Fiftisixti

Hei hopsansaa! Jos nyt olen sattunut valittamaan, että on niin kuuma, en sitä sillä tarkoittanut, että pitäisi tällälailla pakastaa. Istun vällyihin kääriintyneenä terassilla, en anna periks vaikka pikkasen vilu kapajaakin. Sauna on tulilla, kohta pääsen lämmittelemään. Piti kuulkaa, ihan mökkiin panna lämmöt päälle. Kova, kylymä tuuli on rieponut monta päivää. Tarvitaan lämmitystä heinäkuussa?! Oliko se ilmastonmuutos, jonka piti tehdä kesistämme helteisiä. Nyt ei ihan tunnu sille. Helteiselle nimittäin. UK:lla oli aamulla pipo päässä. En valita. En todella. Minulle just sopivat kelit. Mut jos ihan vähän sais lämpöö...

Rva:lla oli tänään siivouspäivä. Jösses, kun olikin mukavaa touhuta. UK lähti jo aamusta kaupunkiin, eikä ollut jaloissa pyörimässä. Sain rauhas siivota. Oltiin pesty kaikki matot jo viikolla ja sekös just houkutti siivoamaan. Pesin nurkat, vaihdoin vähän järjestystä ja eliminoin ylimääräistä. Oli niin ihanaa laittaa tuoksuvat, puhtaat matot lattioille. Tein oikein kauniin kukka-asetelman kuunliljan lehdistä. Siinä vasta kaunis viherkasvi, en tiedä viihtyykö sisällä maljakossa. Katsotaan, sanoi puutarhuri.

Olen raivannut mökkitonttiakin. Kaiken maailman rotiskometikköö on mennyt sileeks. Siihen on tullut oikein himo. Se on vaan luojan lykky ettei meillä ole moottorisahaa käytössä. Rva. saattaisi innoissaan pistää koko tontin sileeks. Tulisi aakeeta laakeeta. On se hyvä välillä "siivota" ulkotilojakin. Siinä näkee oman kättensä jäljen ja on ylen mukavaa saada puuhastella kivoi juttui. Enkä mie osaa olla tekemättä mitään. Mie relaan, kun saan tehdä.

Kyllä minä pilviäkin möllään

Arjen realismia.

Olen joka päivä käynyt vesijuoksemassa. Hitto, kun se tekee hyvää. Kropassa tuntuu paremmalle, siihen varmasti on vaikuttanut myös joka iltainen sauna - joogha ja pilates lauteilla. Jopa siinä määrin, että olen valmis tulemaan ihmisten ilmoille. Tekee jo mieli hitusen säpinää. Mut erittäin hyvä ratkaisu lomalle juuri tällainen. Ensin viikko omas rauhas pöpelikös ja sit kaupunkilomalle. Ihanoo. Saapi sielukin ravintoo. Eka viikko ravittiin pelkästään ruumista. Juu nou? Tallinna ruokkii sielua.

Pikku koira on ollut meittin kans lomalla. Mä olen täällä ihan sydän syrjällään, kun huomaan hänen olevan jo vanha ja väsynyt herra. Hänellä on vielä hetkensä ja aamuisin on pirteä kuin pupujussi. Syö hyvin eikä mitään kipuja ole. Vetäytyy paljon omiin oloihinsa, eikä jaksa kauheesti enää seurustella. Tällä lomalla on yllättäin kaivannut syliin ja sänkyyn. Mä niin annan sille kaiken rakkauteni. Mietin jopa, että en varmaan koskaan ole ihmistä kohtaan tuntenut tämmöistä syvää tunnetta. Tai no, ei niitä kaiketi voi verrata, mutta eletään niitä aikoja, että luopuminen voi olla lähellä. Tuli vain jotenkin sellainen tunne. Mutta rakkauksia on niin eri. Näihin pikkusiin rakastuu lapsen lailla. Ihmis-suhteissa ollaan enemmän aikuisii, eikä se ole ihan niin pyyteetöntä. Näin mää sen saattaisin ajatella.

Mutta Pikku koiralle tehdään kaikki mahdollinen, että hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja ressivapaa loppuaika. No niin, nyt alkaisi keli vähän kääntyä. Tuuli on enää pieni liplattelu ja aurinko näyttäytyy. Alkaisiko shaali ympärilläni olla jo liikaa? Ihanoo, kohta pääsen löylyyn. Otankin oikein kipakat. UK on tuloillaan, eiköhän se viimeistään kello kymmenen ole perillä. Aikasemmin on melkein turha odotella. Ettei hän vaan pakene Rva:n siivousintoa. Tulee varmasti tarpeeks myöhässä ettei tartte enää Rva:n käskyttämänä pomppia. Ymmärrän sen oikein hyvin. Niin minäkin tekisin. Siivoava elämänkumppani voi olla haasteellinen. Joskin sellaisessa suhteessa oleva voi olla varma siitä, että koti on aina siivottu ja kunnossa. Vähä niin ku fiftisixti.

P:S Olen muutaman taidekuvan kerennyt filmaamaan :)