17.4.2011

Taivaassa

Päätettyäni syödä hyvin ja hienosti viimeisenä iltana, jouduinkin etsimään Kermapyllylle sopivaa restoranttia. Satojen käveltyjen kilometrien ja useamman tsekkauksen jälkeen kohdalle sattui
de l`Europe hotellin vaatimaton kuppilla. Yleensä kaihdan hotellien ravintolat persoonattomina vaihtoehtoina, mutta nyt alkoi nälkä olla jo primitiivisellä tasolla ja uudet kengätkin hiukka hierti. Minulla on joku hyvän ruokaravintolan vainu, tämäkään paikka ei pettänyt. Ei todella. Ensin jo hetken luulin, että nyt on taas Janhusen akan poika tullut itseään hienompaan residenssiin. Mutta erityisen ystävällinen henkilökunta sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi ja lähes tärkeäksi. Paikan outfittikin oli sulokasta ja ruoka siis taivaallista! Siis taivaallista!

Alkuun juotiin shamppanjat lauantai-illan kunniaksi ja nutustelin hirvittävän hyvää leipää luomuisella voilla. Alkuruuaksi lohta kevyesti savustettuna, graavattuna ja joillakin ihanilla soosseilla. Se jäi epäselväksi mitä ne pisarat lautasella oli, mutta maukasta oli. Pääruuaksi söin kevät kananrintaa ( mikä tekee kanasta keväisen, tapetaanko se keväällä?) Lisukkeena pinaattia ja perunapure. Maku oli freesi ja mieltä hivelevä. Laatuviinillä tämäkin ape alas huudeltiin ja makujen sinfonia oli suoraan yläkerran antimista. Tässä vaiheessa jälkiruokakin kävi mielessä, mutta olin ottanut mukaan vain 150 egee ja mielessä kävi, että mitähän tämä kaikki kustantaa. Joutuuko jäämään tiskivuoroon, hui. Esitin asian reippaasti tarjoilijalle ja kerroin, että jätin kaikki kortit hotelliini ja rahaa on mukana vain edellä mainittu. Dont vörii, bii häpi, sanoi tarjoilija. Homma jatkui elämäni parhaalla jälkiruualla. En oikein tiedä mitä se oli, mutta rakenteet kohtasivat kovasta softiin ja maku sumensi silmäni. Teki mieli itkeä.... Ravintola oli ihanan rauhallinen ja minua todellakin palveltiin. Jäi hyvä fiilisi ja hei, lasku oli alle 60 egee. Meinasin pudota.... Laitan paikan yhteystiedot sivuille myöhemmin, nyt niitä ei ole tässä mukana.

Kanavasti

Kuka on kallellaan, minä vai talo?

Orkidea ei tulip

Näitä riitti, ravintola pullollaan

Taivaallinen torttu

Raikas

Tulip ei orkidea

Tää on se mesta

Oho, mikäs se nyt taas...

Kikkeli kaniseinä

Taidetta kaduilta

Jep, nyt täytyy valmistautua aamutoimiin ja pakata kamat. Tyhmää vetelehtimistä edessä muutama tunti, viimeiset fiilarit Damista. Laitan vielä kuvapostauksia, niitä nimittäin riittää. Kiitos Dam, et pettänyt tälläkään kertaa.

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva on ollut seurata näin nojatuolimatkalaisena Damin seikkailujasi. ;)

    VastaaPoista
  2. Tämä on paras ruoka-arvostelu jota olen koskaan lukenut ja ymmärsinkin kaiken:)

    VastaaPoista
  3. Nin: Dami on mun lemppari kaupunki. Ei petä koskaan, ei tälläkään kertaa.

    Itkupilli: Hyvä tapa matkustaa, eiks vaan? Ja halpa....

    Henrietta: Yksinkertainen on syöjäkin ;)

    VastaaPoista
  4. Hienot kuvat. Kukka-asetelmista pidin enemmän kuin pupujusseista. Kukat olivat niin aitoja.
    Ateriasi kuulosti tosiherkulta.

    VastaaPoista