Löydetty nautinto

Ollaan taas yhtä viikonloppua köyhempiä. Vai mitenkä sen nyt oikein ottaa? Pitäisikö kuitenkin sanoa, että yksi viikonloppu rikkaampi. Toi on ihan sama, kuin onko se vesilasi puoliksi tyhjä vai täysi? Näin elämän ehtoopuolella jokainen eletty viikonloppu ollaan lähempänä sitä hetkeä milloin maallinen majani muuttuu tuhkaksi. Onko sitä sitten köyhä vai rikas? Oli niin kivat kemut ja mukava viikonloppu, että kai tässä rikkaaksi mainita voisi. Kuolema tulee enivei. Hups, olenpas het aamutuimaan synkällä tuulella... Sorgen.

Terve, terve tässä on Tatti

Käytiin Ukkorähjän ja pikku koiran kans vielä illalla sienimetsässä. Mentiin eri reittejä kuin normaalisti. Ja nyt mä sain sen! Herkullinen Tatti törötti metsänreunassa ja odotti somasti noutajaansa. Mikä ilo, mikä riemu! Muutama matokolo, mutta muutoin täyttä tavaraa. Eipä aikaakaan, kun herkku oli pannun kautta leivälläni ja minä pissasin hunajaa ja muita eritteitä. Sehän on sellainen makuherkku, että se ei tarvitse seurakseen muuta kuin hiukka voita, sipulia, valkosipulia ja muutama höyläys parmetsaania.  Oih ja Voih! Noista tattiloista on tullut mulle päähänpinttymä. Kun niitä on kitsaasti, niin saalistus himoni on verenmakuinen. Niitä on pakko löytää. Voittekohan edes kuvitella, mille musta tuntuu, kun tuollainen pullukka vastaan tulee...

Ota minut, syö minut

Pikku koira on ihan hassu. Hirvee jääräpää. Viime viikonloppuna tapahtui pieni optinen harha. Olin mennyt nukkumaan ja heräsin siihen, että Juppe raapii mun sänkyä ja halua viekkuun. Minä taas luulin, että on jo aamuyö ja tapani mukaan nostin hänet viereeni. Yleensä en ota yöksi, koska olen niin levoton nukkuja ja pelkään, että potkin hänet rusinaks. Olinkin nukkunut vain hetken, mutta se riitti pikku herralle. Se oli lupaus siitä, että hän saa nukkua yöt mun vieressä. Näin kävi myös eilen, mutta sillä seurauksella, että en ottanut viekkuun, koska tajusin, että kello ei ole yö. Ukkörähjä kävi kerran noutamassa pois, mutta ei. Hän päätti tulla takaisin ja tätä jatkettiin parikin kertaa. Mutta pikku koira oli päättänyt, että hän tulee minun viereen ja mun oli nöyrryttävä. Hän raaputti sängynlaitaa niin kauan, että kyllästyin ja nostin yöksi viereeni. Mikä on tarinan opetus? Kannattaa olla sitkeä, itsepäinen ja peräänantamaton, niin kyllä sitä aina jonkun viereen yöksi pääsee.

Tänään täytyy selviytyä ajoissa cityyn. On pestävä pyykkiä ja katsottava matka-asusteet valmiiksi. Tiistaina lähdetään Tallinaan. Siellä se Robbie jo kuumeisesti minua odottaa. Kiva viikko siis edessä, ai mahoton!