Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyggeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyggeily. Näytä kaikki tekstit

27.1.2022

JOTTEI MENE IHAN KEHUMISEKS

Odottelen tässä, että ilmastointikanavien remppareiskat tulee. Ärsyttävää, kun ei tiedä, milloin hyö tunkeevat sisälle. Ei uskalla mennä aamukakalle, kuitenkin tulevat just, kun oot riittisellä hetkellä ponnistamassa. Ja pikkasen pitää olla ihmisen näköinen ja tuulettaa yön pierut veke. Tulisivat jo, että pääsis relaa. Pahintahan on se, että eivät tule tänään ollenkaan. Päivystän ja panttaan koko päivän ja sama rumba huomenna. Että mua riipoo. 

Hei, pitkästä aikaa. Ja heti aloitin noilla paskajutuilla. Mikkään ei siis oo muuttunut. Yhtä samaa paskaa heela tiiden. Tossa oli pakko palata menneisyyteen ja edellinen postaus onkin melkein just jetsulleen vuosi sitten. Hmmm, pitäskö tehdä jonkun sortin vuosikatsaus. Juu. Mä tiedän, että vakkarilukijat ovat olleet pettyneitä, huolissaan ja ihmeissään, et minne helevettiin se hävis. Kuoliko se viimein. Vai mikä sitä riivaa. Noh, täällä ollaan hengissä, en tiedä kuin vahvasti mut elossa siis. En mää koko vuotta ala läpi käymään ja siks toiseks, ei siinä ole paljon käymistä. Tsot, tsot, eipäs nyt olla taas niin negatiivisia. Mennyttä kun kahteloo, niin kyllähän siellä muutama mukava hailaittikin löytyy.


Uuden möksän ihana sauna

Uusi mökki on aarre

Tässä näkymä järveltä


Yks isoin muutos oli varmasti se, kun vanhan mökin vuokrasopimus sanottiin yllättäin irti. Se olt ihan hirvittävä pettymys, lähes kuolo. Iski paniikki, tuli itku ja hammasten kiristys. Se oli helmikuinen pyhäaamu, kun s-postiin kilahti irtisanominen. Alkujärkytyksestä selvittyäni, pistin toimeks ja maanantaina meillä oli jo uusi mahdollinen mökki tiedossa. Se on kuulkaa tämä somen ihmeellinen maailma, mikä pelastaa kadotuksessa olevat. Uusi mökki on Joutsassa ja jos voisi sanoa, että se on onni onnettomuudessa. Paikka on hurmaava, ihana vuokranantaja ja on tilaa temmeltää. Yksi siisoni takana ja voin sanoa, että sydämeni on siellä. Paikka on myös talviasuttava ja tässäpä juuri suunnitellaan mökkikauden aloittamista. Sitä saa ihmetellä, että joskus aina elämässä onnistaa ja kyllä kiitokset ovat lähteneet kaikkien universumien jumalille ja jumalattomille. Aim sou häpi. 


Saatiin himaan uudet ikkunat ja tehtiin vähän stailausta muutenkin

Uutta tekstiilii ja valoja


Ettei nyt ihan kehumiseksi mene, niin onhan tää vuosi ollut haastava. Tää koronapaska alkaa toden teolla käydä hermoille ja kysyy jo mielenterveyttä. No joo, olen pysynyt terveenä tai mistä ton tietää, onko jo sairastettukin. Syksyllä oli kuus viikkoa kestävä helvetinmoinen keuhkotauti, koronatesti nega mut ei ne näytä aina paikkaansa pitävän. Voi olla et oli tai voi olla olematta. Eniten tämä rassaa taloudellisella puolella. Asiakkaat ovat hävinneet kuin pieru saharaan. Ei oo töitä. Ja se masentaa pahemman kerran. Se sairastuttaa. Ja se on yksi syy siihen, miks en ole postannut, en ole valokuvannut, enkä ole mitään. Olen tyhjää täys, ja mieli musta. Jos ei ole korona, on mielialalorona. Ymmärrän, en ole yksin ja ainut. Saa nähä, jos tää ei tästään muutu, pitänee laittaa pillit pussiin ja alkaa postiljooniksi. Näin on kuulkaa näppylät. Voihan vitun perse, en paremmin sano. Anteeks. Ei sillä, että postiljoonin ammatissa olisi mitään vikaa. Päinvastoin. 


Rooman uupunut

Tätä päivää ja mennyttä Roomassa

Rakkautta Roomassa


Yks hailaitti oli varmaan lokakuinen Rooman matka. UK täytti kesällä kuuskytvee ja ostin lahjaks lentoliput. Huh, helevetti, kun olikin ihana hiukkasen normalisoitua ja päästä matkaan. UK on asunut Roomassa vuonna anno ja domini eli mulla oli henk.koht. matkaopas (niin kuin aina matkoilla.) Saatiin paljon, nähtiin paljon, koettiin paljon ja syötiin paljon. Ettei nyt ihan mene taas kehumiseks, niin Rva. sairasti tapansa mukaan. Ne on niitä hermostohommii. Katoppahan, kun tää menee isoille mestoille, mis on metelii, mis on liikaa ihmisii, mis on liikaa vähän kaikkee. Mie oon niin pikku sieluinen ihminen ettei sinne paljoo mahu. Ja jos menee yli, niin sit se menee ja alkaa hermosto niin sanotusti vittuilee. Tähän ikään eläneenä, alan nyt pikkuhiljaa ymmärtää omaa itseäni ja seuraava matka onkin sit jonnekin metikköön, missä ei ole ketään, eikä mitään. Mut joo, Rooma oli fantastico ja kyl myö tykättiin. 


Himan rantamaisemii avantouinnilta 


Jottei nyt mene ihan kehumiseks, niin kerrotaanko kotvanen terveydestä. Ah, mulle niin rakas aihepiiri ja olennainen osa minuutta. Reilu vuosi sitten operoitiin tää niskapaska. Helpotusta on tullut sikäli, että se jatkuva niskakipu on väistynyt. Mutta ikään kuin muistuttaakseen, saan muutamia kertoja viikossa helvetinmoisia niskakramppeja. Viiltää niin vitusti, että pistää ähkäsee. Kestää hetken ja sit menee ohi. Käsiä repii ja ne puutuu, mut kyllä ne toimii. Jokunen postaus sitten kerroin, että nuo viisaat kansankynttilät eli tohtorit epäili, josko oireyhtymäni voisivat viitata polyneuropatiaan. Kävin hermoratakuvauksissa ja noup, ei oo sitä. Tietty, se oli hyvä asia mutta niin vaan nämä oudot ja ihmeelliset oireet jatkuvat. Jalat huutaa hoosiannaa, joku tuikkii neuloilla ja kävely on välillä hankalaa. Mut hui hai, näillä mennään. Eikö joku viisas ole sanonut, et se päivä, milloin ei koske mihinkään, siitä tietää olevansa ded. 


Voiko tätä olla rakastamatta


Syksy 2021. Mie rakastan syksyy. Sen tuoksuu, sen kosteutta, sen viileyttä, sen värejä, sen sun tattiloita. Sienisyksy oli antoisa, enkä voi sitä ohittaa. Meillä uudet sienimettät ja katso, tattijumala oli yltäkylläinen ja on ihan pakko muistaa, että se oli todellista hailaittia. Niin kuin nautinkin, niin täytyy tässäkin kohtaa myöntää, että syssy jäi jotenkin laimeeks. Niin kuin tää elämä tällä hetkellä on LAIMEETA. Okkei, on helppo syyttää tätä koronaa vai voisko se olla, että näin ehtoopuolella alkaa jo nää värit himmenee. Vai voisko tässä olla kyseessä sellainen siirtymävaihe? Ikuisesta nuoruudesta on nöyrryttävä ja alettava ajattelemaan olevansa iän rajoittama. Pojat ei enää perään vilkuile ja pöksyissä tarvitaan kohta tenat. Juu, eikä siinä mitä, mutta pitää olla itselle armollinen ja hyväksyä tämä kaikki. Ei jaksa, ei viitsi, ei taho ei pysty. Voihan kökkö ja plöräykset päälle. 


Käytiin hiihtää Kuhmossa eiks ole nättii

Hotelli Kalevala iltahämys ja lumes

Kommee pytinki


Loppuvuoteen mennään. Kiitollisena siitä, että selvittiin saatana hengissä siitäkin vuodesta. Loppuun palaneena ja täysin haluttomana päätin, että jouluna mennään valmiille. Ajatus siitä, että olisi pitänyt tipetipetappaa ja valmistella jotain jouluseimee, nou thänks ja nou wei. UK:lla kun on noita suhteita sinne tänne, niin hän meille joulupaikan järjesti. Tosin hiljaa mielessäni olin ensalkuun, et mikähän mesta tää oikein on. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, joten avoimin mielin suuntasimme kohti Kuhmoa ja siellä Hotelli Kalevalaan. Se olikin erittäin positiivinen yllätys ja saimme huomata, että olimme sviitin verran viiaipii. Voi että, Rva. tykkäs. Pääsi valmiille, pääsi joulukirkkoon, pääsi savusaunaan, pääsi jagutsiin, pääsi kalevalaiselle jäsenkorjaajalle ja pääsi herkulliselle joulupöydälle. Paikka sinänsä oikein hurmaava, järven jään rannalla, mettän siimeksessä. Ei paljon porukkaa ja vot, Rva:n hermo lepäs. Ja sielu. Ens keväänä mennään sinne karhusafarille. Vahva suositus, jos haluatte rauhaa ja luontoa. 

No niin, nyt ne kanavien rassajat kävi. Kaks nuorta ja kommeeta. Eikä pienintäkään mielenkiintoa Rva:a kohtaan. Taaskaan. Vaik niin olin laittanut parhaan kesämekkoni ylle. Juuri sen, missä oikea olkapää jättää seksikkäästi hitusen auki. Tää on tätä. Mut nyt on ilmastointi rassattu ja maassa rauha. Pääsee pöntölle. Vai menikö se jo ohi. Jos ei käy kellollaan, niin se saattaa olla myöhästä ja toivoa sopii, et huomenna irtoo ja onnistuu. 

Tämmönen vuosi siis takana. Vaik tää on ollut enempi vähempi yhtä shaisee, niin jaksan kuitenkin uskoa, luottaa ja toivoa, et tää vuosi olisi parempi. Ja näin kun tämän tänne mustaksi valkoiselle saattaa, niin voi huomata, et on sitä kuitenkin aina jotain kivaa elämässä. Ja hei, olipas hitsin kiva terapoida tänne. En uskalla luvat mitään, et heräänkö tästä vielä henkiin. Mut valoa kohti mennään ja aamen. Kiitos jos jaksoit. 

6.1.2021

Kihtistä menoo

Huh, juhlahässäkät ohi ja suoritettu. Sinappikone on syntynyt ja vuosi vaihtunut. Hirmu kivaa meillä oli, sellaista tavallisen rauhallista. Kauhian nopeasti kaikki vain vilahti ihmisen historiaan. Niin se nykyään tuppaa olemaan. Odottaa kuin hullu puuroa ja sit kaikki on ohi. Sen verta täytyy hintaa juhlimisesta maksaa, et nyt sit iski ilmeisesti kihti polveen. Kyllä, elintasosairaus. Niin on eletty kuin siat pelossa ja toki, siitä kuuluu hinta maksaa. Muuta en keksi, toissa yönä alkoi älytön kipu polvessa ja oli aika tuskallinen päivä eilen. Nettitohtori M. O. Janhunen teki tarkkaa tutkimusta googlen ihmeellisessä maailmassa ja päädyin diagnoosiin kihti perkele! Nyt jämäkkä tulehduskipulääkekuuri ja pikkasen helepottaa. Mut on tää kans. Se on tipaton tiedossa, tahtoo tahi ei. 


Tervetuloa 2021!


Nyt kun tälle linjalle läksin, niin tuodaan vielä pienet aattoillan draamat. En edes syönyt paljon. Vähän kaikkee ja kun sitä vähän oli paljon, niin ähkyhän siitä tulee. Niin ähky, että en saanut kunnolla happea ja hetken jo luulin, että pitää linikalle lähteä. Hra. refluksi nosti päätään pahemman kerran ja hitto vie, kun teki olosta hankalan. Nappasin lääkettä ja hitusen hellitti. Siitä selvittyäni, naama alkoi kummasti polttaa ja kipaisin peilin eteen. Herra mun varjele, mikä punainen sikapossu! Oikein joulusellainen. Joku algerialainen reaktio. Koko naama ja kaula täynnä punaista, polttavaa söheröä. Muuta en keksinyt, kun noi mun ihanat havuasetelmat ja joulutähdet. Ne lens kaaressa partsille ja Rva. sänkyyn kuoleman pelossa. Joulupäivän aamu valkeni kuitenkin hempeästi ja me kaikki olimme elossa. Kiitos joulu, olit ihana. 


Harmaata oli mut ei haitannut




Tässä hauska sauna


Mökin maisemii

    

Pienoinen mökkihöperyys alkaa vaivata ja kauheest paljon teki mieli uudeksi vuodeksi jonnekin, jotakin ihan mitä tahansa. Niinpä Rva. otti ja varas mökin Ikaalisista. Keskiviikkoaamuna lyötiin kaupat lukkoon vuokramökistä, joka osoittautui oikein oivaksi valinnaksi. Ja hei, päästiin vähän jonnekin ja oltiin niin kuin matkoilla. Pikkasen säätööhän siitä tuli, kinkkupiirakan paistoin ja kauppaostokset, tinat, sähikäiset, kynttilät ja kaikki muu tarvittava piti järjestää mukaan. Mut niin vaan päästiin aattoaamuna klo:08.20 matkaan.






Mökkihän oli sikakiva. Kaikilla mukavuuksilla, tilaa reippaasti ja kunnon keittiö ja välineet. Paikka kaunis ja ekstraplussaa, hauska sauna järven päällä, laiturin nokassa. Siellä me sitten kynttilän valossa kylvettiin ja Rva. pääsi uimaan. Nakit ja pottusalaatti nautittiin, tinat valettiin, sähisevät tikut loistivat, ulkotulet syttyivät ja Rva. konttasi skumppapäissään. Tontilla oli hauska beach house tyyppinen kesäkeittiö. Laitoimme takkaan tulet, paljon elävää tulta, poppilaatikko soitti musaa ja siellä vietettiin uuden vuoden 2021 bileet. Noh, heti klo:00.15 Rva. painui jo maate. Hyvä, että sinne asti jaksoi...




Mökki oli kauniin järven rannalla (en nyt muista taas nimeä) ja siellä oli kaksikin isoa joutsen pesuetta. Niitä oli hauska seurata. Uiskentelivat ihan siinä lähellä. Mut arvaa perkele, kun mun sielua riipi, kun alkoi se rakettien jyske. Joutsen parat meni tietysti ihan sekaisin ja kurjasti huutaen lentelivät ihan kauhuissaan pitkin poikin järven selkää. Kyllä oli kaameeta kuunneltavaa. Toivottavasti selvisivät hengissä. Olen kuullut, että juuri tästä uuden vuoden paukuttelusta johtuen lintuja voi kuolla sydän kohtaukseen. Mun teki niin pahaa. 


Tässä jo himamaisemii

No niin. Nyt on sit vuosi 2021. Lupaan sen saman kuin aina aikaisemminkin eli olla vaatimattomasti parempi ihminen. Aika heikolta näyttää tällä hetkellä, mutta onhan tässä koko vuosi aikaa. Tehdä niitä pikku viilauksia elämänsä onnettomiin tapoihin ja oppia elämään ihmisiks. Sitä kohti. Ja valoa kohti. Ja kaikkea hyvää sinulle armas lukija. Olkoon tämä vuosi hedelmällinen ja kukkea ja hellä ja hyvä ja kaikin puolin onnistunut. Adios! 

 

24.12.2020

Antaa tulla vaan

Ja niin laskeutui rauha Maininkitielle. Niin on kaikki valmiina, listat on saatu yliviivattua ja nyt pääsee nauttimaan. Aamulla syötiin puurot ja puuro oli erikoinen tänä vuonna. Olin taannoin laittanut pakastimeen voita jäähtymään, kun meni liian kuumaksi. En nyt muista mitä siitä olin tekemässä, jotain. Kekkasin, et sotkenkin tämän rasvan nyt joulupuuroon, oikeeta voita. Nam. Vähä niin kun gyrmeepuuro. Sit selvisi, et olinkin ollut tekemässä tod näk valkosipulivoita ja voissa oli jo valkosipulit laitettuna. En mää sitä jäätyneestä voista huomannut, mut joulupuuron maku oli aika tuju. Ei nyt huono, mut joo. Tekevälle sattuu. Otan glögiä päälle. 




Kyllä. Joulun valmistelut ottivat sen kaks päivää ja yhden illan, niin ja tietty vielä tää aattoaamu. Ihanaa, koti on siivottu. UK tamppas matot ja pestiin lattiatkin mattojen alta. Oli puhdas tuoksu. Paras kliimaksi emännälle on tietysti se, kun pääsee sisustaa ja stailaa. Ehkä lähti vähän lapasesta, mut suokoon se näin jouluna. Yks iso osa joulutunnelmaa on siisti ja nätti koti. Ainakin minulle. Jollekin se ei ole ja hyvä niin. Ilmassa tuoksuu kinkku ja tortut, ja ihan kuin noi havut toisi pikkasen oikuusipuu tuoksua. Ja hei, yks helvetin iso paketti on ilmestynyt kuusen alle (tai siis sivulle, ei mahu alle) ja siinä taitaa lukea Markulle. Voi ei apuaaaa!






Syödessä valkosipulijoulupuuroa katsottiin kirkon menoi ja julkastiin joulurauha. Oli harras fiilis. Ehdottelin UK:lle et laitettaisi töllö kiinni aatoks. Toki, uutiset täytyy hänen saada katsoa mut muutoin Rva. voisi laulaa kauneimmat joululaulut heela natten. UK saa lukea jouluevankeliumin (se tuli postissa kirkko ja kaupunki lehden mukana.) Kello kolome myö määmmä joulusaunaan. Sekin on perinne joka on hyvä olla. Vielä kun pääsis hankeen tekemään nakkena enkeleitä. Siitä ei joulun pidot enää paranis. Noh, tunkeudun hetkeks pakastimeen, ajaa saman asian. 






Rva. on tauotta touhunnut. Jalat huutaa hoosiannaa mutta mieli on virkeä ja jouluinen. Ai niin, se ruisleipä. Heleppo se on mutta ottaa aikansa. Ja ehkä vielä pientä hiomista, niin vot sie hyvä siitä tulee. UK kehui, et tulee ihan lapsuus ja mummola mieleen. Eli aitoa kamaa, sano. Sen verta on ollut hommaa, vilinää ja vilskettä, et nyt on kyllä lupa levätä. Ja hei, nauttii ihan hemmetisti. Kinkku meinas mennä ylikypsäks ja olin jo perumassa joulun. UK kysyy vakavana, et pitääkö se hankkia uusi kinkku. Paistomittarin kans teknisiä ongelmia ja sisälämpötila kohosi kasikymppiin (optimi 75.) Voe helevetin helevetti, en tykkää kuivasta ja mureasta kinkusta. Sen pittää olla kostea ja mehevä. Noh, otettiin illaks huikopalana kinkkuserviisi ja katso, herran enkelit oli ilmestyneet ja kinkku oli just hyvä. Joulu pelastettu ja maassa rauha. 






Mut muutoinhan mie olen ihan sekaisin (lue;glögipäissään.) Olin eilen laittanut muistutuksen kännykkään, että muistan ottaa ne helvetin ruisleivät uunista ajallaan. Näin kello ilmoittaa ajan täyttyneen ja hälärit hälyttää. Niin missä? En löydä koko kännykkää. Kuuluuko se makkarista, juu ei. UK jo kommentoi, että se soi eteisessä. Ääni voimistuu, mutta puhelinta ei näy missään. Missä vit... se oikein soi. Onko se tippunut tuolin väliin, alkaa jo mennä hermostuksen puolelle, kunnes tajuan, et se on mun kotipöksyjen taskussa. Tietenkin. Äly hoi elä jätä. 






Nyt meillä on torttukaffet. Lämmintä torttua ei mikään voita, just tulivat uunista. Pitää vaan varoa ettei polta kieltä. Se ois sit taas joulu pilalla. Illan serviisi menee niin, et ensin on se evankeliumi. Sit kalapöytä ja sit lämmin. Pitkällä kaavalla. Pikkasen vinhoa juu kuuluu asiaan. Sit meille tulee pukki, siinä meneekin tovi, koska lahjoja on niin hirveesti (koska minä kiltti.) Sit käydään jälkiruokain, juustojen ja herkkujen pariin. Tein muuten ite jäätelöä (taas se kehuu itteensä.) Nyt on makuna glögi, pipari ja tummasuklaa. On joko hyvä tai ihan perseestä. Riskejä kannattaa ottaa myös näin jouluna. Ehkä illalla käydään katselemassa, kun tontut ja pukit ovat sammuneet pusikoihin. Niin ja samalla sulaa kinkku. Jaksaa syödä sit huomennakin. Exä eli Ukkorähjä tulee dinnerille. 

Hei, hemmetin hyvää joulua teille kaikille. Olkaa kilttinä nyt ja aina! 

4.12.2020

Joulun sanomaa

No hupsista heippaa vaan kaikille! Täällä ollaan taas ja voisko sanoo, et ihan uusin niskoin. Ei oo kerenny postaa, kun on toi työ. Ai m sou sori. Nyt hyvä hetki, viikonloppu tulossa ja pikasiivous suoritettu. Jouluradio soi taustalla ja se on kyllä kiva. Ihania, ihania joulubiisejä tauotta. Pääsee joulutunnelmaan. Hei hoi, mie oon ihan joulu! Lahjat on lähes kaikki ostettu, hannatädinpikkuleipiä jo paistettu ja huomenna haetaan kuusi (tosin vain kellarista.) Ne kaikki joulukamat ja kuusi ovat kellarin perällä eli joutuu purkaa ensin koko kellarin. Tosi kiva. Onneks joulu on vaan kerran vuodessa.




Koti on jouluvaloissa


Tänä vuonna olen erityisen innostunut joulusta. Reissuun ei pääse, joten tänä vuonna se joulu laitetaan himaan. Ja miehän oon sitä mieltä, et sit ku laitetaan, niin sit laitetaan. Jos ei laiteta, niin ei laiteta ollenkaan. Tänä vuonna on joulu. Ja laitetaan. Tähän outoon tunnelmaan ja maailman vakavaan tilanteeseen tarvitaan vähän joulutaikaa. Jotain pikku hömpsötyksiä. Niin ihminen jaksaa paremmin, eikä elämä ole pelkkää ankeutta. Uutiset on pahasta, minua alkaa aina ahistaa niiden jälkeen. Pelkkää terrorismii, tautii, trumppihulluu, ilmastonmuutosta ja mitä vielä ...uhkaa. Koko ajan. 







Voitasko sopia, et jätettäisi jouluksi nää ikävät aiheet taustalle ja keskitytään siihen, mikä meillä on hyvin ja onnellisesti. Oltais hetki rauhas, kaikki omissa oloissa, turvallisesti. Tästä joulusta ei olosuhteellisesti tule maailman parasta ja onnellisinta joulua. Ei päästä perinteiden äärelle ja moni sellainen asia jää toteutumatta, mikä on aikaisemmin ollut itsestään selvyys. Niin kuin esimerkiksi joulukirkko. Oih, se on kyllä hirveä puute, kun ei pääse jouluaaton jumalanpalvelukseen. Kallion kirkosta tulee kuulemma striimattu (miten tää sana kirjoitetaan?) jumalanpalvelus. Oikkein hyvä, laitan kirkon himaan ja möllään ruudulta. Laulan ja itkun pirautan. Hallelujaa. 







Niska on kuntoutunut hyvin. Olen siitä erityisen iloinen. Kivut jäi sinne leikkauspöydälle ja sekös on ihmeellistä. Harrastan säännöllisesti kuntouttavaa liikuntaa. Aamulla pikku lenkki, uinti ja kuntosaliharjoite rannassa. Vähäkö kiva. Tänä aamuna pumppasin löystynyttä rintalihastani rantasalillani, niin ohi kiitävä lenkkeilijä (mies) sanoi: "Tsemppiä, tsemppiä!" Se tuntui hurjan hyvälle. Hetken. Sit aloin ihmettelee miks se noin sanoi. Sikskö, kun oon niin lihava vai siks, et mulla oli kaikesta pienimmät painot. Tää on kato niin suomalaista, ei voi ottaa kannustusta vastaan, vaan epäilee jotain heikkoutta itsessä. Tai siis ulkomuotoo. Punnerra, punnerra läskiluuseri. 







Mie oon leikitellyt ajatuksella, et mentäisi mökille jouluksi. Jos kelit olisi tämmöiset, niin siellä voisi hyvin olla. Järvi sula ja patterit täysille. Oishan se kiva. Takkatuli, oma ihana joulusauna, pimiää kuin perseessä, pääsis uimaan. Sais joulutunnelmaa. Mut jaksaako. Hyvä kysymys. Siivoo mökki, lämmitä mökki, ota esiin petivaatteet, roudaa kaikki joulukamat jne. jne. Taisi tulla laiskuus. Kyl me ollaan himas ja laitetaan tänne kystä ja kyllä. Tää onkin UK:n kans ensimmäinen yhteinen laitettu kotijoulu. Oi kuin romanttista. Sitäkin ja r a u h a l l i s t a. En mie muuta. Ehkä jokunen lahjapaketti... 



16.11.2020

Persamputaatio

Jösses, kun tää aika rientää. Saikun viimeinen viikkoa käynnistyi, niin on neljä viikkoa hurahtanut ettei kissa kerennyt sanoa. Kohta palataan taas arkeen. En mää nyt väitä, ettenkö tottuisi tähän joutenoloon. Oloon ja oloon, enhän mie jouten ole, tärkeä ihminen. Se on vaan niin hassua, et on yksikin sovittu asia tahi tehtävä päivälle, niin se on sit siinä. Duunis käydessä täytyy hoitaa sun seittemänkymmentä asiaa ja tost vaan, suit sait. Molempi parempi. Sen kyllä huomaa, että elämän kierrokset hiljenee, kun on pakko levätä. Hyvää on tehnyt ja nyt on jumalaut virtaa vaikka muille jakaa. Toisaalta on ihanaa, kun on duuni mihin palata ja voi sanoa, et tykkää työstään. Onnellises asemassa on hän. Ja hei, kiitollinen. 




Viime viikolla Rva:n piti taas päästä leikkii turistii. UK ei olisi millään töiltään kerennyt, mutta taipui Rva:n nöyrään pyyntöön. Laitettiin turistivaihdetta ykkösellä silmään ja suunnattiin Hämeenlinnaan. Sehän on ihan tuossa kulumilla. Katselin kaupunkia sillä silmällä, voisiko siellä asustaa vakituiseen. Meitähän ei täällä kalliissa, kiireellisessä ja muutoinkin ressaavassa pääkaupungissa mikään pidättele. Siis sitten, kun ollaan vapaaherroja. Just sopivan sympaattinen, mutta toimivan kokoinen ja oloinen kaupunki. Huu nous. Käytiin tietty Hämeen linnassa, olisi käyty myös vankilassa mutta sulki. Hämeenlinnan taidemuseossa oli se Ite näyttely, joka oli oikein hauska. Käytiin ulkoruokinnassa ja jälkiruokasumpilla, ihan oikeassa, vanhanajan kahvilassa. Kiva reissu ja piristi ihan simona. 


Hämeenlinna



Viikonloppuna ei tehty mitään ihmeellistä. Laitoin taas gyrmeetä pe-iltana. Austraalian Masterchef (monesko sadas kausi jo) on virvoittanut Rva:n vähän paremman pöperön laittoa. On kiva kokkailla ajatuksella ja käyttää siihen vähän enemmän paukkuja. Ja tällä kertaa en sammunut kesken aterian, hih. Jaksoin kunnialla loppuun asti. Oli kyllä täyteläinen illallinen. Ihan ite kehun ja laitanpa tähän mitä sieltä kyökistä nousi. Alkuun oli rapusalaatti silleen somasti käärittynä sydänsalattiin. Makuina itä, chilii, kalakastiketta, carrii jne. jne. Pääruokana kaprisparmesan kuorutettu uunilohi, maaartisokkapyre, paistetut sienet ja lehtikaalisipsit. Jälkkäriä väsäsinkin sit pieteetillä. Tein omenagranittaa, karamellisoidut omenat/hasselpähkinät, espressominttusuklaajäätelö (tein muuten eka kertaa ite,) tuile ja espresso, limoncello. Juu, kyl olt tuas kiel perseessä ja oli kiva kallistua köllölleen. Olen muuten kirjoittanut joulupukille, josko hän toisi Rva:lle jäätelökoneen. Toki, onnistui jäätelö hyvin ilman konettakin, mutta aikansa se ottaa. Koneella voi huitasta tosta vaan. 






Eilen aloitettiin möllää uusinta jaksoa Crownista. Se vei niin mukanaan, et katsottiin useampi jakso putkeen. Se on hyvä ja varsinkin nyt, kun on Dianasta juttuu ja ne ajat muistaa hyvin. Miehän olen luonteeltani Royalisti, lähes kuninkaalinen itsekin. Jos nyt ei ihan, niin ainakin siniverinen. Mie katon kaikki mikä liittyy rinsessoihin, kuningattariin ja kuninkaisiin. Siinä vasta kieroo porukkaa ja ah, niin ihanii. Ja historia kiinnostaa kovin, sikskin möllään ja tykkään. 






Mulla on sellainen ihana haudutuspata. Oonko siitä jo täällä maininnut, en muista. Sain se ystävältä joululahjaksi. On Litukasta ostettu. Se on sikahyvä. Su-aamupäivä lähdettiin ulkoilee ja riisipuuron voi jättää pataan hautumaan ihan yksiksein, eikä tartte peljätä, että palaa pohjaan. Mä rakastan riisipuuroo mut sen keittäminen tavan kattilassa on rasittavaa. Toi haudutuspata on muutoinkin hirveen näppärä. Nyt syksyllä laiteltiin ystävän kans kaikenlaista lihaa ja muuta herkkua pataan. La-aamusta päälle ja illaksi oli mitä mehevin ja maukkain ateria valmis. Suosittelen vahvasti. Kokoja on erilaisia ja kandee melkein suoraan ottaa se isoin (oliko nyt 6 litranen.) Mulla himas 2 litranen ja siinä kyllä puuron keittää. Vastaavanlaista löyty varmasti vaikka mistä, mut Litukka edukas. Siis haudutuspata.  Siis oikea nimi padalle onkin haudutuskattila. Tsekkaa linkki, niin siitä näet paremmin, jos kiinnostuit. 



Haudutuspata


Kävin perjataina hierojalla. Hää oli sellainen Triggerpistehieroja. Hyvin, hyvin varovasti lähestyimme ruhoani ja toistaiseksi niska jätettiin vielä koskematta. Mut ah, kun teki hyvää. Mulla näitä triggereitä riittää ja odotan, että päästään ton niskan kimppuun. Olenkin nyt päättänyt, että alan säännöllisesti hoidattaa itseä. Olen sitä toki tehnyt, mutta vähän vaihtelevasti. Nyt olen varannut jo 3 aikaa hierojalle ja heti kun tää roppa antaa periksi, otan sen saatana venyttelyn ja jumpan päivittäiseen ohjelmaan. Juu, kyllä sitäkin olen tehnyt, mutta siinäkin voisi olla säännöllisempi. Mä synnyn uudelleen. Aatella, uus niska, uus venytys, uus trigger, uusi minä. Kestämättömän hyvä ihminen, lähes sietämätön.
 



Ulkona sataa. On harmaata. UK kysyi juuri syönkö munakasta. Sanoin syöväni ja toivon, että laittaa joukkoon ihanaa savujuustoa. Sit lähden lenkille ja uimaan. Keuhkot huutaa happee. On muuten eri kiva lenkeillä, kun ei vedä röökii. Äh, mä jaksan tästä jauhaa teille. No on kiva joo. Mut kukaan jaksa. Olen siis toistaiseksi tupakoimaton henkilö. Mut olen kyllä niin rakastunut tähän mun aamupäivän lenkkiin. Mähän menen siellä kallioilla ja metsässä osan matkaa. Ja se on just se juttu ja tietty toi meri. Olen tullut riipuvaiseksi tästä. Addikti siirtää vain kohdetta. Ei rööki vaan lenkki ( lue ruoka mussun mussun läski.) 



Nyt lautaset kolahtelee köykissä, menen munakkaalle. Kauheeta, kun mun perse on puutunut, sattuu. Vasta nyt huomasin, et mun peffan alla ei ollutkaan sitä tyynyä, mitä tässä joudun aina pitämään. Mulla on niin luiseva pehva, että on pakko käyttää pehmusteita. Nyt ei veri kierrä, tulee kuolio ja perse pitää amputoida. Hah, hah haa. Persamputaatio. Rili nais. 




Kuvat on meittin huudeilta, yks kaunis harmaa sumuinen päivä. Niin ja Hämeenlinnasta ja haudutuskattilasta piti kuva teille laittaa.

4.4.2020

Sielunmaisemii

Korona ei ole enää poikkeustila, se on osa meidän arkea. Kauheest paljon mietin, et jos paluuta entiseen ei enää ole. Entä jos tää jää näin. Nurkan takana vaanii viirus, sitä pitää oppia väistelee. Hyi olkoon, ihan kammoksuttaa moinen ajatus.



Arkea joo. Päiviin on tullut omat rytmit ja rutiinit. Nukun pitkään tai siis herään kyllä mut meen uudelleen makkoomaan. Toinen tuleminen joskus kymppi tahi puolpäivä. Katos, ei oo kiire mihinkään. Sit lenkki ja uinti raikkaassa ulkoilmassa. Ei oo kiire mihinkään. Sit alkaa siivous. Herra mun varjele, kuin rätti onkaan tällä viikolla heilunut. Olen siivonnut kaapit ja joka helevetin nurkan nyysinyt. Vielä on olohuone ja parveke. Pitää säästellä, että riittää tekemistä. Mitä sit, kun nurkat loppuu. Ahistus puristus. Mut hei, ei oo kiire mihinkään.

Ei lähetty möksälle koska lumisade ja talvi. Kerkeehän tuonne, ei oo kiire mihinkään. UK osti narssissin Rouvalle. Laitoin arjesta juhlaa ja otettiin vähä hapanta. Ihan niin, että nousi nutturaan. Tein meille väkevät ginitonikit. Meni jossain vaiheessa rinksut sekaisin ja taisin hörpätä molemmat. Siitä humala, en mie muuten. Mut oli kiva vähän relaa ja unohtaa hetkeks elämä. Ei tää voi olla koko aikaista ankeutta, eihän sitä saatana kukaan jaksa. Otan mut en aja.



Yrittäkääpä saada yhteyttä hoitohenkilökuntaan. Ihan ei onnistu. Soitot ei toimi, chatti ei toimi, ja viestit kaikuu kuuroille käytäville. Eikä siinä mitä, ymmärrän toki, kiirettä heillä piisaa. Ihan en nyt mielellään menisi arvauskeskuksiin ja olenkin yrittänyt saada puhelinreseptiä koska vamma, että vika. Antibibioottia olisin vain vailla. Sain kun sainkin yhteyden ja lääkäri lupasi eilen soittaa. Koko päivän kannoin kapulaa mukana, eikä soita. Sitä minä vaan, et jos ois joku ihan vakavakin vaikka sytänkohtaus, niin entäs sitten. Tänne kuolis ja mätänis. Ehkä nyt vähän liioittelen, kai se hätänumero toimii. Mut ihan ei siihen viitsi soittaa ja kertoa, että kivekseen ottaa ja sattuu. Niin kun sattuu. Vanha vamma, lisä sellaisen tulehdus. Liekkö vanhan ukon vaivoi. Huu nous. Antaa olla, ehkä en siihen kuole.



Onks teille käynyt niin, että alkaa turtua tautiin. Ei jaksa enää sitä infoo. Pelottaakin. Pupu panee pään pensaaseen ja katso, tautia ei ole. Hirvittää nuo maailman lukemat, eikä taho ajatella. Ja tarviiko. Huolettaa huominen ja miten tästä selvitään. Mut onneks on siivoaminen, se auttaa ja tyhjentää mielen. Pitäskö panna pystyyn putipuhtaaks putiikki. Omat nurkat loppuu, niin menen muualle. Saisin vaikka toimeentulon. Jotain olisi keksittävä, muutoin hukka perii tai halla panee.



Puduaarini ikkunan takana paistaa aurinko. Se alkaa jo lämmittää otsalohkoa. Kaihtimet ovat viellä kiinni, mutta keltaisen kirkas valo paistaa jo. Tuleeko kaunis päivä. Nostetaan kytkintä ja painutaan möksälle. Vaikka sitäkään ei saisi. En nyt ihan allekirjoita meidän kohdalla. Käydään tässä kaupassa ja ajetaan suoraan möksälle. Missään ei kettään. Jos sairaus tahi kohtaus iskee, niin nämä palvelut lähes yhtä lähellä kuin siellä. Me emme rasita paikallista palveluu. Enkä nyt ihan ala sen kirveksen kans humalaspäissäni heilua. Joku taju ja roti se täytyy siinäkin olla. Rauhassa ottaa ja nauttii hän.



Mä oon paskahousuluuseri. Olen ratkennut röökäämään. Voihan vidhu. Ensin ajattelin, että en kerro kellekkään. Poltan salaa nurkan takana. Oliko se korona vai mikä, mut hermot meni ja oli pakko saada. Kas, kas, kaiken voi laittaa koronan piikkiin. Tyhmä minä. Mutta. Tätäkään en kerro kellekkään, ensi viikolla huitasen laastarit huiviin ja yritän taas. Olin ja olen jotenkin ihastunut tupakoimattomaan minään. Nyt ymmärrän, se tuntui hyvälle. Sitä kohti tai hautaan mennään.

UK kuorsaa vielä. Silleen antaumuksella. Välillä hiljenee ja sit vetäsee niin, et kattolamput kolahtelee. Pitäskö käydä potkii ylös, nyt lähetään menee. Ylös, ylös täällä ei laiskoja ruokita. Se eilinen ginitonikki tuntuu nutturassa ja siks ei saa Rva. lepoo. Aina kun mulla on hönttönen, niin en saa nukuttua. Hermostohommii, hermostohommii. Lähetään menee.



Laitan muutaman maisemakuvan. Sellaista sielunmaisemaa mulle. Osaatteko arvat mikä kuva ei kuulu joukkoon? No mut joo, näillä mennään. Marketta Liljeqvist, tuo Söderkullan seksipommi ja hänen salainen puutarhurinsa laittaa koronaterkkuloit kaikille. Pysykää pinnalla!