18.5.2010

Hiukka haikeeta



Kyllä se viikko hujahtaa nopeasti. Hieman haikeakin olo, loma ohi ja arki edessä. Kävelin illallisen jälkeen vielä tuon rantabulevardin ja silmäilin muistoihin maisemat.
Ollaanpa Kanariasta mitä mieltä tahansa, niin minä ainakin voin suositella. Ei mulla ole mitään valittamista. Jos Thaikkulaan vertaa, niin tietysti hintataso on täällä lähes Suomen tasoa. Thaimaassa taas sika edullinen. Eikä Thaimaalaisten ystävällisyydelle ole vertaa missään. Se on siellä ihan omaa luokkaansa. Eikä sitä voi oikein verrata mihinkään....
Mutta lyhyet lentomatkat ja vain parin tunnin aikaero on tänne isoa plussaa.

Vesipuisto oli kiva. Joskin se on kyllä ehdottomasti sellainen paikka, että pitäisi olla kaveri. En uskaltanut yksin mennä pahimpaan laitteeseen. Kyyti oli aika hurjaa. Pelkäsin, jos satutan itseäni, niin en pääse kotiin.... Hellan lettas sentään!
Mut hei, sain jotakin niin hirveää purtavaa, että jäi syömättä. Liukumisen jälkeen iski pikku huiko ja ajattelin purasta hodarin. Se oli kylmä, kuiva sämpylä, jonka välissä oli vihertävä, haalea lötkömakkara. Lisukkeena kylmää juustoraastetta ja kuivattua kovaa sipulia. Huh! Se oli jo niin hirveä, että en voinut edes valittaa ruuasta. Jätin suosiolla koskematta.

Iltapäivällä kävin hyvästelemässä kylpylän ja otin kunnon kylvyt. Illallistin nyt siellä Grand Italiassa ja se oli hyvä päätös lomalle. Ei ruuasta sen enempää, alan jo toistaa itseäni. Mut hyvää oli. Kyllä oli vaikeaa ruokailla, kun ei voinut ottaa ruuan kanssa viiniä. Se on taas hienoinen totuttelu. No, äkkiä sitä taas tottuu maitoa ryystämään....

Löysin kuin löysinkin Pattelle tuliaisen. Tommy Hilfigerin kauluspaidan. Kivat värit, uskon
että nappaa. Minusta on mukavaa ostaa tuliaisia. Täällä vain ei ole oikein mitään sellaista. Olen yrittänyt etsiä koirahoitajille jotakin mukavaa, mutta ei. Mitään krääsää en halua viedä ja kaikki muu on niin kallista, että menisi ostamisen ilo. Visalaskut on maksettava ja pitää muistaa missä mennään. Ei ihan halpaa lystiä ole tämä lomailukaan....

Matkalaukku on pakattu. Lähtö hotellilta on 9.50 ja se on hyvä aika. Ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan. Illalla kahdeksan maissa pitäisi olla HelsinkiVantaalla, ouh! Pikkukoira ja Patte tulee vastaan. Se on niin söpöä! Mulla on torstaina vielä vapaapäivä. Olen oppinut tähän ikään pitämään loman jälkeisen palautumispäivän. Sitä on jotenkin sekaisin aina lomasta seuraavan päivän. Pitää harjoitella olemaan taas niin kuin ihmiset, heh! Pyykit pitää pestä, firman laskut hoitaa ja muutenkin henkisesti valmistautua kohtaamaan arki ja sen haasteet. Nyt tuli stressi! Huijasin, nyt on taas virtoo ja energioo parturoida vaikka koko maalima! Otetaanpa ihan hissukseen...

Kollikissa mouruaa jossakin lähistöllä. Se on aika aavemmaista kuultavaa vai onko se pikku lapsi? Joku huutaa.... Vai huutaako mun päässä? Joo, on kotiin lähdön aika. Pois tuhka, pois, pois!!!! Täältä tulen MINÄ!

Farkkua ja Näppylää




Aamiaisen jälkeen ihastelin eilisiä ostoksia. Jänniä yksityiskohtia ja hyvä pesu. Farkuissa meinaan. Ihan piti kuva tänne laittaa, fashion, fashion..... Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi ja näet paremmin. Jos nyt ketä kiinnostaa???? Kivoista farkuista tulee aina hyvä mieli....

Helskutti, mulla on yläkropassa näppylää. Tod.näk. aurinkoihottumaa. Luulen, että se johtuu noista aurinkorasvoista. Yläkroppa on se, jota pitää rasvata kun se palaa herkemmin. Höh, ällöö!
Tänään ei tarvitse rasittaa itseä auringonotolla, pakkaan kohta kimpsut ja kampsut ja lähden Aqualandiaaaaaan!!!! Laskemaan vesiliukumäkeä, jee! Minä tykkään kaikesta mikä liittyy veteen. Mun elementti on vesi. Toisilla se on tuli tai maa esim. Olen jo pikku pennusta ollut hirveä vesipeto. Ja jos mulla on pahaolo henkisesti, niin vesi rauhoittaa ja auttaa. Paras on uiminen, amme tai kylpeminen, mutta jo suihku helpottaa. Puhumattakaan vesipuistosta. Jes!
Enkä nyt tarkoita, että olisi paha olo. Voi siellä hupailla silkasta ilosta!

Aloitin eilen enkeleitä hiuksissani romaanin. Vaikuttaa aika jännälle, en oikein tiedä vielä, kuinka kirjaan pitäisi suhtautua. Onko ihan höpönpöppöötä, vai olisiko siinä totuuden siementä? Tavallaan uskon enkeleihin.....

Taas jännätään tuhkapilviä. Pelätään. Olen laittanut yläkertaan nöyriä ja hiljaisia pyyntöjä onnistuneesta kotimatkasta. Niin kuin eilen totesin, nyt alkaa jo olla se kotiin kaipuu. On levännyt olo, töihin tekee jo mieli ja arkisiin rutiineihin. Ja ennen kaikkea mökille! Kukat pitää laittaa ja aloittaa kesäkeittiön rakennus ja voi että, vaikka mitä kivaa on tulossa! Ja kohtahan on taas kesäloma. Ei ahista, ei purista!

Hetken selätän vielä ja lukasen hiukka enkeleitä. Se eilinen ravintola, oli muuten Mondo nimeltään. Unohdin mainita.

Viimesiä viedään





Toka vika ilta. Today was very hot day. En sit millään jaksanut ottaa sitä arskaa. Ei pysty.
Käppäilin siellä täällä ja kävin tsekkailee kauppoja. Silleen löysästi, lomalla on ihanaa maleksia, eikä ole kiire mihinkään.

Tulin just hotellille, istun partsilla ja nautin koukikolaa. Illan ravintola kokemus oli taas antoisa ja ruoka hyvää. Jes! Tarjoilija oli huippu. Paikka taisi olla vähintääkin gayfriendly tai ainakin henkilökunta oli hompsahtavaa. Tilasin ruokajuomaksi valkoviiniä lasillisen ( tietty) mutta heillä ei juuri sitä viiniä ollut laseittain myynnissä. Nou hätä, herra tarjoilija sanoi avaavansa koko pullon minulle ja juon siitä niin paljon kuin juon. Lasku tulee vain yhdestä lasista. Noh, minähän join melkein koko pullon... Tämä jos mikä on palvelua, sanon minä. Piste.
Jouduin kotvasen odottamaan jälkiruokaa ( tarjoilija hoiti yksin koko salin) ja siitä hyvästä talo tarjosi minulle espressot. Taas palvelua. Hyvää. Piste. Ettei nyt menisi ihan juomapoliittiselle linjalle, pitäisi kai mainita myös mitä söin? Oukei, alkuruokana salaatti missä oli ilmakuivattuakinkkua, mozzarellaa ja viikunoita. Olin ajatellut, että viikunat olisi tuoreita, mut ne oli säilöttyjä. Hiukka imelä mun makuun, mutta napsin viikunat veke ja salaatti toimi. Pääruuaksi söin ankkaa. Annos oli suht pieni, mutta ei ollut nälkäkään iso. Annos oli murakka, lisukkeena paistetut perunat ja grillattuja kasviksia. Hyvää, mutta ei täydellistä.

Löysin parit makeet farkut ja Armaanin lenkkitossut. Not bad. Kiertelin ostoskeskuksen kauppoja turhautuneena krääsään ja onnettomaan tarjontaan. Olin jo luovuttanut ja matkalla ruokailemaan, kun löysin pienen butiikin rannan tuntumasta. Sitä piti kaksi lesbodaamia ja valikoima oli mun makuun. Päräytin ostaa siis kahdet jeansit ja yhden paidan sieltä. Kymmen prosenttia ale, specialpraisforme! Hela setti vain rapiat sata euroo. Ja lahjaksi sain vielä T-paidan. Kauppa se on mikä kannattaa. Yleisesti ottaen täällä on hinnat aika namuset. Farkut, joita olen katsonut, saattaa maksaa peräti 400 egee. Aika suolasta....

Tänään on ensimmäistä kertaa tullut hiukka koti-ikävä. Ikävä Juppea, tuota pientä kultakimpaletta. Ja kai sitä vähän isompaakin möhkälettä, Pattea.
Ikävä on hieno tunne! Olen etuoikeutettu saadessani tuntea niin. Ajatella, jos ei olisi elämässä ketään mitä ikävöidä ja kaivata.
Tunne ei ole mitenkään ylivoimaista, se kertoo siitä, että loma alkaa olla lopuillaan ja on kiva palata kotiin. Kyllähän täällä viihtyisi, mutta sitten pitäisi olla jo seuraa. Viikko on kuitenkin aika pitkä aika viettää ihan yksiksein. Mutta onneksi viihdyn seurassani. Ja yllättävän hyvinkin olen kestänyt itseäni. Taitaa palikat olla kohdallaan vinttikamarissa....
Mut enihow, niin mukava kun onkin matkustaa, niin aina mukavampaa on palata kotiin. Omaan pesään, omaan elämään.

Laitan muutaman kuvan hotellin alueella olevista kasviksista. Täällä on mieletön puutarha, meille tuntemattomia, mutta täällä niin tavallisia. Nyt alkaa nukuttaa, kipinkapin sänkyyn siitä!

17.5.2010

Buenos Dias!




Lomallakin näyttää tulevan rutiinit. Herään kuuden - seitsemän aikoihin ( eilen poikkeus, uuh!) ja kipasen aamu-uinnille. Sen jälkeen menen aamiaiselle ja sit istahdan tähän koneelle. Hotellin aamupala on hyvä ja runsas. Tarjolla on ihan kuohuvasta lähtien, minä en vaan osaa nauttia kuplivaa juomaa heti aamusta....
Päivä jatkuu altaalla tai kevyttä kävelyä ympäriämpäri lähistöllä. Nautin kevyen lounaan jossakin ja sitten menen kylpylään tai johonkin hoitoon. Pienet kauneusunet ja illalla syömään. Rutiineihin tulee poikkeusta, jos käyn katsomassa jotakin nähtävyyttä. Tänään sellaista ei ole tiedossa. Ajattelin, että voisi yrittää shopata jotakin. Tarjonta täällä ei ole kovin kaksinen. Ja mitä on, on ihan liian kallista. Lomalla pitää saada ostaa edullisia tuotteita ja mielellään sellaista mitä ei suomesta saa. Toisaalta, kun ei ole mitä shopata, niin ei tartte ravata tuolla kaupoissa. Helpottavaakin...

Nukuin yön rauhaisasti ilman liskoja ja valitettavasti myös ilman Diegoa, heh! Oliko hieronnan ansiota, että nukuinkin niin hyvin. Mahdollisesti.
Eilinen ravintola kokemus jäi mainitsematta. Eikä siinä ole juuri kehumista! Samainen opas suositteli minulle myös tätä paikkaa ja se oli kyllä pettymys. Olen ylistänyt täkäläistä tomaattimozzarellaa, mutta näköjään senkin voi tehdä huonosti.
Mozzarella oli sellaista kovaa ja kuivakkaa, ja tomaatitkin oli puumaisia ja täysin mauttomia. Olin ihmeissäni!
Pääruuan entrocotee oli ihan ookoo, mutta ei mitenkään huikea. Viini laimeaa ja lämmintä, yök! Olo aterian jälkeen oli pettynyt ja onneton. Näin saamme huomata, kuinka tärkeä merkitys hyvällä ja onnistuneella ruokailukokemuksella voi olla. Lomapäivät ja illallishetket ovat ainutlaatuisia ja niitä ei haluaisi tuhlata yhteenkään onnettomaan kokemukseen. Tietysti aina ei voi onnistua.....
Tänään menen Grand Italiaan, se on varma valinta.

Hyi, kun olen lihonut. Peilistä heijastuva kuvajainen näyttää turpea ja pullean puoleni. Puhun heijastuksesta, en uskalla katsoa tarkemmin. Ohitan kuvajaiseni kiireellä....
Lomalla pitää nauttia. Joka päiväinen olut ja viini, yhdistettynä herkutteluun ja pieneen mussutteluun tuo äkkiä lisäkiloja. Juuri niin, pienet, kevyet ylimääräiset kymmenetkilot saa tuntumaan olon ahtaalle. Me not like!
No, Suomessa taas ei ole lupa nauttia, elämä on ankeaa ja kurjaa. Kilot saa kyytiä ja palataan arkiseen ahdistukseen. Höpsistä, unohdin ihan, että Suomessa on kesä. Ja kesällä on lupa nauttia! Oih, odotankin jo niitä kesäillallisia mökin terassilla....
Höpötän koko ajan ruuasta. Sen syömisestä tai syömättömyydestä. Lihomisesta ja laihtumisesta. Sori, tulee vähän toistoa, mutta olenko jotenkin epänormaali? En kai, se on vain niin tärkeä juttu. Siis mikä? Lihava vai laiha, ruoka vai ei. Ota siitä sitten selvä....
Vielä yksi makunautinto. Toissa päivän saariretki vei meidät myös juustojen lähelle. Meille tarjottiin vuoristossa maailmalla kultaa voittanutta Kanarialaista juustoa. Voi taivas, kun olikin hyvää! Sitä piti ostaa kotiin viemiseksi. Maistelimme myös paikallista herkkua, paahdettuja maissinjyviä. Ne ei olleet siis popcornia, joo maissia, mutta erilaisia. Hyviä, pari pussia lähti mukaan.

Jahas, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tänään yritän ottaa väriä pintaa. Onko se tämä ikä, vai mikä, mutta ei jaksa enää olla niin pitkiä aikoja auringossa. Nuorempana maattiin aamusta iltaan ja oltiin ihan neekereitä. Nyt alkaa päässä suhista ja tulee huono olo. Tänään makaan vaikka väkisin. Teen välillä pieniä vilvoittavia kävelyretkiä. Ja iltapäivällä kaiketi pitää käydä Inglesin puolella katselemassa mille kaupunki näyttää päivän valossa.
Nyt lähden hakemaan unohtuneet uimahousuni kylpylästä. Olin niin sekaisin Lomi Lomi hieronnasta, että jäi uikkaritkin sinne. Sellaista sattuu....

Experimenttiä




Auts! Tänään oli sit se kankkuspäivä. Yks pitää lomalla olla. Otin ihan rennosti altaalla varjossa löysäillen. Iltapäivällä kävin korjailemassa olotilaani Hotellin kylpylässä, missä Hamam ja Eukalyptys-sauna oli kova juttu. Olin varannut myös perjantaina Lomi Lomi Havajilaisen hieronnan, ja mikä olikaan parempi tapa hemmotella itseä kuin kunnon hieronta. Yes.
Elämäni paras hieronta ikinä! Se oli jotenkin hyvin jännää ja relaavaa. Mieshieroja Diego käytti käsivarsiaan, ei juurikaan kämmeniä tai sormia. Hoito kesti puolitoista tuntia ja vaivuin jonne hyvin, hyvin kauas pois. Tai siis välillä olin hyvinkin lähellä ja tässä. Minun täytyy tunnustaa, enkä häpeä sitä yhtään, mutta sain hieronnan aikana erektion! Kauheeta, koska hieronnassa ei ollut mitään seksuaalista, ei tod. Mutta se kaikki tuntui vain niiiiiin hirvittävän hyvälle. Taisi tulla pöksyyn muutama touhutippakin.... Ei oo sit koskaan aikaisemmin käynyt näin. Mahtoi Diego ihmetellä. Enkä kyllä yrittänyt asiaa mitenkään peitellä tai siis hävetä. Luonnollinen asia. Minkäs teet jos jorma tykkää.... Ihana, ihana kokemus.

Eilinen oli huikea päivä. Onneksi läksin Finnmatkojen järjestämälle saaristoretkelle. Kurvailtiin bussissa koko saaren läpi ja täytyy myöntää, että Kanarian saarten luonnon monipuolisuus ja huikaiseva kauneus yllätti. Ja välillä vähän pelotti. Kapeita, kiemurtelevia vuoristoteitä ylös ja alas. Lapset oksenteli ja jengi voi välillä pahoin. Mulla ei ollut mitään hätää. Nautin maisemista. Käytiin mm. ikuisessa keväässä vuorilla, paikka jossa ilmasto ja luonto on koko ajan keväässä. Maaperä on hedelmällistä ja pilvien ansiosta jotenkin lämpötilat aina kevät. Jännää.
Tiesitkö, että Kanarian mänty on ainut puu maailmassa joka on itse kasteleva. Se kerää pilvistä kosteutta pitkiin neulasiin ja näin kastelee luontoa. Vedestä on pula Kanarialla ja siksi puu on rauhoitettu ja tärkeä.
Kun me lähdemme ottamaan aurinkoa, Kanarialaiset lähtevät ottamaan kylmää vuorille. Ihan totta. Heille kylmä, lumi ja ilman viileys on sama kuin meille valo, aurinko ja lämpö. Jännää...
Jos Kanarialla sataa vettä, heille se on kuin kultaa. Ihmiset ovat onnellisia vesisateessa. Samoin kuin me auringosta.

Eilisen illan ravintola kokemuskin oli ihan huippu. Opas neuvoi minulle pienen, paikallisten suosiman ravintolan. Ja se ei ollut pettymys.
Alkuruuaksi söin carpaccion ( miten se kirjoitetaan?) Liha oli taivaallisen hyvää ja mikä erikoista, pinnalle oli ripoteltu varsisellerin murusia ja ilmeisesti sipulin vihreitä varsia. Raikasta ja hyvää. Pääruuaksi söin Kanaa talon tapaan. Paras kana mitä olen koskaan elämässäni syönyt. Aika hyviä kokemuksia tällä lomalla. Kana oli haudutettu kasvisten kera ja se oli niin mureaa, että haarukalla koskettaessa se hajosi. Ja mikä maku? En osaa sanoa, mitä kaikkea siinä oli. Carria, joo ja kenties korianteri. Maku oli pehmeä ja makuhermoja hyväilevä. Kanan lisukkeen oli paistetut valkosipuliperunat ja nekin oli taivaallisen hyvät. Jälkkäriksi nautin tiramisun, espresson ja kyytipojaksi jeegermaisterii. Ja sepäs tarjoiltiin isossa konjakkilasissa ja se ei ollut mikään neljäsenttinen. Tunnollisena ihmisenä lasi oli juotava tyhjäksi ja tarjoilija hövelisti kaatoi vielä toiset samanlaiset samaan hintaan. Ihanan palvelun, mahtavan aterian ja jeegerin ansioista, ajattelin piipahtaa hieman yöelämässä. Vanhakin innostui humppaamaan aina aamun pikkutunneille ja kyllä illassa riittikin ihmettelemistä ja villiä menoa. Oli aika kiva huomata, että näyttää se vielä vanhakin kelpaavan homolihamarkkinoilla.... Leikin vaikeasti tavoiteltavaa ja taisi siinä eräskin Hosee ympärillä pörrätä. Kiva ilta, mutta aamu ei ollut niitä parhaita. Tai aamu ja aamu. Heräsin vasta puolenpäivän jälkeen. No, tuli levättyä....

Lomaa jäljellä kaksi päivää. Ainakin tähän asti on ollut hyvä loma. Yksinäisyys ei ole vielä ahdistanut ja olenkin nauttinut joka solullani. Hiljaisuuden retriittiähän tämä on, mutta tarvitsin tätä. On voinut viipyillä ajatuksissaan ja laittaa taas omaa elämää järjestykseen. Kun on omien ajatustensa kanssa, alkaa asiat järjestyä päässä, sielussa ja sydämessä. Kuuntelee itseään, eikä pääse pakoon. Olen vahva ja kestän itseäni. Se on aika paljon. Loppujen lopuksi kysymys on vain itsensä hyväksymisestä. Hei hyväksykää itsenne, rakastakaa itseänne ja hyväilkää itseänne! Olette arvokkaita!

Espanjalaisilla ihmisillä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Ainut turva on toinen ihminen. Täällä ihmiset välittävät aidosti toisistaan. Oppi tulee jo lapsena. Heille opetetaan, että uskovaisten tavarat ovat yhteisiä. Esimerkiksi kun lapsi saa suklaapatukan niin hänelle neuvotaan jo silloin, että aina ensin annetaan kaverille ja sitten otetaan itse. Kaiken tämän toisten huomioimisen huomaa täällä selvästi. Jotenkin se tuntuu hyvälle. Vaikka olenkin tällainen "yrmy" Suomipoika, niin iloisesti olen oppinut huutelemaan kaikille sitä Holaata!
Lapset ja vanhukset ovat tärkeitä ja heidät huomioidaan aina ensin. Nämä ihmiset rakastava lapsiaan intohimoisesti. Syödessäni edellä mainitussa ravintolassa, vieressäni oli kaksi Espanjalaista perhettä syömässä ( tulivat 22.30 !) Heillä oli kaksi suloista tyttöä ja voi kuinka, heitä rakastettiin ja pidettiin tärkeänä. Ihan meinasi tulla tippa linssiin....
Eräs Astrologi kertoi minulle, että minun pitäisi muuttaa Espanjaan, koska tulisin olemaan siellä onnellinen. Hän sanoi, että jos hän olisi minä, hän pakkaisi laukut ja lähtisi heti! Siitä on nyt varmaan noin kuusi vuotta. Nyt olen täällä ja muistin tämän....

Nyt on nukkumaan meno aika. Lukaisen vielä hieman. Se romaani, punainen mekko, ei ole kovinkaan kaksinen. Aihe on jännä, siksi luen, mutta kirja itsessään on huono ja epäuskottava. Siellä on ihan selkeitä asiavirheitä ja se ärsyttää minua. Teksti on myös jotenkin lapsellista.
Luen loppuun, kun aloitin.

Onkohan se liskojen yö, vai tuleeko Diego Havajilainen uniini? Toivottavasti....Uguleaa soittelee....Krhhhhh......

15.5.2010

PikaPano


Hupsista keikkaa, niin on yksi päivä taas takana. Bostaan silleen pikaisesti ennen nukkumaan menoa. Huomenna olisi tiedossa Kanarian saari kierros, joten aamulla on herätys peräti 7.10
Hyi, kun minua ahdistaa noi herätykset. Niitä ei saisi lomalla olla. Vaikka olen herännyt joka aamu Suomiaikaan eli siis täällä jo siinä kuuden hujakoilla, niin silti tulee närästys....
Lomalla ei pitäisi olla mitään pakkoja.... Mut pakko on, jos haluu nähdä ja lähteä.

Menen opastetulle kierrokselle siksi, että se on niin helppoa. Joo, se on just niin kuin matkaoppaat ohjelmassa. Kaikki turistit marssii peräkanaa ja silleen. Mut yksin auton vuokraaminen on kallista ja minä auton ratissa täällä, nou vei..... Olen siis turisti from FINLAND!
Laitan päälle tennissukat, sandaalit ja vyölaukun. Päähän joku kiva mainoslippis ja ostan I love Meloneras T-paidan, jee!!! Kiva lähteä, on ohjelmaa.

Kävin tänään Intialaisessa päähieronnassa. Olipas miellyttävä kokemus. Syvä rentoutus jatkuu. Sen jälkeen vedin taas pikku päikkärit ja kävin päälle relaamassa kylpylässä. Hei, nyt alkaa olla jo syvä rentoutettu hän. Sunnuntaille varasin Havajilaisen hieronnan. Mitä se on? Ei tarkempaa tietoa vielä, on kuulemma ihana.

En jaksa kauhiasti paljon ottaa aurinkoa. Silleen on kai tullut vanhaksi. Tänään oli aamupäivällä niin kuuma, että tunsin kuinka läskini alkoivat sulaa. Polttava aurinko tirisi pinnassa ja valkoinen ihra valui pitkin aurinkotuolini jalkoja. Tunsin nenässäni palaneen käryä. Luulin jo hetken, että sulan pois maailman kaikkeuteen. Onneksi polttava paahde vetäytyi viilentävän pilviharson taakse ja minä selvisin hengissä. Katsoin parhaaksi lopettaa möllykän palvonnan tälle päivälle. Uuuuhhh!!!!

Tämän iltainen ateriointikokemus ei ollut ihan täydellinen. Ei järkyttävä pettymyskään, mutta hienoista valituksen aihetta on.
Alkuruokana nautin hunajamelonia ja ilmakuivattua kinkkua. Yleensä idioottivarma, mutta nyt kinkku oli jotenkin mauton ja hirveen kuiva. Pääruokana halusin tuoretta kalaa. Se olikin ihan syötävää, mutta inhoan kalaa jossa on ruotoja! Ihan oukkidoukki, mutta jotain jäi puuttumaan.
Huomaatko, keventyneen illallisvalintani? Helvetti, miten ihminen voi lihoa muutamassa päivässä ainakin 10 kiloa? On just niin sikapossu olo, että en voi katsoa itseäni peilistä. Ahistaa ja puristaa.... Jälkkäriksi vetäsin Italialaisessa kuppilassa hemaisevan suklaatortun ja kupillisen cappucinoa. Että silleen laihtuu juu.... Aamulla juoksen kymmenen kilometriä pitkin merenrantaa. Varmasti juoksen. Just joo...

Nyt on siis perjantai-ilta ja kello on yhdentoista kieppeillä. Minun pitäisi kiihkeästi olla yöelämän pyörteissä. Ei jaksa, ei kiinnosta. Tähän on tultu. Hyvä niin. Tärkeintä on rauha sielussa ja ihmisellä hyvä tahto. Las Meloneras kiittää ja kuittaa. On aatuutilullaan aika. Huomenna on taas uusi päivä. Täynnä ennen kokemattomia aistimuksia ja suuria ajatuksia.

14.5.2010

Alla palmupuun


Aamu-uinnin ja maittavan aamiaisen jälkeen istahdan koneelle kera kahvikupposen. Takana hyvin nukuttu yö ja olo on tyyni, ettenkö sanoisi seesteinen. Keho ja mieli alkaa tavoittaa lomalle ominaista olotilaa. Love and Peace. Yo man!

Heitin lihani aamusta altaalle ja nautin auringon hyväilevistä säteistä. Grillattuani parisen tuntia totesin järkeväksi hieman jaloitella. Auringonoton kanssa kannattaa olla alkuun varovainen. Ei saa olla liian ahne, pikku hiljaa kypsyttelemällä, saa parhaan lopputuloksen.
Laajensin reviiriäni tämän suunnattoman hotellialueen ulkopuolelle. Suunnistin "yläosattomissa" rantaviivalle ja läksin dallaamaan kohti dyyniä. Tiesin, että matkaa Play de Inglesiin on noin 6 kilometriä, mutta suunta oli hieman epävarma. Seurasin vaeltavaa ihmismassaa ja tuntui hyvälle aktivoida kehoa. Ilma oli sopivasti tuulinen ja aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta.
Taivallettuani matkan puoleen väliin, tajusin, että minulla ei ollut vettä mukana ja pissahätäkin iski. Ympärillä vain dyyniä, ei suojaisaa hätäpaikkaa. Janotti. Toivottavasti kävelen oikeaan suuntaan, sillä matka takaisin tässä helteessä olisi koettelemus. Pitkälle tuntuvan ( huono kunto) taipaleen jälkeen löydän rantakioskin, mistä saan vettä ja tehdä tarpeeni. Matka jatkuu huojentunein mielin. Kävelen läpi nudistirannan ja se on minulle, häveliäälle ihmiselle hupaisa kokemus. Siellä Saksalaiset pullerot makoilevat hietikolla kuin ryhävalaat. Sulassa sovussa pillut, pallit ja pyllyt esillä. Jotenkin hassua....

Tunnen kuinka aurinko alkaa poltella olkapäissä ja olo alkaa muutenkin olla jo sitä luokkaa, että voisikohan tänne soittaa taksin. Onnekseni saan huomata, että horisontissa siintää Inglesin rantabulevardi. Sinne siis. Parkkeeraan itseni ensimmäiseen rantakuppilaan, tilaan huurteisen ja Club Sandwichit. Voin kertoa, että maistui taivaalliselle. Toivuttuani rankasta urheilusuorituksesta, kiertelin vielä hetken rantakauppoja. Otin taksin alleni ja huitaisin hotelliini päiväunille. Nukuin suloisesti pari tuntia ja heräsin tyytyväisenä myöhäiselle iltapäiväkahville. Kävin vilvoittelemassa altaalla ja menin Stretchingtunnille. Se tekikin hyvää kävelyn rasittamalle keholleni.

Suihkun ja Piccolo Cavan jälkeen mieli teki veristä lihaa. Selvittelin saaren parasta pihvi tarjontaa ja päädyin Grill El Poncho nimiseen piffimestaan. Ravintolan erikoisuutena on avotulella paistetut pihvit, njam!
Alkuruuaksi söin tomaattimozzarellasalaatin ja mieleeni nousee aina tämä sama kysymys. Miksi ko. salaatti on aina niin paljon parempi muualla kuin kotosuomen kuppiloissa?
Ehkä se on tomaattien makea kypsyys ja mozzarellan paljous. Sitä on annoksessa kahden ihmisen syötäväksi.
Pihvikään ei tuottanut pettymystä. Ei todellakaan. Listalla oli kaksi sisäfilepihviä. Toinen oli noin kymmenen euroa kalliimpi. Tiedustelin tarjoilijalta syytä ja hän kertoi kalliimman pihvin olevan tuoretta, ei pakattua lihaa ja se on lähellä tuotettua eli ns. luomufileetä. Kannatti maksaa, liha vei kielen perseeseen ja minä olin happy.

Yksin ulkona syöminen on tylsää. Varsinkin, kun nautit hyvää viiniä ja ruokakokemus olisi ehdottomasti ihanaa jakaa jonkun sulokkaan seurassa. Minua ei varsinaisesti haittaa yksinäisyys, mutta olisihan se.....
Tällä kertaa asiaa korosti vielä se, että vastapäiseen pöytään tuli syömään suloinen homo pariskunta. Olivat vielä onnettomat niin rakastuneita. Tunsin kuinka katkeruuden terävä ruoska piiskasi yksinäistä sieluani. Noh, ehkä nyt hieman liioittelen.... Pääsin asian yli, nauttimalla mielettömän ihanan Cavasitruunasorbetin ja kupin vahvaa espressoa.

Jälleen kerran tyydyttävä ruokailukokemus sai oloni tuntumaan kuninkaalliselle. Lomalla syöminen jotenkin korostuu. Tai se on sitä makunautintojen täydellisyyden tavoittelua. Eihän tässä elämässä ole enää muuta nautintoja kuin...... Höpö, höpö!
Oloni oli pirteä, joten päätin mennä katsomaan paikallisen homokuppila tarjonnan. Ostoskeskus Yumbon alueella ovat kaikki Inglesin suosituimmat gayjuottolat. Kuppiloita vieri vieressä ja hirveä meteli. Show siellä ja show täällä. Etsin rauhallisemman kuppilan ja istahdin alas nauttimaan yhden oluen. Katselin samalla ohi valuvaa homomassaa. Miten ne homot on nykyään niin homoja? Olenko minäkin noin homo? Perseet pyörii ja ranteet vatkaa niin, että heikottaa. Tiukkaa ja niukkaa pukeutumista varmasti niin, että ei jää epäselväksi vartaloiden täydellisyys. Oih ja voih, kai se on sitä nuoruutta. Niin kai minäkin olin.... olen... en kai....

Jep. Minulla on lupa nauttia. Minulla ei ole kiire. Nämä näin, ovat tämän päivän tavoitteeni. Ihan vain vähän olen suunnitellut ja tehnyt aikataulutusta. Kylpylän kautta hierojalle klo: 18.30 Huh, kuinka pysynkään aikataulussani?! Mitä vielä? Aurinkooooo!!!!