31.1.2021

Älä viiti. Anna olla.

 Jabadabaduu! Hah, kuka muistaa mistä sarjasta toi huudahdus oli? Oli se töllössäkin mut siis sarjakuvana tunnettu. Tuli vaan tänään ekaksi mieleen, kun heräsin sängystä. Eikä mulla nyt erityisesti ollut mikään jabadabaduu fiilis, en tiiä mistä moinen mielikuva. Joskus on. Niin kuin nyt kerran unissani sain sellaisen viestin, jota toistelin useamminkin. Varokaa miehiä jotka hiihtävä pienten lasten suksilla. Häh?! Pitkään piti miettii et mitä hittoo toi tarkoitaa mut ei se koskaan auennut.

No niin. Se tuli sit talvi. Mökille päästään hyvä jos jussiksi. Siks inhoon tota älytöntä lumen määrää. Feisbuukin muistot kertoi mulle, et olin postannut 19.1 2020 "mökkikausi korkattu. Tääl on kesä." Kuvassa aurinko paistaa, on vihreetä ja järvi auki. Ei oo nyt. Ei oo niin. Kaunista on kyllä mut elämä vaan niin hankalaa. Mut avanto on ihana. Ja kylmä. Ehkä mä vielä suksille nousen.

Joopa, joo. Työt loppui kuin seinään. Mulla on ollut duunii ihan kivasti mut jouluun ne loppui. Onko se tää muuntokorona vai tuliks musta yhtäkkii ammattitaidoton tai jotain. Karsee fiilis. Listat ammottaa tyhjyyttään, samoin pankkitili. Kohta pitää hilata perseensä leipäjonoon, ei tässä muu auta. Toki, mä ymmärrän ihmisten pelkotilat ja halun olla seifti. Mä oon yksin, mä oon maski ja muutenkii turvallisesti. Mut joo, kyl korona nyt tempun teki. Ahistaa. 


Herra terveyshenkilö herra.


Eipä muutoinkaan tää elo taas kovin kivasti vörki. Kummallista oireyhtymää bukkaa. Yhestä pääsee niin saatana toinen tulee. Mut täytyy myöntää, et nyt pistää pikkasen vakavaks. On niin kovat ja kummalliset kivut. Jalat ja kädet, hermo hommii. Tohtorin pakeilla kävin, ihan sellaisen erikois. Nyt jonossa hermoratatutkimuksiin. Epäilynä polyneuropatia. Jette kiva de. Joku tää on tai sit taas näitä mun mielikuvitussairauksia. Kuolis pois niin helpottais. 


Sanomatta selvää


No mitä mitä. Olen ollut tipattomalla. Helvetin tylsää. Odotin ja ajattelin, et taivas aukeis. Paskan marjat ja muut rusinat. En ole huomannut olotilassani mitään positiivista muutosta. Alkuun nukuin ehkä paremmin, mut nyt kivut valvottaa ja tekee öistä hankalat. Se siis siitä. Mut ehkä tää on hyvä lepo tempelille, jota siis niin vaalin ja palvon. Ehkä se on kuiteskii hyväks. Mut jos ottaa viikonloppuna maltilla parikyt bissee, niin ei kai toi ole liikaa ja pahasta. Tartteeks silloin pitää mitään tyhmii tipattomii.


Mun paras kamu

 

Musta on tullut rasittavan kunnollinen ja pyrkimyksissään terve ihminen tai ääliö. Olen ollut myös tupakoimaton. Sehän alkoi jo silloin niskaoperaatiosta ja sit taas ratkesin hetkeks. Nyt taas mennään jo neljättä viikkoa ilman ja tääkin on ihan perseestä. No jos happi kulkee hitusen paremmin, niin siinä kaikki.  Mut mielihaluja on siitäkin edestä ja päässä pikkasen vinkuu välillä. En yhtään ihmettelisi, jos joku päivä räjähtäisin ja sanoisin vain poks. Nooooh, ei tää kuitenkaan kestä, ratkeen kuitenkin. 


Best place ever


Eikä tässä kaikki. Oon alkanut kuntoilee lähes joka päivä. Ihan siis sietämätöntä. Ostin vittu oikein aisbukit, ne sellaiset tennarit missä on piikit. Pääsen nähkääs lujempaa. Mua niin vituttaa tää elämäntapamuutos, että on pakko pistää menemään ja lujaa. Juosta itseltään karkuun. Aamutuimaan tuolla helvetin hangessa menen niin, että savu perseestä tuhnuaa. Rannassa on kuntosalivehkeet ja siinä ne ensin veivaan ja sit avantoon. Sit vielä lenkki mettän poikki himaan. Onko vähä kuntoo hei. En kestä. 

Ei kai tässä muu auta kun lähtee pirteenä ulkoilee. Mitä jos kurvais tohon casanoovaan kaljoo kittoomaan, ostais ärrältä röökiaskin ja panis piikkitennarit jalkaan. Ei ku menox. Ticotico. Pysyis pystys. Kävin muuten puntarilla. Oon taas lihonut. Johtuu tästä muutoksesta. Palaan siis entiseen ja laihdun ja voin hyvin ja voin paremmin ja elämä on kirkas ja elämä on ihana ja minä raitis, reipas ja rohkea. Älä viiti. Anna olla. 

6.1.2021

Kihtistä menoo

Huh, juhlahässäkät ohi ja suoritettu. Sinappikone on syntynyt ja vuosi vaihtunut. Hirmu kivaa meillä oli, sellaista tavallisen rauhallista. Kauhian nopeasti kaikki vain vilahti ihmisen historiaan. Niin se nykyään tuppaa olemaan. Odottaa kuin hullu puuroa ja sit kaikki on ohi. Sen verta täytyy hintaa juhlimisesta maksaa, et nyt sit iski ilmeisesti kihti polveen. Kyllä, elintasosairaus. Niin on eletty kuin siat pelossa ja toki, siitä kuuluu hinta maksaa. Muuta en keksi, toissa yönä alkoi älytön kipu polvessa ja oli aika tuskallinen päivä eilen. Nettitohtori M. O. Janhunen teki tarkkaa tutkimusta googlen ihmeellisessä maailmassa ja päädyin diagnoosiin kihti perkele! Nyt jämäkkä tulehduskipulääkekuuri ja pikkasen helepottaa. Mut on tää kans. Se on tipaton tiedossa, tahtoo tahi ei. 


Tervetuloa 2021!


Nyt kun tälle linjalle läksin, niin tuodaan vielä pienet aattoillan draamat. En edes syönyt paljon. Vähän kaikkee ja kun sitä vähän oli paljon, niin ähkyhän siitä tulee. Niin ähky, että en saanut kunnolla happea ja hetken jo luulin, että pitää linikalle lähteä. Hra. refluksi nosti päätään pahemman kerran ja hitto vie, kun teki olosta hankalan. Nappasin lääkettä ja hitusen hellitti. Siitä selvittyäni, naama alkoi kummasti polttaa ja kipaisin peilin eteen. Herra mun varjele, mikä punainen sikapossu! Oikein joulusellainen. Joku algerialainen reaktio. Koko naama ja kaula täynnä punaista, polttavaa söheröä. Muuta en keksinyt, kun noi mun ihanat havuasetelmat ja joulutähdet. Ne lens kaaressa partsille ja Rva. sänkyyn kuoleman pelossa. Joulupäivän aamu valkeni kuitenkin hempeästi ja me kaikki olimme elossa. Kiitos joulu, olit ihana. 


Harmaata oli mut ei haitannut




Tässä hauska sauna


Mökin maisemii

    

Pienoinen mökkihöperyys alkaa vaivata ja kauheest paljon teki mieli uudeksi vuodeksi jonnekin, jotakin ihan mitä tahansa. Niinpä Rva. otti ja varas mökin Ikaalisista. Keskiviikkoaamuna lyötiin kaupat lukkoon vuokramökistä, joka osoittautui oikein oivaksi valinnaksi. Ja hei, päästiin vähän jonnekin ja oltiin niin kuin matkoilla. Pikkasen säätööhän siitä tuli, kinkkupiirakan paistoin ja kauppaostokset, tinat, sähikäiset, kynttilät ja kaikki muu tarvittava piti järjestää mukaan. Mut niin vaan päästiin aattoaamuna klo:08.20 matkaan.






Mökkihän oli sikakiva. Kaikilla mukavuuksilla, tilaa reippaasti ja kunnon keittiö ja välineet. Paikka kaunis ja ekstraplussaa, hauska sauna järven päällä, laiturin nokassa. Siellä me sitten kynttilän valossa kylvettiin ja Rva. pääsi uimaan. Nakit ja pottusalaatti nautittiin, tinat valettiin, sähisevät tikut loistivat, ulkotulet syttyivät ja Rva. konttasi skumppapäissään. Tontilla oli hauska beach house tyyppinen kesäkeittiö. Laitoimme takkaan tulet, paljon elävää tulta, poppilaatikko soitti musaa ja siellä vietettiin uuden vuoden 2021 bileet. Noh, heti klo:00.15 Rva. painui jo maate. Hyvä, että sinne asti jaksoi...




Mökki oli kauniin järven rannalla (en nyt muista taas nimeä) ja siellä oli kaksikin isoa joutsen pesuetta. Niitä oli hauska seurata. Uiskentelivat ihan siinä lähellä. Mut arvaa perkele, kun mun sielua riipi, kun alkoi se rakettien jyske. Joutsen parat meni tietysti ihan sekaisin ja kurjasti huutaen lentelivät ihan kauhuissaan pitkin poikin järven selkää. Kyllä oli kaameeta kuunneltavaa. Toivottavasti selvisivät hengissä. Olen kuullut, että juuri tästä uuden vuoden paukuttelusta johtuen lintuja voi kuolla sydän kohtaukseen. Mun teki niin pahaa. 


Tässä jo himamaisemii

No niin. Nyt on sit vuosi 2021. Lupaan sen saman kuin aina aikaisemminkin eli olla vaatimattomasti parempi ihminen. Aika heikolta näyttää tällä hetkellä, mutta onhan tässä koko vuosi aikaa. Tehdä niitä pikku viilauksia elämänsä onnettomiin tapoihin ja oppia elämään ihmisiks. Sitä kohti. Ja valoa kohti. Ja kaikkea hyvää sinulle armas lukija. Olkoon tämä vuosi hedelmällinen ja kukkea ja hellä ja hyvä ja kaikin puolin onnistunut. Adios! 

 

24.12.2020

Antaa tulla vaan

Ja niin laskeutui rauha Maininkitielle. Niin on kaikki valmiina, listat on saatu yliviivattua ja nyt pääsee nauttimaan. Aamulla syötiin puurot ja puuro oli erikoinen tänä vuonna. Olin taannoin laittanut pakastimeen voita jäähtymään, kun meni liian kuumaksi. En nyt muista mitä siitä olin tekemässä, jotain. Kekkasin, et sotkenkin tämän rasvan nyt joulupuuroon, oikeeta voita. Nam. Vähä niin kun gyrmeepuuro. Sit selvisi, et olinkin ollut tekemässä tod näk valkosipulivoita ja voissa oli jo valkosipulit laitettuna. En mää sitä jäätyneestä voista huomannut, mut joulupuuron maku oli aika tuju. Ei nyt huono, mut joo. Tekevälle sattuu. Otan glögiä päälle. 




Kyllä. Joulun valmistelut ottivat sen kaks päivää ja yhden illan, niin ja tietty vielä tää aattoaamu. Ihanaa, koti on siivottu. UK tamppas matot ja pestiin lattiatkin mattojen alta. Oli puhdas tuoksu. Paras kliimaksi emännälle on tietysti se, kun pääsee sisustaa ja stailaa. Ehkä lähti vähän lapasesta, mut suokoon se näin jouluna. Yks iso osa joulutunnelmaa on siisti ja nätti koti. Ainakin minulle. Jollekin se ei ole ja hyvä niin. Ilmassa tuoksuu kinkku ja tortut, ja ihan kuin noi havut toisi pikkasen oikuusipuu tuoksua. Ja hei, yks helvetin iso paketti on ilmestynyt kuusen alle (tai siis sivulle, ei mahu alle) ja siinä taitaa lukea Markulle. Voi ei apuaaaa!






Syödessä valkosipulijoulupuuroa katsottiin kirkon menoi ja julkastiin joulurauha. Oli harras fiilis. Ehdottelin UK:lle et laitettaisi töllö kiinni aatoks. Toki, uutiset täytyy hänen saada katsoa mut muutoin Rva. voisi laulaa kauneimmat joululaulut heela natten. UK saa lukea jouluevankeliumin (se tuli postissa kirkko ja kaupunki lehden mukana.) Kello kolome myö määmmä joulusaunaan. Sekin on perinne joka on hyvä olla. Vielä kun pääsis hankeen tekemään nakkena enkeleitä. Siitä ei joulun pidot enää paranis. Noh, tunkeudun hetkeks pakastimeen, ajaa saman asian. 






Rva. on tauotta touhunnut. Jalat huutaa hoosiannaa mutta mieli on virkeä ja jouluinen. Ai niin, se ruisleipä. Heleppo se on mutta ottaa aikansa. Ja ehkä vielä pientä hiomista, niin vot sie hyvä siitä tulee. UK kehui, et tulee ihan lapsuus ja mummola mieleen. Eli aitoa kamaa, sano. Sen verta on ollut hommaa, vilinää ja vilskettä, et nyt on kyllä lupa levätä. Ja hei, nauttii ihan hemmetisti. Kinkku meinas mennä ylikypsäks ja olin jo perumassa joulun. UK kysyy vakavana, et pitääkö se hankkia uusi kinkku. Paistomittarin kans teknisiä ongelmia ja sisälämpötila kohosi kasikymppiin (optimi 75.) Voe helevetin helevetti, en tykkää kuivasta ja mureasta kinkusta. Sen pittää olla kostea ja mehevä. Noh, otettiin illaks huikopalana kinkkuserviisi ja katso, herran enkelit oli ilmestyneet ja kinkku oli just hyvä. Joulu pelastettu ja maassa rauha. 






Mut muutoinhan mie olen ihan sekaisin (lue;glögipäissään.) Olin eilen laittanut muistutuksen kännykkään, että muistan ottaa ne helvetin ruisleivät uunista ajallaan. Näin kello ilmoittaa ajan täyttyneen ja hälärit hälyttää. Niin missä? En löydä koko kännykkää. Kuuluuko se makkarista, juu ei. UK jo kommentoi, että se soi eteisessä. Ääni voimistuu, mutta puhelinta ei näy missään. Missä vit... se oikein soi. Onko se tippunut tuolin väliin, alkaa jo mennä hermostuksen puolelle, kunnes tajuan, et se on mun kotipöksyjen taskussa. Tietenkin. Äly hoi elä jätä. 






Nyt meillä on torttukaffet. Lämmintä torttua ei mikään voita, just tulivat uunista. Pitää vaan varoa ettei polta kieltä. Se ois sit taas joulu pilalla. Illan serviisi menee niin, et ensin on se evankeliumi. Sit kalapöytä ja sit lämmin. Pitkällä kaavalla. Pikkasen vinhoa juu kuuluu asiaan. Sit meille tulee pukki, siinä meneekin tovi, koska lahjoja on niin hirveesti (koska minä kiltti.) Sit käydään jälkiruokain, juustojen ja herkkujen pariin. Tein muuten ite jäätelöä (taas se kehuu itteensä.) Nyt on makuna glögi, pipari ja tummasuklaa. On joko hyvä tai ihan perseestä. Riskejä kannattaa ottaa myös näin jouluna. Ehkä illalla käydään katselemassa, kun tontut ja pukit ovat sammuneet pusikoihin. Niin ja samalla sulaa kinkku. Jaksaa syödä sit huomennakin. Exä eli Ukkorähjä tulee dinnerille. 

Hei, hemmetin hyvää joulua teille kaikille. Olkaa kilttinä nyt ja aina! 

21.12.2020

Jouluks jollotan

Tippe tap ja hou, hou! Martta täältä kaiken jouluhyörinnän keskeltä.  Hommat on hyvin putkes, jopa jo niin, et pitää vähän himmailla. Olen tänään jo aloitellut joulusiivousta ja meinaa lähtee lapasesta. On pakko odottaa, kun huominen on vasta virallinen joulusiivouspäivä. Kaikki on taimattu niin, et on paree pysyä suunnitelmassa. Toki, oon tänään pessyt kaikki koriste-esineet ja keittiön laatikot, laitellu kukkia valmiiksi ja mitä vielä. No kaikkee joulujuttui. Ihanaa! Pitkästä aikaa saan laittaa joulua, niin olen ihan fiilareissa. 


Kuka


Huomen aamulla pitää herätellä leivän juuri, et saadaan jouluks tuoretta leipää. Oon innostunut nyt tämmöisestä. Katotaan mitä tulee, kerron sit. Mut onhan se aika jees, jos leipois ite leipänsä. Siinä on jotain sellaista alkukantaisen reilua. Tää on eka kerta, ollaan armollisia. Ruisleipää on tulossa.




TÄMÄ ON JOULUPUKKITIEDOITE: Joulukuusen alle on ilmestynyt aika monta pakettia Markulle. Mää oikein tiiä, miten päin mää olisin. Enhän mää mittää ois tarvinna. Mut hei, enää kolme yötä ja pukki tulee! Tervetulloo! 

Edellisessä kuvassa on totuus siitä, että ei Martankaan joululeivonnaiset aina onnistu. Ässät mänt vituiks. Ne levis. Joulu on pilalla. 




Kyllä mun täytyy tunnustaa, että tein kyllä to do listan myös jouluaatolle. Taidan heivata sen mäkeen. Aattona ei enää tehä muuta kuin nostetaan pöperöö pöytään ja syyvään. Mut kun on siinä aattona kaiken laista joulusauna, hautakäynnit, jumalanpalvelukset, joulupukit ja hutun keitot. On siinä hyvä olla jo jonkunlaista suunnitelmaa.  Mut onneks kaikki muu onkin jo laitettu valmiiksi ja hyvällä suunnittelulla ja taimauksella kaik on mahollista. Ja varsin jouluna. Se on taikaa. Semmosta joulun taikaa. Ollaan ihan Redi.




Nyt kun kehun tätä marttailuani, niin voisin myös kertoa hyvää tekevästä osallistumisestani. Feisbuukissa eräs kampaaja ilmoitteli, että on mahdollisuus osallistua esim lahjakortilla koronahoitajien muistamiseen siitä arvokkaasta työstä mitä he koko ajan tekevät hyväksemme. Halusin heti osallistua. En sotkeudu tämän enempää tähän politiikkaan, mutta sen sanon, et hoitsuille pitäisi maksaa kunnon palkkaa vaativasta työstä. Mun lahjakortti ei paljon auta, joskin se varmasti tuo paljon iloa ja onnea. Sen lupaan.




Tän päivän to do lista on suoritettu. Ja vähän ylikin. Nyt mie taijan jo vähän alkaa fiilistelee joulua. Aamulla herättelen sit sen ruisleivän juuren ja leipasen jouluks itetehtyä ruislaipää. Kuulostaa suorittamiselle mut ihan vähän pitää suorittaa, koska joulu. Läppäriltä, joka on tuossa vieressä, kuuluu clubforfiven joululevyt. Niissä on tunnelmaa ja tykkään kuunneella niitä. UK ehdotti äsken, et otettasko jouluglögit. No, miehän panin pannun tulille ja vot, joulun maku tunki tajuntaan. Glögi on sellaista 5,5%. Mantelit on syöty jo. Piparia tarjosin. Glögi lämmittää kivasti.




Näin täällä meijän torpassa joulu nousee. UK on ihan messis ja jeesaa Rva:a tarvittaessa. Listaan on merkattu kaikki hänen "jouluhommat." Maton kopisteluu ja ovien pesua, semmoisia voimaa ja fysiikkaa vaativia hommia. Rva. vastaa sit koristelusta ja muista erikoisefekteistä. Tasapuolisina mennään ja rakennetaan parempaa huomista. Hei, otetaan nyt ilo irti tästä joulusta ja unohdetaan hetkeks se maailmallinen jäte. Koronan piru. Me voitamme sen ja rokotukset alkaa tepsiä ja elämä palaan uomilleen. Eiks niin. Sovitaanko näin. Nyt annan joulun rauhaa, taikaa ja ihmeellisyyttä. Sydämeeni joulun teen. 


4.12.2020

Joulun sanomaa

No hupsista heippaa vaan kaikille! Täällä ollaan taas ja voisko sanoo, et ihan uusin niskoin. Ei oo kerenny postaa, kun on toi työ. Ai m sou sori. Nyt hyvä hetki, viikonloppu tulossa ja pikasiivous suoritettu. Jouluradio soi taustalla ja se on kyllä kiva. Ihania, ihania joulubiisejä tauotta. Pääsee joulutunnelmaan. Hei hoi, mie oon ihan joulu! Lahjat on lähes kaikki ostettu, hannatädinpikkuleipiä jo paistettu ja huomenna haetaan kuusi (tosin vain kellarista.) Ne kaikki joulukamat ja kuusi ovat kellarin perällä eli joutuu purkaa ensin koko kellarin. Tosi kiva. Onneks joulu on vaan kerran vuodessa.




Koti on jouluvaloissa


Tänä vuonna olen erityisen innostunut joulusta. Reissuun ei pääse, joten tänä vuonna se joulu laitetaan himaan. Ja miehän oon sitä mieltä, et sit ku laitetaan, niin sit laitetaan. Jos ei laiteta, niin ei laiteta ollenkaan. Tänä vuonna on joulu. Ja laitetaan. Tähän outoon tunnelmaan ja maailman vakavaan tilanteeseen tarvitaan vähän joulutaikaa. Jotain pikku hömpsötyksiä. Niin ihminen jaksaa paremmin, eikä elämä ole pelkkää ankeutta. Uutiset on pahasta, minua alkaa aina ahistaa niiden jälkeen. Pelkkää terrorismii, tautii, trumppihulluu, ilmastonmuutosta ja mitä vielä ...uhkaa. Koko ajan. 







Voitasko sopia, et jätettäisi jouluksi nää ikävät aiheet taustalle ja keskitytään siihen, mikä meillä on hyvin ja onnellisesti. Oltais hetki rauhas, kaikki omissa oloissa, turvallisesti. Tästä joulusta ei olosuhteellisesti tule maailman parasta ja onnellisinta joulua. Ei päästä perinteiden äärelle ja moni sellainen asia jää toteutumatta, mikä on aikaisemmin ollut itsestään selvyys. Niin kuin esimerkiksi joulukirkko. Oih, se on kyllä hirveä puute, kun ei pääse jouluaaton jumalanpalvelukseen. Kallion kirkosta tulee kuulemma striimattu (miten tää sana kirjoitetaan?) jumalanpalvelus. Oikkein hyvä, laitan kirkon himaan ja möllään ruudulta. Laulan ja itkun pirautan. Hallelujaa. 







Niska on kuntoutunut hyvin. Olen siitä erityisen iloinen. Kivut jäi sinne leikkauspöydälle ja sekös on ihmeellistä. Harrastan säännöllisesti kuntouttavaa liikuntaa. Aamulla pikku lenkki, uinti ja kuntosaliharjoite rannassa. Vähäkö kiva. Tänä aamuna pumppasin löystynyttä rintalihastani rantasalillani, niin ohi kiitävä lenkkeilijä (mies) sanoi: "Tsemppiä, tsemppiä!" Se tuntui hurjan hyvälle. Hetken. Sit aloin ihmettelee miks se noin sanoi. Sikskö, kun oon niin lihava vai siks, et mulla oli kaikesta pienimmät painot. Tää on kato niin suomalaista, ei voi ottaa kannustusta vastaan, vaan epäilee jotain heikkoutta itsessä. Tai siis ulkomuotoo. Punnerra, punnerra läskiluuseri. 







Mie oon leikitellyt ajatuksella, et mentäisi mökille jouluksi. Jos kelit olisi tämmöiset, niin siellä voisi hyvin olla. Järvi sula ja patterit täysille. Oishan se kiva. Takkatuli, oma ihana joulusauna, pimiää kuin perseessä, pääsis uimaan. Sais joulutunnelmaa. Mut jaksaako. Hyvä kysymys. Siivoo mökki, lämmitä mökki, ota esiin petivaatteet, roudaa kaikki joulukamat jne. jne. Taisi tulla laiskuus. Kyl me ollaan himas ja laitetaan tänne kystä ja kyllä. Tää onkin UK:n kans ensimmäinen yhteinen laitettu kotijoulu. Oi kuin romanttista. Sitäkin ja r a u h a l l i s t a. En mie muuta. Ehkä jokunen lahjapaketti... 



16.11.2020

Persamputaatio

Jösses, kun tää aika rientää. Saikun viimeinen viikkoa käynnistyi, niin on neljä viikkoa hurahtanut ettei kissa kerennyt sanoa. Kohta palataan taas arkeen. En mää nyt väitä, ettenkö tottuisi tähän joutenoloon. Oloon ja oloon, enhän mie jouten ole, tärkeä ihminen. Se on vaan niin hassua, et on yksikin sovittu asia tahi tehtävä päivälle, niin se on sit siinä. Duunis käydessä täytyy hoitaa sun seittemänkymmentä asiaa ja tost vaan, suit sait. Molempi parempi. Sen kyllä huomaa, että elämän kierrokset hiljenee, kun on pakko levätä. Hyvää on tehnyt ja nyt on jumalaut virtaa vaikka muille jakaa. Toisaalta on ihanaa, kun on duuni mihin palata ja voi sanoa, et tykkää työstään. Onnellises asemassa on hän. Ja hei, kiitollinen. 




Viime viikolla Rva:n piti taas päästä leikkii turistii. UK ei olisi millään töiltään kerennyt, mutta taipui Rva:n nöyrään pyyntöön. Laitettiin turistivaihdetta ykkösellä silmään ja suunnattiin Hämeenlinnaan. Sehän on ihan tuossa kulumilla. Katselin kaupunkia sillä silmällä, voisiko siellä asustaa vakituiseen. Meitähän ei täällä kalliissa, kiireellisessä ja muutoinkin ressaavassa pääkaupungissa mikään pidättele. Siis sitten, kun ollaan vapaaherroja. Just sopivan sympaattinen, mutta toimivan kokoinen ja oloinen kaupunki. Huu nous. Käytiin tietty Hämeen linnassa, olisi käyty myös vankilassa mutta sulki. Hämeenlinnan taidemuseossa oli se Ite näyttely, joka oli oikein hauska. Käytiin ulkoruokinnassa ja jälkiruokasumpilla, ihan oikeassa, vanhanajan kahvilassa. Kiva reissu ja piristi ihan simona. 


Hämeenlinna



Viikonloppuna ei tehty mitään ihmeellistä. Laitoin taas gyrmeetä pe-iltana. Austraalian Masterchef (monesko sadas kausi jo) on virvoittanut Rva:n vähän paremman pöperön laittoa. On kiva kokkailla ajatuksella ja käyttää siihen vähän enemmän paukkuja. Ja tällä kertaa en sammunut kesken aterian, hih. Jaksoin kunnialla loppuun asti. Oli kyllä täyteläinen illallinen. Ihan ite kehun ja laitanpa tähän mitä sieltä kyökistä nousi. Alkuun oli rapusalaatti silleen somasti käärittynä sydänsalattiin. Makuina itä, chilii, kalakastiketta, carrii jne. jne. Pääruokana kaprisparmesan kuorutettu uunilohi, maaartisokkapyre, paistetut sienet ja lehtikaalisipsit. Jälkkäriä väsäsinkin sit pieteetillä. Tein omenagranittaa, karamellisoidut omenat/hasselpähkinät, espressominttusuklaajäätelö (tein muuten eka kertaa ite,) tuile ja espresso, limoncello. Juu, kyl olt tuas kiel perseessä ja oli kiva kallistua köllölleen. Olen muuten kirjoittanut joulupukille, josko hän toisi Rva:lle jäätelökoneen. Toki, onnistui jäätelö hyvin ilman konettakin, mutta aikansa se ottaa. Koneella voi huitasta tosta vaan. 






Eilen aloitettiin möllää uusinta jaksoa Crownista. Se vei niin mukanaan, et katsottiin useampi jakso putkeen. Se on hyvä ja varsinkin nyt, kun on Dianasta juttuu ja ne ajat muistaa hyvin. Miehän olen luonteeltani Royalisti, lähes kuninkaalinen itsekin. Jos nyt ei ihan, niin ainakin siniverinen. Mie katon kaikki mikä liittyy rinsessoihin, kuningattariin ja kuninkaisiin. Siinä vasta kieroo porukkaa ja ah, niin ihanii. Ja historia kiinnostaa kovin, sikskin möllään ja tykkään. 






Mulla on sellainen ihana haudutuspata. Oonko siitä jo täällä maininnut, en muista. Sain se ystävältä joululahjaksi. On Litukasta ostettu. Se on sikahyvä. Su-aamupäivä lähdettiin ulkoilee ja riisipuuron voi jättää pataan hautumaan ihan yksiksein, eikä tartte peljätä, että palaa pohjaan. Mä rakastan riisipuuroo mut sen keittäminen tavan kattilassa on rasittavaa. Toi haudutuspata on muutoinkin hirveen näppärä. Nyt syksyllä laiteltiin ystävän kans kaikenlaista lihaa ja muuta herkkua pataan. La-aamusta päälle ja illaksi oli mitä mehevin ja maukkain ateria valmis. Suosittelen vahvasti. Kokoja on erilaisia ja kandee melkein suoraan ottaa se isoin (oliko nyt 6 litranen.) Mulla himas 2 litranen ja siinä kyllä puuron keittää. Vastaavanlaista löyty varmasti vaikka mistä, mut Litukka edukas. Siis haudutuspata.  Siis oikea nimi padalle onkin haudutuskattila. Tsekkaa linkki, niin siitä näet paremmin, jos kiinnostuit. 



Haudutuspata


Kävin perjataina hierojalla. Hää oli sellainen Triggerpistehieroja. Hyvin, hyvin varovasti lähestyimme ruhoani ja toistaiseksi niska jätettiin vielä koskematta. Mut ah, kun teki hyvää. Mulla näitä triggereitä riittää ja odotan, että päästään ton niskan kimppuun. Olenkin nyt päättänyt, että alan säännöllisesti hoidattaa itseä. Olen sitä toki tehnyt, mutta vähän vaihtelevasti. Nyt olen varannut jo 3 aikaa hierojalle ja heti kun tää roppa antaa periksi, otan sen saatana venyttelyn ja jumpan päivittäiseen ohjelmaan. Juu, kyllä sitäkin olen tehnyt, mutta siinäkin voisi olla säännöllisempi. Mä synnyn uudelleen. Aatella, uus niska, uus venytys, uus trigger, uusi minä. Kestämättömän hyvä ihminen, lähes sietämätön.
 



Ulkona sataa. On harmaata. UK kysyi juuri syönkö munakasta. Sanoin syöväni ja toivon, että laittaa joukkoon ihanaa savujuustoa. Sit lähden lenkille ja uimaan. Keuhkot huutaa happee. On muuten eri kiva lenkeillä, kun ei vedä röökii. Äh, mä jaksan tästä jauhaa teille. No on kiva joo. Mut kukaan jaksa. Olen siis toistaiseksi tupakoimaton henkilö. Mut olen kyllä niin rakastunut tähän mun aamupäivän lenkkiin. Mähän menen siellä kallioilla ja metsässä osan matkaa. Ja se on just se juttu ja tietty toi meri. Olen tullut riipuvaiseksi tästä. Addikti siirtää vain kohdetta. Ei rööki vaan lenkki ( lue ruoka mussun mussun läski.) 



Nyt lautaset kolahtelee köykissä, menen munakkaalle. Kauheeta, kun mun perse on puutunut, sattuu. Vasta nyt huomasin, et mun peffan alla ei ollutkaan sitä tyynyä, mitä tässä joudun aina pitämään. Mulla on niin luiseva pehva, että on pakko käyttää pehmusteita. Nyt ei veri kierrä, tulee kuolio ja perse pitää amputoida. Hah, hah haa. Persamputaatio. Rili nais. 




Kuvat on meittin huudeilta, yks kaunis harmaa sumuinen päivä. Niin ja Hämeenlinnasta ja haudutuskattilasta piti kuva teille laittaa.

10.11.2020

Pimpsakaula

Kaksi viikkoa operaatiosta ja kaikki hyvin. Olo alkaa olla normaali. Ainut on äänen käheys, jos puhun tai touhuan enemmän niin saan huomata, että ääni tulee hankalasti. Mut hui hai, pieni vaiva. Ensi viikolla ajattelin kokeilla duunia. Aloitan silleen varovasti ja siitä se sitten toivottavasti lähtee. Eilen irtosi viimeiset haavalaastarit ja nyt arpi kurkulla on komeasti esillä. Tiiättekö, oon silleen vakuuttava, karski, eri miehekäs, jotensakin seksikkäästi rikollisen näköinen viiltäjä jack tai jotain. No ihan ei mennyt niin. Arpi muistuttaa lähinnä häpyhuulia. Juu, tosi kiva. Mulla on pimpsa kurkulla. Nahka on kiristetty yhteen, et siihen jää kaks poimua. Vähä niin ku... Tai enhän mie oikeestaan hirveesti tiiä mille sellainen värkki näyttää, ei oo niin kokemusta. Mut olettaisin ja mitä nyt oon aikuisviihdejulkaisussa saattanut ohimennen vilahtaa. Kaulan iho tuntuu muutoinkin kireälle, hyvä tietysti, jos rypyt kaulassa oikenee, mut ei toi kauheen kivan näköinen ole. Ellei nyt sit vielä tuostaan turvotus laske, ai houp sou. Pillukaula.
Siitäkin saattaa jo huomata, että Rva. alkaa olla toipumaan päin, kun perjantaina siivosin oiken antaumuksella. Tai oikeastaan aloitin jo thuursdaag. Olikin oikein ihanaa. Niin odotin siivouspäivää, etten saanut kunnolla nukuttua. Eikö tää oo höperö. Tein oiken kivasti, siivosin, ostin kukkaset ja uusia kynttilöitä ja ison valotähden (taas.) Olin tarkkaan miettinyt illallisen menyyn, jota aloitin laittamaan jo hyvissä ajoin. Viinit, skumpat ja muut. Vähä niin kuin juhlat, rankan leikkauksen ja toipumisen jälkeen. Kaikkihan meni oiken kivasti, pöytään tuli keittiön terveiset ja maaartisokka keiton sain alkuruuaksi. Sit vähän tökkäs. Jouduttiin odottamaan, että pääruoka kypsyy ja niin Rva. otti ja sammua simahti sohvalle. Hah, kesken aterian, voitteko kuvitella. UK oli ajatellut, että antaa nukkua ja mietti, et pitäisikö lämmittää edellisen päivän nakkikeiton jämät. Saisi jotain apetta. Juu, semmosta sattuu, kun paljon tekee, auts.
Lauantaina lähdettiin sit möksälle. Rva. oli niin pirteenä, kun vetäisi kunnon yöunoset ja sai kuin saikin nukuttua. Möksällä oli niin ihanaa. Kerättiin vasullinen suppista, grillattiin makkarat ja juotiin hyvät nisukahvit. Istuttiin tovi terdellä ja möllättiin järvelle. Oli rauha. Hitsi, jos nää talvet menee tämmöiseksi, niin mökillä voisi ihan hyvin käydä läpi vuoden. En tiiä, jaksaisiko siellä joka viikonloppu ravata, mut aina silloin tällöin saunomassa ja nauttimassa. Mut kun ei tiiä. Se saattaa huomenna pudottaa metriset hanget ja sit sinne ei oo mitään asiaa.
Upea sumu ulkona. Kauheest paljon tekee mieli ulos. En voi vielä lähteä, kun Danske pankista soitetaan kello 11. Noita eläkevakuutusasioita ahistelevat. Miehän olen ollut silleen vähä edes fiksu ja itselle vapaaehtoista eläkettä säästänyt. Ei siellä hirveitä oo mut jotain pikku hiljaa kertynyt. Kai ne soittaa, et pitäisi säästettävää summaa nostaa. Ja mikäs kyllähän sitä nostaisi, jos olisi millä nostaa. Mut hyvä on, että pitävät ajantasalla ja huolta. Ei tässä nähkääs enää montaa vuotta ole, kun noi eläkeajat alkaa olla ajankohtaisia. Hih, jännä ajatus, olla eläkeläinen. Nyt kun olen ollut saikulla niin miehän leikin eläkeläistä. Tässä näin eläkeläinen menee apteekkiin, tässä näin eläkeläinen menee vesijumppaan, tässä näin eläkeläinen piipahtaa päiväkahvilla. Tässä näin eläkeläinen käy laulamassa karaokea ja nauttii lasillisen sherryä (lue viis tuoppii.) Juoppo kun on. Mä luulen, että mä viihdyn vallan mainiosti eläkkeellä.
Tälle viikolle on ohjelmassa hieroja (odotan ihan sikana.) Niska sen verta juntturassa, että tarvetta on. Lauantaina menen ja otan infulenssarokotuksen. Katson sen aiheelliseksi ja pari viimeistä talvea on tullut sairastettua niin hirveetä tautia, etten sellaista enää taho. Otatteko te? Ja näin korona aikaan se on muutoinki suositetavaa. Ei hemmetti, nyt kello tulee 11. On pakko lopettaa. Menkää ulos, siellä on kaunista. Moro!