Nyt mä ymmärrän...

Elos ja hengissä ollaan. Tovi on vierähtänyt viime päivityksestä, ou nou. Nyt onnellisesti kotimaan kamaralla ja tautikin on jo hellittänyt. Mut hitokseen otti tiukille, alkaa nää "flunssat" olla sitä luokkaa ettei oo ihan varma säilyykö hengissä. Mulla kävi niin, et päästyämme kotosuomeen tauti iski oikein olan takaa. Ihan veti vuoteeseen kuumeen kera ja ei puhettakaan, että olisi duuniin kyennyt. Kuusi viikkoa tässä on mennyt ja vasta nyt voin sanoa, et alkaa helpottaa. UK:lle teki keuhkokuumeen ja hetken jo luulin, et nyt tulee ruumiita. Vielä hän vahvasti toipilas, mutta uskoisin, että pahin on jo takana.

Malagan partsilta...

...näkymiä

Aika syvis vesissä käytiin välillä. Tauti siis paheni ja tohtorille piti mennä. Onneks sattui sellainen, joka otti tosissaan ja kuvattiin kaikki ja kokeet otettiin. Yhtä sun toista löydöstä mut pahinta oli diagnoosi pyörövarjostumasta keuhkokuvissa. Tohtori (ehkä hiukka virkaintoinen) kertoi sen tarkoittavan kasvainta. Minulle sama kuin keuhkosyöpä. Jäimme odottamaan röntgenlääkärin tulkintaa kuvista ja mahdollisia viipalekuvia keuhkoista. Lekuri lupasi ottaa yhteyttä parin päivän päästä ja katsotaan sitten kuinka jatko etenee. Eli siis kaks päivää sairastin keuhkosyöpää. Siinä meni lusikat jakoon ja minä myös. Mut yllättävän rauhallisesti tietoa käsittelin ja itseäni soimasin. Enhän ole niin tyhmä ettenkö olisi tätä sairastumisen mahdollisuutta tiennyt. Paskanakki mut nyt napsahti kohdalle. Guudbai ja adjöö.

Jotain hyvää. Röökin poltto loppui kuin seinään ja nyt ilman lähes kolme viikkoa. Jotenkin on ihan eri fiilis kuin aiemmilla lopetuskerroilla. En sano, helppoa kuin heinän teko, mut sen verta toi säikäytti, et sainko uuden mahdollisuuden ja toistaiseksi elämä ilman röökii on ihanaa!

Okkei, lekuri soitti parin päivän päästä ja höpötti vain poskiontelokuvista. Minä kysymään: "Et mites ne keuhkokuvat? Juu, ei niissä ollut mitään erityistä." Minä taas kysymään: "Mites ne pyörövarjostumat? Ei ole röntgenlääkäri kommentoinut niitä mitenkään." Huokaus ja helpotus. Mut täytyy myöntää, et tämmöisenä luulosairaana ja epäilevänä ihmisenä aloin tietysti miettiä, et mitä hittoo. Ensin oli ja sitten ei ole. Sen verta jäi askartelee, että uusinta kuvat otetaan toukokuussa ja verrataan niitä edellisiin. Se suattaapi olla, että tämä nuorehko Tri. halusi jotenkin päteä ja alkoi liian aikaisin tulkitsemaan kuviani ja siitä hämmennys. Tai sitten. Hän oli niin fiksu ja halusi mua hiukka säikytellä. Ja hei, täytyy myöntää, että hän onnistui. Toivotaan nyt vaan, että uusinta kuvat on puhtaat ja minä elän. Ja olen tupakoimaton henkilö. Olen tupakoimaton henkilö. Olen tupakoimaton henkilö.

Jos muistanette, et edellisessä postauksessa puhuin näistä hermostohommista ja kaikesta siitä ärsytyksestä mitä se saa aikaan. Nyt olen tehnyt pientä viilausliikettä asian edistämiseksi. Annan itselle hyvää. Viime viikonloppuna pakenin möksälle ja mettään. Teki niin pirusti mieli. Halailin puita ja rakastin hiljaisuutta ja rauhaa. Rööki on siis jäänyt ja alkkomahooli myös. Olen ottanut mindfulnessin ohjelmistoon, olen tehnyt lenkkiä ja päässyt taas avantoon (ilman jäitä.) Olen myös ymmärtänyt, että mun pitää rauhoittua ja viettää täysin ärsykkeetöntä aikaa. Olla vain ja ihmetellä. Voi hitsi, miten pienistä asioista voi ihmiselle tulla hyvä mieli. Tänään nukuin pitkästä aikaa oikein kunnon päikkärit. Herättyäni oli niin hyvä olo, et teki mieli itkeä pirauttaa. Oli jotenkin niin tyyni ja rauhallinen olla. Jollekin tämä voi olla pyhä yksinkertaisuus, mut mää olen sen vasta nyt ymmärtänyt. Tai siis onhan sen tiennyt, mut et saa sen toimii ja omaan elämäänsä. Eikä siinä ole sen kummempaa ohjetta kuin KUUNNELLA ITSEÄÄN! Kyllä ne vastaukset ja ohjeistukset on ihan sinussa itsessä, kunhan vaan ymmärrät ja kuuntelet. Eikö oo heleppoo?

No hups, tää oli nyt tällasta sairaskertomusta mut joskus elämä on myös sitä. Mulla on tällä hetkellä hemmetin hyvä fiilis ja olen ihan innoissani. Nyt vaan saadaan vielä toi UK kuntoon, niin kyllä tästä hyvä tulee. Ai niin, pakko kertoa. Mulla on noi jalat olleet jo muutaman vuoden tosi kipeet. Silleen kummasti syvältä. Olen syyttänyt tätä duunia ja kivilattiaa. Rampannut hierojalla  (joka vain pahentaa.) Mut katso, röökin lopettamisen jälkeen kipu on kadonnut. Minulle tosi outo tunne, koska jalat ovat olleet koko ajan kipeä ja näin mulle normaali olotila. Tuntuu niin ihanalle, kun voi ilman jatkuvaa tuskaa kävellä. Eli kyseessä varmasti verenkierrollinen härö. Ei ole happi kulkeutunut kinttuihin. Mää oon niin onnellinen tästäkin ja hei, auttaako vähän pysyttelee erossa röökistä tai siis hulluhan mää olen jos vielä aloitan. Ja mitä kaikkea hyvää onkaan vielä tulossa?!

Loma nyt meni niin kuin se meni. Valitin UK:lle, et mä en halua enää matkustaa. Kaks reissua mennyt päin peetä sairastamisen vuoksi. Espanja paska, Portugali paska kaikki muut maat paska. Ei se niin mene. Onko kenenkään vika tahi syy ja nyt ymmärrän, et tässä(kin) asiassa mun täytyy kuunnella itseäni ja valita sellaisia kohteita missä on rauha ja sielu lepää. Ja minun mielen, kehon, ruumiin, sielun ja sydämen asiat hoidetaan himas kuntoon. Ollaan niin kuin vakaalla pohjalla. Kyllä tästä vielä kestävä paketti tulee. Sitä kohti. Rakastakaa itteenne ja huolehtikaa muista.

P:S Muutama foto reissusta, jäihän siitä jotain käteen kuitenkin.