Joulun sanomaa

No hupsista heippaa vaan kaikille! Täällä ollaan taas ja voisko sanoo, et ihan uusin niskoin. Ei oo kerenny postaa, kun on toi työ. Ai m sou sori. Nyt hyvä hetki, viikonloppu tulossa ja pikasiivous suoritettu. Jouluradio soi taustalla ja se on kyllä kiva. Ihania, ihania joulubiisejä tauotta. Pääsee joulutunnelmaan. Hei hoi, mie oon ihan joulu! Lahjat on lähes kaikki ostettu, hannatädinpikkuleipiä jo paistettu ja huomenna haetaan kuusi (tosin vain kellarista.) Ne kaikki joulukamat ja kuusi ovat kellarin perällä eli joutuu purkaa ensin koko kellarin. Tosi kiva. Onneks joulu on vaan kerran vuodessa.

Tänä vuonna olen erityisen innostunut joulusta. Reissuun ei pääse, joten tänä vuonna se joulu laitetaan himaan. Ja miehän oon sitä mieltä, et sit ku laitetaan, niin sit laitetaan. Jos ei laiteta, niin ei laiteta ollenkaan. Tänä vuonna on joulu. Ja laitetaan. Tähän outoon tunnelmaan ja maailman vakavaan tilanteeseen tarvitaan vähän joulutaikaa. Jotain pikku hömpsötyksiä. Niin ihminen jaksaa paremmin, eikä elämä ole pelkkää ankeutta. Uutiset on pahasta, minua alkaa aina ahistaa niiden jälkeen. Pelkkää terrorismii, tautii, trumppihulluu, ilmastonmuutosta ja mitä vielä ...uhkaa. Koko ajan. 

Voitasko sopia, et jätettäisi jouluksi nää ikävät aiheet taustalle ja keskitytään siihen, mikä meillä on hyvin ja onnellisesti. Oltais hetki rauhas, kaikki omissa oloissa, turvallisesti. Tästä joulusta ei olosuhteellisesti tule maailman parasta ja onnellisinta joulua. Ei päästä perinteiden äärelle ja moni sellainen asia jää toteutumatta, mikä on aikaisemmin ollut itsestään selvyys. Niin kuin esimerkiksi joulukirkko. Oih, se on kyllä hirveä puute, kun ei pääse jouluaaton jumalanpalvelukseen. Kallion kirkosta tulee kuulemma striimattu (miten tää sana kirjoitetaan?) jumalanpalvelus. Oikkein hyvä, laitan kirkon himaan ja möllään ruudulta. Laulan ja itkun pirautan. Hallelujaa. 

Niska on kuntoutunut hyvin. Olen siitä erityisen iloinen. Kivut jäi sinne leikkauspöydälle ja sekös on ihmeellistä. Harrastan säännöllisesti kuntouttavaa liikuntaa. Aamulla pikku lenkki, uinti ja kuntosaliharjoite rannassa. Vähäkö kiva. Tänä aamuna pumppasin löystynyttä rintalihastani rantasalillani, niin ohi kiitävä lenkkeilijä (mies) sanoi: "Tsemppiä, tsemppiä!" Se tuntui hurjan hyvälle. Hetken. Sit aloin ihmettelee miks se noin sanoi. Sikskö, kun oon niin lihava vai siks, et mulla oli kaikesta pienimmät painot. Tää on kato niin suomalaista, ei voi ottaa kannustusta vastaan, vaan epäilee jotain heikkoutta itsessä. Tai siis ulkomuotoo. Punnerra, punnerra läskiluuseri. 

Mie oon leikitellyt ajatuksella, et mentäisi mökille jouluksi. Jos kelit olisi tämmöiset, niin siellä voisi hyvin olla. Järvi sula ja patterit täysille. Oishan se kiva. Takkatuli, oma ihana joulusauna, pimiää kuin perseessä, pääsis uimaan. Sais joulutunnelmaa. Mut jaksaako. Hyvä kysymys. Siivoo mökki, lämmitä mökki, ota esiin petivaatteet, roudaa kaikki joulukamat jne. jne. Taisi tulla laiskuus. Kyl me ollaan himas ja laitetaan tänne kystä ja kyllä. Tää onkin UK:n kans ensimmäinen yhteinen laitettu kotijoulu. Oi kuin romanttista. Sitäkin ja r a u h a l l i s t a. En mie muuta. Ehkä jokunen lahjapaketti...