Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syksy. Näytä kaikki tekstit

27.1.2022

JOTTEI MENE IHAN KEHUMISEKS

Odottelen tässä, että ilmastointikanavien remppareiskat tulee. Ärsyttävää, kun ei tiedä, milloin hyö tunkeevat sisälle. Ei uskalla mennä aamukakalle, kuitenkin tulevat just, kun oot riittisellä hetkellä ponnistamassa. Ja pikkasen pitää olla ihmisen näköinen ja tuulettaa yön pierut veke. Tulisivat jo, että pääsis relaa. Pahintahan on se, että eivät tule tänään ollenkaan. Päivystän ja panttaan koko päivän ja sama rumba huomenna. Että mua riipoo. 

Hei, pitkästä aikaa. Ja heti aloitin noilla paskajutuilla. Mikkään ei siis oo muuttunut. Yhtä samaa paskaa heela tiiden. Tossa oli pakko palata menneisyyteen ja edellinen postaus onkin melkein just jetsulleen vuosi sitten. Hmmm, pitäskö tehdä jonkun sortin vuosikatsaus. Juu. Mä tiedän, että vakkarilukijat ovat olleet pettyneitä, huolissaan ja ihmeissään, et minne helevettiin se hävis. Kuoliko se viimein. Vai mikä sitä riivaa. Noh, täällä ollaan hengissä, en tiedä kuin vahvasti mut elossa siis. En mää koko vuotta ala läpi käymään ja siks toiseks, ei siinä ole paljon käymistä. Tsot, tsot, eipäs nyt olla taas niin negatiivisia. Mennyttä kun kahteloo, niin kyllähän siellä muutama mukava hailaittikin löytyy.


Uuden möksän ihana sauna

Uusi mökki on aarre

Tässä näkymä järveltä


Yks isoin muutos oli varmasti se, kun vanhan mökin vuokrasopimus sanottiin yllättäin irti. Se olt ihan hirvittävä pettymys, lähes kuolo. Iski paniikki, tuli itku ja hammasten kiristys. Se oli helmikuinen pyhäaamu, kun s-postiin kilahti irtisanominen. Alkujärkytyksestä selvittyäni, pistin toimeks ja maanantaina meillä oli jo uusi mahdollinen mökki tiedossa. Se on kuulkaa tämä somen ihmeellinen maailma, mikä pelastaa kadotuksessa olevat. Uusi mökki on Joutsassa ja jos voisi sanoa, että se on onni onnettomuudessa. Paikka on hurmaava, ihana vuokranantaja ja on tilaa temmeltää. Yksi siisoni takana ja voin sanoa, että sydämeni on siellä. Paikka on myös talviasuttava ja tässäpä juuri suunnitellaan mökkikauden aloittamista. Sitä saa ihmetellä, että joskus aina elämässä onnistaa ja kyllä kiitokset ovat lähteneet kaikkien universumien jumalille ja jumalattomille. Aim sou häpi. 


Saatiin himaan uudet ikkunat ja tehtiin vähän stailausta muutenkin

Uutta tekstiilii ja valoja


Ettei nyt ihan kehumiseksi mene, niin onhan tää vuosi ollut haastava. Tää koronapaska alkaa toden teolla käydä hermoille ja kysyy jo mielenterveyttä. No joo, olen pysynyt terveenä tai mistä ton tietää, onko jo sairastettukin. Syksyllä oli kuus viikkoa kestävä helvetinmoinen keuhkotauti, koronatesti nega mut ei ne näytä aina paikkaansa pitävän. Voi olla et oli tai voi olla olematta. Eniten tämä rassaa taloudellisella puolella. Asiakkaat ovat hävinneet kuin pieru saharaan. Ei oo töitä. Ja se masentaa pahemman kerran. Se sairastuttaa. Ja se on yksi syy siihen, miks en ole postannut, en ole valokuvannut, enkä ole mitään. Olen tyhjää täys, ja mieli musta. Jos ei ole korona, on mielialalorona. Ymmärrän, en ole yksin ja ainut. Saa nähä, jos tää ei tästään muutu, pitänee laittaa pillit pussiin ja alkaa postiljooniksi. Näin on kuulkaa näppylät. Voihan vitun perse, en paremmin sano. Anteeks. Ei sillä, että postiljoonin ammatissa olisi mitään vikaa. Päinvastoin. 


Rooman uupunut

Tätä päivää ja mennyttä Roomassa

Rakkautta Roomassa


Yks hailaitti oli varmaan lokakuinen Rooman matka. UK täytti kesällä kuuskytvee ja ostin lahjaks lentoliput. Huh, helevetti, kun olikin ihana hiukkasen normalisoitua ja päästä matkaan. UK on asunut Roomassa vuonna anno ja domini eli mulla oli henk.koht. matkaopas (niin kuin aina matkoilla.) Saatiin paljon, nähtiin paljon, koettiin paljon ja syötiin paljon. Ettei nyt ihan mene taas kehumiseks, niin Rva. sairasti tapansa mukaan. Ne on niitä hermostohommii. Katoppahan, kun tää menee isoille mestoille, mis on metelii, mis on liikaa ihmisii, mis on liikaa vähän kaikkee. Mie oon niin pikku sieluinen ihminen ettei sinne paljoo mahu. Ja jos menee yli, niin sit se menee ja alkaa hermosto niin sanotusti vittuilee. Tähän ikään eläneenä, alan nyt pikkuhiljaa ymmärtää omaa itseäni ja seuraava matka onkin sit jonnekin metikköön, missä ei ole ketään, eikä mitään. Mut joo, Rooma oli fantastico ja kyl myö tykättiin. 


Himan rantamaisemii avantouinnilta 


Jottei nyt mene ihan kehumiseks, niin kerrotaanko kotvanen terveydestä. Ah, mulle niin rakas aihepiiri ja olennainen osa minuutta. Reilu vuosi sitten operoitiin tää niskapaska. Helpotusta on tullut sikäli, että se jatkuva niskakipu on väistynyt. Mutta ikään kuin muistuttaakseen, saan muutamia kertoja viikossa helvetinmoisia niskakramppeja. Viiltää niin vitusti, että pistää ähkäsee. Kestää hetken ja sit menee ohi. Käsiä repii ja ne puutuu, mut kyllä ne toimii. Jokunen postaus sitten kerroin, että nuo viisaat kansankynttilät eli tohtorit epäili, josko oireyhtymäni voisivat viitata polyneuropatiaan. Kävin hermoratakuvauksissa ja noup, ei oo sitä. Tietty, se oli hyvä asia mutta niin vaan nämä oudot ja ihmeelliset oireet jatkuvat. Jalat huutaa hoosiannaa, joku tuikkii neuloilla ja kävely on välillä hankalaa. Mut hui hai, näillä mennään. Eikö joku viisas ole sanonut, et se päivä, milloin ei koske mihinkään, siitä tietää olevansa ded. 


Voiko tätä olla rakastamatta


Syksy 2021. Mie rakastan syksyy. Sen tuoksuu, sen kosteutta, sen viileyttä, sen värejä, sen sun tattiloita. Sienisyksy oli antoisa, enkä voi sitä ohittaa. Meillä uudet sienimettät ja katso, tattijumala oli yltäkylläinen ja on ihan pakko muistaa, että se oli todellista hailaittia. Niin kuin nautinkin, niin täytyy tässäkin kohtaa myöntää, että syssy jäi jotenkin laimeeks. Niin kuin tää elämä tällä hetkellä on LAIMEETA. Okkei, on helppo syyttää tätä koronaa vai voisko se olla, että näin ehtoopuolella alkaa jo nää värit himmenee. Vai voisko tässä olla kyseessä sellainen siirtymävaihe? Ikuisesta nuoruudesta on nöyrryttävä ja alettava ajattelemaan olevansa iän rajoittama. Pojat ei enää perään vilkuile ja pöksyissä tarvitaan kohta tenat. Juu, eikä siinä mitä, mutta pitää olla itselle armollinen ja hyväksyä tämä kaikki. Ei jaksa, ei viitsi, ei taho ei pysty. Voihan kökkö ja plöräykset päälle. 


Käytiin hiihtää Kuhmossa eiks ole nättii

Hotelli Kalevala iltahämys ja lumes

Kommee pytinki


Loppuvuoteen mennään. Kiitollisena siitä, että selvittiin saatana hengissä siitäkin vuodesta. Loppuun palaneena ja täysin haluttomana päätin, että jouluna mennään valmiille. Ajatus siitä, että olisi pitänyt tipetipetappaa ja valmistella jotain jouluseimee, nou thänks ja nou wei. UK:lla kun on noita suhteita sinne tänne, niin hän meille joulupaikan järjesti. Tosin hiljaa mielessäni olin ensalkuun, et mikähän mesta tää oikein on. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, joten avoimin mielin suuntasimme kohti Kuhmoa ja siellä Hotelli Kalevalaan. Se olikin erittäin positiivinen yllätys ja saimme huomata, että olimme sviitin verran viiaipii. Voi että, Rva. tykkäs. Pääsi valmiille, pääsi joulukirkkoon, pääsi savusaunaan, pääsi jagutsiin, pääsi kalevalaiselle jäsenkorjaajalle ja pääsi herkulliselle joulupöydälle. Paikka sinänsä oikein hurmaava, järven jään rannalla, mettän siimeksessä. Ei paljon porukkaa ja vot, Rva:n hermo lepäs. Ja sielu. Ens keväänä mennään sinne karhusafarille. Vahva suositus, jos haluatte rauhaa ja luontoa. 

No niin, nyt ne kanavien rassajat kävi. Kaks nuorta ja kommeeta. Eikä pienintäkään mielenkiintoa Rva:a kohtaan. Taaskaan. Vaik niin olin laittanut parhaan kesämekkoni ylle. Juuri sen, missä oikea olkapää jättää seksikkäästi hitusen auki. Tää on tätä. Mut nyt on ilmastointi rassattu ja maassa rauha. Pääsee pöntölle. Vai menikö se jo ohi. Jos ei käy kellollaan, niin se saattaa olla myöhästä ja toivoa sopii, et huomenna irtoo ja onnistuu. 

Tämmönen vuosi siis takana. Vaik tää on ollut enempi vähempi yhtä shaisee, niin jaksan kuitenkin uskoa, luottaa ja toivoa, et tää vuosi olisi parempi. Ja näin kun tämän tänne mustaksi valkoiselle saattaa, niin voi huomata, et on sitä kuitenkin aina jotain kivaa elämässä. Ja hei, olipas hitsin kiva terapoida tänne. En uskalla luvat mitään, et heräänkö tästä vielä henkiin. Mut valoa kohti mennään ja aamen. Kiitos jos jaksoit. 

27.10.2019

Hämärän hyssyä ja romantiikkoo

Sataa vettä ja on harmaata. Just sellainen säälittävä syksykeli mut minusta ihana. Mettään tekis mieli, mutta kunnollisten sadevaatteiden puute estää sen. En nyt ihan niin rakasta, että ehdoin tahdoin menen tuonne kastumaan. Uimassa vois käydä, siinä ei kastu, buahahaa. Voi ottaa sontsan.

Kellot veivattiin taas takaspäin. Se on aina onnellinen tunne, kun saa yhden tunnin lisää. Arvatkaa, kuinka hienosti käytin sen. On se kuitenkin aika arvokasta, yks tunti lisää elämää. Mää otin ja nukuin. Se on parasta nykyään. Huh, olenkin ollut aika poikki. Jopa niin, että meen koisii jo ysiltä. Ei vanha jaksa enää. On ollut kaikkee ja pitkää päivää duunis. Hyvä.



On tullut messuiltua, talkoiltua, käyty kursseilla, laitettu mökki talviteloille ja haikeana taas yks kesä taputeltu. Mut nyt rauhoittuu. Syksy on sen aikaa. Oih, ihana tunne, kun tälle viikonlopulle ei ollut mitään ohjelmoitua. Saa vaan olla. Kesän jälkeen himaviikonloput ovat tervetulleita. Saa tehä viikkosiivousta huolella ja muutoinkin kadota hämärän hyssyyn. Ei se syksy oo ankee, jos sä tahdot niin. Okei, kyllä se valon puute jossain vaiheessa alkaa meikäläisenkin hermojuuria kiristää, mut otetaan se nautinnon kannalta.



Arvatkaa mitä tein eilen? Ette ikinä arvaa!
Otin ja kosin UK:ta saunan löylyissä. Hah, eikö ollut yltiöromanttista. UK tipahti lauteilta ja poltti perseensä kiukaaseen. No ei aivan, mut kyllä taisi mennä löylyt väärään kurkkuun. Mun mielestä hää vastas myöntyvästi vaikka ei ihan suoranaisesti sanonut tahdon. Ehkä se johtuu siitä, että en alkanut huonoilla polvillani lauteilla polvilleni könyämään. En olisi ilman apujoukkoja ylös päässyt ja sinne olisin jäänyt kuumaan löylyyn nääntymään. UK oli niin shokissa ettei se kuitenkaan olisi tajunnut, et morsmaikku jäi lauteille makaamaan.



No miks näin nyt? Ollaan jo sitä ikäpolvea, että sitä lähtöä väljemille laitumille sietää odotella. Se voi tapahtua tänään, huomenna tai vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Mut viisas kosii ja turvaa näin taloudellisen tasapainon. Mikään ei olisi kurjempaa, kuin alkaa tapella omaisuudesta ventovieraiden ihmisten kanssa. Ihan se on molemmille osapuolille sama. Hällä on hänen suku ja mulla mun. Näin on selkeempi ja tavallaan turvallisempi. Mitä ollaan yhes hankittu, se kuuluu meille ja sit aikanaan toiselle. Ei oo siinä välikäsillä osaa eikä arpaa. Näin on hyvä. Juu, tietenkin voihan sitä aina kosia rakkauvenkin tähen, enkä nyt väitä etteikö niin olisi. Minusta se on rakkautta, jos saa toisen rengastettua itselle hamaan loppuun asti. Homoliitoista noin vaan mennä eroilemaan. Olisihan se synti ja häppee. Ensin on saatu oikeudet ja sit liittoja mennään purkailemaan. Rakkautta on se, että tahtoo elää toisen rinnalla loppuun asti. Piste.



Ei me mitään bileitä pidetä. Ois se kiva, en minä sillä, mut maksavat liian isoja summia. Ihan intiimisti ja jotain spessua. Sormuksen Rouva haluaa. Sellaisen valkokultaisen missä on daimontti. Ehkä ostan jonkun kivan retongin, helemat hulumuten maistraattiin vaan. Todistaja siinä varmaan tarvitaan, joskaan en ymmärrä miks. Siinä on todistajaa ihan tarpeeks, jos joku mut huolii. Nyt vaan täytyy tehdä käytännön järjestelyt ja alkaa toimia ennen kuin UK peruu. Ja ehkä tulee vielä tarkentaa, et hää ihan varmasti ymmärti mitä se tarkoittaa, jos Rva:aan loppuelämäks sitoutuu.



Joulu tulla jollottaa ja meillä on vielä Espanjan matkat varaamatta. Ollaan vähän kahen vaiheilla. Lähteäkkö vai jäädä. On silleen myös talouspoliittinen kysymys. Järki sanoo elä lähe, sydän sanoo lähe vaan. Monta kertaa toi sydämen viesti on se mitä kannattaa kuunnella. Järkevä voi olla sit vaikka  silloin, kun päättää ottaako sisäfilettä vai ottaako sikanautajauhelihaa. Sovitaaks niin ja ei ku menoks. Nauttikaa sateesta, nauttikaa harmaasta. Villasukat jalkaan, kynttilät tulille. Tehkää siitä taidetta!

28.9.2019

Syksyn Sävelet

Kävin jo sienimettäs. Kävin eilenkin sienimettäs. Siellä on niin ihanaa. Lähentelee täydellisyyttä. Halailin puita ja haahuilin. Poimin sienen sieltä toisen täältä. Hengittelin syvään ja rauhallisesti. Venyttelin vanhaa ruhoani. Rakastin. Ai että, mie nautin olla syksyisessä metsässä! Keli on kirpeä, ilma täynnä happee ja se rauha. Metsä tekee niin hyvää ihmiselle. Eilen kävin hakee soosisienet ja tänään sain keitto sekä piirakka. Eiks se oo aika veikeetä, kun voit vain mennä mettään hakemaan ruokas. On se.

Tälle näyttää aamu


Kyllä syksy on jo ihan selvästi. Mut on ollut kivat kelit, lähes hurmaavat. Tultiin eilen (möksäl, tietty) ja tänään jo nostetaan kytkintä. UK:lla on duunireissu Su ja mie lähen saattelee armaksen. Laitetaan taas pikkasen paikkoja talviteloille ja ajattelin tuossa kohta saunan lämmäyttää. La aamupäivästä, aika kieroo. Mut tekee vietävästi mieli. Miks ei. On hyvä poiketa tutuista kaavoista. Ja kuka se sanoo, et aina pitäisi illasta kylypee. Tää on aamusauna. Olen anargisti.

Pidin tuossa lounastauon. Söin eilisen gyrmee tähteitä. Tein mehevät jauhelihapihvit (sitä parasta blaatua jauhelihaa ja pilkoin taikinaan pekonia, valkosipulia, chiliä ja kuivattua suppista.) Lisänä kasvishöystöö ja suppissoosi. Kyllä maistui tähteenäkin. Nyt jaksaa tehä pihahommii ja kylypee.

Söpöläiset


Hitsi, kun mie oon jotensakin onnellinen ja hyvällä tuulella. Ei pitäisi mainita, kohta kuitenkin vituttaa ja ahistaa. En tiiä onko se tää syksy, koska se on parasta. Mie oon vaan niin syksyimmeinen. Toki, kulunut viikko oli duunis jette kiva ja ens viikolla lähetään sinne Lissaboniin. Minua hiukka jännittää, kun joudun yksin lentää. UK lähtee jo Su Espanjaan ja mie lennän Boniin ja rehvataan sit siellä. Niin jos pääsen sinne, se voi olla, että löydän itteni Afrikasta. Kato, hermoressiperse taas ressaa, et lähteekö kone, tippuuko se, löydänkö oikeen portin, osaanko tsekata itteni sisään ja etten vaan myöhästy. Kone lähtee jo 5.35 eli Rva. on kentällä jo kolomelta. Ei kande nukkuu siis. Olen Bonissa jo 9.30 ja residenssi saadaan vasta kolmen jälkeen. Siinä on hiukka haastetta matkalaukun kans pyörii kylillä ja odotella. Noh, pitää mennä asenteella ja sitähän multa löytyy, nih.

Enihau, kiva lähtee ja odotan niin kovin et vihdoin näen Lissabonin. Kaikki ovat kehuneet ja odotukset ovat suuret. Toivottavasti ei liian suuret, ettei sit tule pettymys. Varattiin kiva huoneisto, toivottavasti se on sitä, eikä mikään meluhelvetti. On se kauhiaa, kun tämän ikänen lähtee reissuun, on niin monta seikkaa mitkä pitäisi natsaa. Nuorempana oltiin tyytyväisii, jos oli joku mesta mihin päänsä kallistaa. Niin muuttuu maailma eskoseni.

Vähän värii


Alkoi tuulemaan. Sellaista puuskittaista. Ruska jo värittelee puustoa ja aurinko voimistaa värejä. On niin kaunista. Ihana olla ulkona. Kaupunkielämässä on se iso puute, että et pääse ulos noin vaan. Tai siis sisällähän siellä ollaan. Mitä nyt käyn partsilla vetää happee (niggee.) Mut mökillä ollaan ulkona koko ajan. Citis käyn sen uintilenkin ja täts it. Oikeasti ihminen on ulkoilmaeläin. Meidät on luotu ulkotiloihin, eikä betonisiin pikku koppeihin. Ja meidät on luotu metsäänkin. No joo, en aloita taas tätä. Mut siis menkää sinne mettään. Niin ja saunaan. Niin ja ulos. Niin ja sieneen. Niin ja mitä vielä. Nauttikee syksystä.