi kiva. Mulla on pimpsa kurkulla. Nahka on kiristetty yhteen, et siihen jää kaks poimua. Vähä niin ku... Tai enhän mie oikeestaan hirveesti tiiä mille sellainen värkki näyttää, ei oo niin kokemusta. Mut olettaisin ja mitä nyt oon aikuisviihdejulkaisussa saattanut ohimennen vilahtaa. Kaulan iho tuntuu muutoinkin kireälle, hyvä tietysti, jos rypyt kaulassa oikenee, mut ei toi kauheen kivan näköinen ole. Ellei nyt sit vielä tuostaan turvotus laske, ai houp sou. Pillukaula.

Siitäkin saattaa jo huomata, että Rva. alkaa olla toipumaan päin, kun perjantaina siivosin oiken antaumuksella. Tai oikeastaan aloitin jo thuursdaag. Olikin oikein ihanaa. Niin odotin siivouspäivää, etten saanut kunnolla nukuttua. Eikö tää oo höperö. Tein oiken kivasti, siivosin, ostin kukkaset ja uusia kynttilöitä ja ison valotähden (taas.) Olin tarkkaan miettinyt illallisen menyyn, jota aloitin laittamaan jo hyvissä ajoin. Viinit, skumpat ja muut. Vähä niin kuin juhlat, rankan leikkauksen ja toipumisen jälkeen. Kaikkihan meni oiken kivasti, pöytään tuli keittiön terveiset ja maaartisokka keiton sain alkuruuaksi. Sit vähän tökkäs. Jouduttiin odottamaan, että pääruoka kypsyy ja niin Rva. otti ja sammua simahti sohvalle. Hah, kesken aterian, voitteko kuvitella. UK oli ajatellut, että antaa nukkua ja mietti, et pitäisikö lämmittää edellisen päivän nakkikeiton jämät. Saisi jotain apetta. Juu, semmosta sattuu, kun paljon tekee, auts.

Lauantaina lähdettiin sit möksälle. Rva. oli niin pirteenä, kun vetäisi kunnon yöunoset ja sai kuin saikin nukuttua. Möksällä oli niin ihanaa. Kerättiin vasullinen suppista, grillattiin makkarat ja juotiin hyvät nisukahvit. Istuttiin tovi terdellä ja möllättiin järvelle. Oli rauha. Hitsi, jos nää talvet menee tämmöiseksi, niin mökillä voisi ihan hyvin käydä läpi vuoden. En tiiä, jaksaisiko siellä joka viikonloppu ravata, mut aina silloin tällöin saunomassa ja nauttimassa. Mut kun ei tiiä. Se saattaa huomenna pudottaa metriset hanget ja sit sinne ei oo mitään asiaa.

Upea sumu ulkona. Kauheest paljon tekee mieli ulos. En voi vielä lähteä, kun Danske pankista soitetaan kello 11. Noita eläkevakuutusasioita ahistelevat. Miehän olen ollut silleen vähä edes fiksu ja itselle vapaaehtoista eläkettä säästänyt. Ei siellä hirveitä oo mut jotain pikku hiljaa kertynyt. Kai ne soittaa, et pitäisi säästettävää summaa nostaa. Ja mikäs kyllähän sitä nostaisi, jos olisi millä nostaa. Mut hyvä on, että pitävät ajantasalla ja huolta. Ei tässä nähkääs enää montaa vuotta ole, kun noi eläkeajat alkaa olla ajankohtaisia. Hih, jännä ajatus, olla eläkeläinen. Nyt kun olen ollut saikulla niin miehän leikin eläkeläistä. Tässä näin eläkeläinen menee apteekkiin, tässä näin eläkeläinen menee vesijumppaan, tässä näin eläkeläinen piipahtaa päiväkahvilla. Tässä näin eläkeläinen käy laulamassa karaokea ja nauttii lasillisen sherryä (lue viis tuoppii.) Juoppo kun on. Mä luulen, että mä viihdyn vallan mainiosti eläkkeellä.

Tälle viikolle on ohjelmassa hieroja (odotan ihan sikana.) Niska sen verta juntturassa, että tarvetta on. Lauantaina menen ja otan infulenssarokotuksen. Katson sen aiheelliseksi ja pari viimeistä talvea on tullut sairastettua niin hirveetä tautia, etten sellaista enää taho. Otatteko te? Ja näin korona aikaan se on muutoinki suositetavaa. Ei hemmetti, nyt kello tulee 11. On pakko lopettaa. Menkää ulos, siellä on kaunista. Moro!

Aamulla ani varhain

Lauantai moorning. Syksy iskee tajuntaan just siks, kun ollaan jääty stadiin. Se on sen merkki. Siis syksyn. Näissä La aamuissa on aina jotain spessuu. Kauheest paljon olis kaikkee hoidettavaa, mut ensi inasen bloggaan. Laitoin akkunan auki ja kivasti viilee ilma tunkee tajuntaan ja läheiseltä urheilukentältä kuuluu joukkueen kannustushuuto. Palloo kaiketi potkiivat. Kivat heille. Hah, ollaan jo ylhäällä ja UK teki duunii tossa sängyllään, mut nyt sieltä kuuluu tasasen tyytyväinen kuorsaus. Hyvä, että lepää hän. Mie lähen kohta uimaan ja sit parturiin.

Viikko hurahti äkisti. Työskentely uudessa putiikissa ottaa jo rutiinilla. Alan asettua taloksi. Naapurissa oleva remontti kiristää pikkasen hermoja, mut onneks meluhaitta on jäänyt iltavuoron vuoksi vähemmälle. Ei hyö iltaisin tee ja mie oon ollut iltavuorossa. Mulle tämä on iso juttu, koska tule Rentolaan relaa, ei nyt ihan pidä paikkaansa. Ei hyvä mut ei tää ikuisuuksia kestä.

Keskiviikkona kävin Habitaressa. Iloisesti saan huomata, että se skandinaavinen pyhä yksinkertaisuus on väistymässä tai sanotaanko näin, se antaa tilaa myös muunlaiselle sisustamiselle. Värit, kuosit ja persoonallisuus nostaa upeasti päätään. Kaiken ei tartte mennä samalla kaavalla, voi revitellä rohkeasti ja antaa palaa. Hei gamoon, ei se sisustaminen ole niin hemmetin vakavaa. Puu on tullut jäädäkseen. En ole aikaisemmin kovinkaan ihastunut puun käyttöön, koska minusta se on kuulunut mökille. Pyörrän sanani ja olen vallan ihastunut mitä moninaisempaan puun käyttöön. Tarjolla on upeita puupintoja, huonekaluja ym. juttuja. Oli taas kiva piipahtaa ja paljon sain ideoita ja uutta näkemystä.

Rentolan ensimmäinen sisustuskonsultaatio keikka on buukattu. Olen siitä aivan innoissani. Toivottavasti tämä lähtee vetämään ja saisin siitä kivasti lisäbisnestä. Ja hei, vähäks kiva olisi, jos saisi tehdä sopivasti sitä kaikkea mitä rakastaa. Onnellinen on hän. Lähes siunattu.

Tänään meillä on hääjuhlat. Kauheest paljon mun olisi tehnyt mieli sienimettään moksälle, mut kai mun on joskus näyttäydyttävä UK:n ystävillekin. Etten mene ihan mielikuvitus puolisosta, nih. Toisaalta, en ole ollut häissä aikoihin ja ainakin paikka on kiva ja uskoisin, että hyvää pöperöö on tarjolla. Otetaan ilon kautta ja hei hopsansaa.

Pikku pää on täynnä kaikenlaista ideaa. Kirjoittelen muistilistoja toteutettavista asioista ja kehittelen uusia. Se hyvä puoli tässä yksin yrittämisessä on, ettei tartte kysyä kenenkään mielipiteitä. Saa tehä just niin kuin lystää ja miehän lystään. Ja eiks elämässä ole tärkeintä se, et saa tehä niin et on kiva fiilis ja innokas olo. Se jotenkin pitää virkeenä. Viikolla oli nettisivukoulutus ja sekin oli antoisa. Nyt osaan ihan ite tehä muutoksia ja lisätä kuvia what evör. Sivut on nyt valmiit ja käy huvikses kurkkaamassa www.hiusrentola.fi Eiks oo kivat?

No, enpä nyt kerkee tän enempää. Kohta täytyy alkaa kaunistautua illan juhlaan. Se jo muutaman tunnin ottaa. Apua, yhtään en tiedä mitä päälleni pistän. Kaapit täynnä liian pientä, eikä mulla ole säädyllisiä juhla-asusteita. On vaan paljastavii rätei ja lumpui. Niitä siis. Adios!

P:S Tässä viralliset kuvat Rentolasta ( kuvat otti toveri Timo Leppänen, joka kuvaa paljon interjööriä.)

Hetken lepo

Hei vaan hei! On tässä ollut puoltoistaviikkoa aika haipakkaa. Sitä uutta salonkia bukkaa ihan toden teolla. Homma alkaa olla harjassaan ja mulla hyvä fiilinki. Täytyy myöntää, että Hiusmuotoilu Rentola on mun rakkain rojekti. Kun hommat menee putkeen niin silloin ne menee. En tiiä miks, mut joku tarkoitus on tai jotain. Vanha ei ole enää vauhtikone, joten kyllä pitää myöntää myös se, että inasen ottaa voimille isot muutokset. Tässä iässä haluaisi olla jo ihan iisi, jees änd laav. Ei enää muutoksia, ei enää remontteja, pliis! Ehkä joku pieni vain joskus ja jossain... Eiks kohta pitäisi alkaa katsoa uutta himaa. Muutto voisi kummasti piristää, hah!

Valokyltti

Mikä ihana lattia

Mut uus tila on ihana! Kaikki loksahti paikoilleen ja tila alkaa tuntua omalle. Hämäävää siinä on se, että tila muuttuu sitä isommaksi, mitä enemmän sitä katselen. Onnellinen olen. Tilassa ei ole huonoa karmaa tai miks sitä nyt ikinä tahtookaan kutsua. Joku semmoinen onnistumisen tunne. Tietenkin, kun tila on pieni, ei aikaakaan mene tolkuttomasti, että päästään maaliin. Voisin jopa sanoa, että tämä on ollut helpoin remontti evör. Täytyy kyllä todeta, että alkuun hetken nikottelin sitä, et en mää mitenkään mahu sinne. Mut niin vaan kaikki toiminnot ovat loksahtaneet hienosti paikoilleen ja uskoo ken tahtoo, mulla on jopa tyhjää hyllytilaa kaapeissa.

Teipitkin tuli ikkunaan jo

Valokuva Sevillasta siis tapetti

Sähköjä pantiin pikkasen uusiksi. Mun luottosähkäri hoiti taas homman hienosti himaan eli kampaamoon. Olen erityisen tyytyväinen valaistukseen, joka alkaa tällä iällä olla erityisen tärkeä. Noin niin kuin näön vuoksi siis silmien. Tilassa on myös koneellinen ilmastointi eli jäähdytys. Oih, kuinka olenkaan nauttinut, kun näillä helteillä remontoidessa on tullut hikikin, saan vain painaa nappia ja katso, tila on viileä ja hikikin pois. Ihanaa!

Yks vaihe

Ainut harmitus on naapurissa käynnistyvä mittava remontti. Tiedossa oli, että syyskuussa tulee olemaan meluhaittaa ja se tietysti pikkasen kirpasee. Mulle on asennettu uudet musavehkeet ja olen tehnyt Rentolalle omaa mukavaa soittolistaa. Eihän ne nyt kuulu mihinkään, koska remontti. Eikä asiakas pääse relaa, niin kuin ajatukseni on tarjota. Noh, tilanne ei ole jatkuva ja tämä on nyt vain kestettävä. Sain niin upean tilan, että vähä joutuu joustamaan.

Tämä valaisin ostettiin Tallinnasta

Kiitollinen olen myös UK:n antamasta avusta, tuesta ja kaikesta. Ilman häntä homma olisi ollut huomattavasti haasteellisempi. Minä saatan joskus olla hiukka kiukkunen (hyvin epätodennäköistä kylläkin.) Silloin kun väsy iskee tai verensokerit pääsee liian alas, se saattaa olla niin, että hermo on koetuksella. Ihailen UK:ssa sitä, et kuin hän onkaan niin lehmän hermoinen, periksiantamaton ja pyyteettömästi avulias. Sanoisin jopa harvinainen laatuaan. Minä jopa ihmettelen sitä, kuin olenkaan ansainnut elämääni noin hienon ihmisen. Me ollaan hyvä tiimi.

Verhot silittämättä kun sileneevät silittämättäkin

Eihän tämä elämä ole pelkkää raatamista. Huitastiin eilen tänne möksälle. Tehtiin tehokas päivä ja luvattiin itselle hetken lepo ja nautinto. Tattimetsä kutsuu, siks piti päästä tänne. Minua odottikin kahden vasun verran ihanaa yllätystä, kun ystävätär oli jättänyt saalista siivottavaksi. Niin nyt tuolla kaksi kuivuria tohottaa kuumaa kamaa elikkäs sitä itteensä elikkäs herkkutattia elikkäs kaarljuuhania. Ajattelin kyllä vielä aamupäivästä mettään mennä. Hiukkasen sienitilanne näytti huonolle, mut nyt ne onkin räjähtäneet käsiin. On kuulemma sientä mut paljon on huonossa hapessa. Eli meidän olisi pitänyt olla viime viikonloppuna täällä, mut nyt kävi näin. Harmi.

Pesupaikka shiatsuhieronnalla

Aamu on sietämättömän kaunis ja eloisa. Heräsin siihen, kun joutsenet piti hirviää älämölöä rannassa. Niillä on poikaset ja se sama kolmoisdraama mikä joka vuosi. Järvellä heilastelee yks pariskunta ja yks yksinäinen. Kai se on jotain kimppakivaa. Oisko sit tullut aamulla erimielisyyttä kuka on kenenkin kanssa ja missä on se kaapin paikka. Ilman kosteusprosentti on varmasti sata ja on heleppo hengittää. Ihan pikkainen tuulenvire heilastelee järven pinnassa ja kaiken yllä on rauha. Täällä on hyvä.

Toiselta puolelta nähtynä

Pikku koira tepastelee ees taas terdellä. Se tahtoo ulos. Kai se on lähdettävä. Baithiwei, exä käytti pikku koiran kardeologilla. Laitettiin lääkitys kohilleen ja nesteenpoistolääkkeet nakattiin jorpakkoon. Koira on pirteä kuin peipponen. Ajatella, syötettiin lähes pari vuotta ihan turhaan lääkettä, joka on tod.näk. ollut koiralle vain pahasta. Ainakin hän tällä hetkellä voi paljon paremmin ja massukin on kunnossa. Minä jo hetken luulin, et on hyvästien aika. Semmosta se on. Elämä välillä. Nyt mettään. Moro!

Rentola Rock

Heippatirallat täältä möksältä. Tuuli puissa suhisee ja silleen. Se on sitten veikeä ääni, tuo tuulen leikki lehdistöillä. Ihan pistin simmua kiinni ja keskityin kuuntelee. Ai että se rauhoittaa. Onkin erityisen antoisaa, että pääsee tänne relaa viikonlopuksi. Aikas hektista on tällä hetkellä toi citilaiffi. Ensi viikolla saan avaimet uuteen putiikkiin ja on jos vaikka vallan mitä muistettavaa ja tehtävää. Hitsi, kun pätkii pikkasen. Kovalevyllä on niin paljon dataa, että ei millään kaikki pysy siellä. Mut ihanoo päästä ensi viikolla tositoimiin. Kaikki remppareiskat ja muut häijyt on buukattu, jos pysyvät sanassaan niin eiköhän homma ole aika hyvin purkissa.

Oonks mie mittään vielä kertonut liiketilasta. En muista. Ei ole suurensuuri, mut mitäs mää yksinäin turhista nurkista alan makselee. Kakskytviis tehokasta neliöö saa luvan riittää. Pikkasen joutuu pyörittelee, mut sehän on vaan just sitä hauskaa haastetta. Huonekorkeutta tilassa on peräti 4,5 metrii ja sekös antaa kummasti happee ympärille. Muovimaton alta löytyi vielä ihana ruudullinen kivilattia, jonka ehdottomasti otan käyttöön. Iso, vanha kaari-ikkuna Mariankadulle on myös valloittava. Kiva siitä tulee. Arvatkaa vaan, olenko aivan innoissani. No totta hemmetissä olen. Liiketilassa on  hauska kakkala eli pikkula eli toilettitila. Sinne mennään parienkin rappusten kautta. Ensin itse veskiin ja siitä vielä portaat pöntölle. Siellä niin istutaan huipulla, kuin kuninkaalliset konsanaan. Hui, tuuleeko täällä, puhaltaa...

Työn alla ovat nettisivut. Kuumeisesti odotan päivitettyä versioo. On hauska seurata tekemistä. Ensin on vain tekijä ja minun ideat. Siitä se lähtee muotoutumaan. Jos en olisi näin tumpelo tietotekniikan kanssa, niin saattaisin kuvitella tekeväni sitä työkseni. Sivuni ovat kolmiosaiset. On Hiusmuotoilu Rentola, sit on valokuvaus ja sisustuskonsultaatio. Uudessa yrityksessäni lyön nyt nämä kaikki kolme yhteen ja saman katon alle. Asiat jotka ovat intohimoni ja sanotaanko nyt näin, asiat joista jotain tiedän ja osaan. Eikä ne missään mielessä sulje pois toinen toistaan. Kaikkihan ovat estetiikkoo, kauneutta ja visuaalisuutta. Sitä näkevää silmää, sano. Pitäisikö tuohon lisätä vielä joku catering-palvelu, niin siinä olisi kaikki rakkauteni, mihin mulla on koulutus. Se on nähkääs niin, että yrittänyttä ei laiteta ja ainakaan mua ei voi yrittämisen puutteesta syyttää. Kotvasen joutuu vielä odottamaan, että nettisivuni aukeaa, mut hyvää kannattaa ja silleen. Ilmoittelen sitten, kun on valmista.

Tässä liiketila kadulta päin. Eiks oo söpö. Ja vähän majesteetillinen.

Voisikohan tässä ajatella, että edessä on uusi elämän vaihe. Jotenkin tuo ajatus kiehtoo minua. Viime viikonlopulla ystävien kera kauheesti paljon palloteltiin kaikenlaista ideaa. Asia minkä ymmärsin on se, että pitää osata ajatella isosti. Eikä vaan nyhvää mitättömästi nurkissaan. Sen verta on jo noita kilometrejä takana, että eiks nyt voisi jo luottaa siihen, että osaa jotain ja on jossain hyvä. Vähän niin kuin Amerikan malliin. Minulla(kin) on tämä tyypillinen Suomalainen mentaliteetti, enhän mie mittään ossoo, enkä tiiä, enkä tee. Tämä nyt on vaan tämmönen. Onneton. Rutale. Tekele. Kutale. Stoppi tykkänään. Nyt aletaan ajattelemaan isosti ja tehdään hyvin. Siitä onnellisessa asemassa saan olla, että miehän rakastan ihan simona kaikkea tuota mitä teen. Ei huono hei.

Arska yrittää kovasti tulla nähdyksi pilvein lomasta. Ihan selkeesti taistelevat taivain herruudesta. Ja mie odotan vettä. Sieniä ei ole. Pitäisi saada vodaa. Harmillista, jos ei saa tattia. Syksy ilman tattia, on kuin piika ilman pillua. No hyi, mitenkä se tuollalailla sanailee. Ihan hölömönä. Tuhmatuhma. No joo, mut nyt relaillaan vielä, saa nähä milloin päästään tänne next taim. Nyt tarvitaan kaikki energia ja virta tulevaan ja hyvällä pössiksellä mennään etiäpäin. Postailen tänne, kunhan on jotain kuvaa ja infoo. Pysykää kanavalla. Se on Moro ny!

Tehkää hyvin ja nauttikee

Ei saisi kehua retostella, jumala pudottaa ison kiven pään päälle. Retostelen silti ja kohta kolahtaa, auts. Mulla oli oikein kiva päivä eilen. Läksin kylille ja kiertelin kaikki maholliset paikat. Kaikki halpahallit kolusin ja täytyy myöntää, että tarjonta pikkasen ontuu täällä päin suomen niemee. Ei oo tokamannikaan enää entisensä, ennen se oli köyhän paratiisi, mut nyt en oikein löytänyt sieltä mitään. Noh, venetsian lyhtyjä ja vartalovoidetta ja sen huulirasvan.

Vierivä pisara ei sammaloidu

Kosteaa ovat suruni kyyneleet

Keskustassa ei ollut mitään, mutta paikallinen Jyski oli mun pelastus. Halusin terdelle uuden kesäilmeen ja päädyin harmaan mustiin istuintyynyihin ja tabletteihin. Yleensä suosin mökillä väriä, mut nyt tuli harmaa tunne. Mut hei, eiks ne aika kivasti korosta kaikkee muuta väriä, mitä täällä löytyy kyllä. Ihan kuulkaa kävin luonnon kukkia kotimatkalla tienposkesta noukkimassa. Kesähempukkana siellä pylly pystyssä kukkaismekossani...

Menossa tulemaan

Hitsi, kun oli kiva laitella. Meillä oli kaunis ja aurinkoinen ilta, soitin suomi-iskelmää, laitoin rakkaalle illallista, stailasin terdee ja saunaa lämmitin. Oli hyvä fiilis. UK tuli vaille kymmenen ja täällä emäntä hemaisevana ja saunan raikkaana otti avosylin vastaan. Skoolattiin siinä raparperiskumppaa. Siinä muuten tämän kesän juoma, suosittelen todella lämpimästi tai siis viileesti, näin kesäaikaan. Erittäin raikas ja pirskahteleva. Olisi vain pitänyt ostaa kaksi pulloa, yksi hujahti tuosta vaan. Juoman nimi on Secret Garden, löytyypi puulaaketista.

Katoppa, ostin uuden kunnon kokin veitsen keittiöön. Olen puhunut sitä, että emännän pitää saada tänne kunnon veitsi. Ei vaan oo muistanut tai jotain. Oon ährännyt onnettomilla ja voi kuinka saikaan huomata, kuinka tärkeää on kunnon työkalut. Sitä tyytyy tekemään huonoilla, kun ei tiedä paremmasta. Ero oli kyllä huomattava. Ajattele, noin pienestä asiasta ihminen voi tulla onnelliseksi. Ihana uus veitsi, oolalaa.

Ostin myös itselle uuden kylpytakin. Vanha on pahasti revennyt ja UK sitä jo parsi kasaan. Ei kestä, luovuttava on. Miehän olen kylpytakki ihmisiä, sellainen pitää olla. Ostin sit sellaisen seksikkään, mustan mikälie untuvahahtuvasamettilyreksi. Huono ostos. On liian sopiva, kylpytakin pitää olla iso ja painava, semmoinen tukevasti lämmin. Tämä nuolee kiinni kosteeseen ihoon ja tuntuu vähintäänkin epämiellyttävälle. Tulkoon siitä kaupunkitakki, siellä ei veden kans lotrata ja se voi olla sellainen aamutakki, juu nou. Tuon kaupunkitakin tänne, se on just hyvä. Ei jää niin kuin käyttämättä lyreksi, eikä sit harmita. Hyvä minä.

Illallisen serviisi

Minustapa olisi hirmu kiva, jos te lukijat kommentoisitte aina välillä. Mulla on kolme lukijaa, jotka säännöllisesti heittää jonkun kommentin ja se on kiva. Välillä tuntuu vain niin tyhmälle kirjoittaa, kun ei saa mitään vastakaikuu. Onks se vaan niin, et kommentointi tuntuu ylivoimaiselle, on kiire tai jotain. Mie tiiän, et lukijoita on, mie tarkkailen teitä koko ajan.

Lähettänkö vaikka siitä, et mitäpä tykkäätte terden uudesta ilmeestä? Ja jos vielä kerron, että hela hoito tuli maksamaan kokonaiset nelkyt euroo. Kyllä, kaikki 8 kpl:tta tyynyjä ja 4 tablettia. Halavallakin saa nättiä, enkä tänne mökille viitsi ostaa kalliimpaa, kun vaihdan nää kuitenkin melkein joka kesä. Se on moro nyt ja adios! Tänään mennään ostaa ne kesäkukat, kohta on kesä ohi ja jäädään ilman kukkiiiiii, kauheeeeeta.

Suomi Love

Heräsin aamulla jouluaattotunteeseen. Sellanen pikku värinä siitä, että tänään se joulupukki tulee. Jos nyt ei joulu, niin joku pukki eniweis. Saan uudistetun vanhan ja uuden kameran. Kyllä, olen odottanut tätä päivää kuin tähtiä taivaalla. Kyllä se on hyvä, että ihmisellä on vielä jotakin mistä voi olla innoissaan, saa palata takas lapsuuteen. Ei ole kadotettu tuntemattomuuteen. Tarkoitin tällä sitä, että jäljellä on kyky tuntea, ei niinkään noubadi, juu nou?

Hei, olen karjalanpiirakka

Päivä alkaa kesärenkaiden vaihdolla. Hmmm, onks tää niitä asioita, joita teen ensimmäistä kertaa elämässäni. En ainakaan muista, että olisin koskaan vaihdattanut autoon renkaita. Joku on tehnyt sen puolestani, totean. Tai sitten en muista. Joudun ostamaan uudet, koska olemassa olevat ovat erikoismallia matalaprofiiliset urheilurenkaat. Juu, ovat styleet, mutta käyttömukavuus on traktori. Ei tykkää. Katsokaas, sitä ollaan jo siinä iässä, että käyttömukavuus pesee stylen. Toivottavasti saan vaihtohyvitystä, ei tulisi niin kalliiksi. Exäni, jos muistanette Ukkorähjän, on sopinut mulle diilin rengasliikkeeseen. Hänellä on suhteita autoilumaailmaan ja hän on keskustellut renkaat ja hinnan mulle valmiiks. Rakkautemme on rengastasolla. Hyvä.

Jos yhden lasillisen ottaisi

Käytiin eilen yhtiökumppanin kans dinnerillä. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus Ravintola Finjävel. Suomalaista perinneruokaa uudella twistillä. Kyl maar mää menin takas lapsuuteen ja löysin tuttuja makuja, en kylläkään tuttuja muotoja. Nautimme seitsemän lajin illallisen ja se otti rapiat kaksjapuoltuntii. Niin ja ilman viinipakettia, ei sitä näin keskellä viikkoa. Tosin yksi lasi oli pakko nauttia, koska viinilasit oli niin upeat! Täytyy Ukkokulta rahdata sinne ja nauttia se kahdentoistalajin tykitys viineineen päivineen. Se on sellainen makumatka takas Karjalaan!

Valo pöydässä...

Paikan autfitti oli vimpan päälle, astiat ja viinilasit mittatilaustyönä heille duunattu. Aivan mahtavaa. Sisustus on kokemisen arvoinen, jotenkin maanläheinen ja tyylikkyydessään yksinkertainen ja puhutteleva. Erityisesti ravintolan valaistus oli kautta linjan viety loppuun asti. Palvelu mutkaton ja hyvä. Sisään tultaessa, keittiö on kokkeineen heti vastaanottamassa. Tulee sellainen tekemisen kotoinen meininki. Ainut miinus tulee taas kerran hinnasta. Suolasta on niin, että hirvittää, mutta hinnalle saa hyvin vastinetta. Ravintola on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, erilainen, vähän jotain uutta ja ruuan lisäksi aistimaailma saa muutoinkin nautintoa. Muutaman räpsyn kännykällä räpsäytin, en jaksanut kuvata läpi atrian.

...joka kasvaa

Huomenna lähden möksälle. Vietän laatuaikaa niinkin rakkaassa seurassa kuin itseni kanssa. Ukkokulta tulee maalimalta vasta sandei ja mie rohkeesti väistelen pimeyden voimia yksiksein. Ei mua nyt suoranaisesti pelota, mutta onhan se pimiän tultua vähän spuugi tunne metsän keskellä. Mutta mä tykkään olla yksin mökillä, kuuntelen luontoa ja nautin hiljaisuudesta. Olen saanut uutta mallistoa Tallinnasta ja sitä olisi tarkoitus rantakallioilla kuvata ja muutoinkin reenata kamereerausta.
Sunnuntaina on yks duuni juttu Hangossa. Ei siitä vielä sen enempää, kerron lisää, jos se toteutuu. Mut hyvin on itresanttia. Mahtavaa viikonloppua jokaiselle.

Tänään kotona

Lauantaiaamu ja Ukkokulta on saapunut maalimalta. Hän tulikin niin aikaisin aamusta, että päädyimme taksikyytiin. Olisin joutunut heräämään viideltä ja se on vähän liian aikaisin. Olisin koko päivän ollut ihan kaput. Mielummin näin, nyt jaksan laittaa illallisen, hoitaa ja hyysätä matkamiestä. Vähintäänkin kokovartalohieronta täytyy laittaa. On hän sata tuntia istunut lentokoneessa ja paikat varmasti jumissa. Rouva helepottaa ja auttaa. Se on meidän kotirintamalaisten velvollisuus ja hyve.

Karitsan sisäfilleet on varattu, selleriperunapyreellä. Alkuruokana eletään parasta parsaa. Sitä sitten, oikein uppomunalla ja ilmakuivatulla kinkulla ajattelin tyrkätä. Täytyyhän tätä hieman juhlia. On oikeastaan kiva huomata, kuinka tavallaan sitä onkaan tullut puolikkaaksi toista. Yhes olemalla ollaan yhes ja toisen puuttuessa tuntee jonkun puuttuvan. Joku voisi sanoa sitä ikäväksi, ja mikäs, sehän on hyvä tunne. Tietää, että tuntee jotakin. Ei oo silleen ihan seniili.

Eilinen meni vallan siivillä. Nautin. Aamupäivän autenttiset vuodevaatekuvaukset oli antoisat. On aina kiva kohdata ihmisiä, joilla on samat intohimot. Ja hei, aika upea koti, missä vierailin. Siellä selkeästi oli hillitöntä kädentaitoa ja osaamista. Tyyli kivasti retro, vintage ja tyylillä toteutettu. Ihana valoisa kokonaisuus, missä riitti upeita yksityiskohtia. Suurin osa huonekaluista oli aitoa, vanhaa disainii, ihan niin, et veti jo hiljaseks. Upea, upea koti. Kiitos Minna ja Pekka! Teen kuvauksista oman postauksen Lemon Decon puolelle, jahka tässä kerkeen.

Sain hoidettu asioita ja kotimatkalla kävin shoppaamassa uudet tabletit, kylppärin ja veskin matot. Rysänteemitkin ostin. Siivosin raivokkaasti, rätti heilui topakasti ja oli jotenkin mahtavaa järjestää ja pestä paikkoja. Siivous on kyllä parhaimmillaan hyvinkin meditoivaa ja antoisaa. Siinä niin näkee kättensä jäljen ja se on muutoin hauska, että hajuallergisena en ole yliherkistynyt tolulle ja muille rakastamilleni siivouksessa käytettäville tehoaineille. Hyvä, että en alkanut imppaamaan. Tai taisin vähän imasta. Se tuoksu edustaa minulle puhtautta ja mielenrauhaa.

Siivouksen kruunaa ehdottomasti tuoreet kukkaset ja jotakin pientä kivaa uutta kotiin. Ei nämä olleet turhuutta ja tarpeettomuutta. Ihan tarpeeseen hankin, puolustelee hän. Joskus on kiva laittaa. Olikin kiva asetella, vaihdoin kukkasten paikkoja ja ikään kuin stailasin. Innostuin sit räpsimään kuvia. Näkemyksiä ja tunnelmia. Vähän tyhmää esitellä omaa himaa,  mut näinpä pääsee lukijakin mun tunnelmiin.

Päivän kruunasi bastu. Puhdas koti, puhdas rouva, näin se maalima pysyy raiteillaan ja ihmisillä hyvä tahto. Latasin pakastepizzan uuniin ja itkua tuhersin voiceoffinlandin tahtiin. Oli jotenkin koskettavaa tulkintaa vai oliks vaan niin, et ne oli oikeesti herkkiä tulkitsijoita. Eipä tarvinnut paljon unta houkutella ja pahat henget jättivät rauhaan. Yö oli lepo.

Jebe, oisko aamu-uinnin paikka vai lähtisikö kameran kanssa rantoja mittomaan. Vähän näyttää sille, että saattaisi vettä roiskahuttaa. Silloin ei ole kiva kuvata ja pelottaa, että kamera kastuu. Katsotaan tilannetta. UK on ansaitulla levolla, ja odotan häntä saapuvaksi. Siinäpä sitä, tälle viikonlopulle. Adios.

Ai laav Tallinn

Himas ollaan. Sen verta oli reissussa haipakkaa, ettei siellä kerennyt koneella istua. Tallina ei pettänyt tälläkään kertaa. Keli oli nyt mitä oli, räntää, vettä ja lunta. Mut sehän nyt ei ole suomipojalle mitenkään outoa. Eikäpä sinne aurinkolomalle lähdetty. Maassa maan tavalla tai sit voi pysyä himas.

Hirveesti paljon tuli taas nähtyä ja koettua. Ukkokulta oli päivät duunissa ja mie tein omia juttuja. Perjantai-iltana oli EstTour messujen avajaisbileet ja siellä oli minäkin edustamassa. Ja mikäs, hauskat bileet, hyvä ruoka, vinhoa nautittiin ja tutustuin uusiin ihmisiin. Jatkot oli Viruhotellissa ja paikallinen rokkistara esiintymässä.

Pari maukasta ravintolatuttavuutta, joista voisin erikseen mainita Ravintola Ö:n. Yllätyksellinen, mahtava ruoka ja hyvä palvelu. Voin todella lämpimästi suositella. Minä en lakkaa ihmettelemästä paikallisten ravintoloiden sisustusta. Upiat on interjöörit, kekseliäät ja erilaiset. Ja kauttalinjan ruoka on hyvää ja hitusen edukkaampaa kuin meillä. La-illan Ravintola Tuljak oli vallan design tyylinen, mutta ruoka ei tehnyt yllätyksellistä vaikutusta. Hyvää, mutta ei mitenkään oumaigaad. Vertailukohteena restorant Ö.

Bisnesmiitinki meni myös hyvin. Hiukkasen mua jännitti, et mitä tuleman pitää. Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja luottamuksellinen ilmapiiri valtasi mieleni. Jos asiat menee hyvin, niin tulen tekemään bisnestä Tallinnassa. Kaikki tuotteet oli siellä erittäin hyvin tehty, viety piirun verran pidemmälle kuin meillä. Sain hyviä vinkkejä ja uskoisin, että yhteistyö voisi kantaa hedelmää. Tästä on hyvä jatkaa. Oli aivan innoissani tapaamisen jälkeen. Todennäköisesti tuoteperheeni tulee laajenemaan. Sitä olemme jo pohtineet ja nyt se voisi olla mahdollista. Mahtavaa!

Päivät harrastin designii. Mainittakoon Kalamajan Telliskivi Loomelinnak. Pikkasen matkaa keskustan ulkopuolella oleva "taidekylä." Paikka missä on useita eri eri alan taitelijoita ja dissainii. Olin odottanut, että siellä olisi mestoja enemmänkin ja osa valitettavasti oli kiinni. Mutta itse paikka on kyllä näkemisen arvoinen ja uskon, että se tulee varmasti kehittymään vielä enemmän. Hortoilin pitkin käytäviä ja ilmeisesti siellä oli ihmisten työhuoneita. Ovet oli kiinni, enkä uskaltanut mennä kurkkimaan. Olisiko vähän ihana, jos olisi tuollaisessa paikassa oma stuudio. Mää niin näin itteni siellä taiteilemassa.

Designliikkeitä löytyy useita. Liikehuoneiston koot ovat aika pieniä, joten tarjonta ei ole suurensuuri, mutta niitä on paljon. Tälläkin kertaa löysin muutaman uuden putiikin. En mää tiedä, Tallinna on vaan jotenkin niin inspiroiva kaupunki. Kaikki ne värit ja ideat sytyttää minua. Ja katos perkule, siinäpä innostuksessani ja luovuudessani kuvasin seuraavan vuodevaatemalliston. Siitä lisää sitten, kun se  alkaa olla lihaa ja verta.

Mitäs muuta? Hawajilaissa hieronnassa kävin, se oli relax ja hyvä. Merimuseossakin piipahdin. Muutoin lampsin vanhaa kaupunkia ristiin rastiin. Siellä on jotenkin hyvä fiilis. Ja kun ei ole kiire minnekään, niin on mukavaa vain ihmetellä ja katsella. Mää olen niin Tallinna fani!

P.S POSTAAN VARSINAISET MATKAKOKEMUKSET LEMON DECON PUOLELLA JA TÄLLÄKIN KERTAA TEEN USEAMMAN POSTAUKSEN. SIELTÄ HYVIÄ VINKKEJÄ TALLINNA MATKAAN.