Rakensimma lauteen

Aamussa leijuu pyhäinen hartaus. Puuttuu vain, että herramme taivaallinen enkelikuoro päräyttäisi tuohon rantaan ja vetäisi: "Vie vuorille tää viesti luo herramme joutukaa!" Toi biisi on niitä, mitä varhaisteininä laulettiin seurakunnan kerhossa antaumuksella ja vähintäänkin hanat auki. Ei me mitään uskovaisia oltu, siellä sai pelata coronaa ja tupakkia vedettiin nurkan takana. Olipan joku paikka missä maleksia, joskin siellä joutui laulaa ja kuuntelemaan myös herran sanaa. Muutakaan ei ollut tai vaihtoehtoisesti päivystettiin kylmässä kaupoilla. Lähiössä oli kaks kauppaa ja jenginuoriso kokoontui niiden välissä. Syleksittiin ja röökii vedettiin. Oltiin kapinnallisii tai jotain.

Paskamatokatsaus. Soitto eläinlääkärille rauhotti hieman. Netti on fiksu väline, mut sehän tietysti kertoo asiat maailman laajuisesti, jättämättä pois mitään kauhuskenario yksityiskohtaakaan. Ei mitenkään tavatonta, että Juppella olisi Suolinkainen. Se pitäisi olla hyvin hoidettavissa tehokkailla matolääkkeillä. Semmonen siis heti eilen. Ensin tehdään loishäädäntä ihan kotikonstein ja katsotaan tilannetta. Ikävästi voi olla, että loinen on levinnyt jo keuhkoihin ja sit tarvitaankin jo lääkäriä. Toivotaan ettei.

Vähän valoja ja värejä

Mitä ihmisen tartuntaan tulee, niin harvemmin aikuiseen tarttuu. Tarttuu helpommin lapseen, mut helevetin huono tsägä, jos olen nyt loisia täynnä. En ajattele asiaa, mutta saanko rauhan, ennen kuin on tutkittu. Ainakin noi silmissä olevat oireet on pakko mennä lekurille näyttää. Enkä anna vilkkaalle mielikuvitukselleni valtaa. En anna. Mikä tuolla pyllyssä niin kutisee...

Vihdoin ja viimein uudet lauteet ovat nousseet harjaansa. Tai siis alalaude. Vanhat ylälauteet pelittää vielä ja vuokranantaja on niin pihi, että ei olisi tullut kysymykseenkään uusia myös niitä. Täytyy myöntää, että elämäni ensimmäiseksi itse rakentamiksi lauteiksi, niistä tuli ihan hyvät. Ei ammatillisesti täydelliset, mutta kyllä niistä näkee, että ovat saunalauteet tai laude. Puhun jo monikossa, niin olen ylpeä kättemme jäljestä.

Eiks näytä ihan lauteilta

Oli oikeastaan kiva askarella. Kyllä se päivän otti ja muutaman ärräpään. Mut ei yhtään haaverii ja voi sitä tyydytyksen tunnetta, kun siinä niin kököttivät valmiina. Öljysin uutukaiset alkuehtoolla ja päästiin vielä kylpeä rupsahuttamaankin. Ihana uuden lauteen tuoksu. Hiukkasen pelotti, näinkö nämä kestää massiivisen elopainoni. Hyvin kesti ja voltinkin heitin ylälauteelta alalauteelle. Mitäs sit rakennettaisiin?

Jassoo dy häär. Se olisi taas aika suoriutua citiin. Nopsaan meni tää viikendi ja pikku hiljaa alkaa kesän käynnit olla tässä. On muutamia viikonloppumenoja, eikä mökille pääse ja ei aikaakaan, kun pannaan kesä meittin osalta pakettiin. Mut niinhän tää menee, keväällä hirvee polte möksälle ja syksyllä polte jo kaupunkiin. Ihminen jättäytyy kesäksi ulkopuolelle kylthyyrin, sosiaalisuuden ja vaik minkä. Sit syksyllä on kiva taas harrastaa kaikkee ja päästä ihmisiin. Näin on kuulkaa näppylät.