Kuvat jäi vähäiseksi. En uskaltanut enää pitää kameraa tihkusateessa. Näin kuinka se kastui ja se pelotti. Muutenkin tuo pimeässä kuvaaminen on hankalaa, kun ihminen ei näe mitään. Hämäränäkö on siis nolla ja käsikopelolla mennään. Arvataan vähän menikö sinne päin vai männikköön. Mut muutama otos fiilareiks.
Mainostettuani blogia naamakirjassa, olen saanut lisää uusia kävijöitä blogiin. Siitä haluan kaikkia teitä kiittää. Aivan mahtavaa! Tavoitteena on se päivittäinen tuhannen kävijän määrä. Sitä kohti mennään kivasti. Enkä mää nyt häpee, sanoakseni, että asialla on tietty tavoitteellisuus. Mää vaan niin tahtoisin kuvata ja kirjoittaa. Siitä tulisi niin kuin mun duuni. Haave. Unelma tai jotain. Olen nyt ihan tarpeeksi kauan pitänyt kynttilää vakan alla tai jotain roihua jossain kätköissä hämärän. Sen aika on ohi ja tämä kuuluu siihen kategoriaan, et kamooon, meillä on vaan tää yks elämä! No höh, mä kuulostaan niin kliseelle, mut haittaakse. Ei. Ikäihminen sanoo suoraan mitä haluaa.
Taidan ottaa vielä pienet levot. Kerkeen hetkeks uinahtaa ja unelmoida. Pitkä päivä edessä, kaikki lepo on tervetullutta. Ai niin, arvatkaas mitä? Sovittiin UK:n kans, et mää muutan hänelle tulevan putkiremontin ajaks. Voidaan noin niin kuin harjoitella saman katon alla olemista. Ensimmäinen ehto on uusi isompi sänky. Martta röhnöttää ja tarvitsee vähintään satakaheksankymmentä senttiä. Siitä UK:lle parikyt. Onhan se vähintään jännää tai ainakin hirvittävää. Mut se on hyvä testi. Testi. Testi. Tämä on testi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti