28.4.2011

Kasvua ja elinvoimaa

Mahtavan kaunis aamu. Upea auringon läiske siivitti uintihetkeä ja ihan jo maistui kesä kielellä, korvissa ja varpaissa. Joka puolella punkee vihreää ja kukkaa, kaikki räjähtää käsille. Päivässä on tapahtunut paljon, on tää vain huikeeta. Tunnen kasvun vahvan voiman, elinvoimaa!!!  Onko itsellä sama voima ja tunne, olenko vahva? Herätään elämään! Näin tahtoo ajatella hän. Voimakkaasti.





27.4.2011

Asiatonta

Nyt ei kyllä ole mitään asiaa. Onko sitä yleensä? Kävin aamuisella uinnilla. Avanto on kadonnut. Nyt jo pystyy laiturilla jumppaamaan. Tai leikin siis joogia.... Keskitän energiat tulevalle päivälle, fantsuu.

Matinkylässä on koivut jo lehdellä. Ei siis millään hiirenkorvalla, vaan ihan oikealla lehdellä. Totta. Tänään laitan uuden takin ylle. Ostin Damista mustan trenssin ( miten se kirjoitetaan, höh.) Mulla olisi uudet mageet aurinkolasitkin, miksi aurinko ei paista. Laitanko silti, olenko Elvis?



Enää kaksi yötä niin tulee joulupukki. Ääh, siis päästään mökille. Tunne on sama. Perjantai alkuilta, sauna lämpiää ja tupruttelee pehmeää savuaan. Radio Suomi soittaa puhelinlankoja. Minä istun kiikkustuolissa terdellä ja nautin olutta. Ilta-aurinko häikäisee....

Päähänpisto

Haaste # 22: PÄ

Tämän viikon alkukirjainhaaste on: PÄ. Tätäkin piti tovi pähkäillä ja miettiä minkä ihmeen PÄähänpiston tähän voisi keksiä. Vot, sehän oli siinä PÄähänpisto. Huitasin Juppen purulelun pääsiäisoksalle ja se oli siinä. Siis Päähänpisto.

25.4.2011

Mökkitie elävästi

Upeeta, mahtavaa! Hieno päivä mökillä. Sain pestyä saunan ja terden. Nyt vain innolla odotamme, että päästään nauttimaan Suomen suvesta. Ilma oli tosiaankin kesäinen, lähes kuuma. Mulla ei ollut kameraa mukana, mutta kuvasin puhelimen videolla. Tämä on siis testi, onnistuukohan? Huisin jännää... Elävee kuvoo mökkitieltä. Kokeillaan....


Gurmee leipää ja outoja aivoituksia

Viimeisiä viedään, nimittäin vapaapäiviä. Eilisien suunnitelmat heitti häränpyllyä. Teimme lähtöä möksälle, kun Martta tunsi itsensä huonovointiseksi. Katsoin parhaaksi jättää menemättä ja yritin ottaa levon kannalta.  Olinko syönyt jotakin sopimatonta vai mikä lie viirannut? Niin fiksu olen nykyään, että kuuntelen kyllä itseäni ja ymmärrän pysähtyä, jos energiat huitelee alakantimissa. Nyt tuntuu ihan jees ja teemmekin lähtöä mökille. Vaatehuone jäi nyt siivoamatta, siitä Martalle pitkä miinus ja huitelenkin sata raippaa takalistoon pääsiäisvitsoilla, hyi, hyi.

Heräsin aamulla mietelauselmaan. Harrastan sellaista outoutta joskus. Käytännössä se on vain joku lause, joka pyörii mielessä herättyäni. Ei ne todellakaan ole mitään elämää suurempia, hassuja ja outoja. Mutta sellainen järjenjuoksu kun on aivoittelijakin, eikö ole näin? Lause meni näin: Elä arki niin kuin juhla ja juhla niin kuin arki. Hirvittävän korkealentoista. Yksi mietelmä takavuosilta on jäänyt elävästi mieleeni. Varokaa isoja miehiä jotka hiihtävät pienten lasten suksilla. Tuota piti jo tovi miettiä, että mitä tahtoo minulle kertoa... Outoja aivoituksia.

Eiliselle mökkiretkelle oli varattu gurmeetason voileivät. Olin jo mielessäni maalannut taivaallisen piknikin alaterden auringonpaisteessa. Toisin kävi, harmitti vallan, mutta nautittiin leipäset keinovalossa kotisohvalla möllöttäen. Hyvät oli niinkin ja täytynee muistaa, että elämä ei menen aina niin kuin suunnittelee. Joskin minun on sitä hirvittävän vaikeaa hyväksyä. Mitä Martta suunnittelee, niin sen kuuluu mennä niin. Se on jämpti se. Preeria opettaa... Oliko se preeria, ettei ollut aavikko. Höh, en nyt muista. Olkoon.

Norjalaista merilohta graavattuna

Lammasleipää

Suolasienisalaattileipä 
Ei me ihan lehmäänytty sisätiloihin. Ei voinut, oli niin huikea päivä, että oli pakko päästä haistelemaan aurinkoa. Heitettiin pikku lenkki merenrantaan ja kaikilla oli mukavaa. Meri alkaa olla jo jäätön, se sulatti minunkin kylmän ja kovan sydämen. Fantsuu! Rakastan merta, elän siitä. Olen varmasti ollut aikaisemmassa elämässäni joku merellinen elävä. Satamahoro tahi merimies tai kapteeni. Varmasti joku jolla on vahva koneksuuni mereen. Tiedän sen siitä, että olen niin sanotusti himassa, kun meri on lähellä. Kaikki se mikä liittyy mereen, on vahvasti mun tunnearkistoissa. Tuoksu, äänet, pelko mahtavaa voimaa kohti ja se sulokas tunne kun pulikoin sen suloisessa syleilyssä. Jos mulla on oikein paha olla, niin meri auttaa. Uinti tai käyskentely rannalla helpottaa kummasti. Näin on kuulkaa näppylät vai pitäisikö sanoa pärskeet?

Nyt meidän pikku perhe pakkautuu Hunikkaan ja huitasee Inkooseen. Tänään tahtoo tehdä pihahommia ja nauttia auringosta. On se ihanaa, kiitos luoja näistä hempeistä valon säteistä. Kiitos, kiitos!

24.4.2011

Aistikasta unelmaa

Rauhaa herran ja pääsiäisen kärsimysnäytelmä jatkukoon. Vai onko tuo nyt kärsimistä, kyöpelinvuorelle on tullut kesä ja elämä kiittää. Huikea aamu on heräämässä ja ilmassa on aistittavissa kesä. Tekisi hirveästi mieli lähteä ulos, heittäytyä rantahietikolle rypemään, heittää vaatteet pois ja hillua. Huutaa ja heilua niin maan perkuleesti. Tuo sulokas lämpö ja auringon hehku tekee hulluksi. Aaa, kesänlapsi mä oon, villi luonteeni on....

Martta on ollut esimerkillinen kotirouva. Eilen hän pesi ja laittoi parvekkeen kesäkuntoon. Niin kukkii rysänteemit Martan parvekkeella ja uusi turkoosi matto piristi väsynyttä ilmettä. Osa ikkunoistakin hohtaa puhtaana ja Martta on nyt tyytyväinen. Oikeastaan oli aika kiva touhuta, siivoaminen on niin palkitsevaa. Mistä lie johtunee Martan kotitaloushulluus? Sieltähän ne tulee lapsuudesta. Mutsi oli aikamoinen militantti kapiainen näissä siivoushommissa. Meillä siivottiin joka perjantai, satoi tai paistoi. Himassa oli tietyt reitit mitä pitkin sai kävellä, että ei mene mattojen hapsut sekaisin. Eikä puhettakaan, että sohvalla olisi saanut olla farkut jalassa. Muistan ajatelleeni, kun saan oman huushollin, en siivoa ikinä. Mutta kas, kuinka kävi, näin jatkaa hysteeristä perimäänsä hän. Hyvä vai huono?

Istuva tyyny

Rysis eli rysänteemi

Martan kamu

Todistettavasti ikkunan pesu
Eilen nautittiin myös perinteistä pääsiäisillallista. Martta pyöräytti lampaan sisäpaistin, rosmariiniperunat ja tattikastikkeen. Ukkorähjä halusi vielä paistettua halloumia. Jälkiruuaksi nautin mämmiä vaahdotetulla vaniljakastikkeella. Ei ollut ateriassa moitteen sijaa, lammas on hyvä elintarvike. Mämmi nyt on niin mämmiä, en välitä siitä erityisesti. Siinä samalla kätevä emäntä laittoi Simankin tulemaan Valpurin kunniaksi. Sitä ja munkkia täytyy Vappuna ehdottomasti olla. Niin ja päästä mökille. Se on sitä työläisyyttä parhaimmillaan.

Siit syntyy Simajuoma

Sima a´la Lemon Gay

Lammasta, ei leijonaa

Namiskukkelia

Mämmikierre
Laiska töitään luettelee, sanotaan, mutta kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Häh? Suoritettavista operaatiosta jäljellä on vain vaatehuoneen kesäaikaan saattaminen. Se on vuorossa maanantaina. Martta voi olla tyytyväinen itseensä ja ansaitsee kaulaansa kultaisen mitalin. Olisi aivan ihanaa viettää aikaa mökillä, mutta nyt on saanut nämä himahommat suoritettua ja nyt voi rauhassa keskittyä mökkeilyyn. Tänään mennään Inkooseen, siellä odottaa vielä saunan pesu ja rauhoittavat pihahommat. Oikeastaan hyvä, että ei päästy mökille koko pääsiäiseksi. Tämä on ollut marssijärjestys ja nyt on hyvä olla molemmmissa. Koti kiittää, Marttaliitto kiittää ja elämä hymyää. Näin tämän pitikin mennä. Just näin. Tervetuloa KESÄÄÄÄÄ!

Kyllähän tuolla hekuvalla möllykällä on ihmeellinen voima ihmislapseen. Tuntuu vahvasti sille, että on ELOSSA! Katselin eilen illalla parvekkeelta tai väärin sanoa katselin, siis AISTIN joka sielullani vahvan elämisen tunteen. Linnut pörräsivät kevätkiimassa, luontovihreä odottaa räjähtämistä, kaiken yllä leijui hymyilevä ja lämmin lupaus kesästä. Valon viiltävä voima verkkokalvoillani aistin villiä riemun tunnetta ja kesän odotus tuntui munaskuita myöten. On se vain ihanaa, että meillä on neljä hienoa vuodenaikaa. Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen on mahtavaa huomata tulevan kesän upeus. Väitän, että me suomalaiset arvostamme kaikkea tätä enemmän kuin ikuisen kesän immeiset. Ei ihme, jos suomipoika on kesän tillintallin sekaisin. On se vain hienoo, on, on. Tänä kesänä lupaan, että en valita, jos on liian kuuma. Meinaan nauttia viisnolla ja annan elämän tulla. Tulee hieno kesä! Ihan mahtava! Päätetäänkö näin? Jess!

23.4.2011

Taivaallinen Tipukuoro

Makrohaaste 4

Tällä viikolla haastetehtävänä on kuvata sisäkuva joka liittyy pääsiäiseen. Meillä se on sulokas Tipukuoro. Eilen puhelintoivekonsertissa juontajat kyselivät soittajilta pääsiäisperinteistä. Yleensä kaikki soittajat olivat ensin sitä mieltä, että heillä ei ole mitään perinteitä. Mutta asiaa hieman selvitettyä, suurimalla osalla oli kuitenkin ne mämmit ja munat yms. Asiaa pohdittuani, meillähän on perinteitä vaikka kuinka. Lammas on uunissa, mämmi odottaa ja pöydässä on ohraruho, tiput, munat ja sulat. Maljakossa on vielä koivunoksia hiirenkorvalla. Niin ja tietysti olen pessyt ikkunoita ja parvekkeen, nyt saa kesä tulla. Eli ihan perinteillä mennää joo.



Mökki katsaus

Herran haltuun. Siinäpä se on pääsiäinen mennä reuhottanut. Eilen tehokas päivä mökillä, saatiin kivasti siivottua, eikä ollutkaan hirveästi hiiren kakkeleita. Tie mökille oli yllättävän hyvässä kunnossa, vappuna päästään jo oikeasti mökille. Siitä se lähtee, jee! Kyllä siellä asuu rauha, sielu lepää ja ihmisen on hyvä olla.
Kevään ensimmäiset maggarat

Ihana pörrö

Ponnistaa ponnistaa punkee punkee

Sinivuokkoset jo

Koski kohisee

Laps ei oo terve, jos ei leiki
Illalla Martta otti hiukka kuohuvaa pääsiäisen kunniaksi. Päivällä syötiin gurmeeta eli grillattiin makkaraa ja  illalla väsättiin vaan voileipää. Ei siis tarvinnut äheltää tuolla keittiössä, sain touhuta muita kotihommia. Taustalla soitti puhelintoivekonsertti ja meno oli kuin konsanaan kesäiltana, Wantsuu! Eipä nyt ihmeitä eilisestä. Lepposta lepopäivän viettoa.  Lepposta ja lepposta...

22.4.2011

HUikea

Haaste # 21 : HU

Olin saanut idean HUIKEASTA aamuisesta auringon noususta. Suunnistin puolipilvisessä aamussa rantaan ja toiveikkaana odotin pilkahdusta. Taisi jäädä kuitenkin puolipilviseksi, mutta HUikea se oli enivei.

Ristiinnaulittu kärsijä

Pitkä perjantai. Mistäkö johtunee, mutta tunnen vanhoissa luissani tämän hartaan hiljaisuuden ja pyhän hengen. Kävin aamuisella uinnilla jo seiskalta ja kylätie oli varsin hiljainen. Niin hiljainen. Aamu heräili kauniisti ja linnut availivat yön käheyttämiä satakieliään. Pääsiäinen on aina niin hiljainen juhla, aikaisemmin en pahemmin piitannut koko mämmeilystä, mutta nykyään otan tämän kärsimysjuhlan ilolla vastaan. Saa vain kärsiä, ei tarvitse möykätä. Tietysti, jos ajattelemme sen perimmäistä tarkoitustaan, niin onhan se hiukka brutaalia. Heppu naulattiin rastiin ristille, kärsi, kuoli ja haudattiin. Sitten hän vielä nousi kuolleista ja hävisi jonnekin, onhan se aika pervoo. Jos tuollainen hässäkkä tapahtuisi nykyään, niin olisi siinä medialla ihmettelemistä. Oltaisiin pihalla kuin lumiukot koko porukka. Tsiisus sentään, sanon minä.


Miehän olen jollakin tapaa uskonnollinen ihminen. Usko pois, olen uskovainen. Omalla tavallani. Minusta on turvallista uskoa johonkin suurempaan, johonkin autuaaksi tekevään. Joku joka pelastaa minutkin syntisen tuomion hetkellä. Se helpottaa, kun ajattelen lähtöni hetkeä. Herra ottaa haltuunsa, ei piru pure, enkä joudu kadotukseen. Vai joudunko? Saanko syntini anteeksi? Mitä se usko on? Tykkään kirkoista, siellä tulee aina jotenkin hyvä fiilis. Laulan mielelläni virsiä ja rukoilenkin silloin tällöin. Tai siis kiitän yläkertaa erinäisistäkin asioista. Joskus saatan jopa harrastaa vuoropuhelua korkeimman kanssa ja ihmetellä elämän salaperäisyyksiä. Uskon enkeleihin tai johonkin suojelukseen. Onko se vain elämän tarkoitusta vai korkeimman johdatusta? Mutta joku meitä ohjailee ja antaa elämälle tarkoituksen. Näin minä haluan uskoa ja se tekee oloni turvalliseksi. Jos oikein haluan syventyä tähän pääsiäisen perimmäiseen tarkoitukseen, niin pitänee kiittää Jeesusta myös siitä, että hän kärsi puolestani siellä ristillä. Aika kovvoo hommoo, sanoisin. Ei olisi minusta ristillä roikkumaan, vielä kaikkien pilkattavana. Kiitos siitä, kiitos elämästä ja pääsiäismunista. Semmosta se on. Olkaa herran rauhasti.



Olin eilen kuoleman väsynyt. Hyi, pääsiäisenä ei saisi sanoa noin. Vai saisiko, eikö kuulukin asiaan? Höps. No joo, olin siis niin väsynyt, että tunsin lievää ellotusta koko maailmaa kohtaan. Olen taas kasannut harteilleni tuhat ja miljoona suoritettavaa pakollista helvetin tehtävää. M I N Ä olen pakotettu suorittamaan. Pelkkä ajatuskin musersi minut väsyilemään enemmän. On tehtävä, on suoritettava. Tee, tee, pakko, pakko! MIKSI, kysyn. Päiväni päätteeksi kaaduin höyhensaarelleni ja viimeinen väsynyt ajatukseni oli, että jäi ne munatkin maalamatta... Uni pelastaa! Hallelujaa! Heräsin aamulla tarmokkaana ja  himokkaana kohtaamaan itselleni asetetut vaatimukset. On se vain huikeaa huomata, kun ansaittu lepo tekee tehtävänsä ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Tänään tehtävä 1 (yksi) kohtaa päivänvalon ja suunnistamme mökille. Vapise hiirenkakka, kohta Martan luuta ja rätti heilahtaa. Tänään on hyvä päivä.

Tulkoon puhtaus, tuoksukoon Tolu. Ottakee Mämmisti, nauttikee munasta! Ja muistakee, että joku on kärsinyt meidänkin puolesta. Syvällistä Pääsiäisen viettoa jokaiselle noita-akalle ja ukolle!

20.4.2011

Muisteloita

Hyvin nukutun yön jälkeen on valmis heräämään päivän uusiin haasteisiin. Onko päivät vain pelkkää haastetta, höpsistä. Mukavaa velvollisuutta. Duunissa aika hässäkkää ja piristävä loma antaa voimia. Yksin matkustelu on samalla kuin hiljaisuuden retriitti, ei kovin kauhiasti tule höpöteltyä. Nautin siitä, että saan olla omissa maailmoissani, itseni keskellä, ketään huomioimatta. Mutta nyt on taas kiva olla äänessä, ihmisten keskellä elämässä. Selailin lomakuvia ja vielä hetkeksi hävisin sinne niin Amsterdamiin. Tässä muutama mukava kuva...
















Pääsiäinen tulee, oletko valmis? Meillä munajuhla on mukavasti suunnittelematon. Juuri tällä hetkellä se tuntuu hyvälle vaihtoehdolle. En tiedä, normi olotilassa olisin ahdistunut siitä, että ei ole mitään hassua tiedossa. Nyt ei tarvita. Martta minussa nostaa päätään ja haluaisin pestä parvekkeen sekä ikkunat ( ne on vieläkin pesemättä) ja vaatehuone kaipaisi kesäpölläytyksen. Hommaa siis löytyy ja jos niitä en nyt tee, niin ne jää syksyyn. Vappuna toivottavasti alkaa joka viikonloppuinen mökkirumba. Sitten ei enää kotihommia suoriteta. Alkaa kesän vietto!!!

Oukki doukki. Edessä pitkä työpäivä, nyt hommiin!

19.4.2011

Lasku arkeen

Hups! Arkinen rutiini jyrää minut allensa ja on jotenkin niin hässäkkää, että en kerkeä tännekään läpistä. Höh! En tykkää tästä koko ajan tuli perseen alla menosta. Höh!

Sain eilen iPadin. Se on kiva. Ja uusi käytettävän opiskelu. Siinä meni tämä aamu. Harjoitellaan. Tietotekniikka on ihmeellistä. Olen nörtti. Pahainen.

Nyt väsyttää ja on koko ajan nälkä. Loma syöminen hirtti päälle, tekee mieli koko ajan jotakin. Olen lihonut ainakin kymmenen kiloa. Oksennus. Pääsiäinen tulossa, saa taas elämän ajantasalle. Ei päästä mökille vielä yöksi, päiväseltään mennään siivoamaan. Otan rennosti. Palaan tunteella, het kun helepottaa.

Kaljaa koneeseen

Makroviikko 3

Kaksoishaaste.

Tällä viikolla makrohaasteena on kuvata kohde ulkona ja sisällä. Niiden tulisi jotenkin liittyä toisiinsa. Siinä olikin haastetta kerrakseen... Ulkokuva tuleekin tällä kertaa Amsterdamista. Houkutteleva valomainos, joka onkin mieluisa tehtävä saada se stemmaamaan sisäkuvaan. Tölkki auki ja kuohut kuvaan. Kippis!



18.4.2011

Homo sweet homo

Kotona ollaan! Kaksitoista tuntia niin kuin on the road ja nyt on hiukka himmee olo. Matka meni hyvin, päivä vain tuntui niin pitkälle kun piti odotella sitä lentoa. Niin kuin olen jo aik. todennut, kotiin lähtö täytyy olla ajoissa. Nyt sen muistan, enkä erheile toistamiseen. Kulutin päivän kuvailemalla ja imin viimeiset dami nami energiat.

Ukkorähjä kävi hakemassa kentältä ja oli siivonnut matalan majani. Kiva kotiin tulo. Ja kyllä kelpasi tuliaisetkin, ja asujen koko oli osuva. Se aina pelottaa. Niin mahtavaa kuin onkin matkustaa, niin vielä parempi on tulla omaan kotiin. Omaan kotiin!

Edellinen postaus oli hiukka sähläystä. Lisäsin siihen nyt kuvat ja korjasin hiukka tekstiäkin. Yhteydet alkoi temppuilla ja oli jo kiirus pakkamaan kamat. Eli sinä joka luit sen ilman kuvia, tsekkaa nyt myös kuvat. Siellä on ihania pehmo kikkeleitä. Öh, kylläpäs taas pervoilen.... Mut ne on oikeesti söpöjä. Voiko kikkeli olla söpö? Nyt nukkumaan, taidan olla hieman.... Sekaisin. Väsy. Ja kaikkee.....

P:S Teen vielä erikseen Amsterdam kuvapostaukset, jahka kerkeän. Ja hei, kiitos mahtavista kommenteista! En ole niihin nyt kerennyt vastailemaan, sorgen. Hih, näin saa huomata, että meitä kakkaongelmaisia on muitakin, hih, heh....

17.4.2011

Taivaassa

Päätettyäni syödä hyvin ja hienosti viimeisenä iltana, jouduinkin etsimään Kermapyllylle sopivaa restoranttia. Satojen käveltyjen kilometrien ja useamman tsekkauksen jälkeen kohdalle sattui
de l`Europe hotellin vaatimaton kuppilla. Yleensä kaihdan hotellien ravintolat persoonattomina vaihtoehtoina, mutta nyt alkoi nälkä olla jo primitiivisellä tasolla ja uudet kengätkin hiukka hierti. Minulla on joku hyvän ruokaravintolan vainu, tämäkään paikka ei pettänyt. Ei todella. Ensin jo hetken luulin, että nyt on taas Janhusen akan poika tullut itseään hienompaan residenssiin. Mutta erityisen ystävällinen henkilökunta sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi ja lähes tärkeäksi. Paikan outfittikin oli sulokasta ja ruoka siis taivaallista! Siis taivaallista!

Alkuun juotiin shamppanjat lauantai-illan kunniaksi ja nutustelin hirvittävän hyvää leipää luomuisella voilla. Alkuruuaksi lohta kevyesti savustettuna, graavattuna ja joillakin ihanilla soosseilla. Se jäi epäselväksi mitä ne pisarat lautasella oli, mutta maukasta oli. Pääruuaksi söin kevät kananrintaa ( mikä tekee kanasta keväisen, tapetaanko se keväällä?) Lisukkeena pinaattia ja perunapure. Maku oli freesi ja mieltä hivelevä. Laatuviinillä tämäkin ape alas huudeltiin ja makujen sinfonia oli suoraan yläkerran antimista. Tässä vaiheessa jälkiruokakin kävi mielessä, mutta olin ottanut mukaan vain 150 egee ja mielessä kävi, että mitähän tämä kaikki kustantaa. Joutuuko jäämään tiskivuoroon, hui. Esitin asian reippaasti tarjoilijalle ja kerroin, että jätin kaikki kortit hotelliini ja rahaa on mukana vain edellä mainittu. Dont vörii, bii häpi, sanoi tarjoilija. Homma jatkui elämäni parhaalla jälkiruualla. En oikein tiedä mitä se oli, mutta rakenteet kohtasivat kovasta softiin ja maku sumensi silmäni. Teki mieli itkeä.... Ravintola oli ihanan rauhallinen ja minua todellakin palveltiin. Jäi hyvä fiilisi ja hei, lasku oli alle 60 egee. Meinasin pudota.... Laitan paikan yhteystiedot sivuille myöhemmin, nyt niitä ei ole tässä mukana.

Kanavasti

Kuka on kallellaan, minä vai talo?

Orkidea ei tulip

Näitä riitti, ravintola pullollaan

Taivaallinen torttu

Raikas

Tulip ei orkidea

Tää on se mesta

Oho, mikäs se nyt taas...

Kikkeli kaniseinä

Taidetta kaduilta

Jep, nyt täytyy valmistautua aamutoimiin ja pakata kamat. Tyhmää vetelehtimistä edessä muutama tunti, viimeiset fiilarit Damista. Laitan vielä kuvapostauksia, niitä nimittäin riittää. Kiitos Dam, et pettänyt tälläkään kertaa.