Hullu suomalainen

Hei ja Hoi! On taas vierähtänyt. Sen verta touhuu, että ei ole tänne kerennyt. Tekemisen aika on rajallinen. Takatalvenkin teki, että se mua korpee. Tän aina tietää tulevan, mut miks se joka kevät tuntuu niin ikävälle. Uusi lumi on vanhan surma, sanotaan sananlaskussa. Pythyi, sanon minä.

Hullut suomalaiset meni ja korkkasi eilen mökkikauden. Aamulla paistoi aurinko kauniisti ja oli just sellainen fiilis, et nyt se saa alkaa. Mökkikausi. Niin mentiin ja päästiinkö pikkalaan, kun alkoi rättejä tulla taivaalta. Ja sitähän kesti sitten koko päivän, mökkitienoo peittyi lumivalkoiseen ja olihan siinä sitten kiva petivaatteita tampata. Mutta tampattiin. Ja siivottiin hiirenkakkelit ja lämmöt päälle laitettiin. Eikä ollut ranta auki. Oli vielä parikytsenttii paksu jää. Pikku avanto kirveksellä hakattiin, saatiin siivousvedet. Mutta ei sinne uimaan pääse, sen verta pikku hole. Jää on aika raskas rikottava. Ehkä tarvitaan moottorisaha. Uimaan tahtoisi saunan päälle.

Se on kesä ny!

Autolla päästiin perille, joskin sen verta hankevaa, että pohja pahasti otti kiinni. Ihan ei ole auto tarkoitettu maastoutumaan. Helmapelti ( muovi ) irti lähti. Mutta poislähtö ei onnistunutkaan ihan niin kuin oppikirjoissa. Kiinni jäätiin ja saatiin tovi töitä tehdä, että yleensä pois päästiin. Näinkö tuonne pääsiäiseksi uskaltaa? Pitäisi olla traktori. Mutta mieli tekisi ja lämmöt on päällä. Oih ja voih. Maggarat grillattiin ja se hetken kerkesin jo hiljaisuudesta nauttia ja ymmärsin taas kerran, miks sinne  mieli niin kovin halajaa. Voih ja oih.

Tänään on suuri päivä. Olen innoissani. Olen enemmän kuin innoissani. Joko kirjoitin viimeksi, että olin valokuvauskurssilla keskiviikkona? Siellä arvostettu valokuvaaja Pekka Punkari opettajana. Katsokaas, tieto lisää tuskaa ja tämäkin kurssin jälkeen olin taas enemmän vähemmän sekaisin. Tai innoissani. Uutta asiaa, uutta oppia ja ihan kaikkee.

Maggaraa!!

Epäonnekseni kuvaamani uuden vuodevaatemalliston kuvat ovat käyttökelvotonta kamaa. Kai mä tästäkin olen jo kirjoittanut? Syväterävyys ei toimi ja kuvaa suurennettuna, meneepi puuroksi. Eikä siinä mitä. Vaikeuksien kautta voittoon, läksin pe-aamuna intopinkeenä kuvamaan mallistoa uudelleen. Ja mitä tapahtuu? Löydä aivan mahtavan kohteen idealleni ja annan kameran laulaa. Tarkistan kuvia paikan päällä ja varmana siitä, että nyt tulee kovaa kamaa. Hieno fiilis, mahtava tunne.

Kiireellä himaan, purkamaan kuvat koneelle. Mitä vittuu? Kuvat tarkkoja kyllä näin, mutta eivät taaskaan kestä suurennusta. Missä vika? Ei ymmärrä, ei tajuu. Kuvaan koko päivän ja yrittän. Huh, mikä epäonnistumisen tunne ja järkky vitutus. Ei lannistu. Ymmärtää, että tarvitaan apuja. Otan yhteyttä Pekkaan ja voitteko kuvitella, hän suostuu opettamaan ja avustamaan yksityisesti! Voiko tämmöistä enää tänä maailmassa olla? Avuliaisuutta vailla mitään pyyteitä. Mä oon niin fiilareissa, että hunajat tulee pöksyyn. Meillä on tänään treffit klo:10.00. Onnellinen!

Onneani varjostaa jo kolmatta päivää kestävä hedari. Ilkeästi viiltää oikealle puolelle silmän taakse ja pää tuntuu puurolle. En mää tiiä, taitaa olla taas jonkun sortin ressii. Yöt möykän ja hillun, aamulla herään jyrän alle jääneenä. On sen verta paljon hommoo, että käyn ylikierroksilla. Enkä sille mitä voi, että jos en jotakin asiaa hallitse ja ymmärrä, niin se menee alitajuntaisesti ylitajuntaan. Ei tule lepo, ei tule rauha. Pisarana kaiken päällä, latasimme oivallisen lightroom kuvankäsittelyohjelman. Se on lontoon kieltä ja muutoinkin hirveesti paljon kaikkee. Eikä sitäkään hallitse. Mieli tekisi ja halua riittää, mutta... Se on tässä nykyaikaisuudessa sellainen juttu, että tätä ja näitä kaikkea pitäisi osata ja hallita. Mutta on tuo aivokapasiteetti rajallinen, eikä kaikkeen pysty. Joskin nyt tulee niin paljon kamaa, että vähemmästäkin menee yli hilseen. Ja mä en osaa rauhoittua, mun pitäisi tehdä, osata, hallita, nopeesti, heti ja kaikki mulle nyt! Se on taas yhdenkin kurssin paikka. Välillä kyllä tuntuu, että oppi ojaan kaataa, eikä mun tajunta riitä.

Melodista uutta musaa

Aamut on pelastettu! Kokeiluluonteinen kahvittomuus on ratkaistu kofeiinittomalla tulokkaalla. Olen ollut vaihtelevasti myös kokonaan ilman, mut mokkamörö vaatii sen kupillisen. En ole erityisesti mikään himokahvittelija, mut se yks kuppi aamuisin laittaa päivän käyntiin. Jos sitä et saa, niin tulee hedari ja käynnistymisvaikeus. Tai enemmänkin se on sellainen, eikö täällä mistään enää nauttia saa, olo. Tänä jumalaisena aamuna, kun valtakunta vielä uinahtelee, minä olen kokenut kofeiinittoman herätyksen. Uskoo ken tahtoo, niin mun makuhermoille toi on parempi kuin toveri kofeiininen. Ihmeitä on maalima täys ja tätä herkkua saapi ruohonjuuresta. Otanpa toisenkin kupin, hyvällä omalla tunnolla.

Pelastaja

Panin eilen kukot viiniin. Tahtoi jotain sellaista, mitä nyt ei just äsken ole nautittu. Tai ei se mitään kukkoa ollut, ihan tavallisia kanankoipiloita. Ei tässä köyhällä ole vara mitään luomukukkoja ostella. Omistan ihanaisen, oikean valurautapadan. Sinne niin survoin järjestyksessä tykötarpeet ja tinjamiinit ja vinhot päälle. Parisen tuntia uunissa, pilahviriisin kera. Kaveriksi höyrytetty kyssäkaali ja eilisistä porkkanan ja qvinoan tähteistä tein sallaadin. Ei ehkä kaunein ruoka, mut maku oli autenttinen. Jälkiruokana hedelmäsalaatti. Ihan sillä vaan, et tahdon elvistellä, kuin terveellisesti meillä syötiinkään. Täytyy kyllä myöntää, että kiusaus viinilasilliseen koitui kohtaloksi. Liha on heikko, enkä pystynyt vastustamaan. Temperoitunut tanniini tunkeutui hajuaistini kautta aivolohkon siihen osastoon, missä se viinapeikko kurnuttaa. Saadakseni sen vaikenemaan, oli ihan pakko yksi lasi nauttia. Eikä toi nyt ehdoton kielto ole, ja tunsinkin viiltävää nautintoa. Tyydytyksen sain, kun pitäydyin lasillisessa, enkä imaissut koko lootaa.

Menos

Pesunkestävä homoseksuaali on euroviisudiggari. Meillä katsottiin eilen molemmat. Ensin Melody ja sit UMK. Ja mikäs, mää tykkään kattoo kaikkia musamenoja. VOF, Idolsit ja lauantaitanssit aikoinaan. Joskus teini-iässä kuvittelin ja luulin, et musta tulee rokkistara. Ei tullut rokki, eikä stara.
Mut joo, hauskaa tässä oli, että ne tuli nyt samaan aikaan ja saattoi hyvin tehdä vertailua svedupettereihin. Ja kyllähän niitä eroja löytyi, niin hyvässä kuin pahassa. Kuinkahan rakkaalla naapurilla se show on niin paljon paremmin duunattu? Tekniikka, lavasteet ja koko se tunnelma on jotensakin intternationaali. Okei, rahaa käytetään varmasti enemmän, mut onks niin, et heillä myös  tekniikka on ajatuksen edellä? Mitä, eiks suomi olekaan Nokian ja tekniikan luvattu maa. Pitäisihän meillä olla viimeisimmät teknologian tekniikkahärpäkkeet.

Tulos

Svedupettereillä naiset ovat kauniita ja miehet komeita. Ilman paitaa esiintyvät ja vettä lavalla roiskivat yltympärinsä. No joo, olihan meilläkin sellainen kahluuallas täynnä vettä ja vaahtoo, siellä sit kaks tukevahkoa karvanaama ilakoi. Eikä siinä mitä, hyvä meno, mut jotenkin... Raaka totuushan on, että Svärje hoitaa showhommat kuus nolla himaan.

Juppe tykkää viisuista

Mitä tulee musiikilliseen antiin, niin kyllä meiltäkin osaajia löytyy. Mun suosikki molemmissa pääsi jatkoon. Kotosuomen ehdoton oli se tyttö kotkasta ( enkä taaskaan nimeä muista. ) Sveduilla se kundi, joka soitti huuliharppuu oli hyvä. Eikä käy kieltäminen, että häntä oli myös kiva katsoa, eikä pelkästään kuunnella. Mut sillähän ei tietenkään ole mitään seksuaalista merkitystä. Ruottin viisuissa on se vika, et ovat niin toistensa kaltaisia, ja liikaa vallan on sitä jumputusta. Ja itse asiassa välillä liikaa vähän kaikkea. Suomalainen makujuuri on simppeli, eikä aina kestä moista touhotusta.  Mut joo, mielenkiintoiset kisat tulee.

Tulee harmaa päivä. Vähän niin kuin sellainen ankeus. Vettä lottuuttaa ja viittiiks tonne mennä kastumaan. Toivottavasti loppuu ja päästään ulos hapettumaan. Seuraavana ohjelmassa hesari, pyhäaamun parhautta.

Kuvia

Himas ollaan! Pyykkikone laulaa ja ei oo kuuma!!! Kohta otan oikean suihkun ja kakkaan vesipönttöön. Ei oo itikoita, eikä muitakaan ökkömönkiäisiä.  Illalla mennään ulos syömään. Hampurilaiselle lähi pikaruokalaan, ai ku kiva ja hienoo!

Sitä minä vaan, että edellisen postauksen kuvat ei latautunut mökillä. Tässäpä ne nyt sit tulee..... tai siis lisäsin ne edelliseen. Siis nyt on myös katsottavaa Tammisaaren reissulta. Heh, reissulta, mökiltä ajaa T-saareen parikymmentä minuuttia. Näin on ihminen kaventunut.... matkoilla muka. Höperööö....

Tuntuu jännälle olla taas sivistyksessä. Kauheen pölystä on täällä, pitääkö siivota. Höh, ei huvita.... Silloin ei pidä.

Puhdas pienviljelijä

Martalla oli eilen rähäkkä päivä. Koti on nyt putskliin ja ihminen on onnellinen. Innostuin niin, että siivoisin keittiönkaappeja ja järjestelin muutenkin yleistä "hässäkkää." On se kumma, että tonne kaappeihin kertyy kaikenmoista joutavaa ja hei, elintarvikkeita jotka ovat menneet jo aikapäivää sitten vanhaksi. Höh. Heivasin myös tietotekniikkakeskuksestani pois vanhan näytön ja näppärin. Nyt on vain tämä läppäri ja kaksi pientä, valkoista kaiutinta. Avaraa ja tyylikästä, sanon minä. Nyt rullaa kevät energiat vapaasti!

Martta leikki myös pienviljelijää. Huitasin pääsiäisohrat kasvamaan, laitoin ne kahteen kirkkaaseen korkeaan maljakkoon. Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä. Voikohan niistä laittaa ohrapirtelöt?  Hei, kohta se pääsiäinen on ja nyt ei käy niin, että ruohot on onnettomia retaleita, kun on laittanut ne liian myöhään. Näistä voi kenties tulla yliaikaisia, mut olkoon. Pakko saada jotakin vihreetä tämän harmaan keskelle.

Kaiken alku

Täältä ponnistaa

Lasi hima

Nyt se Macrolinssikin on ostettu! Vähänkö on kiva :) Ja minua todellakin onnisti. Sain Canonin objektiivin käytettynä. Välttää minulle toistaiseksi, sain sen kuitenkin edukkaaseen hintaan. Ei omatuntokaan kolkuta. Jee! Nyt vain räpsii! Olipa hyvä päivä!

Kupliva morsiusneito

Ukkorähjä yllätti minut päiväunilta. Sain ennakkoon synttärilahjaksi Sodastream porekoneen! Onpas se hauska ja viksu vekotin. Näin vain nappia painaa ja kuplaa pukkaa. Olen kenties ääneen ajatellut, että tuommoisella laitteella olisi tilausta. Hyvä ukkorähjä, oli hienosti poiminut vinkistä vaarin. Nyt ovat taakse jäänyttä elämä koukikolat ja muut aspartaamilitkut. Voi itse tehdä tervehdyttävät kuplivat juomat, vettä vain pulloon ja kaasua kehiin. Makua lisään luomumehuilla, totta kai.  Voikohan sillä tehdä kesäksi Cavaa ja Fressua? Hmmmmm, hyvä idea. P:S Olisikohan ukkorähjä tajunnut, että nyt olisi aika hieman yllättää kivasti. Ei paha.

Kuplakone

Olen innostunut kuvallisista haastetehtävistä. Jos ihmettelet noita outoja haaste postauksia, niin ne ovat juuri niitä. On aika kiva, kun on oikeasti joku kuvatehtävä. Se laittaa miettimään aihetta, tekee siitä haasteellisemman ja saa olla tärkeänä :) Seuraava askel tällä hurmioittavalla kuvausurallani on itsensä kurssittaminen. Nyt kevät ja kesä menee mökkeillessä, mutta ensi syksyn julistan kuvaopiskelulle. Odotan jo innolla...

Vettä sattoo lottuttaa. Ei haittaa, lumet saa kyytiä. Antaa tulla vaan. Vaikka keli on harmaa, niin mieleni sai eilen valoisan pilkahduksen. Minua pyydettiin morsiusneidoksi tahi kaasoksi! Olen tehtävästä erittäin otettu ja otankin sen vakavasti. Pyyntö tuli todellakin jostakin takaa ja se olikin iloinen yllätys. Kauheeta, mitä mä laitan päälle ja kuinka voin parhaiten antaa kaiken tukeni tulevalle morsiamelle. Upeeta, mahtavaa!

Tänään on kiva sandei. Sandeit ovat kivoja, kun ne ovat kivoja. Joskus ne ovat tylsiä ja pitkästyttäviä. Not tudei.

I love Mac

Lempeä lauantai-aamu. Mokka maistuu taivaalliselle ja aamun valo kurkottelee. Olen tyytyväinen itseeni, sillä eilen oli paha levottomuus. Se sellainen keväinen pörinä, juu nou? Viittä vaille baarin lähtö, mutta vaiensin himoni ja hillittömän haluni. Pimeän talviunen jälkeen valo herättelee käpyrauhasta ja kaikenmaailman anaalirauhasia. On jotenkin hillitön halu mennä ja tulla. Yökaudet rellestäminen vaatii kuitenkin kohtuuttoman veronsa, sitä ei jaksa, eikä halua. Näin on parempi. Tänään on lava-lauantai ja pikku, pikku bileet polokasen pystyyn. Illan menu on jo tiedossa, ehkäpä nautin kyytipojaksi kuplivaa. Se rauhoittaa alati kiihtyvän pörinän. Juu, näin on. Miten toi kuulostaa jotenkin järkevälle, minäkö järkevä? Ettei vain olisi selittelyn makua.... Mitä ilta tuokaa tullessaan...

Ostin eilen uuden läppärin. On se söpö. Ihan on uusin Mac-malli. Miten ihmislapsi voi olla niin tavaran ja materian perään? Onko se sitä, osta, osta ja osta?! Ei, kyllä ostos on perusteltu ja tarve suuri. Mutta jonkinmoista kieroutunutta tyydytystä saaminen ja ostaminen tuottaa. Varsinkin nämä tekniset elämän iloittajat. En olisi koskaan uskonut, että minulla täytyy olla kaiken maailman laitetta ja hilavitkutinta. Elämä on....

Tässä se nyt on, mun Mäkki. 

Sikäli positiivista, että olen nykyään kiinnostunut tietotekniikan hallitsemisesta. Tällä hetkellä selvittelen valokuvauksen opiskelu mahdollisuuksia. Tahtoo yksityisopetusta. Tämä on ihan tervettä halua. Umpio tampiona minulle on tullut hillitön halu ymmärtää ja oppia. Käyn Mac-kurssia, toivottavasti kohta myös valokuvausta jne. Olen kiinnostunut myös kokki ja viinikursseista. Mitäs tämä nyt oikein on? Mistä moinen oppimisen nälkä? Elämän ehtoo puolella pitäisi humisevaan päähäni saada uutta informatsuunia, kuvittelenkohan itsestäni liikoja? No, ei oppi koskaan ojaan kaada. Ei niin.

Tänään on toiminnallinen päivä. Kodin Anttila kutsuu, ne kukkaset vaativat uudet rajut ruukut. Pitäisikö aloittaa kevät siivousta? On just sellainen olo, että perkeeleesti puhdasta jälkeä ja uutta raikasta energiaa torppaan! Martta on rajulla tuulella. Vot sie, näillä mennään.

Tietotekninen härötys

Huh, väsyttää. Aamuinen pirteys kostautui. Oli pakko nukkua pikku päikkärit duunin jälkeen. Tulin just saunasta, enkä oikein jaksanut löylytelläkään. Pitänee painua pehkuihin, jaksaa huomenna Mac opiskella.

Tosiaankin korjasin edellisen postauksen kahdeksi eri  päivitykseksi ja sain kuin sainkin homman pelittää. Mua ÄRSYTTÄÄ, jos homma on sekavaa ja sinne päin. Yritän parhaani, mutta olen nöyrä tietotekniikan edessä. Jos joku tietää, kuinka tuota fontti asiaa tulee käsitellä, niin otan mielelläni neuvoja vastaan. Itse olen sitä mieltä, että fonttia ei voi muuttaa. Tai siis kyllä sen voi muuttaa, mutta ulos se tulee "lainatun" tekstin fontilla. Tee mitä teet. Mitä tästä opin? Jos kopion jotain missä on tekstiä (otsikko tms.) niin se täytyy laittaa omana postauksena. Kuvat onnistuu kyllä, mut se teksti sotkee kaiken, perkules! En sit tiedä mitä se näyttää teidän koneella, mulla ainakin ihan sekaisin. Tulikohan tämä asia nyt selväksi? Selvisinkö tästä? Huomenna voi kysyä asiaa vielä Mac-opelta. Näin teen.

Nyt kipin kapin sänkyyn, kuolen väsymykseeeeeen!!!

Canon EOS 550

Jipiiiii!!!! Tänään sen tein ja ostin uuden kameran. Niin pitkään ja hartaasti sitä halusin. Ainahan sitä ajattelee, että nyt ei ole vara. Helvetti, milloin sitten on? Mä voin jäädä huomenna putoavan lentokoneen alle ja ainut mikä harmittaa on se, että en ostanut sitä uutta kameraa. Nyt ostin ja nyt on. Olen onnellinen, olen huikean onnellinen. Järkyttävä opiskelu edessä, sillä haluan oppia kuvaamaan "luovasti." Kamera on digitaalinen järjestelmäkamera eli automaattitoiminto löytyy. Se on hyvä, koska sillä päästään alkuun ja opiskella voi tässä sivussa. Teitä vartenhan minä opiskelen, haluan ilahduttaa päivääsi kauniilla kuvilla. Maltankohan nukkua ensi yönä vai kuvaanko koko yön....

Tekniikan Maailman (14/2010) vertailussa välineet parempiin kuviin: Canon EOS 550D vertailun kärkeen! Tekniikan Maailman vertailussa oli mukana kolme erilaista järjestelmäkameraa. Järjestelmäkameroiden vahvuuksia ovat nopeus, terävyysalueen hallinta sekä teknisen laadun kohentuminen etenkin vähässä valossa ja liikkuvaa kohdetta kuvattaessa. Lue lisää oheisesta koosteesta.