Salattu sienimieli

Mikä eufoorinen kirpeys! Kaulaliina kaulallain ( onks toi taas oikee sana?) kaulallain leiloilai.... Siis joo, istun aamumokalla ja järvi on kadonnut! En näe sitä, onko maailmankaikkeus muuttunut ja heivannut meidät keskelle aarniometsää? En tahdo uskoa niin, kyllä tämä on paksua maitomaista sumua joka on ympäröinyt mökkimme. Villi tunne, olen pumpulissa. Pehmeetä...

Eilen oli niin touhun täytteinen päivä, että en edes koneelle kerennyt. Iski aamusta jo niin hirveä metsän himo, että en malttanut jäädä tähän törisee. Rakkaat lukijat, olen pahoillani päivittämättömyydestäni. Sienimetsä oli eilen antoisa ja muutenkin taas niin terapeuttinen ja kaunis. Hissun kissun vaelsimme, noukimme Jumalan jälkiruokaa ihmiselle ( sieniä) ja nautimme kauniista säästä. Taas kerran sain tuta metsän ihmeellisen voiman. Ihmisen aivokemiallinen koostumus löytää tasapainon ja energiat kanavoituvat oikeille radoilleen. Olen häpi, olen kiitos, olen tyydytetty. Vasut täytettiin kuivattavasta herkusta, tänään vuorossa suolattava ainesosanen. Höperösti haperoita pannaan suolan kanssa purkkiin ja nautitaan nälkään kylminä ja ankarina talvipäivinä. Ihmeellinen on luonnon anti, eikä maksa mittään. Menkää köyhät sienimetsään! ( Hups, taisi olla asiaton kommentti...)

Katso, vastaranta aukenee kuin sadussa. Sumuverho hälvenee pikkuhiljaa ja puiden, kallioiden ääriviivat näyttäytyvät. Ihan kuin joku aukaisisi esiripun. Näytös alkaa. Onko yläkerta nukkunut pommiin ja nyt vasta verhoja raottelee? Ettei olisi Jesse ollut joraamassa? Kiva kuvaa ja näytöstä. Olen taas niin luontokeskeisellä tuulella... Oih!

Torstai-iltana tuli Teemalla erittäin mielenkiintoinen dokumentti Mielen salattu voima. Tässä ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin ihmisen omaa uskoa tai ajatuksen parantavaa voimaa. Täytyy myöntää, että Martta katsoi ohjelmaa erittäinkin keskittyneesti. Ei voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka voimakas ihmisen mieli voikaan olla. Vakavasti sairaat ihmiset saa kiinni elämästä muutamalla omaa ajatusmaailmaansa ja lumelääkettä saaneet ihmiset parantuvat. Ihmeellinen on ihmisen mieli ja tajunta. Tässä kasvamisen ja kypsymisen vahvassa tunnemylläkässä olen itse miettinyt juuri ko. olevia ajatuksia. Martalla on paha tapa ruokkia omia huonoja ajatusmallejaan. Siitä on yksikertaisesti päästävä irti. Dokkarissa puhuttiin paljon myös meditoinnin merkityksestä. Meissä on niin helvetin paljon voimavaraa mikä jää käyttämättä, kun mennään tätä elämää oravanpyörässä tukkaputkella ja perse veressä. Martta sanoo nyt S T O P! Tämä ohjelma olisi jokaisen hyvä katsoa, toi linkki suoraan ohjelmaan (jos haluat katsoa. ) Käy ainakin kurkkaamassa mitä ohjelmasta kerrotaan. Vaikuttavaa, hyvin vaikuttavaa. Sain taas vahvistuksen siihen, mitä kohti olen menossa.

Eilen nautittiin sieniä monessa muodossa. On aina mahtavaa saada laittaa perheelle illallista tuoreesta ( itse poimitusta) ainesosasista. Keittö oli kokeileva, kaikki ei mennyt ihan niin kuin strömsöössä.  Kehittelin sienikeiton kaveriksi  täytetyn savojinkaalikääryleen. Paistoin täytteeksi purjopekonitattia. Kietaisin esikiehautettuun kaalinlehteen täytteen ja lykkäsin uuniin. Ajattelin savojinkaalin olevan "kevyempi" eikä se tarvitseisi paljon kypsytystä. Toisin kävi, täyte herkkua mutta kaali sitkeää ja hankalasti syötävää. Onneksi ei ollut "arvo" vieraita. Kyllä me kääryleet syötiin, mutta Marttaa harmitti. Aina ei voi onnistua ja olla täydellinen. Mutta tässä illan meny.

Alkuruoka
- Neljän sienen keitto ( tatti, kantsu, torkkari ja suppis)
- Sitkeä sieniyllätys

Pääruoka
- Sienijauheliha täytteiset paprikat salattipedillä

Niin luomua

Martaaa, kosketa meitä!

Sitkeää, saatana!

Neljän sienen onnellisuus

Sydän rakastaa.

Aamuhetkeni on menetetty. Mökki heräsi ja näitä pöpperöisiä tulla tupsahtaa tähän terassille. Käyn siis seurustelemaan livenä. Ihanaa, tänään on vasta lauantai! Nyt on hyvä päivä meditoida itsensä taivaisiin. Hui, en nyt tarkoita enkeliksi. Kohotan vain mieleni Jumalalliseksi. Voikaa sulosti!