Aamu on ihan pumpulii. Softia hiljaisuutta, jonka rikkoo jokusen sadepisaran ropsahdus peltikattoon. Muutoin on aivan äänetöntä, ei linnun laulun laulua. Niin tyyni ettei lehti värähdäkkään puissa. Meille täällä outoa, koska yleensä aina tuulee edes vähän ja joku laulavainen piipittää jossain. Olisinko aistivinani syksyn kosketuksen tai ainakin sitä kohti mennään, väistämätön tosiasia. Ei huono. Syksy on ihmisen parasta aikaa.
Keitin eilen hartaudella lihasoppoo. Sen kolmisen tuntia se ottaa, mutta on sen väärti. Ostin oikein hyvät lihat ja luut, niitä keittelen ensin sen parisen tuntia. Eikä sitten mitään pakastejuureksia vaan ihan sitä aitoo ihteensä. Siinä se on maukas ruoka, lapsuusajan lempiruokani. Lihakeitto. Eiks se jo kerro ihmisestä, et hää on sellainen persjalakanen, tukevasti maassa oleva perusjuntti, jos lempi ruoka on lihasoppa. Keitin ison kattilan, niin sitä syödään tänään ja varmaan koko ens viikko.
Emme me voineet lauteita rakentaa. Uudet lauteet tulee käsitellä laudesuojalla ja silloin ei voi kylpeä. Ei mökillä voi olla olematta, jos ei saa kylpeä. Asian arkaluontoisuuden vuoksi rakennusurakka on siirretty tälle päivällä. Ehkä me kestämme yhden la illan, että emme lämmitä saunaa. Tiukoille se ottaa, mutta pakko rako. Materiaalit hommattiin eilen ja lämpökäsitellystä haavasta tulee uusi laude syntymähän. Mä oon niin äijää.
Päivämme oli siis sujunut varsin rattoisasti kohti iltaa, kun tuli yllättävä ja ikäväkin käänne. Lähes niin ikävä, että meinasi iskeä paniikki. Olen täällä jo aikaisemmin ihmetellyt Juppen kuntoa. Pientä ikävää massun kanssa ja outoja käytöshäiriöitä. On tutkittu, käyty lääkärissä ja kokeita tehty. Terve koira. Koira vaan laihtuu ja turkki lähtee, kohta kalju koko koira. Ikääntymisen piikkiin, sillä ikää kertynyt jo kymmenen vuotta. Itse olen sitä mieltä, että kaikki ei ole kohillaan, mut lääkäri kertoo toisin.
Olen pannut merkille, että Juppe on jotenkin hankala kakkia. Tehdään niitä haamukakkoja, tulee mut ei tule. Noh, sitä on tietysti itsekullakin liikenteessä. Mut joo, on ripskaa ja ummetusta, otaksun. Koira syö kuin hevonen ja sekin on hiukka outoa, koska Juppen ruokailu on aina ollut enemmän vähemmän teatteria. Koiran omistajat varmasti tietää sen, että välillä on vain hiukka katsottava minkälaista tavaraa sieltä ylipäätään tulee. Eilisessä jätöksessä oli jotain outoa. Sellainen valkoinen, limainen naru oli kietoutunut pökäleen ympärille. Nostin sen tikkuun ja tarkastelin lähemmin ja yhtäkkii tajusin, et jumalauta, voisko tää olla mato! Juppella on matoja.
Siinäpä UK:n kanssa netti auki ja tutkimaan. Voi herra mun vereni, kaikki täsmää, oireet ja muut ja olen melko satavarma, että meijän kullanmuru kärsii niinkin ikävästä asiasta kuin Suolinkainen. Kuvien ja oireiden perusteella tehty diagnoosi voisi hyvinkin osua kohdilleen. Pitkälle edenneenä asian kans ei kannata leikkiä. Se voi olla kohtalokas, levitä keuhkoihin ja aivoihin. Ja mikä tässä on pahinta, niin se saattaa levitä myös ihmiseen. Jep, jep.
Tietysti ei pitäisi tutkia nettiä liian vakavasti ja varsinkin tämmöiselle luulosairaalle tämä oli nyt pikkasen liikaa. Kuka onkaan meittin perheessä se, joka pesee Juppen pyllyn, jos sitä kakkia nyt sattuu turkille sotkeutuu? Niin kukas muu, kuin minä. Eikä se ole kerta, eikä kaks ja täällä mökillä toi käsien pesu on mitä on. Ei juoksevaa vettä, okei saippuaa kyllä, mutta kevyt huilautus ja silleen. Tartunnan mahdollisuus on ilmeinen. Voi jösses!
Eikä tässä kaikki. Olen nyt jonkun aikaa kärsinyt oudoista silmä oireista. Silmät täynnä hiekkaa ja tekee kipiää. Ajattelin, että on jotakin allergiaa ja kävin apteekissa, josko jotakin antihistamiini tippaa. Ei ole allergia, sanoi apteekki. On enemmänkin joku bakteeritulehdus ja tarvitaan silmälääkäriä. Mökillehän minun piti päästä ja ajattelin, että ensi viikolla sitten. Jos tämä Suoliskainen on tarttunut minuun, niin yksi oireista on juuri edellä mainitut silmä oireet.
Voitte vain kuvitella, kun mielikuvitus ja pelko alkoivat ehtoolla pyöriä mielessä. Sain jo kivasti kuviteltua jonkun loisen jylläävän kehossani ja se tekee toukkamunia mun silmiin. Mulle nousee myös sellaisia pieniä rakkuloita silmämunaan, ettei ne olisi juurikin toukkia, kääk! Mut joo, ei mennä asioiden edelle. Odotan tässä, että kello tulee sen verta ja pääsen soittaa eläinlääkärille. Pitääkö Juppe kiikuttaa heti hospitaaliin ja kuinka vakavasta asiasta on oikeasti kysymys ja voiko tosiaankin olla niin, että olen saanut tartunnan. Voi pyhä perse, en paremmin sano.
UK oli katsonut viime yön ölymppialaisia. Mie pistin sen evakkoon toiseen makkariin. Itse en jaksanut valvoa vaikka olisi varmasti ollut antoisaa katsoa. Uni on mun olymppia ja näkeehän tuota tänään vielä uusinnan uusintana. Sen takia ei tartte öitään valvoa. Mut vähäks kiva, kun on toinen makkari. Siitä olisi saattanut perheriita kehkeytyä. Toinen tahtoo nukkua ja toinen valvoa.
Nyt täytyy kaivaa eläintohtorin numero ja alkaa selvittää asiaa. Kello tulee kasi, kai ne kohta putiikin aukaisee. Pitäkää peukkuja, että netti antoi vakavamman kuvan mitä asia onkaan. Mua jotenkin jäytää... Oli muuten hillitön valoshow Lähdejärvellä ehtoolla. Taivas muutti muotoaan muutaman minuutin välein ja aivan kuin se olisi ollut tulessa.