Elämää vain

Hai tzaparallaa! UK toi just lasin skumppaa. Nimi on kuulemma Oodi Vapaudelle. Aika lupaavaa. Hevi duuniviikko takana ja valmistaudutaan viikonlopun viettoon. Pikku puuhasteluu, paskahuussin pesuu ja yleisen järjestyksen vaalimista. Perjantai-illan teema on arjesta juhlaa. Joku ero se täytyy arjelle ja juhlalle olla. Siksi kannatan, että perjantaisin otetaan kevyesti. Ehdottomasti HYVÄ aloitus viikonlopulle on Vain Elämää-sarjan joulujaksot. Mie en oikein tiiä, miten selviän elämästä ilman vain elämää. Vaikeeks menee ja ikävä tulloo. Tämä on ollut ehdottomasti paras kausi evör. Kaikki on tallennuksessa ja niihin voi aina palata, jos se ikävä iskee.

Täällä mä käyn pulahtaa

Mulla on uusi kamera. Tai siis se on puhelin, mut mulle se on enemmän kamera. Niin on hieno ja moderni, ettei ihan vielä hallitse sen kaikkia hienouksia. Kovasti oon kuvannut ja ihan oikeesti tää uus kamera/puhelin/kamera/puhelin antaa uusia ulottuvuuksia kuvaamiseen ja kuvan käsittelyyn. Kyseessä on iPhone 11 joku pro. Siinä on kolme kameraa ja se todella hämmästyttää minua. Vaatii opiskeluu, mutta kaikin puolin lupaava luuri. Tai siis kamera. Eihän kukaan enää soittele tai laita edes perinteisiä tekstiviestejä. Kohta kaiketi puhelimet ovat menneen talven lumia ja kaikki tapahtuu kameralla. Niin ajatella, soitan sulle kameralla eli kuvaamalla, hah.

Hitto, kun tällä viikolla on taas näyttänyt vaikka minkälaista unimaailmaa. Yks yö olin muotinäytöksessä ja mallit kävelivät mun päältä piikkikoroissa. Mä raivostuin unessa ja huusin niille: "Ette saatana kävele mun päällä!" UK kuuli huudon, tuli ja herätti unesta. Sit taas yks yö mun vieressä oli vanhan, kuolleen miehen kurttuinen naama. Ihan kiinni minussa. Näitä on. Keskiviikko yönä näin, kun sängyn vieressä roikkui hirtetty nainen. Se oli alakerran naapuri. Potkin sitä unissani ja sähisin pelokkaasti. UK tuli taas apuihin. Kauhian levotonta ja arvatkaa vaan onks hyvin levännyt olo aina aamulla. Ihan kuin olisi juossut maratoonin. Huoks.

Outoja kaikki tyyni. Noi unet siis meinaan. Mennään etiäpäin ja jutellaan vaikka meidän tulevasta lomasta. Olin ajatellut, että tänä vuonna ei Espanjan lomaan ole vara. Löydettiin kuitenkin halvat lennot ja päätettiin olla ansaittuja kunnon lomalle. Sinne siis, Alicante on ensimmäinen kohteemme. Matka siitä jatkuu ja se voi olla, että olemme ihan uusissa paikoissa. Mitään tiukkaa suunnitelmaa ei vielä ole. Päivä kerrallaan mennään. Kyläst kylään. Hissun kissun. Loma, kuinka se koskaan osakaan tulla aina niin oikeaan aikaan. Odotan. Eikä siihen ole enää kuin vajaat neljä viikkoa. Hitto, kun tää syssy menee aina niin äkkiä. Täytyy myöntää, että ollaan loman tarpeessa molemmat.

Perjantai on vaihtunut lauantaiksi. En jaksanut eilen loppuun asti postailla. Laitan nyt, sama kai tuo. Olin himas vasta seiskan jälkeen, joten ilta jäi aika lyhyeksi. Ei edes illallista laitettu, vaan syötiin pikku alkupalaa ja juustolautaset. Enkä jaksanut rättiäkään raivokkaasti riepotella. Olkoon edessä tänään. Näillä kilometreillä täytyy ihmisen ymmärtää myös levätä. Mut hei, käyn ensin uimassa ja sit aloitan siivouksen. Tämä päivä on pyhitetty puhtaanapidolle. Hyvä emäntä laittaa uuniin jonkun kivan laatikkoruuan. Sitten se on valmis, kun koti on puhdas, raikas ja esteettinen. Jälkilämmölle voisi lykätä pannukakun. Energiatehokaskin on emännän oltava. Näin ilmaston muutoksen aikana.

Kello on jo jälkeen puolen päivän. Nyt täytyy aktivoitua. Pyykkikone jylläämään ja ulos. Huomenna vois vierailla jossain museossa tai jotain. Ois vähän kulttuurii. Tasapainoiseen viikonlopun viettoon kuuluu ruumiin kulttuuri, sielun ravinto, lepo ja rentoutus, ulkoilma eli happi, hyvä ravinto ja jumalten juoma. Ja hei, kaikki tyyni ovat erittäin tärkeitä asioita, joita tässä iässä tulee jo vaalia. Näillä mennään, kohti uutta viikkoa ja lomaaaaaaa!!!!!

P:S Syksyn otoksia uudella kameralla siis puhelimella.