23.4.2022

Jos jussina ees sais...

 Voi että! Voi että, toi aurinko paistaa niin hekumallisesti, et ihan tuntuu sielussa asti. Mulla on tässä ikkuna auki. Linnut visertää, valo tunkee tajuntaan ja leppeä tuuli tökkii sieraimissa. On niin kevät. Haisuukin ihan keväälle. Mut ei ollut viime viikonloppuna. Oltiin pääsiäinen mökillä ja mulla oli ajatuksena tehdä jo pihahommii. Kupsutella kukkapenkkei ja vähän haravoida. Nou wei. Lunta vielä alun toista metrii ja ihan täys talvi. Se saattaapi vielä muutaman viikon ottaa, ennen kuin siellä päin päästään näistä kevään herkuista nauttimaan. Enihau, mökkikausi on siis korkattu ja siitäpä se taas lähtee. Kesä nimittäin.


Menneen talven lumia

Käytiin el turistico Karkkilassa. Höggforsin ruukki tai joku?


UK on duunimatkalla ja mie saan olla yksin himas. Mitä tekee tehokas kotirouva, kun puoliso on pois jaloista? Juu, ei lähe baariin hillumaan vaan tekee suursiivouksen. Sen verta jo ikä painaa ettei jaksa kaikkea kerralla. Tänään jatkuu. Ukko tulee vasta illalla. Kevään valo on armoton ja paljastaa paskan ja pölyn. Niitä sitten nyysimään. Mut hei, pääsen jo valittaa, että oli jopa kuuma himas. Meillä toi aurinko porottaa tähän heela daagen ja ylin kerros, niin jopa jo kuumaks pisti. Tuli viime kesä mieleen, et nytkö se helvetti jo alkaa. Juu, hiki päässä riehuin. Mut niin kuin tiiätte, miehän nautin kodin hoidollisista puhtaanapitotehtävistä, ou jee. 


Pääsiäisen mökkimaisemaa (täyskuu)

Tsipr tsirp


Mittee muuta? Tuli taas yksi naula arkkuun lisää. Ihan kauhistuttaa, kohta kuuskymmentä. Voi veljet ja muut sukulaissielut. Toisaalta tää ikääntyminen on jotenkin armollista, jää toi turha hötkyily ja yletön pätemisen tarve vähän vähemmälle. Ja hei, on jotenkin oppinut tykkämään itsestään. Ei niin ku nillitä itselle ihan koko aikaa. Ja osaa olla tyytyväinen siihen mitä on, elää ihan hyvää elämää. Se on aika kiva fiilis. Mut täytyy myöntää, että kummallisesti muistelen kauheest paljon kaikkee mennyttä ihanaa. Kun oltiin nuorii ja nättii. Tuossakin juuri eilen pikkasen likyyripäissään muistelin niitä ihania hetkiä, kun tyttöjen ja poikain kans laittauduttiin baari-iltoja varten. Voi sitä rätein ja lumpuin säätöä ja tukkaa piti piipata, ja luomeen lilaa laittaa. Hitsi, kun se oli kivaa. Ja onneks on ollunna. Ei tartte nyt. Mää alan elää jo menneessä. Kuin ennen kaik olt niin paljon paremmin jne jne. Mut hei, mie alan olla jo niin vanha, että en edes yritä olla nuorekas.


Tähän ollaan tultu, ruusukultaa naamarissa. Yrittää hän...

Tässä baariin lähös jossain sata vuotta sitten. Voi niitä aikoja....


Oottekos katsoneet sitä kun markobjörs etsii itselleen suluhasta? Olin alkuun aika skeptinen. Noin monta hintuntintturaa saman katon alla ja kaikilla se yks ja sama saatavan kohde. Tästä ei hyvä seuraa. Tää ei voi toimii. Kohta tulee ruumiita. Mut ohjelma onkin vienyt mut mukanaan ja nyt jännään kenet se marko sieltä nappaa. Empaattinen kun oon, niin kyllä mulla roska silmään menee, kun pudotetut kotimatkalla lähtee. Tulee ihan itse mieleen, niin monet rukkaset on saatu ja sitä oikeaa on pitänyt etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Sinällään hyvä, että tämmöistäkin draamaa vihdoin uskalletaan esittää. Väitän kyllä, että Löyliön pitäjän kammarissa saattaa monellakin maurilla mennä iltakaffet väärään kurkkuun. Ei se ole vielä ihan normi, että mies miestä jahtaa, saatikka rakastaa. Meinaan siis kehäkolomosen tuolla puolen. Mut hyvä näin, oppia ikä kaikki. Ja pojille rispektit, että ovat uskaltaneet ohjelmaan lähteä. Jos oisin sinkku, niin ei ku sinne vaan. Kyllä mulla raaman tajua löytyy, eikä se marko paha oo. Ai niin, miehän oon jo ylikypsä. Etten sanois out of carden. Viimeinen käyttöpäivä meni jo, adios. 


Tässä mun herkkuu hyvä likyyri

Tässä mun toinen herkku nykyään. Pähkinöitä ja siemeniä paahdetaan uunissa ja syön joka aamiaisella. Ällöttävän terveellistä ja hiton hyvää. 

Yleismaailmallisesta tilanteesta vielä. Eiks tunnut aika huikeelle uutiset koronasta. Ei se mihinkään katoa mut pikku hiljaa päästään normaaliin. Sairastaminen ei jättänyt ikäviä jälkiä ja toivotaan ettei enää uusi. Koko Suomen kansa on varovaisen toiveikas ja jos nää luvut tästään vielä kesäks tippuu, niin vot sie, mie sanon, et se saattaa olla vuosisadan kesä. Ihmiset kaipaa ihmistä ja festarit ratkee ylettömiks orgioiks. Pitkä kuuma kesä ja mä aioin elää sen, laulaa takavuosien suosittu jamppa ja mä luulen, et toi pitää tänä kesänä paikkansa. Miehän en ennää elä. Kunhan saan pikkasen kaljaa ja makkaraa ja kympiltä nukkuu, se on hyvä just niin. Jos jussina valvois puolille öin ja pikkasen laittas jalalla koriasti. Se riittää. Ei tässä enää kannata kauheesti henkseleitä paukutella. Enkä mää sille markollekaan kelpais. Ees juhannuksena. 

4 kommenttia:

  1. Out of garden :D :D. Kyllä me ollaan tosiaan jo ulkona puutarhastakin :D.

    Mutta voi kauhstus, kun oot ollut hurja nuorena. Oisko jotain 80- vai 90-lukua toi kuva, jossa näytät ihan joltain maailmanluokan rokkistaralta tai ehkä paremminkin diskomusiikin kuninkaalta ja nuorisidolilta?
    Aattele, jos vielä röökiä polttelisit sisätiloissa? Ei kiva. Ei lähtis hajut Tolulla pyyhkien.

    En ole sitä Markon ohjelmaa katsonut, mutta alkuun mietin, että onpa melkoinen spektaakkeli järjestetty yhden miehen parinetsinnälle, mutta niinhän se on Bachelorienkin kanssa. Ei muuta eroa kuin se, onko tarjokkaina tyttöjä vai poikia tai naisia vai miehiä. Ja varmaan tällä formaatilla tosiaan on vähän syvempi ja laajempi merkitys kuin pelkkä Markon kumppanin etsintä sinällään.
    En vaan halua koskaan katsoa mitään, missä pudotetaan "huonoimpia". En Voice of Finlandeja, enkä mitään muutakaan. Aina ajattelen, että millaisia traumoja tai itsetunto-ongelmia siitä seuraa, jos heti ensimmäisten joukossa tippuu. Huolimatta siitä, että itse ovat julkisuuteen hakeutuneet ja varmaan tiedostavat senkin mahdollisuuden.

    Kiitos tästä piristävästä tekstistä. Vei hetkeksi ajatukset toisaalle omista ongelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellurei, juu nuorena staili oli välillä aika hurjaa mut ah, niin ihanaa. Nykyään on enemmänkin tavallisen tylsä. Miksiköhän se menee niin, kuka estäisi tälläytymästä. Ei kait vaan jaksa, höh.

      Onneks nykyään ei saa polttaa sisätiloissa, se haju oli aika kaameeta. En muista mikä vuosi tuossa on kyseessä, voi olla, et olen Amsterdamissa, bileiden mekassa silloin. Nuori jannu, elämä edessä. Mihin hittoon se elämä hujahti, toi oli vasta eilen :)

      Kyllä muakin hiukkasen kirpasee ihmisten pudottaminen ja paremmaksi toinen toistaan järjestäminen. Oma mielenterveys ei tuollaista kestäisi. Mut se tässä on hienoo, että tasaarvon nimissä, nyt mies etsii miestä. Ei olisi tämä ohjelma tullut kysymykseenkään silloin kun olin nuori. Niin muuttuu ajat eskoseni ;)

      Tsemppi sulle ja paljon valoa ja voimaa.

      Poista
  2. Elämäni on on ollut kovin vajavaista 23.4. 2022 jälkeen. Vuosia jatkuneen symbioosin loppuminen aiheutti odottamattomat seuraukset. Kaipaan kirjoitettua tekstiä, johon aikanaan juutuin kuin umpihankeen. Lopettakaa Instagram ja tuokaa sana (ja sielu) takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos isoista sanoistasi. Käyn välillä aina vilkaisee tätä unohdettua harrastettani ja usot sie, miekii kaipaan kirjoitettua tekstiä. Kaikki se nopee, mikä aikoinaan tuntui niin cool, on alkanut tökkiä. Selataan vain tiktoktakkia/instagramia/mitälie ja mihinkään ei enää ihminen keskity, rauhoitu ajattelemaan ja lukemaan. Elättelen toivetta, että jonakin kauniina päivänä palaan ja annan tulla. Mullehan tämä on ollut parasta terapiaa ja on aina kiva palata ajassa, muistoissa taaksepäin. Ehkä mä sit kun eläkkeelle. Eikä siihen enää kauan ole. Huh huh. Hyvää jatkoa, kenties täällä vielä kohdataan.

      Poista