Jaksaa jaksaa painaa painaa

Outo valoilmiö sokaisi verkkokalvoni pahemman kerran. Istuin partsulla ja ihan törkeesti tuijotin kohti valoa. Tuntui, että valo sattui silmiin. Sieltä sit puoli sokeena toikkaroin takas. Nyt ei meinaa nähä mitään. Ulos on lähettävä. Valoon on lähettävä. Pakko saada sädettä. Ei tiedä milloin nähdään seuraavan kerran.

Tai siis. Kylhän mie tiiän. Enää 17 päivää ja sit myö lähemmä kohti valoa. Voihan pyllistys, kun onkin ihana lähtee. Olen joka solultain loman tarpeessa. Ja UK myös. Duunia on painettu ihan kiitettävästi ja välillä on huilattava, että jaksaa taas. Kohteet on lyöty lukkoon ja tänä vuonna mennäänkin ensin Alicanteen, sieltä Valenciaan ja lopuksi viettää uutta-vuotta Malagaan. Liikutaan koneella, junalla ja autolla. Nähdään mualimoo. Kiva, kun tulee uusia kohteita ja tuota Valenciaa on kovin kehuttu. Jette jette kiva. Odotan niin etten meinaa mekos pysyä.

Taas mulle kävi eilen niin. Kotimatkalla autosoittimesta tuli Bee Gees Stayin Alive. Siinä samassa hetkessä mä olin 13 kesänen jannu Kuopion nuorisoklubilla. Vedettiin muuvit nuoruuden innolla ja koko helvetin elämä oli edessä! Tunsin sielussani sen ihanan kiihkon, elämisen maun ja nuoruuden voiman. Mua alkoi itkettää. Mihin vittuun nää vuodet on kadonneet? Miten aika voi mennä niin nopeesti. Toi kaikkihan oli ihan äsken ja nyt olen vanha, puolikuollut kehäraakki. Musat, jotka ovat nuoruudessa koskettaneet herättää minussa primitiivistä kuoleman ja ikääntymisen pelkoa. Miks? Oonks mie lähös väljemille vesille vai mistä tämmöiset kelaukset. Näitä on tässä tullut säännöllisin väliajoin ja aina autossa ja joku biisi. Huoks. Mittee mie haikailen?

Pidettiin viime viikonloppuna UK:n kans pikkujoulut. Ymmärsin, että minulla ei ole työyhteisöä jonka kanssa juhlia pikkujouluja tai yleensä mitään muitakaan juhlia. Se hinta tästä herruudesta on maksettava. Siksipä en vaipunut epätoivoon, vaan ilmoitin UK:lle, et illaks polokastaan pikkujoulut. Rva. siivos koko päivän, laittoin nätiks ja paljon kynttilöit. Jouluruokaa tarjoo kunnon väki ja sienisalaatit, rosollit ja kinkut asettelin. Glögii nautittiin ja meillä oli ylen jouluinen tunnelma. Se siitä. Siinä oli sit meittin joulut.

Katsottuani eilen Vain Elämää viimeisen joulujakson, tuli jotenkin haiku mieli. Olen ihan kateellinen, kun heillä on niin hitsin kivaa yhes. Voisihan se olla mukavaa, jos olisi joku ihana torppa jossain ja läjä ihania ystäviä, joiden kanssa jakaa kalliita merkkituotelahjoja ja arvokasta kodintietotekniikkaa. Pukkia tulis ja menis ja sikaa vedettäis. Niin kuin yhes. No vähempikin riittäis, paljon rakkautta ja lämmintä yhes oloo. Ehkä joku vuosi.

Ihminen, oletko väsynyt? Älä huoli, et ole asian kanssa yksin. Ei, et sairasta vakavasti, eikä huolesi ole todellisia. Se johtuu vain tästä vuodenajasta ja pimeestä harmaudesta. Et tiedä, onko nyt yö vai päivä ja koko ajan väsyttää, vituttaa ja itketyttää ja kehtuuttaa ja on muutenkin kurja olo. Se on ihan normaalia. Minä, jos kuka, olen valtakunnan ykkösaitiossa poloisen ihmiskunnan elämään. Ja minä voin kertoa teille, että KAIKKI ovat väsyneitä. Viime viikolla kaksikin asiakasta purskahti itkuun. Ihan silkkaa väsymistään ja vuodenajan vitutusta. Lähes jokainen asiakas, istahdettuaan leelian lepotuoliini, huokaisee syvään ja hartaasti. Väsyttää ja vituttaa. Minä tarjoan lämmintä glögii ja piparii. Annan hitusen valoa ja välittämistä. Hetkeks helepottaa. Eikä tässä enää mennä kuin parisen kuukautta, hyvä jos sitä, niin sieltä se elämä taas tulloo. Valo ja kaikki. Jaksaa jaksaa painaa painaa.

P:S Väsymykseen auttaa myös erilaiset suklaarasiat ja muu makea. Ihan saat huoletta nauttia. Se auttaa. Glögi on myös hyväks ihmiselle. Terästyksella tahi ilman. Niin ja pipari tai kaks päivässä pitää mielen mukavana. Ja silloin kun väsyttää, on myös hyvä nukkua. Sekään ei ole synti. Näin on nyt määrätty. Nettitohtori M.O Janhunen on puhunut. Niin ja menkää valoon, varastoitukaa ja täyttäkää itsenne sillä. Olette sen arvoisia. Oih!

Perse ylös penkistä

Eipä mittään erikoista. Elämä rullaa omalla tahdillaan. Mie olen silleen kaksjakoinen, et aina pitäisi olla jotain ja sitten ei. Eilen oli veepee ja pelkäsin, et kuinka saan ajan kulumaan. Puol kasi läsähdin tohon soffalle ja tuumasin UK:lle, et menihän se tääkin ilta. Nykyään on kiva ettei oo mitään spessuu. Saa ihminen vain olla ja huilata. Mut mulla se kuitenkin taitaa tarkoittaa sitä, että pitää olla pikku pikku puuhasteluu. Muuten saattaa tulla tylsyys. Sitä ei taho.

Lyötiin joulu pakettiin. Oikein on lahja sellainen. Kyl me sinne Espanjan valon alle mennään. Kesäloma jäi pariin viikkoon ja kaiketi pitäisi ymmärtää, että kaiken härdellin jälkeen tämä(kin) loma on ansaittu. Lennetään tällä kertaa Alicanteen (oli edukkaat lennot,) eikä olla siellä vielä käyty. Siitä otetaan auto ja ajellaan Fugeen ja siitä vielä viikoks Malagaan. Tuttu juttu. Ihanaa! Valoton ahistus poistuu, kun tietää, et valohoito on tulossa. Tää onkin jo viides joulu niillä nurkilla. Me jäätiin jotenkin jumiin. Tai miten sen nyt ottaa. Joka kerta kuitenkin pyöritään uusilla mestoilla. Mut vakkarina toi Fuge ja Malaga. Tykkään siitä tunteesta, et niin on kuin kotiinsa menis. Ja riittäähän tuolla mannerta mitä kokea.

Viime viikonloppuna käytiin Porkkalanniemellä ja pääsin metsään. Oli ihanaa. Miten toi metikkö on mulle nykyään niin tärkee. Möksällä sen saa automaattisesti mut täällä se on selkeä puute elämässä. On jotenkin tunne, et pakko päästää metsään. Otettiin eväät, paistettiin makkaraa. Mie kuvasin ja UK keräsi roskia. Juu, se on hänen harrastus. Nytkin muovikassillisen keräsi tyhmien ihmisten jättämiä jätteitä. Olen myös uintireissuillani mennyt metsäteitä. Onneks niitä löytyy kulmilta. Saan edes pienen tovin nauttia. Metsä parantaa mun kehoa ja sielua. Mä tunne sen. Ihan oikeesti.

Tälle päivälle järjestin UK:lle vähän yllärii. Ensin lähetään metsälenkille. Mie käyn pulahtaa ja UK saa harrastaa kehonrakennusta. Uintipaikan vieressä on ulkokuntosali. Sen jälkeen mennään ja tehdään rapputreeni. Tossa lähellä (metsässä, ihanaa) on puiset raput. Ja mä tahdon, että me tehdään sellaista liikuntaa, että me hikoilemme ja hengästymme. Siitä en ole varma pystynkö itse, mut UK:lle on raippaa luvassa. Nämä suoritettuamme, hikisinä ja kuumissamme, kaikkemme antaneena me menemme kellumaan. Kyllä, kellumaan. Olen varannut meille parit kelluntatankit paikasta Kellumo. Siellä niin pullukat lilluu erittäin suolapitoisessa vedessä tunnin ja relaa. Mä luulen, että se saattaa olla huikee kokemus. Meidän on pakko alkaa aktivoitumaan. Alkaa tota ikää jo sen verta olla, että se hukka perii, jos nyt ei tajuu liikkuu. Nytkin mulla on jalat niin turkasen kipeet, et hyvä jos eteenpäin pääsen. Katsotaan josko lenkki ja treeni auttaa tai sit en pysty tekee. Niin, tätä just tarkoitin. En haluu olla siinä hapes etten pysty, prklle!

Illalla ollaankin menossa UK:n ystäville juhlistaa. Tääkin on mulle vaikee. Mää haluisin olla vain himas ja mussuttaa makeeta. En mää mihinkään taho. Mää. Entinen tiskotiikeri?! Perkele, se perse ylös penkistä ja menoks. Yleensä on kuitenkin sit aina kiva, kun on mennyt ja lähtenyt. Se vain riippuu kumpi minä tänään on vallalla. Onko se ekstrovertti vai intro? Sitä kun ei aina lähteissään tiedä. Toisaalt nauttii ja toisaalt ei. Ota tuosta nyt sit selevä. Niin, hankala ihminen kyllä. Kaksjakonen kaikel tappaa.

Nyt äksön. Paskahuussin kautta hutun keittoon. Täytyy tankata et jaksaa rankat reenit. Ihanaa, sanoa noin. Tätä olen kaivannut. Arvatkaas mistä tää sai alkunsa. Suurin painonpudottaja-ohjelmasta. On niin ihanaa möllää sohvalla ja mussuttaa, kun pullerot töllössä punnertaa. Sit iski se, et ite oon kohta samas jamas, jos en nyt tokene. Sitä kohti siis. Jumppa ilona.  Se on mun mottoin.

Rentola Rock

Heippatirallat täältä möksältä. Tuuli puissa suhisee ja silleen. Se on sitten veikeä ääni, tuo tuulen leikki lehdistöillä. Ihan pistin simmua kiinni ja keskityin kuuntelee. Ai että se rauhoittaa. Onkin erityisen antoisaa, että pääsee tänne relaa viikonlopuksi. Aikas hektista on tällä hetkellä toi citilaiffi. Ensi viikolla saan avaimet uuteen putiikkiin ja on jos vaikka vallan mitä muistettavaa ja tehtävää. Hitsi, kun pätkii pikkasen. Kovalevyllä on niin paljon dataa, että ei millään kaikki pysy siellä. Mut ihanoo päästä ensi viikolla tositoimiin. Kaikki remppareiskat ja muut häijyt on buukattu, jos pysyvät sanassaan niin eiköhän homma ole aika hyvin purkissa.

Oonks mie mittään vielä kertonut liiketilasta. En muista. Ei ole suurensuuri, mut mitäs mää yksinäin turhista nurkista alan makselee. Kakskytviis tehokasta neliöö saa luvan riittää. Pikkasen joutuu pyörittelee, mut sehän on vaan just sitä hauskaa haastetta. Huonekorkeutta tilassa on peräti 4,5 metrii ja sekös antaa kummasti happee ympärille. Muovimaton alta löytyi vielä ihana ruudullinen kivilattia, jonka ehdottomasti otan käyttöön. Iso, vanha kaari-ikkuna Mariankadulle on myös valloittava. Kiva siitä tulee. Arvatkaa vaan, olenko aivan innoissani. No totta hemmetissä olen. Liiketilassa on  hauska kakkala eli pikkula eli toilettitila. Sinne mennään parienkin rappusten kautta. Ensin itse veskiin ja siitä vielä portaat pöntölle. Siellä niin istutaan huipulla, kuin kuninkaalliset konsanaan. Hui, tuuleeko täällä, puhaltaa...

Työn alla ovat nettisivut. Kuumeisesti odotan päivitettyä versioo. On hauska seurata tekemistä. Ensin on vain tekijä ja minun ideat. Siitä se lähtee muotoutumaan. Jos en olisi näin tumpelo tietotekniikan kanssa, niin saattaisin kuvitella tekeväni sitä työkseni. Sivuni ovat kolmiosaiset. On Hiusmuotoilu Rentola, sit on valokuvaus ja sisustuskonsultaatio. Uudessa yrityksessäni lyön nyt nämä kaikki kolme yhteen ja saman katon alle. Asiat jotka ovat intohimoni ja sanotaanko nyt näin, asiat joista jotain tiedän ja osaan. Eikä ne missään mielessä sulje pois toinen toistaan. Kaikkihan ovat estetiikkoo, kauneutta ja visuaalisuutta. Sitä näkevää silmää, sano. Pitäisikö tuohon lisätä vielä joku catering-palvelu, niin siinä olisi kaikki rakkauteni, mihin mulla on koulutus. Se on nähkääs niin, että yrittänyttä ei laiteta ja ainakaan mua ei voi yrittämisen puutteesta syyttää. Kotvasen joutuu vielä odottamaan, että nettisivuni aukeaa, mut hyvää kannattaa ja silleen. Ilmoittelen sitten, kun on valmista.

Tässä liiketila kadulta päin. Eiks oo söpö. Ja vähän majesteetillinen.

Voisikohan tässä ajatella, että edessä on uusi elämän vaihe. Jotenkin tuo ajatus kiehtoo minua. Viime viikonlopulla ystävien kera kauheesti paljon palloteltiin kaikenlaista ideaa. Asia minkä ymmärsin on se, että pitää osata ajatella isosti. Eikä vaan nyhvää mitättömästi nurkissaan. Sen verta on jo noita kilometrejä takana, että eiks nyt voisi jo luottaa siihen, että osaa jotain ja on jossain hyvä. Vähän niin kuin Amerikan malliin. Minulla(kin) on tämä tyypillinen Suomalainen mentaliteetti, enhän mie mittään ossoo, enkä tiiä, enkä tee. Tämä nyt on vaan tämmönen. Onneton. Rutale. Tekele. Kutale. Stoppi tykkänään. Nyt aletaan ajattelemaan isosti ja tehdään hyvin. Siitä onnellisessa asemassa saan olla, että miehän rakastan ihan simona kaikkea tuota mitä teen. Ei huono hei.

Arska yrittää kovasti tulla nähdyksi pilvein lomasta. Ihan selkeesti taistelevat taivain herruudesta. Ja mie odotan vettä. Sieniä ei ole. Pitäisi saada vodaa. Harmillista, jos ei saa tattia. Syksy ilman tattia, on kuin piika ilman pillua. No hyi, mitenkä se tuollalailla sanailee. Ihan hölömönä. Tuhmatuhma. No joo, mut nyt relaillaan vielä, saa nähä milloin päästään tänne next taim. Nyt tarvitaan kaikki energia ja virta tulevaan ja hyvällä pössiksellä mennään etiäpäin. Postailen tänne, kunhan on jotain kuvaa ja infoo. Pysykää kanavalla. Se on Moro ny!

Fiftisixti

Hei hopsansaa! Jos nyt olen sattunut valittamaan, että on niin kuuma, en sitä sillä tarkoittanut, että pitäisi tällälailla pakastaa. Istun vällyihin kääriintyneenä terassilla, en anna periks vaikka pikkasen vilu kapajaakin. Sauna on tulilla, kohta pääsen lämmittelemään. Piti kuulkaa, ihan mökkiin panna lämmöt päälle. Kova, kylymä tuuli on rieponut monta päivää. Tarvitaan lämmitystä heinäkuussa?! Oliko se ilmastonmuutos, jonka piti tehdä kesistämme helteisiä. Nyt ei ihan tunnu sille. Helteiselle nimittäin. UK:lla oli aamulla pipo päässä. En valita. En todella. Minulle just sopivat kelit. Mut jos ihan vähän sais lämpöö...

Rva:lla oli tänään siivouspäivä. Jösses, kun olikin mukavaa touhuta. UK lähti jo aamusta kaupunkiin, eikä ollut jaloissa pyörimässä. Sain rauhas siivota. Oltiin pesty kaikki matot jo viikolla ja sekös just houkutti siivoamaan. Pesin nurkat, vaihdoin vähän järjestystä ja eliminoin ylimääräistä. Oli niin ihanaa laittaa tuoksuvat, puhtaat matot lattioille. Tein oikein kauniin kukka-asetelman kuunliljan lehdistä. Siinä vasta kaunis viherkasvi, en tiedä viihtyykö sisällä maljakossa. Katsotaan, sanoi puutarhuri.

Olen raivannut mökkitonttiakin. Kaiken maailman rotiskometikköö on mennyt sileeks. Siihen on tullut oikein himo. Se on vaan luojan lykky ettei meillä ole moottorisahaa käytössä. Rva. saattaisi innoissaan pistää koko tontin sileeks. Tulisi aakeeta laakeeta. On se hyvä välillä "siivota" ulkotilojakin. Siinä näkee oman kättensä jäljen ja on ylen mukavaa saada puuhastella kivoi juttui. Enkä mie osaa olla tekemättä mitään. Mie relaan, kun saan tehdä.

Kyllä minä pilviäkin möllään

Arjen realismia.

Olen joka päivä käynyt vesijuoksemassa. Hitto, kun se tekee hyvää. Kropassa tuntuu paremmalle, siihen varmasti on vaikuttanut myös joka iltainen sauna - joogha ja pilates lauteilla. Jopa siinä määrin, että olen valmis tulemaan ihmisten ilmoille. Tekee jo mieli hitusen säpinää. Mut erittäin hyvä ratkaisu lomalle juuri tällainen. Ensin viikko omas rauhas pöpelikös ja sit kaupunkilomalle. Ihanoo. Saapi sielukin ravintoo. Eka viikko ravittiin pelkästään ruumista. Juu nou? Tallinna ruokkii sielua.

Pikku koira on ollut meittin kans lomalla. Mä olen täällä ihan sydän syrjällään, kun huomaan hänen olevan jo vanha ja väsynyt herra. Hänellä on vielä hetkensä ja aamuisin on pirteä kuin pupujussi. Syö hyvin eikä mitään kipuja ole. Vetäytyy paljon omiin oloihinsa, eikä jaksa kauheesti enää seurustella. Tällä lomalla on yllättäin kaivannut syliin ja sänkyyn. Mä niin annan sille kaiken rakkauteni. Mietin jopa, että en varmaan koskaan ole ihmistä kohtaan tuntenut tämmöistä syvää tunnetta. Tai no, ei niitä kaiketi voi verrata, mutta eletään niitä aikoja, että luopuminen voi olla lähellä. Tuli vain jotenkin sellainen tunne. Mutta rakkauksia on niin eri. Näihin pikkusiin rakastuu lapsen lailla. Ihmis-suhteissa ollaan enemmän aikuisii, eikä se ole ihan niin pyyteetöntä. Näin mää sen saattaisin ajatella.

Mutta Pikku koiralle tehdään kaikki mahdollinen, että hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja ressivapaa loppuaika. No niin, nyt alkaisi keli vähän kääntyä. Tuuli on enää pieni liplattelu ja aurinko näyttäytyy. Alkaisiko shaali ympärilläni olla jo liikaa? Ihanoo, kohta pääsen löylyyn. Otankin oikein kipakat. UK on tuloillaan, eiköhän se viimeistään kello kymmenen ole perillä. Aikasemmin on melkein turha odotella. Ettei hän vaan pakene Rva:n siivousintoa. Tulee varmasti tarpeeks myöhässä ettei tartte enää Rva:n käskyttämänä pomppia. Ymmärrän sen oikein hyvin. Niin minäkin tekisin. Siivoava elämänkumppani voi olla haasteellinen. Joskin sellaisessa suhteessa oleva voi olla varma siitä, että koti on aina siivottu ja kunnossa. Vähä niin ku fiftisixti.

P:S Olen muutaman taidekuvan kerennyt filmaamaan :)

Nuppua ja nypykkää

Vaik eilen täällä oli täys hellekesä, niin tämä aamu kapajaa viileenä. Ihan niin, että piti siirtyä sisätiloihin. Katsokaas nähkääs, käyn yleensä aamu-uinnilla het herättyäni ja siitä saattaa jäädä vilu, varsinkin, jos istuu vielä kylmällä terdellä. Ihan vähästä en luovuta, mut siinä vaiheessa, kun kädet tärisee niin ettei näppäimille osu, on paree siirtyä lämpimään.

Syntynyt

Nupukka

Möksällä ollaan siis. Tultiin, kun se eilinen keli oli niin hävytön. Hesan keskusta oli täynnä puol alastomii ja jengi nautiskeli terasseilla. Tulee aina kiva fiilis, kun ajan duunista himaan keskustan kautta ja se on niin täys kesäistä elämää. Ihan kuin kaikki olisivat heränneet valoon sekä lämpöön ja kaivautuneet koloistaan. On ne. Polttaa kesäkatu kuuma, kosteaa höyryä nousee tiestä. Ou jee.

Vihreetä

Joka puolella vihreetä

Tää on paras aika vuodesta. Kasvun ihme tulee silmille. Joka puolella punkee nuppua ja nypykkää. On ihanan arastelevaa vihreetä vehreetä. On niin kuin syntymän alku, uusi elämä. Neitseellisen nuorta ja fressiä. Voih, kun aina itsekin syntyisi keväällä uudelleen. Lärvi olisi rypytön ja sileä kuin beiben peppu. Ei oo, ei oo niin. Mut ainahan sitä saattaa kuvitella ja lähteä mukaan tähän keväiseen leikkiin. On se luonto vaan niin ihmeellinen. Sitä mää jaksan vuosi vuodelta ihmetellä. Voi että.

Hups väritön

Päivistä on ihan sekaisin. Nyt on niin, että tänään on lauantai vaikka on sunnuntai. En millään pääse oikeelle aikavyöhykkeelle. Nää pätkäviikot pistää pään sekaisin. Mulla on jo vappuloma. Ja nautinkin alkuviikon lommoo. Olokoon vaikka talvisellainen. Varmaan lähdetään huomenna citiin, jos nyt nää kelit ei äidy tästä lämpenemään. Olisi kaikkee himahommoo, jotka jää tekemättä, kun kaik aika rampataan möksällä. Eli hyvä plääni, la-ma täällä ja sit vappukemut himas. Leivonko munkkii, syö possu munkki. Simaa ostin eilen, niin ja järsittiin yhet tippaleivät. Ei tippa tapa. Heh he.

Punkee punkee

Hommissa

Mulla on uus suosikki töllöohjelma. Tanskalainen sairaalaopisto. Miehän rakastan kaikkia sairaalasarjoja. Nyt onkin hyvä buuki sillä saralla. Tulee toi edellä mainittu, sit hakekaa kätilö ja päälle vielä syke. Ja jos vielä jaksaa, niin apua mikä tauti on kans kiva. Siinäpä se viikko kivasti vierähtääkin. Mie taijan olla väärällä alalla, oisko sittenkin pitänyt kouluttautua sisar pikku hentovalkoiseksi. Ai mahoton. Ei must oo, olen liian empaattinen ja toisen tuska ja kipu on mun. Eihän siitä mitään tulis. Mut sujuvasti katson ja teen diagnostiikkaa.

Illallisen vihreetä

Oliko vähä kiva, kun UK:N herätys soi saatana vaille viis. Ja se puhelin oli kadonnut jonnekin makuukammarimme syövereihin. Sitä sitten siinä etsimään ja kello ulisi kuin paholainen pakkasella. Unen ote karkasi ja kampesin itteni ylös. Hetken huokailin ja painuin takas mut ei nää aivot enää asettuneet unelle. Pyörin tokkurassa yrittäen kadota nukuksiin, mut ei niin ei ja nyt väsyttää. Koko viikko oli taas aika levotonta yöelämää. Yksi yö tipahdin sängystä. Niin meni lujaa. Kaiken maailman unet on nähty ja nyt kuulin ensimmäistä kertaa, kun puhun englantilaisten kieltä unissani. Mulla on sellainen äppi, minkä voi laittaa äänittämään yön ääniä. Niin kuulkaa vedän sujuvasti, että natiivitkin hiljenee. Mut on se kumma, ettei se taivu hereillä ollessa ollenkaan niin sujuvasti. Sanoisin, että se on joku psykolooginen este. Naurettiin UK:n kans, et voin sanoa puhuvani englesmannia sujuvasti, mutta vain yöllä ja unissani.

Nuppua

Jep, jep. Kammarin kautta kylille. Saunapuita täytyy hakea ja ehkä voisimme käydä katsastamassa paikalliset puutarhakalusteet. Pitäisi alaterdelle saada uudet tuolit ja päivänvarjo. Niin on vuodet syöneet ja olisi pakko hankkia uudet. Mikään ei ole ikuista. Kaik on katoavaa. No joo, tästähän voisi vaihtaa sanon jos toisenkin, mut antaas nyt olla tällä kertaa. Katoava ikuisuus. Yritän unta vielä. Se on Moro ny.

Pikkuruinen

P:S Kuvissa vihreetä. Kaikkialla on vihreetä. Ihana ihana vihree. Se on vehree. Onko vihree mielestäsi syntymän ja kaiken uuden väri. Meniskö se niin.

Terve kuin pässi

Tylsääkin tylsempi mandei. Tiiättekö, päivä on pitkä kuin nälkävuosi ja tekee muka jotain ja ei saa mitään aikaiseksi. Hölömöttää vaan. Olen nukkunut päikkäritkin pariin otteeseen, mut enhän mää enää niitäkään taida. Ei vaan uni tuu tai se on sellaista valvemukaunta. Alkuehtoosta kävin pidemmällä kävelyllä, se vähän piristi ja sain kuin sainkin tehtyä perheelle apetta. Siellä niin uunissa juurekset muhii. Töllöstäkään ei saatana tuu mitään nykyään. Areenat ja netflixitkin on möllätty, huoks.

Herkästi mennään

Jokos mää kerroin tästä meidän fiksusta elämäntavasta. Siitä niin, että viikonloppuna ostetaan viikon ruuat ja ne duunataan myös. Vähäks kiva hei. Viime viikko syötiin valmista kotiruokaa ja kaupasta haettiin vaan leipää. Nytkin keitin La hillittömän kattilan thaikanakeittoo ja sitä vedetään kolome päivää. Su haudutin riisipuuron ja siitä saan yhden päivän eväät duuniin. Kyl mie oon niin näppärä emäntä. Mut ihan oikeesti, päivät on pitkii ja illalla väsy, ala siinä sitten värkkäämään jotain terveellistä. Kyllä se kuulkaa pikalinjalle menee. Mut mikäs on nyt ollessa, jääkaapista vaan lämmäyttää ja vot, pöydässä on parasta plaatua.

Mun piti mennä tänään enkeliterapiaan. Kyllä, luit ihan oikein. Olen aina ollut avoin enkeleille ja kaikki muut terapiat onkin jo kokeiltu. Mulle on ihan sama, onko se enkeli vai onko se virtahepo, jos siitä on jonkun sortin apua ja helpotusta elämän tuskaan. Miks enkelit? Katsos nääs, tämä elämän tahti on niin kova ja kylmä, että uskoisin pikkasen pehmeemmän vaihtoehdon olevan hyvä meille. Onks siinä mitään pahaa? Tuskin. Valittaen peruin kuitenkin terapian, johtuen ajokeleistä. Enkelikartano sijaitsee Kirkkonummella ja siellä tiet ei välttämättä ole ihan parhaassa kunnossa juuri nyt. Olishan se noloo, jos olisin ajanut kolarin menomatkalla enkeliterapiaan ja kuolo olisi korjannut. Tai niin joo, toisaalta aika kiva lähtö. Enkeliksi kertaheitolla. Mutta uusi yritys ensi viikolla. Voihan se olla, että tällä on joku tarkoitus. Ehkä se mun oma suojelusenkeli on joko a) ujo b) kadoksissa) c) matkan päällä ja näin ollen tapaamisemme oli siirtyvä.

Mä haluun eroon mun kahleista

Se Nykäsen Masakin otti ja lähti enkeliks. Jotenkin tuli suru. Masassa ja mussa on aika paljon samaa. Olen muutaman ohjelman hänestä katsonut ja yhteneväisiä luonteenpiirteitä löytyy. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa mun kävi häntä niin sääliksi. Ja sitä hemmetin riepottelua. Nyt hällä on rauha, toivottavasti. Sääli nyt sinällään, et näytti jo hetken siltä, että se rauha olisi löytynyt ihan täällä maallisella taipaleellakin. Hatun nosto ja pitkää liitoa Nykäsen Matti!

Enkeleitä onko heitä

Kävin tossa pari viikkoa sitten otattaa kaikki mahdolliset kokeet, kun tää flunssa vaan riipii. Perjantaina kävin tohtorilla kuuntelee tulokset. Olin tietysti varautunut pahimpaan ja vähän niin ku silleen, et tää on sit tässä. Mitä vielä. Ukko on terve kuin pukki. Lääkäri ihasteli tuloksia ja sanoi, et harvoin näkee näin täydellistä. On kuulemma kuin oppikirjasta. Huomaa, että hoidan ja välitän itsestä. Painoindeksikin on ihanteellinen. Ainut kauneusvirhe on toi röökin poltto ja se onkin tuhottavien listalla seuraavaksi.

Lukot auki ja taivaspaikka

Nyt kun tälle linjalle lähettiin, niin kävin muutoin hammaslääkärissäkin viikolla. Edellisestä käynnistä on vuosia. Ihan vain siksi, kun pelkkä hammaskiven poisto sattui niin saatanasti. En ole uskaltanut mennä. Mulla on nykyään hyvin herkät hampaat vihloo, joskus pelkkä pesu ottaa koville. Sinnekin menin, et tää on varmaan tässä ja tekarit on tulossa. Mitä vielä. Hampaat on hyvin suussa, ei reijän reikää ja hammaskiveäkin maltillisesti. Pesen kuulemma liian tehokkaasti hampaita ja siitä vihlonta. Kauniit hampaat ja hyvä suu, jatka samaan malliin sanoi ihana hammastohtori.

Tää viikko on kiva. To lähdetään matkailee sinne Tallinnaan.  Mulla on pitkä lista mitä kaikkee näen ja koen. Kiva, kun tulee vähän vaihteluu ja toivottavasti ei oo tylsää. Eikä oo. Reisussa on just siksi niin kiva käydä, kun pääsee näkemään sellaisia mestoi, mitä ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt - kokenut. Mukavaa ja ei tylsää viikkoa kaikille!

Tahtoo kartanon rouvaksi

Ei tullut ukkonen. Päivän se painosti, mut illaks aukeni kesäilta. Semmoinen ilman paitaa ja kuuma on. Mun ilta-asu täällä mökillä on collagekankainen koko haalari. Niitä takavuosien onepiece potkupukuja. Tiukasti on saanut tähän asti olla, mut eilen toppas. Ei saanut happee ja hiosti. Se on kesä nyt ja vaihdoin haaremihousuihin. Juu, ostin aikoinaan Turkista. Oikein on turkoosin väriset ja siitä ei mökkipökä parane. Ihanan vilpoiset, eikä ahista, purista, kiristä mistään. Suosittelen viileesti siirtymään haaremiasuihin.

Kesäkukat on vieläkin ostamatta. Lähtö venähti ja Rouvan piti lähteä kartanolle. Kohta pitänee ostaa suoraan syyskanervat, jussin jälkeen kesä alkaa olla jo ohi. Mitä tuota enää laittelemaan, paleltuuvat kumminkin. Ei maar, mennään tänään, jos saan UK:n ylös. Hän oli valvonut koko yön ja möllännyt töllöstä sitä viestii. Koko yö, häh? Mää menin nukkuu het kympiltä ja nyt Rva. olisi niin pirteenä halukas kukkaisostoksille. Menen yksin ja annan toisen maata. Yllätän sitten hillittömällä puutarhalla, joka kilpaa kukoistaa Rouvan kanssa.

Kävin eilen kuvailee Fagervikin kartanolla. Tänään mulla on ne kuvaukset ja piti käydä aistimassa valoa. Hiukka laihoin tuloksin, sillä arska näyttäytyi pilvien takaa ja valo/varjo jäi vähän laihaksi. Niin taitaa olla myös tänään. Täällä päivä on valjennut pilvisenä ja sadettakin on iltapäiväksi luvattu. Uskon ja luotan siihen, että illaks se taas aukenee. Meillä niin tavallista. Kauniit illat.

Mut kyllä kartanon alue on kaunis. Hienosti hoidettu ja upea maisemallinen kokonaisuus. Vehreys ja vihreys on tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan ja kuvauksellisia paikkoja huru mykke. Sain malliksi nuoren, kauniin neitosen. Hän on kevään ylioppilaita ja lupasin palkkioksi mallina olosta ylppärikuvan. Olisi tarkoitus saada jotain herkkää ja kaunista, sellaista luonnollista settii. Kiva päästä kuvaamaa elävää mallia. Olen ihan innoissani. Täpinöissäni.

Se on juhannusviikko edessä. Tiukka puristus duunissa ja sit tää jäis lomalle. Hassua, kun ei yhtään tunnu millekkään, eikä sillekkään. Ei oo niin kuin lomafiilis jee jee mahtavaa. Jotenkin sellainen ansaitsematon olo. Johtuuko se keskeneräisestä asunnosta vai mistä. Ei voi tietää. Ehkä se fiilis tulee jälkijunassa ja viimeistään siellä valokuvausleirillä. Mulla on ainostaan yksi karmaiseva lapsuuden leirikokemus. Sinne niin meidät tumpattiin pöpelikköön ja tehtiin selväksi kaksijakoisuus. On tyttöjen leikit ja poikain leikit. Enhän minä sellaiseen muottiin istunut ja ikävä kova tuli kotiin. Niin kova, et itkee tillitin niin kauan, kunnes mut tultiin hakee pois. Toivottavasti tämä leiri ymmärtää ihmisten persoonaa ja erilaisuutta. Ei tartte itkien takas tulla...

Yksinäinen vessanpönttö

Viikendi hurahti. Se meni kuvauksen ja ystävien merkeissä. Olen ollut ahkera ja kuvasin viime viikolla joka ikinen päivä. Vain tekemällä oppii. Metsästän täydellistä maisemakuvaa ja osaan epäonnistua. Olin tehnyt kuvatessa perustavaa laatua olevan virheen, jonka onneksi kuitenkin seljätin. Kummallisesti olin mennyt asian kanssa sekaisin ja palasin lähtöruutuun. Valokuvaus voi olla sellaistakin. Tekniikka on sellaista. Mutta se tunne, kun tajuat tehneesi virheen, ja saat asian korjattua ja onnistut, se on niin palkitsevaa, että tekisi mieli itkeä pirauttaa.

Tapasin kaksi hyvää ystävää La-iltana. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo vuosia. Mutta juttu jatkui siitä, mihin se oli edellisellä kerralla jäänyt. Sellaista rouvien syvällistä säksästystä, jota olen kaivannut. Elämän aikana käsien läpi menee paljon ihmisiä, paljon ystäviäkin. Osa poistuu ja ystävyys häviää, mutta osan kanssa se säilyy läpi elämän. Voi olla, että ei nähdä vuosiin, mutta ne ihmiset ovat jättäneet sinuun syvän jälkensä ja heidän kanssaan on aina helppo palata. Se on hienoa.

Me olemme siinä elämän vaiheessa, että ne kuulumiset eivät välttämättä kaikki ole positiivisia. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Väistämättä siihen kuuluu myös ikävät asiat. Se nuoruuden viaton ja huoleton kohellus on taakse jäänyttä elämää ja niin pitää olla. Se kuuluu elämään. Ystävättäret, kaksi vahvaa naista, ovat saaneet syvyyttä sieluun ja katsovat kuitenkin valoisasti kohti tulevaisuutta. Ilta oli kyllä hauskan antoisa ja seuraava kohtaaminen on jo sovittu.

Kävin La himas. Olen saanut paskapöntön! Voi kuinka suloinen näky. En olisi voinut uskoa, kuinka onnelliseksi voikaan itsensä tuntea. Siellä se nökötti, hieman hyljätyn oloisena, aivan kuin se odottaisi istumistani. Uudet suihkuseinät oli myös asennettu. Hienot ovat. Sellaiset savulasiset. Nyt on tilaa pyörähdellä, mahdanko enää muuttaa pois. Sähköt ja putkityöt oli vielä tekemättä, jos tekevät tällä viikolla niin, että olisi tarkoitus valmistua, niin uskoisin pääseväni kotiin loppuviikosta.

Huippua, mutta samalla tunnen surumielisyyttä. Outoa. Ihminen tottuu kaikkeen. Olen tänne jo kotiutunut ja omat huudit ovat alkaneet tuntua vieraalle. Tottunut tuohon toisen jatkuvaan olemassa oloon lähelläni ja siinä saattaa käydä myös niin, että olo yksin tuntuu yksinäiselle. En olisi uskonut. Mut enihau, ihanaa päästä omien tavaroiden tykö. Eikä aikaakaan, kun löydetään se yhteinen kortteeri ja päästään olemaan perhe. Molemmat keskenään, omien tavaroidensa ympäröimänä. Houm swiit houm.