Elämä on muutos

 Uuuuh, aurinko paistaa taivaan täydeltä. Tossa istuin partsilla, niin ihan meni näkö mustaks, kun niin heijasti ja kuumakin tuli. Kyllä se kevättä jo tekee. Tänään voisi olla ohjelmistossa piskuinen hiihtolenkki. Eilen kävin avantoilee ja kas, jäällä oli porukkaa huru mykke. Minäkin jäiden poikki kotia tulin ja hengissä ollaan. Oli siellä hiihtäjiä ja hyvin näytti suksi luistavan. Eväät reppuun ja lähisaareen matka vie. Kai tuota uskaltaa, kun muutkin uskaltaa. Se kuuluisa viimeinen ja hups, sinne niin hukkuivat Kivenlahden rantaan. 

Jo on maailman meno sekaisin. Kuten tossa taannoin postasin näistä kaikenmaailman pelkotiloistani. Arvatkaa vaan, pelkäänkö nyt. Ihan vähän ahistaa. Hullu on se yks, jonka nimeä en tohi mainita tai joudun vielä mustalle listalle ja pum, pum. Yritän välttää ajattelmasta, enkä katso kuin puoliysin uutiset. Mut en voi sille mitään, et kaikki lentävät koneet ovat naapurin tiedustelukoneita ja taas kerran pum, pum. Jossain vähänkään pamahtaa, kolisee tai kinahtaa niin se on naapurin palkkasoturi ja pum, pum. Tänään täytyy käydä tsekkaamassa meidän väestösuoja ja sellainen saftybox on himaan laitettava. Siinä kuuluu olla säilykkeitä, vettä, raadio, fikkari ja paristot. Suklaatakin kuulemma täytyy laittaa, se antaa lohtua ihmiselle. Se ei kyllä meidän perheessä säily pahan päivän varalle, UK vetää ne kuitenkin salaa nassuun. No joo, hitunen hurttia huumoria, mut kyllä tää tilanne oikeesti vähän kauhistuttaa. Entäs jos...

Viime viikolla oltiin mökillä pienellä hiihtolomalla. Voitaisiin siis todeta, että mökkikausi on korkattu. Luntahan siellä oli alun toista metrii, mut mökki lämmin ja ihmisen hyvä olla. Meillä on vuokranantajan kans sellainen soppari, että hyö voivat käydä möksällä pari kertaa vuodessa viikon verran. Aina näin talvi ja syyslomien aikaan. Mikäs se meillä, hyö olivat tehneet lumityöt ja avannon. Mentiin ns. valmiille ja kiitollisena siitä. Ei me kaks vanhaa ukon rähjää olisi ilman sydänkohtauksia lumitöitä saatu tehtyä. Sen verta raskasta hommaa ja paljon. Mut olipa kiva olla taas mökillä. Käytiin hiihtelee, silleen iisisti ja makkaraa laavulla paistettiin. Saunottiin ja miehän rakastan, kun pääsin avantoilee. Ei parempaa saata olla. Vaikka en tosta lumesta niin piittaa, niin olipa luonnossa kaunista. Ihan hirveen kaunista. Kelit oli päivää vaille suotuisat, menopäivä perjantai satoi lunta ja räntää vaakana, mut muutoin aukes mitä kaunein auringonpaiste, eikä pakkanenkaan pannut kyvyttömäks. Tästä se lähtee taas. Ohessa kuvia mökkimaisemista. 

Siellä laavulla Uk paistaa makkaraa

Mun elämässä tapahtuu suuri muutos. Niin suuri, että olen lähes kököt pöksyssä. Elämäni mittainen Mac suhde on tullut päätökseen. Kävin eilen ostamassa Pc tietotekniikkalaitteen. Vanhat alkaa piiputtaa ja vielä, kun toi järki juoksee edes tämäkin verran, niin tämä muutos on tehtävä. MInä vihaan näitä rakkineita tai meniskö se mieluummin niin päin, että ne vihaa mua. Ollaan aina sekaisin ja multa menee hermot. Mehän ei UK:n kans juurikaan riidellä, mutta annas olla, kun mää tartten apuja tän rakkineen kans. Kyllä UK:llakin oktaavit nousee ja mä hypin seinille. UK on Pc miehii ja ei osaa silleen meitsii jeesaa, kun on Mac. Nyt sit päädyttiin tähän ja mä tiedän, että henkilökohtainen helvetti on edessä seuraavat puoli vuotta. Uuden koneen tulisi olla tänään noudettavissa ja kyllä mua kuulkaa, tämäkin pelottaa. Ihan perkeleellisesti. Mitä mää on menny tekemään. 

Sain viikolla esitäytetyn veroilmoituksen. Mitä ihmeitä nekin oikein on? Ennen vanhaan tehtiin veroilmoitus ja täts it. No joo, mua tietysti lähinnä kiinnosti, et mikä siellä on se summa. Tullooko vai männöökö. Ilokseni ja rajusti riehaantuneena mulukasin parikin kertaa viivan alle. Rapiat kolmetonnia olisi tulossa bäk. Jipii, voisin pitää kesäloman, iloitsin ja onnesta itkin. Paskan marjat, yhteys kirjanpitäjään ja karu totuus oli, että palautusta tuskin tulee. Kummallista touhua tämäkin, muka esitäytetty. Ihmisiä tahtoovat vain kiusata moisella. Ensin antaavat ja sit ottaavat. Mitään rajaa. 

Tossa yks aamu hammaskalustoa hinkatessani tajusin, et mä en edes tiedä, mikä on koronatilanne tällä hetkellä. Niin tuli sota ja korona hävis tiedotusvälineistä. Mörököllistä tuli perushuttuu ja elämä jatkuu. Eiks oo jännä. Juu, kiva on jos se hysteeria lievenee ja elämä normalisoituisi. Ei se mihinkään ole poistunut, mutta meidän on vain opittava sen kans olemaan ja elämään. Näinkö tämä menee, että maskit jäi naamalle ja toista lähelle et mene. Noh, en ole koskaan ollut mikään halailija, puhumattakaan ranskalaisista imutteluista. Ei sovi suomipojan pirtaan juu. Ehkä ne oppii tuolla muuallakin, et sellainen ylenmääräinen nuoleminen ei oo ihmiselle hyväks. Tulee tauti ja tappaa. 

Joko teillä on kevättä rinnoissa. Mun bumpsit tykittää jo täyttä kevättä. Tänään vaihdan kukkiin mullat ja vaihdan kevyempää ylle. Voi hitsin vitsi, mä niin toivoisin, että tää kaikki shaisse hellittäisi (sotakoronasotakoronasotakorona) ja ME KAIKKI  päästäis elämään elämämme kevättä! Sellaista niin kuin ennen vanhaan. Hötkyttiin terasseilla, rakastuttiin kaikkiin, koiran kakka oli flöör de bolaa ja elämä oli hauskaa ja ihanaa. Nyt on pakko lopettaa, selkä ei kestä tätä istumista. Vihloo niin vietävästi. 

Joulun sanomaa

No hupsista heippaa vaan kaikille! Täällä ollaan taas ja voisko sanoo, et ihan uusin niskoin. Ei oo kerenny postaa, kun on toi työ. Ai m sou sori. Nyt hyvä hetki, viikonloppu tulossa ja pikasiivous suoritettu. Jouluradio soi taustalla ja se on kyllä kiva. Ihania, ihania joulubiisejä tauotta. Pääsee joulutunnelmaan. Hei hoi, mie oon ihan joulu! Lahjat on lähes kaikki ostettu, hannatädinpikkuleipiä jo paistettu ja huomenna haetaan kuusi (tosin vain kellarista.) Ne kaikki joulukamat ja kuusi ovat kellarin perällä eli joutuu purkaa ensin koko kellarin. Tosi kiva. Onneks joulu on vaan kerran vuodessa.

Tänä vuonna olen erityisen innostunut joulusta. Reissuun ei pääse, joten tänä vuonna se joulu laitetaan himaan. Ja miehän oon sitä mieltä, et sit ku laitetaan, niin sit laitetaan. Jos ei laiteta, niin ei laiteta ollenkaan. Tänä vuonna on joulu. Ja laitetaan. Tähän outoon tunnelmaan ja maailman vakavaan tilanteeseen tarvitaan vähän joulutaikaa. Jotain pikku hömpsötyksiä. Niin ihminen jaksaa paremmin, eikä elämä ole pelkkää ankeutta. Uutiset on pahasta, minua alkaa aina ahistaa niiden jälkeen. Pelkkää terrorismii, tautii, trumppihulluu, ilmastonmuutosta ja mitä vielä ...uhkaa. Koko ajan. 

Voitasko sopia, et jätettäisi jouluksi nää ikävät aiheet taustalle ja keskitytään siihen, mikä meillä on hyvin ja onnellisesti. Oltais hetki rauhas, kaikki omissa oloissa, turvallisesti. Tästä joulusta ei olosuhteellisesti tule maailman parasta ja onnellisinta joulua. Ei päästä perinteiden äärelle ja moni sellainen asia jää toteutumatta, mikä on aikaisemmin ollut itsestään selvyys. Niin kuin esimerkiksi joulukirkko. Oih, se on kyllä hirveä puute, kun ei pääse jouluaaton jumalanpalvelukseen. Kallion kirkosta tulee kuulemma striimattu (miten tää sana kirjoitetaan?) jumalanpalvelus. Oikkein hyvä, laitan kirkon himaan ja möllään ruudulta. Laulan ja itkun pirautan. Hallelujaa. 

Niska on kuntoutunut hyvin. Olen siitä erityisen iloinen. Kivut jäi sinne leikkauspöydälle ja sekös on ihmeellistä. Harrastan säännöllisesti kuntouttavaa liikuntaa. Aamulla pikku lenkki, uinti ja kuntosaliharjoite rannassa. Vähäkö kiva. Tänä aamuna pumppasin löystynyttä rintalihastani rantasalillani, niin ohi kiitävä lenkkeilijä (mies) sanoi: "Tsemppiä, tsemppiä!" Se tuntui hurjan hyvälle. Hetken. Sit aloin ihmettelee miks se noin sanoi. Sikskö, kun oon niin lihava vai siks, et mulla oli kaikesta pienimmät painot. Tää on kato niin suomalaista, ei voi ottaa kannustusta vastaan, vaan epäilee jotain heikkoutta itsessä. Tai siis ulkomuotoo. Punnerra, punnerra läskiluuseri. 

Mie oon leikitellyt ajatuksella, et mentäisi mökille jouluksi. Jos kelit olisi tämmöiset, niin siellä voisi hyvin olla. Järvi sula ja patterit täysille. Oishan se kiva. Takkatuli, oma ihana joulusauna, pimiää kuin perseessä, pääsis uimaan. Sais joulutunnelmaa. Mut jaksaako. Hyvä kysymys. Siivoo mökki, lämmitä mökki, ota esiin petivaatteet, roudaa kaikki joulukamat jne. jne. Taisi tulla laiskuus. Kyl me ollaan himas ja laitetaan tänne kystä ja kyllä. Tää onkin UK:n kans ensimmäinen yhteinen laitettu kotijoulu. Oi kuin romanttista. Sitäkin ja r a u h a l l i s t a. En mie muuta. Ehkä jokunen lahjapaketti... 

Nyt mä ymmärrän...

Elos ja hengissä ollaan. Tovi on vierähtänyt viime päivityksestä, ou nou. Nyt onnellisesti kotimaan kamaralla ja tautikin on jo hellittänyt. Mut hitokseen otti tiukille, alkaa nää "flunssat" olla sitä luokkaa ettei oo ihan varma säilyykö hengissä. Mulla kävi niin, et päästyämme kotosuomeen tauti iski oikein olan takaa. Ihan veti vuoteeseen kuumeen kera ja ei puhettakaan, että olisi duuniin kyennyt. Kuusi viikkoa tässä on mennyt ja vasta nyt voin sanoa, et alkaa helpottaa. UK:lle teki keuhkokuumeen ja hetken jo luulin, et nyt tulee ruumiita. Vielä hän vahvasti toipilas, mutta uskoisin, että pahin on jo takana.

Malagan partsilta...

...näkymiä

Aika syvis vesissä käytiin välillä. Tauti siis paheni ja tohtorille piti mennä. Onneks sattui sellainen, joka otti tosissaan ja kuvattiin kaikki ja kokeet otettiin. Yhtä sun toista löydöstä mut pahinta oli diagnoosi pyörövarjostumasta keuhkokuvissa. Tohtori (ehkä hiukka virkaintoinen) kertoi sen tarkoittavan kasvainta. Minulle sama kuin keuhkosyöpä. Jäimme odottamaan röntgenlääkärin tulkintaa kuvista ja mahdollisia viipalekuvia keuhkoista. Lekuri lupasi ottaa yhteyttä parin päivän päästä ja katsotaan sitten kuinka jatko etenee. Eli siis kaks päivää sairastin keuhkosyöpää. Siinä meni lusikat jakoon ja minä myös. Mut yllättävän rauhallisesti tietoa käsittelin ja itseäni soimasin. Enhän ole niin tyhmä ettenkö olisi tätä sairastumisen mahdollisuutta tiennyt. Paskanakki mut nyt napsahti kohdalle. Guudbai ja adjöö.

Jotain hyvää. Röökin poltto loppui kuin seinään ja nyt ilman lähes kolme viikkoa. Jotenkin on ihan eri fiilis kuin aiemmilla lopetuskerroilla. En sano, helppoa kuin heinän teko, mut sen verta toi säikäytti, et sainko uuden mahdollisuuden ja toistaiseksi elämä ilman röökii on ihanaa!

Okkei, lekuri soitti parin päivän päästä ja höpötti vain poskiontelokuvista. Minä kysymään: "Et mites ne keuhkokuvat? Juu, ei niissä ollut mitään erityistä." Minä taas kysymään: "Mites ne pyörövarjostumat? Ei ole röntgenlääkäri kommentoinut niitä mitenkään." Huokaus ja helpotus. Mut täytyy myöntää, et tämmöisenä luulosairaana ja epäilevänä ihmisenä aloin tietysti miettiä, et mitä hittoo. Ensin oli ja sitten ei ole. Sen verta jäi askartelee, että uusinta kuvat otetaan toukokuussa ja verrataan niitä edellisiin. Se suattaapi olla, että tämä nuorehko Tri. halusi jotenkin päteä ja alkoi liian aikaisin tulkitsemaan kuviani ja siitä hämmennys. Tai sitten. Hän oli niin fiksu ja halusi mua hiukka säikytellä. Ja hei, täytyy myöntää, että hän onnistui. Toivotaan nyt vaan, että uusinta kuvat on puhtaat ja minä elän. Ja olen tupakoimaton henkilö. Olen tupakoimaton henkilö. Olen tupakoimaton henkilö.

Jos muistanette, et edellisessä postauksessa puhuin näistä hermostohommista ja kaikesta siitä ärsytyksestä mitä se saa aikaan. Nyt olen tehnyt pientä viilausliikettä asian edistämiseksi. Annan itselle hyvää. Viime viikonloppuna pakenin möksälle ja mettään. Teki niin pirusti mieli. Halailin puita ja rakastin hiljaisuutta ja rauhaa. Rööki on siis jäänyt ja alkkomahooli myös. Olen ottanut mindfulnessin ohjelmistoon, olen tehnyt lenkkiä ja päässyt taas avantoon (ilman jäitä.) Olen myös ymmärtänyt, että mun pitää rauhoittua ja viettää täysin ärsykkeetöntä aikaa. Olla vain ja ihmetellä. Voi hitsi, miten pienistä asioista voi ihmiselle tulla hyvä mieli. Tänään nukuin pitkästä aikaa oikein kunnon päikkärit. Herättyäni oli niin hyvä olo, et teki mieli itkeä pirauttaa. Oli jotenkin niin tyyni ja rauhallinen olla. Jollekin tämä voi olla pyhä yksinkertaisuus, mut mää olen sen vasta nyt ymmärtänyt. Tai siis onhan sen tiennyt, mut et saa sen toimii ja omaan elämäänsä. Eikä siinä ole sen kummempaa ohjetta kuin KUUNNELLA ITSEÄÄN! Kyllä ne vastaukset ja ohjeistukset on ihan sinussa itsessä, kunhan vaan ymmärrät ja kuuntelet. Eikö oo heleppoo?

No hups, tää oli nyt tällasta sairaskertomusta mut joskus elämä on myös sitä. Mulla on tällä hetkellä hemmetin hyvä fiilis ja olen ihan innoissani. Nyt vaan saadaan vielä toi UK kuntoon, niin kyllä tästä hyvä tulee. Ai niin, pakko kertoa. Mulla on noi jalat olleet jo muutaman vuoden tosi kipeet. Silleen kummasti syvältä. Olen syyttänyt tätä duunia ja kivilattiaa. Rampannut hierojalla  (joka vain pahentaa.) Mut katso, röökin lopettamisen jälkeen kipu on kadonnut. Minulle tosi outo tunne, koska jalat ovat olleet koko ajan kipeä ja näin mulle normaali olotila. Tuntuu niin ihanalle, kun voi ilman jatkuvaa tuskaa kävellä. Eli kyseessä varmasti verenkierrollinen härö. Ei ole happi kulkeutunut kinttuihin. Mää oon niin onnellinen tästäkin ja hei, auttaako vähän pysyttelee erossa röökistä tai siis hulluhan mää olen jos vielä aloitan. Ja mitä kaikkea hyvää onkaan vielä tulossa?!

Loma nyt meni niin kuin se meni. Valitin UK:lle, et mä en halua enää matkustaa. Kaks reissua mennyt päin peetä sairastamisen vuoksi. Espanja paska, Portugali paska kaikki muut maat paska. Ei se niin mene. Onko kenenkään vika tahi syy ja nyt ymmärrän, et tässä(kin) asiassa mun täytyy kuunnella itseäni ja valita sellaisia kohteita missä on rauha ja sielu lepää. Ja minun mielen, kehon, ruumiin, sielun ja sydämen asiat hoidetaan himas kuntoon. Ollaan niin kuin vakaalla pohjalla. Kyllä tästä vielä kestävä paketti tulee. Sitä kohti. Rakastakaa itteenne ja huolehtikaa muista.

P:S Muutama foto reissusta, jäihän siitä jotain käteen kuitenkin.

Elämää vain

Hai tzaparallaa! UK toi just lasin skumppaa. Nimi on kuulemma Oodi Vapaudelle. Aika lupaavaa. Hevi duuniviikko takana ja valmistaudutaan viikonlopun viettoon. Pikku puuhasteluu, paskahuussin pesuu ja yleisen järjestyksen vaalimista. Perjantai-illan teema on arjesta juhlaa. Joku ero se täytyy arjelle ja juhlalle olla. Siksi kannatan, että perjantaisin otetaan kevyesti. Ehdottomasti HYVÄ aloitus viikonlopulle on Vain Elämää-sarjan joulujaksot. Mie en oikein tiiä, miten selviän elämästä ilman vain elämää. Vaikeeks menee ja ikävä tulloo. Tämä on ollut ehdottomasti paras kausi evör. Kaikki on tallennuksessa ja niihin voi aina palata, jos se ikävä iskee.

Täällä mä käyn pulahtaa

Mulla on uusi kamera. Tai siis se on puhelin, mut mulle se on enemmän kamera. Niin on hieno ja moderni, ettei ihan vielä hallitse sen kaikkia hienouksia. Kovasti oon kuvannut ja ihan oikeesti tää uus kamera/puhelin/kamera/puhelin antaa uusia ulottuvuuksia kuvaamiseen ja kuvan käsittelyyn. Kyseessä on iPhone 11 joku pro. Siinä on kolme kameraa ja se todella hämmästyttää minua. Vaatii opiskeluu, mutta kaikin puolin lupaava luuri. Tai siis kamera. Eihän kukaan enää soittele tai laita edes perinteisiä tekstiviestejä. Kohta kaiketi puhelimet ovat menneen talven lumia ja kaikki tapahtuu kameralla. Niin ajatella, soitan sulle kameralla eli kuvaamalla, hah.

Hitto, kun tällä viikolla on taas näyttänyt vaikka minkälaista unimaailmaa. Yks yö olin muotinäytöksessä ja mallit kävelivät mun päältä piikkikoroissa. Mä raivostuin unessa ja huusin niille: "Ette saatana kävele mun päällä!" UK kuuli huudon, tuli ja herätti unesta. Sit taas yks yö mun vieressä oli vanhan, kuolleen miehen kurttuinen naama. Ihan kiinni minussa. Näitä on. Keskiviikko yönä näin, kun sängyn vieressä roikkui hirtetty nainen. Se oli alakerran naapuri. Potkin sitä unissani ja sähisin pelokkaasti. UK tuli taas apuihin. Kauhian levotonta ja arvatkaa vaan onks hyvin levännyt olo aina aamulla. Ihan kuin olisi juossut maratoonin. Huoks.

Outoja kaikki tyyni. Noi unet siis meinaan. Mennään etiäpäin ja jutellaan vaikka meidän tulevasta lomasta. Olin ajatellut, että tänä vuonna ei Espanjan lomaan ole vara. Löydettiin kuitenkin halvat lennot ja päätettiin olla ansaittuja kunnon lomalle. Sinne siis, Alicante on ensimmäinen kohteemme. Matka siitä jatkuu ja se voi olla, että olemme ihan uusissa paikoissa. Mitään tiukkaa suunnitelmaa ei vielä ole. Päivä kerrallaan mennään. Kyläst kylään. Hissun kissun. Loma, kuinka se koskaan osakaan tulla aina niin oikeaan aikaan. Odotan. Eikä siihen ole enää kuin vajaat neljä viikkoa. Hitto, kun tää syssy menee aina niin äkkiä. Täytyy myöntää, että ollaan loman tarpeessa molemmat.

Perjantai on vaihtunut lauantaiksi. En jaksanut eilen loppuun asti postailla. Laitan nyt, sama kai tuo. Olin himas vasta seiskan jälkeen, joten ilta jäi aika lyhyeksi. Ei edes illallista laitettu, vaan syötiin pikku alkupalaa ja juustolautaset. Enkä jaksanut rättiäkään raivokkaasti riepotella. Olkoon edessä tänään. Näillä kilometreillä täytyy ihmisen ymmärtää myös levätä. Mut hei, käyn ensin uimassa ja sit aloitan siivouksen. Tämä päivä on pyhitetty puhtaanapidolle. Hyvä emäntä laittaa uuniin jonkun kivan laatikkoruuan. Sitten se on valmis, kun koti on puhdas, raikas ja esteettinen. Jälkilämmölle voisi lykätä pannukakun. Energiatehokaskin on emännän oltava. Näin ilmaston muutoksen aikana.

Kello on jo jälkeen puolen päivän. Nyt täytyy aktivoitua. Pyykkikone jylläämään ja ulos. Huomenna vois vierailla jossain museossa tai jotain. Ois vähän kulttuurii. Tasapainoiseen viikonlopun viettoon kuuluu ruumiin kulttuuri, sielun ravinto, lepo ja rentoutus, ulkoilma eli happi, hyvä ravinto ja jumalten juoma. Ja hei, kaikki tyyni ovat erittäin tärkeitä asioita, joita tässä iässä tulee jo vaalia. Näillä mennään, kohti uutta viikkoa ja lomaaaaaaa!!!!!

P:S Syksyn otoksia uudella kameralla siis puhelimella.

Perse ylös penkistä

Eipä mittään erikoista. Elämä rullaa omalla tahdillaan. Mie olen silleen kaksjakoinen, et aina pitäisi olla jotain ja sitten ei. Eilen oli veepee ja pelkäsin, et kuinka saan ajan kulumaan. Puol kasi läsähdin tohon soffalle ja tuumasin UK:lle, et menihän se tääkin ilta. Nykyään on kiva ettei oo mitään spessuu. Saa ihminen vain olla ja huilata. Mut mulla se kuitenkin taitaa tarkoittaa sitä, että pitää olla pikku pikku puuhasteluu. Muuten saattaa tulla tylsyys. Sitä ei taho.

Lyötiin joulu pakettiin. Oikein on lahja sellainen. Kyl me sinne Espanjan valon alle mennään. Kesäloma jäi pariin viikkoon ja kaiketi pitäisi ymmärtää, että kaiken härdellin jälkeen tämä(kin) loma on ansaittu. Lennetään tällä kertaa Alicanteen (oli edukkaat lennot,) eikä olla siellä vielä käyty. Siitä otetaan auto ja ajellaan Fugeen ja siitä vielä viikoks Malagaan. Tuttu juttu. Ihanaa! Valoton ahistus poistuu, kun tietää, et valohoito on tulossa. Tää onkin jo viides joulu niillä nurkilla. Me jäätiin jotenkin jumiin. Tai miten sen nyt ottaa. Joka kerta kuitenkin pyöritään uusilla mestoilla. Mut vakkarina toi Fuge ja Malaga. Tykkään siitä tunteesta, et niin on kuin kotiinsa menis. Ja riittäähän tuolla mannerta mitä kokea.

Viime viikonloppuna käytiin Porkkalanniemellä ja pääsin metsään. Oli ihanaa. Miten toi metikkö on mulle nykyään niin tärkee. Möksällä sen saa automaattisesti mut täällä se on selkeä puute elämässä. On jotenkin tunne, et pakko päästää metsään. Otettiin eväät, paistettiin makkaraa. Mie kuvasin ja UK keräsi roskia. Juu, se on hänen harrastus. Nytkin muovikassillisen keräsi tyhmien ihmisten jättämiä jätteitä. Olen myös uintireissuillani mennyt metsäteitä. Onneks niitä löytyy kulmilta. Saan edes pienen tovin nauttia. Metsä parantaa mun kehoa ja sielua. Mä tunne sen. Ihan oikeesti.

Tälle päivälle järjestin UK:lle vähän yllärii. Ensin lähetään metsälenkille. Mie käyn pulahtaa ja UK saa harrastaa kehonrakennusta. Uintipaikan vieressä on ulkokuntosali. Sen jälkeen mennään ja tehdään rapputreeni. Tossa lähellä (metsässä, ihanaa) on puiset raput. Ja mä tahdon, että me tehdään sellaista liikuntaa, että me hikoilemme ja hengästymme. Siitä en ole varma pystynkö itse, mut UK:lle on raippaa luvassa. Nämä suoritettuamme, hikisinä ja kuumissamme, kaikkemme antaneena me menemme kellumaan. Kyllä, kellumaan. Olen varannut meille parit kelluntatankit paikasta Kellumo. Siellä niin pullukat lilluu erittäin suolapitoisessa vedessä tunnin ja relaa. Mä luulen, että se saattaa olla huikee kokemus. Meidän on pakko alkaa aktivoitumaan. Alkaa tota ikää jo sen verta olla, että se hukka perii, jos nyt ei tajuu liikkuu. Nytkin mulla on jalat niin turkasen kipeet, et hyvä jos eteenpäin pääsen. Katsotaan josko lenkki ja treeni auttaa tai sit en pysty tekee. Niin, tätä just tarkoitin. En haluu olla siinä hapes etten pysty, prklle!

Illalla ollaankin menossa UK:n ystäville juhlistaa. Tääkin on mulle vaikee. Mää haluisin olla vain himas ja mussuttaa makeeta. En mää mihinkään taho. Mää. Entinen tiskotiikeri?! Perkele, se perse ylös penkistä ja menoks. Yleensä on kuitenkin sit aina kiva, kun on mennyt ja lähtenyt. Se vain riippuu kumpi minä tänään on vallalla. Onko se ekstrovertti vai intro? Sitä kun ei aina lähteissään tiedä. Toisaalt nauttii ja toisaalt ei. Ota tuosta nyt sit selevä. Niin, hankala ihminen kyllä. Kaksjakonen kaikel tappaa.

Nyt äksön. Paskahuussin kautta hutun keittoon. Täytyy tankata et jaksaa rankat reenit. Ihanaa, sanoa noin. Tätä olen kaivannut. Arvatkaas mistä tää sai alkunsa. Suurin painonpudottaja-ohjelmasta. On niin ihanaa möllää sohvalla ja mussuttaa, kun pullerot töllössä punnertaa. Sit iski se, et ite oon kohta samas jamas, jos en nyt tokene. Sitä kohti siis. Jumppa ilona.  Se on mun mottoin.

Aamulla ani varhain

Lauantai moorning. Syksy iskee tajuntaan just siks, kun ollaan jääty stadiin. Se on sen merkki. Siis syksyn. Näissä La aamuissa on aina jotain spessuu. Kauheest paljon olis kaikkee hoidettavaa, mut ensi inasen bloggaan. Laitoin akkunan auki ja kivasti viilee ilma tunkee tajuntaan ja läheiseltä urheilukentältä kuuluu joukkueen kannustushuuto. Palloo kaiketi potkiivat. Kivat heille. Hah, ollaan jo ylhäällä ja UK teki duunii tossa sängyllään, mut nyt sieltä kuuluu tasasen tyytyväinen kuorsaus. Hyvä, että lepää hän. Mie lähen kohta uimaan ja sit parturiin.

Viikko hurahti äkisti. Työskentely uudessa putiikissa ottaa jo rutiinilla. Alan asettua taloksi. Naapurissa oleva remontti kiristää pikkasen hermoja, mut onneks meluhaitta on jäänyt iltavuoron vuoksi vähemmälle. Ei hyö iltaisin tee ja mie oon ollut iltavuorossa. Mulle tämä on iso juttu, koska tule Rentolaan relaa, ei nyt ihan pidä paikkaansa. Ei hyvä mut ei tää ikuisuuksia kestä.

Keskiviikkona kävin Habitaressa. Iloisesti saan huomata, että se skandinaavinen pyhä yksinkertaisuus on väistymässä tai sanotaanko näin, se antaa tilaa myös muunlaiselle sisustamiselle. Värit, kuosit ja persoonallisuus nostaa upeasti päätään. Kaiken ei tartte mennä samalla kaavalla, voi revitellä rohkeasti ja antaa palaa. Hei gamoon, ei se sisustaminen ole niin hemmetin vakavaa. Puu on tullut jäädäkseen. En ole aikaisemmin kovinkaan ihastunut puun käyttöön, koska minusta se on kuulunut mökille. Pyörrän sanani ja olen vallan ihastunut mitä moninaisempaan puun käyttöön. Tarjolla on upeita puupintoja, huonekaluja ym. juttuja. Oli taas kiva piipahtaa ja paljon sain ideoita ja uutta näkemystä.

Rentolan ensimmäinen sisustuskonsultaatio keikka on buukattu. Olen siitä aivan innoissani. Toivottavasti tämä lähtee vetämään ja saisin siitä kivasti lisäbisnestä. Ja hei, vähäks kiva olisi, jos saisi tehdä sopivasti sitä kaikkea mitä rakastaa. Onnellinen on hän. Lähes siunattu.

Tänään meillä on hääjuhlat. Kauheest paljon mun olisi tehnyt mieli sienimettään moksälle, mut kai mun on joskus näyttäydyttävä UK:n ystävillekin. Etten mene ihan mielikuvitus puolisosta, nih. Toisaalta, en ole ollut häissä aikoihin ja ainakin paikka on kiva ja uskoisin, että hyvää pöperöö on tarjolla. Otetaan ilon kautta ja hei hopsansaa.

Pikku pää on täynnä kaikenlaista ideaa. Kirjoittelen muistilistoja toteutettavista asioista ja kehittelen uusia. Se hyvä puoli tässä yksin yrittämisessä on, ettei tartte kysyä kenenkään mielipiteitä. Saa tehä just niin kuin lystää ja miehän lystään. Ja eiks elämässä ole tärkeintä se, et saa tehä niin et on kiva fiilis ja innokas olo. Se jotenkin pitää virkeenä. Viikolla oli nettisivukoulutus ja sekin oli antoisa. Nyt osaan ihan ite tehä muutoksia ja lisätä kuvia what evör. Sivut on nyt valmiit ja käy huvikses kurkkaamassa www.hiusrentola.fi Eiks oo kivat?

No, enpä nyt kerkee tän enempää. Kohta täytyy alkaa kaunistautua illan juhlaan. Se jo muutaman tunnin ottaa. Apua, yhtään en tiedä mitä päälleni pistän. Kaapit täynnä liian pientä, eikä mulla ole säädyllisiä juhla-asusteita. On vaan paljastavii rätei ja lumpui. Niitä siis. Adios!

P:S Tässä viralliset kuvat Rentolasta ( kuvat otti toveri Timo Leppänen, joka kuvaa paljon interjööriä.)

Fiftisixti

Hei hopsansaa! Jos nyt olen sattunut valittamaan, että on niin kuuma, en sitä sillä tarkoittanut, että pitäisi tällälailla pakastaa. Istun vällyihin kääriintyneenä terassilla, en anna periks vaikka pikkasen vilu kapajaakin. Sauna on tulilla, kohta pääsen lämmittelemään. Piti kuulkaa, ihan mökkiin panna lämmöt päälle. Kova, kylymä tuuli on rieponut monta päivää. Tarvitaan lämmitystä heinäkuussa?! Oliko se ilmastonmuutos, jonka piti tehdä kesistämme helteisiä. Nyt ei ihan tunnu sille. Helteiselle nimittäin. UK:lla oli aamulla pipo päässä. En valita. En todella. Minulle just sopivat kelit. Mut jos ihan vähän sais lämpöö...

Rva:lla oli tänään siivouspäivä. Jösses, kun olikin mukavaa touhuta. UK lähti jo aamusta kaupunkiin, eikä ollut jaloissa pyörimässä. Sain rauhas siivota. Oltiin pesty kaikki matot jo viikolla ja sekös just houkutti siivoamaan. Pesin nurkat, vaihdoin vähän järjestystä ja eliminoin ylimääräistä. Oli niin ihanaa laittaa tuoksuvat, puhtaat matot lattioille. Tein oikein kauniin kukka-asetelman kuunliljan lehdistä. Siinä vasta kaunis viherkasvi, en tiedä viihtyykö sisällä maljakossa. Katsotaan, sanoi puutarhuri.

Olen raivannut mökkitonttiakin. Kaiken maailman rotiskometikköö on mennyt sileeks. Siihen on tullut oikein himo. Se on vaan luojan lykky ettei meillä ole moottorisahaa käytössä. Rva. saattaisi innoissaan pistää koko tontin sileeks. Tulisi aakeeta laakeeta. On se hyvä välillä "siivota" ulkotilojakin. Siinä näkee oman kättensä jäljen ja on ylen mukavaa saada puuhastella kivoi juttui. Enkä mie osaa olla tekemättä mitään. Mie relaan, kun saan tehdä.

Kyllä minä pilviäkin möllään

Arjen realismia.

Olen joka päivä käynyt vesijuoksemassa. Hitto, kun se tekee hyvää. Kropassa tuntuu paremmalle, siihen varmasti on vaikuttanut myös joka iltainen sauna - joogha ja pilates lauteilla. Jopa siinä määrin, että olen valmis tulemaan ihmisten ilmoille. Tekee jo mieli hitusen säpinää. Mut erittäin hyvä ratkaisu lomalle juuri tällainen. Ensin viikko omas rauhas pöpelikös ja sit kaupunkilomalle. Ihanoo. Saapi sielukin ravintoo. Eka viikko ravittiin pelkästään ruumista. Juu nou? Tallinna ruokkii sielua.

Pikku koira on ollut meittin kans lomalla. Mä olen täällä ihan sydän syrjällään, kun huomaan hänen olevan jo vanha ja väsynyt herra. Hänellä on vielä hetkensä ja aamuisin on pirteä kuin pupujussi. Syö hyvin eikä mitään kipuja ole. Vetäytyy paljon omiin oloihinsa, eikä jaksa kauheesti enää seurustella. Tällä lomalla on yllättäin kaivannut syliin ja sänkyyn. Mä niin annan sille kaiken rakkauteni. Mietin jopa, että en varmaan koskaan ole ihmistä kohtaan tuntenut tämmöistä syvää tunnetta. Tai no, ei niitä kaiketi voi verrata, mutta eletään niitä aikoja, että luopuminen voi olla lähellä. Tuli vain jotenkin sellainen tunne. Mutta rakkauksia on niin eri. Näihin pikkusiin rakastuu lapsen lailla. Ihmis-suhteissa ollaan enemmän aikuisii, eikä se ole ihan niin pyyteetöntä. Näin mää sen saattaisin ajatella.

Mutta Pikku koiralle tehdään kaikki mahdollinen, että hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja ressivapaa loppuaika. No niin, nyt alkaisi keli vähän kääntyä. Tuuli on enää pieni liplattelu ja aurinko näyttäytyy. Alkaisiko shaali ympärilläni olla jo liikaa? Ihanoo, kohta pääsen löylyyn. Otankin oikein kipakat. UK on tuloillaan, eiköhän se viimeistään kello kymmenen ole perillä. Aikasemmin on melkein turha odotella. Ettei hän vaan pakene Rva:n siivousintoa. Tulee varmasti tarpeeks myöhässä ettei tartte enää Rva:n käskyttämänä pomppia. Ymmärrän sen oikein hyvin. Niin minäkin tekisin. Siivoava elämänkumppani voi olla haasteellinen. Joskin sellaisessa suhteessa oleva voi olla varma siitä, että koti on aina siivottu ja kunnossa. Vähä niin ku fiftisixti.

P:S Olen muutaman taidekuvan kerennyt filmaamaan :)