Persamputaatio

Jösses, kun tää aika rientää. Saikun viimeinen viikkoa käynnistyi, niin on neljä viikkoa hurahtanut ettei kissa kerennyt sanoa. Kohta palataan taas arkeen. En mää nyt väitä, ettenkö tottuisi tähän joutenoloon. Oloon ja oloon, enhän mie jouten ole, tärkeä ihminen. Se on vaan niin hassua, et on yksikin sovittu asia tahi tehtävä päivälle, niin se on sit siinä. Duunis käydessä täytyy hoitaa sun seittemänkymmentä asiaa ja tost vaan, suit sait. Molempi parempi. Sen kyllä huomaa, että elämän kierrokset hiljenee, kun on pakko levätä. Hyvää on tehnyt ja nyt on jumalaut virtaa vaikka muille jakaa. Toisaalta on ihanaa, kun on duuni mihin palata ja voi sanoa, et tykkää työstään. Onnellises asemassa on hän. Ja hei, kiitollinen. 

Viime viikolla Rva:n piti taas päästä leikkii turistii. UK ei olisi millään töiltään kerennyt, mutta taipui Rva:n nöyrään pyyntöön. Laitettiin turistivaihdetta ykkösellä silmään ja suunnattiin Hämeenlinnaan. Sehän on ihan tuossa kulumilla. Katselin kaupunkia sillä silmällä, voisiko siellä asustaa vakituiseen. Meitähän ei täällä kalliissa, kiireellisessä ja muutoinkin ressaavassa pääkaupungissa mikään pidättele. Siis sitten, kun ollaan vapaaherroja. Just sopivan sympaattinen, mutta toimivan kokoinen ja oloinen kaupunki. Huu nous. Käytiin tietty Hämeen linnassa, olisi käyty myös vankilassa mutta sulki. Hämeenlinnan taidemuseossa oli se Ite näyttely, joka oli oikein hauska. Käytiin ulkoruokinnassa ja jälkiruokasumpilla, ihan oikeassa, vanhanajan kahvilassa. Kiva reissu ja piristi ihan simona. 

Hämeenlinna

Viikonloppuna ei tehty mitään ihmeellistä. Laitoin taas gyrmeetä pe-iltana. Austraalian Masterchef (monesko sadas kausi jo) on virvoittanut Rva:n vähän paremman pöperön laittoa. On kiva kokkailla ajatuksella ja käyttää siihen vähän enemmän paukkuja. Ja tällä kertaa en sammunut kesken aterian, hih. Jaksoin kunnialla loppuun asti. Oli kyllä täyteläinen illallinen. Ihan ite kehun ja laitanpa tähän mitä sieltä kyökistä nousi. Alkuun oli rapusalaatti silleen somasti käärittynä sydänsalattiin. Makuina itä, chilii, kalakastiketta, carrii jne. jne. Pääruokana kaprisparmesan kuorutettu uunilohi, maaartisokkapyre, paistetut sienet ja lehtikaalisipsit. Jälkkäriä väsäsinkin sit pieteetillä. Tein omenagranittaa, karamellisoidut omenat/hasselpähkinät, espressominttusuklaajäätelö (tein muuten eka kertaa ite,) tuile ja espresso, limoncello. Juu, kyl olt tuas kiel perseessä ja oli kiva kallistua köllölleen. Olen muuten kirjoittanut joulupukille, josko hän toisi Rva:lle jäätelökoneen. Toki, onnistui jäätelö hyvin ilman konettakin, mutta aikansa se ottaa. Koneella voi huitasta tosta vaan. 

Eilen aloitettiin möllää uusinta jaksoa Crownista. Se vei niin mukanaan, et katsottiin useampi jakso putkeen. Se on hyvä ja varsinkin nyt, kun on Dianasta juttuu ja ne ajat muistaa hyvin. Miehän olen luonteeltani Royalisti, lähes kuninkaalinen itsekin. Jos nyt ei ihan, niin ainakin siniverinen. Mie katon kaikki mikä liittyy rinsessoihin, kuningattariin ja kuninkaisiin. Siinä vasta kieroo porukkaa ja ah, niin ihanii. Ja historia kiinnostaa kovin, sikskin möllään ja tykkään. 

Mulla on sellainen ihana haudutuspata. Oonko siitä jo täällä maininnut, en muista. Sain se ystävältä joululahjaksi. On Litukasta ostettu. Se on sikahyvä. Su-aamupäivä lähdettiin ulkoilee ja riisipuuron voi jättää pataan hautumaan ihan yksiksein, eikä tartte peljätä, että palaa pohjaan. Mä rakastan riisipuuroo mut sen keittäminen tavan kattilassa on rasittavaa. Toi haudutuspata on muutoinkin hirveen näppärä. Nyt syksyllä laiteltiin ystävän kans kaikenlaista lihaa ja muuta herkkua pataan. La-aamusta päälle ja illaksi oli mitä mehevin ja maukkain ateria valmis. Suosittelen vahvasti. Kokoja on erilaisia ja kandee melkein suoraan ottaa se isoin (oliko nyt 6 litranen.) Mulla himas 2 litranen ja siinä kyllä puuron keittää. Vastaavanlaista löyty varmasti vaikka mistä, mut Litukka edukas. Siis haudutuspata.  Siis oikea nimi padalle onkin haudutuskattila. Tsekkaa linkki, niin siitä näet paremmin, jos kiinnostuit. 

Haudutuspata

Kävin perjataina hierojalla. Hää oli sellainen Triggerpistehieroja. Hyvin, hyvin varovasti lähestyimme ruhoani ja toistaiseksi niska jätettiin vielä koskematta. Mut ah, kun teki hyvää. Mulla näitä triggereitä riittää ja odotan, että päästään ton niskan kimppuun. Olenkin nyt päättänyt, että alan säännöllisesti hoidattaa itseä. Olen sitä toki tehnyt, mutta vähän vaihtelevasti. Nyt olen varannut jo 3 aikaa hierojalle ja heti kun tää roppa antaa periksi, otan sen saatana venyttelyn ja jumpan päivittäiseen ohjelmaan. Juu, kyllä sitäkin olen tehnyt, mutta siinäkin voisi olla säännöllisempi. Mä synnyn uudelleen. Aatella, uus niska, uus venytys, uus trigger, uusi minä. Kestämättömän hyvä ihminen, lähes sietämätön.

 

Ulkona sataa. On harmaata. UK kysyi juuri syönkö munakasta. Sanoin syöväni ja toivon, että laittaa joukkoon ihanaa savujuustoa. Sit lähden lenkille ja uimaan. Keuhkot huutaa happee. On muuten eri kiva lenkeillä, kun ei vedä röökii. Äh, mä jaksan tästä jauhaa teille. No on kiva joo. Mut kukaan jaksa. Olen siis toistaiseksi tupakoimaton henkilö. Mut olen kyllä niin rakastunut tähän mun aamupäivän lenkkiin. Mähän menen siellä kallioilla ja metsässä osan matkaa. Ja se on just se juttu ja tietty toi meri. Olen tullut riipuvaiseksi tästä. Addikti siirtää vain kohdetta. Ei rööki vaan lenkki ( lue ruoka mussun mussun läski.) 

Nyt lautaset kolahtelee köykissä, menen munakkaalle. Kauheeta, kun mun perse on puutunut, sattuu. Vasta nyt huomasin, et mun peffan alla ei ollutkaan sitä tyynyä, mitä tässä joudun aina pitämään. Mulla on niin luiseva pehva, että on pakko käyttää pehmusteita. Nyt ei veri kierrä, tulee kuolio ja perse pitää amputoida. Hah, hah haa. Persamputaatio. Rili nais. 

Kuvat on meittin huudeilta, yks kaunis harmaa sumuinen päivä. Niin ja Hämeenlinnasta ja haudutuskattilasta piti kuva teille laittaa.

I love Tallinn

Kylläpä aika rientää kuin siivillä. Uhkaavasti mennään loppuviikkoon, ei auta itkut markkinoilla tai tässä tapauksessa voisi kai sanoa ostoskeskuksissa. Ollaan meinaan kierretty eräskin ostoshelvetti. Ei sillä, että olisi niin tähellistä, mutta kun on pitänyt etsiä juttuja. Samalla löydetty kolme uutta keskusta, osa vahingossa ja osa ihan etsien. On se kumma kuinka lomalla päivät loppuu liian nopeaan. Rytmi tämä - ihan rauhas hyö lähtee aamupäivästä liikenteeseen. Hutkuillaan päivät ja kuuden maissa kämpille. Lepo ja siistiytyminen ja ei kun syömään. Illalla takas ennen puolta yötä ja arvata saattaa ettei tartte paljon lampaita laskeskella. Rva. on autobaanameluun jo tottunut ja nukkuu kuin possu. No, yks yö piti tiukilla, kun huushollissa oli murhaaja. Sitä piti huutaen pois ajaa.

Jimmy Nelsonin...

....huikeita kuvia!

Tiistaina oli sateinen päivä ja vietettiin se Ulemiston (en osaa etsiä sitä uu kirjainta missä on pilkut päällä) ostoskeskuksessa. Mentiin ensin vahingossa vieressä olevaan (uusi?) T1 Mall of Tallinn, minusta se vaikutti uudelta ja kivoi juttuja sielläkin. Alet hoidettiin kuitenkin jo tutuksi tulleessa Ulemistossa ja syötiin kevyttä kenttälounasta. Olen tämän aikaisemminkin todennut. Tallinnassa on kunnon alennukset ja myynnissä hyvää tavaraa. Sillon kannattaa tehdä hankintoja. Ostin kolmet kengät, noh yhdet exsälle tuliaiseksi. Enkö oo kiltti, kun exää muistan. Tee-paituleita muutamia ja mittee vielä, en nyt muista.

Ravintola Pegasus

Herkkuu

Fisuu

Illaksi oli pöytä varattu kovasti kehutusta Rataskaevu  restorantista. Paikka nasta ja rento, ruoka jees, mutta ei yllätyksellinen. Täällä on jotenkin tottunut siihen, että parempaakin parempi ravintola yllättää sut. Ja sitä mie odotan. Ei tää pettymys ollut, en sillä. Edullinen oli, kahden hengen finedining 70 erkkii. Illallisen jälkeen käytiin raatihuoneen torilla ottamassa yömyssyt. Siinäpä se päivä huitas ja illalla maistui uni.

Pentti Sammallahden...

....koskettavia kuvia!

Keskiviikko heräsi aurinkoisena ja päivästä tehtiin Telliskivi ja Fotografiska. Elämyksellinen monella tapaa. Näyttelyt upeita! Suomalaisen Pentti Sammallahden kuvat kosketti kovin, puhumattakaan Jimmy Nelsonin matkaa maailman ympäri. Olin sanaton. Olin äimänkäkenä. Museo hohti uutuuttaan ja kaik oli niin hienoo. Nautittiin yläkerran restoranttissa lounas pitkällä kaavalla ja nyt täytyy sanoa, että se yllätti. Taputtelin turpeita pikku kätösiäni ja makumatka oli suussa sulava. Teimme niin, että katsoimme ensin kakkoskerroksen näyttelyt, sit lounasbreikki ja vikaks kolmaskerros. Sai niin sielu, kun ruumiskin ravintoo. Jälkkäriksi nautittiin Robert Doisneau näyttely, joka löytyy Juhan Kuusi Dokfoto keskuksesta Telliskivessä.

Jimmy Nelsonin matka...

...maailman ympäri

Käytiin kämpillä vain kääntyy ja Rva. lisäs pikkasen puuterii ja vaihtoi parempaa ylle. Tehtiin kevyt käppäily vanhaan kaupunkiin ja sieltä aperitiivokselle kauppakeskus Solarikseen  (taas kauppakeskus.) Tämäkin oli kiva uusi tuttavuus, hillitön terde kattojen yllä. Arska paistoi ja meno oli kuin Monacossa konsanaan. Kivat maisemat ja maistuva olut, UK:lla ginijatonickki. Varsinaista illallisvarausta ei ollut, mentiin ihan mututuntumalla. Kohdalle sattui Italialainen (molemmat tykkää) Da Rocco. Eikä ollut hei pettymys. Autenttinen, kokkia myöten ja hitokseen maukas ruoka. Pieni, tunnelmallinen, rauhaisa keidas vanhassa kaupungissa. Kyllä se kuulkaa tässä iässä on tärkeintä, että saa kunnon sapuskaa ja hyvää palvelua. Se on tie meittin sydämiin. Oltiin kiitollisia ja vyöryttiin takas kämpille. Ei käyty myssyillä.

Se kuulu, Robert Doisneau

Yömyssyt

Da Rocco Lai 6 kadulla

Tänään Rva. heräs ajoissa ja innostuin kuvailee heräävää vanhaa kaupunkia. Oli oikein antoisa reissu. Hitsi, kun on mukavaa vaeltaa sen kameran kans. Tallentaa sitä, kuinka minä näen näkemääni. Kaikes rauhas. Välillä kävin nauttimassa nisuciinot (pulla ja cappucino) ja saatoin huomata muutaman tunnin taas vierähtäneen. Aika on lomalla eri. Juokseva. Siitä himaan, pikku lepo, suihku ja menoks. Kas, minnes muualle kuin ostoskeskukseen. Tällä kertaa kyseessä Aatrium-ostoshelvetti. Auts, aika ihana paikka! Etsimme ja löysimme uuteen putiikkiin kattovalaisimen ja muutakin pikkuista tarttui mukaan. Paikassa on yhden katon alla useampi sisustusputiikki ja voin todella suositella, jos tarvetta löytyy ja vaikka ei löytyisikään, niin sieltä löytää vaikka mitä kivaa. Hinnat pikkasen edukkaammat kuin meillä ja mä voin sanoa, että tein Löytöjä!

Solaris terde varjoin alla

Kello on värttiööversekstitiiu ( eli alkuilta) ja UK vetää päiväsikeitä, mie en malta. Jossain vaiheessa on päivitettävä blogi. Taidan aukaista kohta fressupullon ja laitan lilaa luomeen. Ei ole pöytävarausta tehty, mutta tuumailimme uusintaotosta viime reissulta ja voisimme mennä Farmiin. Se oli kupsakka kokemus ja paikka sen verta iso, että eiköhän sinne aina kaks näin pien pyllystä mahu. Ja jos ei mahu, niin mennään muualle. Kyllä täällä kuppiloita riittää. Se on moro ny! Tääll on kivaa.

Asioilla on tapana tapahtua

Hyvät henget, keijut ja kummajaiset ovat liikenteessä. UK on saanut ostotarjouksen ja nyt näyttäisi sille, että mennään eikä meinata. Hänen asunto pitää olla tyhjä 12.5 mennessä eli olemme oikeasti kodittomia tuota pikaa. Takaporttina ja ässänä hihassa on muutto mökille. Meinaan vaan, jos tiukille menee. Mut mie olen päättänyt, että tämä on se viikonloppu, kun meille uusi koti löytyy. Eiks nyt ole jo aika, että asiat luistaa, eikä kaikki töki ja aiheuta pelkää harmii. Joskus onnen on käännyttävä ja nyt olisi vuorossa ne kivat jutut. Näin mää näkisin.

Heräsin veri öörli. Inasen on jännitystä ilmassa (kaksi varteenotettavaa näyttöä tänään.) Olin mokaillut muistini kanssa. Katsokaas, sen verta pätkii jo, että en enää oikein muista mikä päivä on kyseessä. Noin niin kuin oikeesti. Olin sit sopinut välittäjän kans näytön eiliselle ja hän soittamaan, että on tällä kohteessa ja missä minä? Himas. Soitin Ke ja olin vakavasti puhunut huomisesta, tarkoittaen tietenkin perjantaita. Vähäks nolo. Kakstoist raipan iskua ja tunti pimeetä nurkkaa. Hävetti.

Piipahdin eilen Itiksen luontaismyymälässä ostamassa pellavansiemenii. Oikeastaan kyselin magnesiumkloridin perään. Ei ollut. Tyydyin pellavaan. Siinäpä satuin suuni aukaisemaan ja kerroin massuongelmista. Huh, sain sellaisen ripityksen, että alkoi hirvittää. Nyt pitäisi alkaa laktoosittomalle ja gluteenittomalle ruokavaliolle tai muuten kuolen. Pikkasen tuli myyjä päälle ja kerto raakaa totuutta. Ehkä se oli hyvä, ehkä se oli tarkoitettu. Olen asiaa kyllä joutunut miettimään, sen verta on hankalaa normielämä. Jotain on tehtävä, mut mitä. Mistä hemmetistä saisin oikeaa ja arvokasta tietoa siitä, mitä olisi paras tehdä. Näitä kuppikuntia asian tiimoilta on huru mykke ja lähtökohtaisesti pitäisi saada oikea diagnoosi siitä mikä vaivaa ja mikä ei. Ajattelen kesää, ajattelen grillikyrsää, ajattelen kaljaa. Olenko mökkikauden jälkeen enää hengissä. Luopumisen tuskaa, mut pakko.

Sain eilen postissa ensimmäisen numeron tilaamani kameralehteä. Voih, kuinka ihana tunne se olikaan. Ihminen voi tulla iloiseksi niin pienistä asioista. Lehti on täynnä mielenkiintoista asiaa ja luen sitä säästellen. Joka juttu on käytävä läpi, enkä halunnut lukea kaikkea kerralla. Riittää useammalle päivälle. Siinä on myös arvokasta tietoa kursseista, näyttelyistä ja kilpailuista. Hitsin kiva.

UK tulee huomenna himaan. Jo oli aikakin. Kauheen nopeesti meni viikko. Täytynee laittaa suomi-illallinen. Joku lakto-gluteevapaa ateria. Taidan laittaa makarooniloudan parsakaalista ja leikki jauhelihasta. Niitä nyhtöhommii tai jotain. Anna mun kaikki kestää taas. Ohjelmassa on myös, arvatkaa mitä? Näyttöjä, pakkaamista, näyttöjä ja pakkaamista vaan. Eipä se elämä muuta. Onneks tänään on sauna. Sauna ilman olutta. Ou nou. Milloin meillä on viimeks ollut juhlat? Ei nyt ole juhlan aika, juhlitaan sit, kun himahommat on jees. Ankeeta kattoo.

Kaikki katoaa, hups vaan!

Lauantaiaamuissa on aina jotain spessua. Niissä on niin kuin mahdollisuus. En tiiä minkä, mut on vaan. Voi tapahtua ihan mitä tahansa ja sitä paitsi La voi voittaa myös lotossa. Hetkinen, onks lottoarvonta enää lauantaisin vai onks se siirtynyt Su? Ennen vanhaan se oli. Muistan sen, kun siitä haaveiltiin ja lujasti uskottiin, et nyt se napsahtaa kohdalle ja mä saan sen uuden polkupyörän ja suosikin vuosikerran kotiin kannettuna. Juu, ei kannettu, eikä saatu. Silti yhä uskon, että voitan La lotossa vaikka en edes lottoa.

Ehtoolliseks

Emäntä laittaa

Juhlittiin UK:n kans asunnon myyntiä. Rouva laittoi kystäkyllä ja nautittiin asiaan kuuluvia ruokajuomia. Kiva oli, paitsi. Mun massu ei sit kerta kaikkiaan tykkää enää juhlista. Nou alkohol, nou fuud, nou mitään. Helvetti, tää elämä menee ankeeks. Se on kauravelliä ja mustikkakeittoo listalla loppuelämän. Vähäks kiva hei. Käytiin saunas ja UK katteli mua ja mun mahaa ja tuli vahvasti siihen tulokseen, et hän on pannut mut paksuks. Alkoi väittämään, et mää olisin muka  suhteen alussa sanonut, et mulla on kierukka. Korjasin asian ja kerroin, et se on vain pieru joka siellä kiertää ja turvotuttaa. Hirvee möhö ja hankala olla.

Niin no...

Alkupalaks avokaadoa ja lohta

Eilen tunsin hetkellisesti hyytävää onnellisuutta ja suurta ihmettä. Olin het aamutuimaan ruokaostoksilla kasarmikadun äsmarketissa. Tehokas emäntä hoitaa illallistarvikkeet ajoissa ja näin säästää aikaa ruuhkahelvetiltä. Siinäpä sitten olin kassalla maksamassa ostoksiani, kun nuori ja  kuulakas kassaherra nappasi hihnalta mun saunasidukat ja sanoi, et näitä ei valitettavasti voi myydä mulle. Mulla lirahti pisut pöksyyn ja olin ihan et, JESSJESSJESS, nyt se kysyy multa henkilöpaperit ja reppana ihana luulee mua alle kolmekymppiseks! Voi tätä onnen päivää! Siinäpä olin jo kaivaa kuvettani esitelläkseni ( muka huvittuneena ) paperit ja kertoakseni olevan jo hyvän matkaa kuuttakymppii. Juu ei, alkoholia ei myydä ennen kello yheksää ja se oli viittä vaille. Te voitte ymmärtää minun tuskan ja pettymyksen. Hetken jo luulin...

Tattirisotto ja kanafaili

Niin kuka turpoo ja mistä

Tämän päivän suunnitelmissa on asunnon etsintää. Koneella nököttää hän ja tekee vertailuja. UK on exelmiehii. Hän sanoi, et kohteet pitää taulukoida ja näin tehdä järkiperäistä selontekoa. Mie en moiseen pysty, ihan mennään fiilispohjalta. Tosin, ei toi exelli ole huono ajatus. Tässä ei nyt fiilistelyt auta, on otettava järki mukaan. Niin mikä järki? Mun elollinen olemukseni ja syvällinen sieluni ei tunne sanaa järki. Ei ole järki. Ei ole. Järjen paikalla on musta aukko. Sinne niin kaikki katoaa, hups vaan!

Täältä tullaan elämä

Olen kuoriutunut rähmistäni ja uusi päivä koittaa. Lauantai on päivistä parhain. Mitä kivaa keksin? Lähtiskö kuvailee vai meniskö peräti Itikseen luuhailee. Pah, siellä on kuitenkin liikaa ihmisiä ja se alkaa ahistaa. Menen siis kuvailee. Menen sinne merenrantaan. Siellä on ihmisen hyvä ja vapaa olla. Otan mokat messiin ja teen pari kinkkuleipää. Ja nautin ihan perkeleellisesti. Hyvä idea. Aivan mahtava suorastaan!

Rakkauven ruusu

Fressii

Kerroin eilen siitä voittopalkinnosta ja positiivisuuden lumipallosta. Otin sen heti käytäntöön ja tunsin sisälläni valon pilkahdusta. Kovasti paljon mää yritin. Ihan väkisin toin tulevaisuuteen positiivisuuden ja ilon uhkakuvia. Syötän salakavalasti alitajunnalleni parempaa purtavaa. Teoria otti heti tulta alleen käytännössä. Oli hyvä fiilis.

Emännän valtakunta

Mun herkkujen herkku

Mun hyvään fiilikseen kuuluu viikkosiivous ja illallinen. Miksi rätin heiluttaminen on mulle niin rakasta ja se saa mut voimaan hyvin. Tuosta joku terapeutti voisi vetää jonkun järkiperäisen tulkinnan. Okei, suomi-iskelmä soittamaan ja muutamat muuvit. Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki kaihtimet oli auki ja näkymä pihaan ja kadulle on esteetön. On saattanut ohikulkijalla oli lystiä, kun on seurannut vanhan homon jorailuu. Sillä heittäydyin vallan estottomaan liikehdintään, annoin vaan tulla. Se on tietysti sanomattakin selvää, että kaikkia ihmisiä kiinnostaa mun tekemiset ja tuolla noin kadulla kyttäävät. Ou jee.

Surulliset tulppaanit

Kalkkunafilee ja muut härpäkkeet

Rakastin UK:ta kolmen lajin gyrmeellä ja hän toi armaalleen tulppaanit. Täytyy tunnustaa, että pyysin niitä kauniisti. Varma kevään merkki on tulppaanihimo. Niitä on pakko saada maljakkoon, kertovat meille sen, että olemme taas selvinneet hengissä talven pimeästä koettelemuksesta. Tulppaani on valo. Tulppaani on rakkaus.

Kuplat kuuluu asiaan

Illallisen katveessa puhuttiin paljon asiaa. Sitä mitä elämältä haluaisimme ja kuinka menisimme sitä kohti. Ilmassa on paljon asioita, jotka odottavat tapahtumista. Mie olen vain niin hemmetin kärsimätön, kaikki pitäisi tapahtua imiididli. UK on järkiperäinen ja hei, voisko jopa sanoa, et mie oon meidän suhteen tunne ja hää on järki. Eiks oo fiksuu. Tunne rönsyilee, hötkyilee, höpöttää, haaveilee ja ei ole aina niin no, järkiperäinen. Mutta eilen kävimme siis ihan analyyttisesti ja tieteellisesti asioita läpi. Whot wii duu ja silleen. Saavuttaakseen unelmii, on niille annettava joku päämäärä ja tavoite. Niistä pitää tehdä todellisia ja mentävä kohti step bai step. Ei niistä muuten totta tule. Ja tämä jos mikä, ruokkii meissä positiivisuuden kantavaa voimaa. Pitää nähdä tulevaisuudessa mahdollisuuksia, kaikki on avoinna. Sinulle itselle kaikki voi olla mahdollista. Usko niihin ja itseesi.

Jälkkärinamii

No joo, nyt ollaan taas niin hypessä. Kyllä täältä taas alas tullaan, keskiviikkona vituttaa jo rankasti. Ihan sama, positiivistellään nyt. Tänään ulkoruokintaan parin ystävän kans. Siitä on aikaa, kun viimeksi ollaan tavattu. On ihana nähdä. Ystävät ovat tärkeitä ja parasta maailmassa. Milloin sinä olet ottanut yhteyttä hyvään ystävään? Olisiko aika päivittää ja käydä vaikka leffassa. Tuosta tuli mieleen, että Moonlight leffaa on kehuttu järkyttävän hyväksi. Se on pakko nähdä. Sitä siis. Adios!

Meissä on potentiaalia

Fraidei on seljätetty. Normikaavalla eli arjesta juhlaa. Emäntä ei tule juhlatuulelle ellei hän suorita kotitalousaskareita eli pese paskahuussia, heiluta rättiä ja muutoinkin rakasta kotia. On sanomattakin selvää, että taustalla soi suomi-iskelmä ja pikkasen pitää ottaa kyytipoikaa. Kuka hullu siivoaa selevitepäin?

Lämpöö

Aurinkoisissa tunnelmissa

Menin taas helepolla. Miten sitä nykyään ei muka jaksa laittaa viidellä lajilla ja leipoo leipänsäkin itse. Toista oli ennen vanhaan, Martta keitteli hillot ja hyytelöt. No joo, kotimatkalla nappasin restorantista alkupalaksi sushilajitelman, alkon kautta ruokaostoksille. Pääruokana pekoniin kääritty luomujauhelihapihvi ( oli pakko mainita toi luomu, kuulostaa jotenkin gyrmee. ) Sen kans uunijuureksii ja pekonisipulisoosi tahi muhennos. Jälkkäriksi kuulkaa aivan ihana kolmen kaverin valkosuklaavadelmajäde, tuoreet mustikat ja vadelmat, suklaa nyhdöllä ja loiskauksella amarettoo. Kylläpä mänt tuas kiel perseeseen.

Lempee

Iittalat kävi

Vivaldi vinkui taustalla ja asiaan kuuluvat kynttilät asettelin tunnelmaks. Tällä kertaa illallisella oli oikein tarkoitus. Katsokaas, hyvä emäntä rakastaa miestään vatsan kautta. Ja uskoo ken tahtoo, mut mää olen Ukkoni aika kiitettävästi lempinyt, jos massun koko määrä rakkauven. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siitä päästään asiaan. Martta oli juoni ja otti esille yhteisöasumisemme raportoinnin. Annetaan reilusti palautetta puolin ja toisin. Ensimmäinen keskustelua avaava kysymys kuului: " Oletteko sitä mieltä, että me saattaisimme muuttaa saman katon alle?"

Serviisi

Vähän vihreetäkin

Palaute tänne päin oli positiivinen ja rakentava. Voisin tiskatessani järjestää ruokailuvälineet ryhmittäin kuivumaan niille varattuun välikköön. Sotken kuulemma ikävästi kaikki sekaisin ja näin ollen hankaloittavat rakkaani joka päivästä elämää. Vetosin kiireeseen ja lupasin parantaa tapani. Martan palaute ei ollut ihan näin yksinkertainen, mutta rakentava se oli ja hyvässä hengessä saimme yhteistuumin todeta, että meissä saattaa olla potentiaalia. Parisuhteessa on hyvä nostaa kissa ja kaikki muutkin kotieläimet pöydälle ja reilusti esittää asiat asioina. Toki, ennen sitä kannattaa lämmitellä ja tehdä se arki juhlaksi. On muuten aika hirveetä kuunnella, kun alakerrassa asuu hyvin toraisa pariskunta. Ovat ulkomaalaisia. Ukko huutaa akalle kuin hinaaja ja kuulostaa jopa väkivaltaiselle. Kuin tuollaisessa suhteessa voi elää? Eilen aloittivat päivän kello seittemän huutamalla toisilleen niin, että koko talo raikui. En kestäis. Mää haluun vaan rakkautta, rauhaa, lempee ja lämpöö.

Apetta

Mukana maku

Eipä siitä ole montakaan vuotta, kun viikonloput meni tehokkaasti bailatessa baariloissa. Tai siis on siitä jo aika monta vuotta. Olin rapiat kolkyt, oisko vielä joku kolmeviis, kun mietin, että en varmaan koskaan lopeta bilettämistä. Se oli niin ihanaa. Aina uudet vermeet päälle, lannetta retkutettiin teknon tahtiin ja kauheest paljon mentiin ja tultiin. Oih, olihan se ihanaa aikaa. On se vaan jännä kuinka muuttuu mielenkiinto. Juuri ehtoolla eilen mietin, et ei vähempää voisi yöelämä enää kiinnostaa. Se on kyllä hyvä, että voi ja saa olla tyytyväinen kotioloissaan, illallisen katveessa, rakkaan kuppeessa. Ei tuu, eikä oo mielihaluja maalimalle. On tyytyväinen ja onnellinen siinä hetkessä tässä ja nyt. Thänk gaad mai loord, en muuta sano.

Pienet joulut

Hei hoi. Arkirutiinit hieman sekaisin, eikä tänne ole kerennyt. Se on hyvä välillä sekoittaa pakkaa, niin arki taas maistuu.

Perjantaina aamulautalla Tallinnaan ja illaks takas. Vietettiin putiikin pikkujouluja. Se on kyllä hirmu näppärää piipahtaa lahden toisella puolella. Kaikki meni niin sujuvasti ja ollaan kuitenkin ulukomailla. Minä olen Tallinnafani vimosen päälle. Se on vaan niin magee citi.

Hääkii on menos

Auringon nousu merellä

Lainehet liplattaa

Aamupäivällä nautittiin Sinine Salongin hellivistä hoidoista. Mulla ensin kuumakivihieronta ja sen jälkeen kasvohoito. Jösses, kun oli rela olo ja naama nätti. Tapahtui sellainenkin ihme, et tää rankka antibioottikuuri saa aikaan hemmetin huonon olon, mutta se korjaantui ihmeen kaupalla hoidoissa. En tiiä, mitä tapahtui, mut se oksetus ja massun kierto hävis. Siitä taas seurasi sitten se, että saatoin nauttia alkkomahoolia ja siitä seurasi sitten taas se, että seuraava päivä ei ollut mitenkään ylevä. Auts ja vielä kerran auts, auts. Mut eihän ne oo pikkujoulut, jos ei oo seuraavana päivän tukka kipiä.

Suosittelen!!

Kivat valaisimet

Pari tuntia aikaa kaupungilla ja Tallinnan hyvät alet sai shoppaamaan. Meillä alennusmyynnit on 20 - 30 pojoo ja myydään vanhoja rättejä. Tallinnassa alet on 50-70 pojoo ja myynnissä kunnon tavaraa. Ostin untuvatoppiksen ja UK:lle paitulin. Aika oli tapetilla, kyllä siellä olisi löytöjä tehnyt enemmänkin.

Matkalla huussiin

Täällä vartioin minä

Iltapäivällä pöytävaraus ravintola Chediin. En nyt oo ihan varma mikä keittiö on kyseessä, sanottaisiinko itämainen, ehkä vähän thaikkuu, vietnamii jne. Mut olipa huippu ruoka! Mitä makuja! Olen ehkä snadisti kyllästynyt itämaiseen, mutta tämä oli kokonaan uusi elämyksellisyys. Voin todella suositella. Paikan outfitti oli silmää hivelevä. Niin kuin nyt Tallinnassa lähes joka kuppilassa on. Se on kyllä jännä, et miten siellä on niin eri meininki ravitsemusliikkeissä.

Mahtavat pöperöt...

...kivat värit ja rakenteet

Pirssit alle ja takas laivalle. Siinäpä sitä sitten on joutavaa aikaa nauttia väkijuomaa, sillä seurauksella, että jatkoille piti päästä. Testattiin hotelli Clarionin yläkerranbaari. Huluppeet on näkymät ja paikkahan oli täynnä kuin turusen pyssy. Komia on pytinki, internationaali.

Ellinoora lauloi kotimatkalla

Valo kannella

Siitä vielä parit kuppilat keskustassa, ensimmäinen oli meikeläiselle tuu mats. Liikaa metelii ja liikaa kaikkee. Kato, ei vanha enää älämölössä viihdy. Mut teki kyllä ihan hyvää vähän pyörähtää markkinoilla. Siitä on jo kotvasen aikaa, kun yöelämässä ollaan pyöritty. Kiva päivä ja ilta. Ei tartte lähteä merta edemmäksi kalaan, päiväreissu Tallinnaan on kivasti virkistävä. Jos elämä tempoo, niin ota potski ja pyyhkäse naapuriin nauttimaan. Mä niin komppaan!

Juhuu!

Clarionin kaunis deitsii