30.5.2011

Art of luonto

Jep, jep. Tosiaankin mokkula temppuili koko viikonlopun ja jäi päivitykset tekemättä. Tänään marssin Elisalle...

Viikonloppu meni rauhaisissa merkeissä. Kelit oli viileet ja lauantaipäivä vain köllötetiin Juppen kans. Sekin on välillä mukavaa. Olla vaan. Perjantaina käytiin kirkolla shoppaa. Tuloksena uudet istuinpäälliset terdelle.


Kolme päiväinen duuniviikoo! Ensi viikonloppuna on tulossa vieraita ja siitäpä jatkuukin kiva juhlaputki aina tonne lomaan asti. Joka viikonloppu vieraita, Jee!! Ollaan ihan tarpeeksi möllötetty kahdelleen, tahtoo äksöniä.


Tämmöinen upea ökkömönkiäinen harrasti kanssani saunomista. Siinä köllötteli pukuhuoneen penkillä, hieno vai mitä? Art of luonto!

29.5.2011

Muoto

25.05.2011 - 10:00
Yhdeksäs viikko
MAKROVIIKOT
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!
Tällä kertaa vuorossa SISÄMAKRO ja aiheena on
MUOTO

Tämän lasiesineen muotoa olen aina ihastellut.

Pormestarille pitkoo

Täällä mökillä aikainen ylös nousu on siunaus. No huh, lähtipä herrallisesti. Miehän oon aina sanonut, että oon uskovainen ihminen. Ahdistus, puristus siitä, että pitäisi nukkua ei vaivaa täällä. On ihanaa herätä hiljaisuuteen ( kuuntele lintujenlaulua.) Vai onko kysymys siitä, millä jalalla sängystään nousee? Kummallakohan nousuin, en ainakaan perse edellä. Hymyilyä.... Tässä siis istun, enkä muuta voi. Nautin aamukarren, mokkakin on suosiollinen. Pehmeä kuin karitsan kives. Ukkorähjä suoritti eiliset ruokaostokset ja perhanalainen oli ostanut bullaa. Oikein Pormestarinpitkoa. Olen taistellut tätä himoa vastaan esimerkillisesti koko viikon ja päätin, että tänne ei vehnäpaskaa osteta. Niin meni ja ikävästi teki. Kyllä maistui taivaalliselle pormestarin nisukas, ottaisinko toisellekin jalalle. Taidan sortua ja syödä koko pitkon. Oikein ahmin. Hillot valuu suupielestä ja vedän överiksi heti aamutuimaan. Voe hurja!


Tänään voisi tehdä ostosretken kirkolle. Uskaltaako sivistyksen pariin? Tänne saavuttuani en mielelläni lähde tuonne ihmisten ilmoille. Näyttäisi tulevan pilvinen päivä, hyvä päivä mennä halpa tavara myymälöihin ostelemaan joutavia. Siinä sitä mukava harraste mitättömälle. Halpaa ja jonninjoutavaa. Oikeastaan tarvitaan uudet istuintyynyt terassille, tabletit pöydälle ja kaikkea muuta kivaa mitä sieltä nyt löytyneekään. Siinä päivän ohjelma. Aika rentoo vai mitä?

Maisema on sairaan vihree. Järven pinta on peilityyni ja siitä heijastaa tuore viherrys. Kaikki kynnelle kykenevät ovat nyt täydessä vehreydessään. Kun katson maisemaa niin kaikki muut värit puuttuvat maisemasta. On vain vihreetä. Kaunista ihan, mutta joku väripilkku tarvittaisiin. Hei, mennäänkin käymään puutarhalla. Jumalauta, nyt pitää saada väriä tähän elämään tai minä tulen kateudesta vihreäksi.
Kukkia, kukkia! Punaisia, keltaisia. Väriä, väriä.....



Varattiin eilen lennot jouluksi Thaikkulaan. Jebu jee! Suora lento 23.12 Phukettiin alle tonnin, not bääd. On kiva, kun mulla on matkaseuraa ja erityisen jees on tieto siitä, että on taas mitä odottaa. Ei ahista... Olen kiertänyt Thaikkulaa ja viimeisin reissu oli jo sitä luokkaa, että eiköhän tämä ole nähty. Aika kuultaa muistot ja on ihan mukava päästä sinne lämmittelee. Ja nyt ei tartte joulua hössöttää. Ollaan kaksi viikkoa ja sielläpä menee pakkopulla uusivuosikin. Nastaa.


Voe helevetti! Yhteydet loppu kuin kananlento. Tuosta vain, kesken kirjoituksen. Ja ei toimi. Hakkasin päätä seinään, saunankiukaaseen ja puutarhakalusteisiin ja ei toimi. Eivät sit toimineet koko viikonloppuun. Voe helevetti! Ihan otin yhteyden Oma Guru palveluun Elisalle ja selvisihän se syy! Koko hemmetin mokkula ( joku c 7001 whatever) on viallinen malli. Ei toimi. Ei. Ja tämä joka viikonloppuinen harmitus ja taistelu on ollut mokkulan syytä. Minä tietenkin syytän itseäni, enkä voi uskoa, että näissä laitteissa on vika. Joutunee huomenna asioimaan Elisalla. Luulisi, että heillä olisi kanavat ilmoittaa ko. mallin omistaville asiakkaille, että palauttakaa vialliset ja hakekaa uusi tilalle, mitä häh!? Nyppii tuommoinen, pahasti nyppii. Enihau, tässä kesken jäänyt postaus. Lisää tulee kunhan kerkeän...

26.5.2011

Ärrin Murrin

Heräsin liian aikaisin, enkä suinkaan pirteänä. Pää on ihan tööt ja kroppa tööttööt. Mutta uni jätti viimeiselle pysäkille, eikä sitä voi pakottaa jatkamaan. Ressikö se rassaa, vai mikä lie? Puren taas hampaita niin, että perseessäkin vihloo. Oisko sitä jo loman tarpeessa, onneksi ensi viikolla on pikku breikki. Tässä kultaisessa keski-iässä alkaa kroppa ja tajunta ilmoittaa milloin olisi hyvä seisahtua. Kai se näin on... Mutta hei, nyt en ainakaan hehkuta aamuni sulokkuutta, linnut ei laula, eikä aurinko paista. Jotakin virkistävää vaihtelua, plääh! Tänään olen herännyt väärällä jalalla tai olenko noussut jalalla olemoisinkaan, taisin ponnistaa perse edellä tähän päivään.

Jatkan valitusta. Hierojalle pitäisi päästä. Tämä työ ottaa omansa ja pään pöpperö aamuisin johtunee siitä, että energiat ei pääse virtoomaan. On ehkä hiukka tiukka ja lukossa toi ylävartalo. Mutta mistä riittävä aika? Viikonloppuinen mökkeily ja maanantaisen ns. arkivapaani vaihtuminen perjantaiksi ( päästään mökille jo to.) tekee sen, että kaikkien asioiden hoitamiselle ei löydy aikaa. Illat menee duunissa ja aamulla en voi ajatella hierontaa. Joopa joo, nyt lopeta hömpötys ja hoida asia. Aikaa on maailma täys ja laita asiat tärkeysjärjestykseen. Selkeä kiukku pierupylly istuu ja valittaa. Olen ihan hömelö... Sori elämä.

Eilen tuli teeveestä toinen lempparini Ruotsin Miljonääriäidit. Oukei, armotonta hömppää, mutta se saa minut naurahtamaan ääneen. Maria Montezami on niin hassu ja naivilla tavalla suloinen, ei sille voi muuta kuin nauraa. Rättipoikki väsyneenä päivästä, on kiva heittää aivot narikkaan ja antaa viihteen viedä.

Olenko niin hurja ja ponnistan tämän tahmean ruhoni uimareissulle? Kyllä, juuri tämmöisenä hetkenä se aukaisee energiat ja saa minut hymyilemään. Huomaan taas elämän arvokkuuden ja jalka nousee kepeästi, mukaansa tempaavasti. Siitä lähtee!!!!

24.5.2011

Jesus loves me

Miten musta tuntuu, että pitäisi olla jo torstai. Lähteeks tää viikko jotenkin hitaalla? Vielä kaksi duunipäivää, ennen kuin pääsee taas mökille. Ihme himo tuokin, mökkeily. Kyllä se siitä rauhoittuu, kesän alku on aina niin ihmeellinen. Jos mulla olisi toimeentulo, niin asuisin varmaan jossakin pöpelikössä. Erakoituisinko kokonaan, minusta tulisi kylähullu joka pelkää ihmisiä. Kirjoittelisin vain blogia ja ottaisin valokuvia. Mutta jostakin pitää se leipäkin tulla... Se on hassua, että samassa paketissa on kaksi niin erimoista persoona. Minussa meinaan, erakko ja sosiaalipsykootikko. Jakomielitautinen, olisi vanhanajan diagnoosi. Oliko ennen vanhaan oikeasti nimike, jakomielitautinen? Miten se kuulostaa tutulle?

Huomaa, että mulla ei taaskaan ole mitään asiaa. Minne mun asia on kadonnut, vai onko sitä koskaan ollutkaan? Joka päiväisen päivityksen saamattomuus on laiskimus madoniuksen ansiota. Makaan sohvalla kuin sammunut lehmä, enkä saa mitään aikaiseksi. Hetkinen, hetkinen, tänään pääsin duunista hiukka aikaisemmin ja tormakkaasti tartuin imuriin ja pyöräytin koneen pyykkiä. En mä mitään makaa.... Reipas heppu. Raitis heppu. Raikas heppu. Rakas heppu. Mitä vielä?

Tänään tuli mun lemppari ohjelma Huvila ja Huussi. Niin tekevät kivoja huvila muutoksia, että ihan ääneen täällä ihastelen. Voe että, voe mahoton, kun on upiaa jälkeä. Juontajat ovat ällö positiivisia ja tekisikin mieli hutkia niitä pitkin korvia. Mutta hienoja juttuja duunaavat. Ehkä ne kolahtaa just siksi, kun meittin mökillä pitäisi laittaa kaikki uusiksi. Mökkihän on meillä "vain" vuokralla, joten eipä viitsi laitella, vaikka sydän itkee verta. Olisi mahtavaa päästä sitä duunailee. Tulisi valoa ja tilaa. Nyt on pimiä kuin pyllyreikä. Hyi, kun sanoin tuhmasti.

Ei hemmetti, pakko mennä maaten, että jaksaa sorvin ääreen huomenna. Voisko jo huomenna laitta cityshortsit? Ostin mageet Damista, mustavalkoruudulliset. Siihen mustat maiharit ja valkoinen kauluspaita. Olalle rennosti ohut musta neule, olisi niin kiva. Valmiina tuossa ovat jo, mutta riippuu keleistä. On niin täynnä yllätyksiä tämä kevät sää. Mikä kevät, nythän on jo kesä. Vai onko, pistänkö toppahousut? Ötyä ja Jeesus rakastaa sinuakin!

Rakenne

Haaste # 26 : RA

Tämän viikon alkukirjainhaaste on RA. Ensimmäisenä tuli mieleen Rakkaus, sitten Raivo. Höh, lähti aika tunteella. Palasin kuitenkin alkujuurilleni ja ajattelin rakennetta. Sitähän on joka puolella. Tässä jotakin...


23.5.2011

Kellot

18.05.2011 - 10:00
Kahdeksas viikko
MAKROVIIKOT
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!
Tällä viikolla toteutetaan OSITTAIN osallistujien toive käyttää myös vanhoja, jo olemassa olevia makroja.
"VANHA JA UUSI"
  Mennään ulos ja kuvataan jotain sellaista tai sen tyyppistä, josta on jo olemassa myös vanha makrokuva. Tarkoitus on tehdä makropari, joista toinen kuva on uusi, ja toinen jo aiemmin kuvattu ja sen lisäksi kuvien tulisi jollain tavoin liittyä toisiinsa. Miten, sen päätät sinä itse!

Soittokello Amsterdamissa

Rannekello rannalla

22.5.2011

Harhoja

Aikainen aamuhetki tässä terdellä, en viitsi taas hehkuttaa. Menee maku siitäkin, jos vain koko ajan kehua retostelee. Totean vain, että aamun hetki kullan kallis. Martta otti ja meni sit sänkyyn eilen illalla jo kakskytyliyheksän. Valo sammui kympiltä. On se vain ihanaa nukkua. Tässä iässä elämän suurimmat nautinnot ovat ruoka ja uni. Näin ne on näppylät.... En siis jaksanut lähteä kuvailee, onhan tässä koko kesä aikaa. Napsin pihapiirissä jokusen otoksen. Jos saan tietotekniikan pelittää niin kuin sen kuuluisi toimia, ajattelin lomalla toteuttaa kuva päivässä harrastetta. Tarkoittaen sitä, että kuvaan yhden kuvan joka päivä tänne näin. Kiva pikku askare loman joutaviin päiviin.



Loma. LOMA. Oma loma. Kesäloma. Ei talviloma. LoMa. Enää viisi viikkoa ja se on edessä. Kuin se taas näin äkkiä tuli? Meillä ei ole mitään suunnitelmia ja se hieman minua rassaa. Koko lomaa en jaksa täällä kökkiä, vähän pitää olla äksöniä. Maakunta matkailua on harrastettava, Kuopio kutsuu. Kivoja vieraita  (juhlia) on tiedossa. Mutta siinä kaikki. Ulukomaille ei välttämättä tarvitse nyt lähteä, täälläkin on lämpöä ja auringonpaistetta, lupaan sen. Mutta joku kiva pikku seikkailu olisi nasta. Miehän menisin, mutta tuo ukkorähjä on huono lähtemään. Se on palaverin paikka.



Joku yskii jossakin? Onko se ihminen vai eläin? Mitään ei näy, veden pintaa pitkin ääni kantautuu, voisiko tulla vastarannalta. Täytyy katsoa. Yskiikö eläimet, hirvi, peura? Hui, jännittävää... Mikä se on? Tilanne ohi, en löydä syyllistä. Täällä harvoin kuulee muiden ihmisten ääniä ja metsästäjän aistini herkistyvät aistimaan. Saalistusvietti on voimakas luonnon armoilla. Elämä on silleen alkukantaisempaa.

Tehtiin eilen itse ranskalaisia. Niitä maalaisia. Tai ei kai ne ole ranskalaisia, jos ne on tehty mökillä. Ne ovat möksäläisiä. Maukkaita olivat, sattui ukkorähjän makuhermoon. Aikas helppo ja nopea tapa saada pottua lisukkeeksi. Pese, pilko ja huitase hetkeksi öljyyn. Rasvaista on, mutta hyvää. Sopi sairaan hyvin maksalle. Siis sairaan hyvää.



Kesäkukkaset on vielä istuttamatta. Kai on sen verran viileetä. Pihapiiri on jotenkin riisuttu ilman niitä. Yleensä meillä on aika paljon kukkia ja odotankin, että pääsee laittamaan. Ukkorähjä duunasi suihkulähteen, se mukavasti tuossa liplattaa. Ääni hivelee korvakäytäviä ja on se myös nätti. Huomaa, että ajatus harhailee. Tää on tällaista aamuharhaa. Harhaako vain, on aamuni mun harhaa vain... Mua ei väsytä, eikä pikku buduaarini houkuta. Mitähän tekisi, lähtisikö kuvailee vai heittelisikö voltteja? Mää tuota tiiä, mie harhailen nyt tässä vain näin.

21.5.2011

Taistelelevat närhet

Aina kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Upea ilta, hieno auringonläike ja Puhelintoivekonsertissa oli juontaja vieraana Wilberin Pepe.  Tunnelma suorastaan kesäinen ettenkö väittäisi ainutkertainen. Kaiken tämän tuhosi oikein kunnon perheriita. Niin huudettiin turvat punaisena molemmat. Hah, meillä harvoin riidellään tai ainakaan huudetaan. Enemmän se on sellaista piilovittuilua. Mut eilen sit räjähti. Molemmat antoi tulla pinnan alla muhineet patoutumat ja aamulla ensimmäinen ajatukseni oli laittaa sukset eri laduille. Niin otti nappiin ja olin vielä aamullakin myrkyn niellyt. Toinen onneksi tajusi pyytää anteeksi, mikä on minusta hieno ele, jos sitä oikeasti tarkoittaa ja ymmärtää sen tarpeellisuuden. Nyt siis rauha maassa, mutta jokin tuolla hampaan kolossa vielä kaihertaa. Pitääkö tässä lähteä perheterapeutille, vai selviääkö omin voimin?



Hei, upea auringonpaiste on taas. Tuulee vain niin vietävästi, että Marketan nuttura on vinossa. Laitoin saunan tulille ja kohta kylpeä rupsautan. Näin lauantaina on kiva löylytellä ajoissa. Tietotekniikka on käyttäytynyt oudosti. Onko täällä vielä pahaa energiaa ja koneetkin on sekaisin. Aamuinen koneksuuni ei onnistunut olenkaan ja nyt taas linja paukauttaa nopeella yhteydellä. Nyt pitää kokeilla myös kuvien latausta. Kun sininen valo palaa, silloin kuvatkin saattaa lähteä eetteriin. Onko nyt vallan kiire, ettei valo sammu ja ollaan taas hitaalla. Siis puhun nyt läppäristä, en itsestäni. Minä menen aina hiukka hitaalla, vähä älyinen kuin olen.



Tänään syödään herkkuruokaa. Grillattua maksaa ja maalaisranskalaisia. Tietysti, koska ollaan maalla. Bhuaaaahhh!! Yksi riidan aiheista olikin tämä ruokapoliittinen selkkaus. Martta naama punaisena touhuaa, lämmittää saunan, ruokkii koiran, siivoa ja laittaa kystä kyllä. Apua ei tule vaikka viehkosti sitä pyytää. Aamulla olin sitä mieltä, että laittakoon tästä eteenpäin ite eväänsä, nyt loppu jumalauta serviisi. Mutta mihinkä sitä norsu kärsästään pääsee. Eli illallinen kahdelle on tulossa ja oikein maksaa.

Mustion linna on tässä meidän lähellä. Olen suunnitellut kuvausreissua sinne illalla. Jos jaksaa. Paikka on hieno ja siellä on varmasti kivaa kuvattavaa. Vai onko ajankohta vielä turhan aikainen, kaikki kukkaset ja istutukset eivät välttämättä ole vielä ihan voimissaan. Katsotaan nyt... Jotakin outoa on ilmassa, tää teksti hävisi yhtäkkiä, mutta sainpas kiinni. On kai parempi lopettaa, ennen kuin kaikki on sekaisin. TSAU!

20.5.2011

Kadonneen kiristyksen arvoitus

Nyt ei ahista, ei purista, ei hierrä, ei kierrä. Möksän aamutunnelmaa parhaimmillaan. Aamu antaa lupaavasti, taivaalla ei pilven hattaraa ja aurinko napittaa kirkkaasti. Hyvin nukuttu yö takana ja olo en auvoisa. Mikäs tässä...




Saavuttiin eilen auringonlaskun aikoihin. Tulinen pallo tervehti meitä ja haikara pariskunta lensi pihan yltä, tuli tervetullut olo. Vettä on tullut reippaasti, sieni-itiöt tykkää ja minä taputan käsiä. Tämä päivä on ihanasti avoin ja villistä vapaa. Höpötin juuri pikku koiralle, mitähän me tänään touhuttaisi? Silmät yrmykäisinä herra kuunteli ja oli sitä mieltä, että ottaisimme ihan rennosti vaan. Olen samaa mieltä ja suurin ongelmamme  onkin se, että lueskelemmeko sisällä vai ulkona, riippumatossa vai lepolassessa. Kauhee ongelma, kuinka me tästä selviämme? Toivottavasti tänään tulee puhelintoivekonsertti, se on sitä kesäistä persuiltaa parhaimmillaan. Sauna ja puh.toive, pienet on ihmisen ilot, hah!



Ajattelin viettää voimistavan viikonlopun. Sopivassa suhteessa lepoa ja kuntoilua. Ilolienten litkiminen saa jäädä vähemmälle, jos jokusen saunaolusen vain nauttisin. Loppurutistus duunissa ennen lomia on suhteellisen vaativa, siihen tarvitaan paljon voimaa ja hyvää energiaa. Tuosta tulikin mieleeni, että ollaan suunnittelemassa tyttöjen kanssa yhteistä lomamatkaa Thailandiaan jouluksi. Mahtava idea, ei tarvitse minunkaan yksin matkustaa. Ajatella, meillä on niin hyvä meininki, että voidaan lomailla yhdessä. Se on aika hyvin. Ollaan jokunen reissu yhdessä heitetty ja homma toimii. Minulle loman vaikutus alkaa jo nyt, ei yhtään ahista tuleva pitkä ja kylmä talvi, kun on tieto valosta ja lämmöstä. Näin sen pitää mennä...

Jep. Nyt ulkohuone kutsuu ja köllähdän vielä Jupsukan viereen. Otamme aamuun iisisti, hitaasti lähdetään liikenteeseen. Voe että, voe että... lupsakkoo.
P:S Yritän ladata myös kuvia nyt, jos ei onnistu, niin laitan ne perästä päin. Tyhmää....

19.5.2011

Kellertävä kansanjuhla

Tänään alkaa viikonloppu, päästään taas mökille. Siitäkö johtuen tympeyskin hellittää kiristävää otettaan. Jeah! Eikä siinä mitä, välillä tympeilee, niin siitä sitä lähdetään uuteen nousuun. Ajatelkaa, jos olisi koko ajan häpiii, niin eihän sitä koskaan voisi tuntea olevansa rili häpii. Olen siitä onnellinen, että en nykyään enää pahemmin masentele. Olen joskus elänyt sellaistakin aikaa, että tunnelin päässä ei ollut valoa, pelkää mustaa paskaa. Tiedän kyllä mitä se on ja osaankin nyt arvostaa tätä suhteellisen vakaata elämän menoa. Välillä on tietty näitä tahmeita hetkiä, mutta yli niistä mennään. Ihminen on siitä kummallinen otus, että voi itse aiheuttaa epämieluisan tahtotilan. Jos ei huolehdi itsestä, niin saattaa mörköpeikko tulla kylään. Olen huomannut, että liian vähäinen uni ja huono ravinto saa sieluni synkistymään. Ensi viikonloppuna ollaan hyvin ja hoidetaan mieltä mukavilla asioilla. Näin teen. Sisäistä valoa täytyy varjella.

Pitääkö minun sanoa sananen jääkiekosta? Kansalliselle itsetunnolle tuo miehisten miesten leikki tekee varmasti kutaa. Ja kieltämättä, on hienoa katsoa tätä lähes uskonnollista hurmosta, minkä pieni ja onneton musta kumipala saa aikaan kanssa ihmisissä. Mutta, mutta... Minkä hemmetin takia siitä muotoutuu teinien ja vähemmän teinien yleinen ryyppy/kusijuhla. Duunipaikkani on poikkikadulla kauppatorilta ja sehän toimi yleisenä käymälänä. En varsin ole herkkähipiä, mutta kyllä lainehtivat kusilammikot ovat etovia ja kiroan koko aishokin loikkiessani keltaisten purojen yli. Yök! Aivan liikkeemme vieressä on syvennys ( kusipaikka) ja siitä lähtee ajoliuska kellariimme. Kansan juhlan jälkeisenä aamuna valunut virtsa lillui suurena lammikkona kellarin lattialla. Hyvä Suomi, hyvä Leijonat!


Mikä tuo ääni on? Välillä kuuluu jysähtelvä murskaus. Sitä on jatkunut jo jonkun aikaa, ihan kuin joku räjäyttäisi jotakin. Voiko se olla Länsi-Metron räjäytysääniä? Voiko ne kuulua tänne asti, en asu ihan liki, mutta lähellä kyllä joo. Huikeeta ajatella, että siellä jossakin maan uumenissa urheat ja rohkeat miehet rakentavat meille tunnelia missä muutaman vuoden kuluttua huristaa menopeli. On se hienoo. Mitä muuta se voisi olla? Onko talossamme kätketty salaisuus, tunneli tuntemattomaan. Salainen pakoreitti. No joo....

Energia antaa energiaa. Voima on voiman ruoka. Alkuviikon vetelä väsy vei voiton ja en saattanut ruokkia energiaani aamuisella uinti ihanuudella. Ihmeellinen noidankehä. Väsy, tietää, että toiminta auttaa, mutta ei jaksa. Höperöä. Nyt menee, saa ja voittaa. Happi on hajuveteni. Raikas ilma ja merituuli rakastaa mieleni raikkaaksi. Siksi kannattaa jaksaa, sitä vain ei aina muista. Ja siis jaksa. Tänään jaksaa. Siitä onnellisena, lähetän myös sinulle hippusen virtoo ja energioo!

17.5.2011

?????!!!!!!

Jou! Mulla on ihan syyllinen olo, kun en ole tänne saanut mitään aikaiseksi. Joku outo väsy ja saamattomuus on vaivannut koko viikon. Juu, duunissa hiukka kiirettä, mutta ainahan sitä jonkun sanan... Mutta ei ole tullut sanan sanaa.  Eikä väkisin pidä, aina ei jaksa. Ja nyt ei jaksa. Hiukka myös tylsämielisyys vaivaa. Joskus vain on... tympeetä. Toisaalta, voisihan sitä kirjoittaa tympeesti. Hei, siis kirjoitan tympeän ihmisen tylsää mieltä. Ei ole mitään erityistä syytä tympiintyä, ei, en tarvitse siihen syitä. Kunpahan tympeilen, sen jälkeen on taas rehti, reipas ja rakas olo. Äääh, läpinäkyvää ja helvetin tympeesti tuokin sanottu.



Mitähän tympeetä teksi? Pitäisköhän painua pumpuliin, omaan pesään ja yrittää huomenna uutta tulemista. Ensin syön jotakin lihottavaa iltapalaksi, se ruokkii tympeyttä. Jospa vain antaisi itselle luvan olla tympeä. Nyt loppu hymyily, helvetti soikoon! Naama mutturalle vie! Mä meen nukkuu. Tympeetä yötä!

Tuli

Alkukirjainhaaste # 25 : TU

Tämän viikon alkukirjainhaaste on siis TU. Valoisena ihmisenä mieleeni tuli TUli. Sitähän sai kun tuikkasi kynttilät tuleen. Ja kuvasi :)

15.5.2011

R.U.O.K.A.

Tämän viikon makrokuvahaasteessa piti kuvata sisällä joku asia tai tavara mikä on itselle tärkeä. Katselin ympärilleni ja tulin siihen tulokseen, että kotonani ei ole mitään niin tärkeää tavaraa mitä ilman en voisi olla. Kaikesta muusta voin luopua mutta ilman ruokaa en tule toimeen. Asia on niin tärkeä, että en selviä siitä yhdellä kuvalla. Siis RUOKA, elämäni suuri rakkaus!!













Hengittämättä hiljaa

Ihanaisen aamutuotoksen jälkeen ihminen on onnellisimmillaan. Lähtee kuulkaa päivä kevyesti käyntiin ja on helppo hymyillä. Järven yllä leijuu usva, ei pelottavasti, kauniisti kieppuu. Pöpelikössä kurnuttaa metsäkyyhky, muuten on hiljaista. Sateen jälkeen tipuset kuivattelevat höyhenpukujaan, eivät kerkeä laulamaan. Laulusta puheen olleen, lievä pettymys oli Oskarin sijoitus. Olisin toivonut parempaa, mutta tämmöistä on elämä. Aina ei voi voittaa. Tykkäsin Italian, Kreikan ja Saksan biiseistä. Niissä oli jotakin tenhoa. Kivat viisut, mutta kauhian myöhään piti valvoa ( nukahdin hetkeksi jossakin välissä...)


Hieman on vielä unen tahmea olo ja neitsytkammarini vetää  puoleensa. Taidan imaista pienet virkistävät unoset. Tänään mennään cityyn ajoissa. Ukkorähjä lähtee taas reissuun. Minulla ei ole mitään suunniteltua, ei tarvitse edes siivota. Höps, aina voi siivota. Tänään en kuitenkaan sitä tee, pitäisikö mennä leffaan? Jotakin cityhumputusta voisi harrastaa. Hyvä idea. Jääkiekko ei minua kiinnosta.

14.5.2011

Ajatuksen ajastus

Nyt mulla on oikeasti sellainen hetki, että ei ole kiire mihinkään, eikä ole mitään pakollista velvoitetta illallisen suhteen. Syömme tänään eilisen tähteitä, järkyttävää myöntää, mutta Martta kaipaa lepoa eilisten juhlien jälkeen. On ihanaa olla tähteenä.  Joskus "tähde" voi olla parempi kuin alkuperäinen... Maku jalostuu vanhetessaan, niin kuin emäntä. Jalo ja ylväs yksilö, muuuhuaahhh!!

Eni hau, saunasessio ohi ja jumalat rakastaa minua! Viisuhuuma kasvaa ja mun on ihan pakko ottaa vähän vinhoverdeä sen kunniaks. Mikä se sellainen juhla on, missä ollaan selvinpäin ja estynyt? Vinho vapauttaa tunnetason estot ja meno on viisuriehakas. Ai meillä vai? Illan kohokohta saattaa olla lettutaikina, jos jaksan sen viisujen kunniaksi väsätä. Juu nou, viisulettu on perinne. Mitä hilloo? Mansikalla mennään ja vaahtoo olla pitää,  kermavaahtoo! ViisuRiehut on tulossa, jihaa!! On meillä syytä juhlaan...

Nyt sade lakkaa. Kun lakkaa satamasta haetaan lakkaa satamasta. Lakataan sillä lakalla puutarhakalusteet. Melkein aurinko näyttäytyy, arasti yrittää. Miten se näky on jumalten? Kuin valo korkeammalta, kulta kosketus. Hieno sommitelma, silmillehyppiivihreä ja arka jellouw yhdessä. Onko tämä sitä iltakultaaa...

Nyt täytyy rientää essu päällä keittiöhommiin. Ukkorähjä vihjailee nälkänsä näkemisestä. Minun on pakko toimia, antautua makujen gastronomialle.  Heitän hullun kokkihatun takaraivolle ja loihdin tähteistä täydellisen eurovision 2011 illallisen. Jälkiruoka on vielä avoin, joku metsän antimista, onko siellä jo mustikkaa tahi lipstikkaa? Vai tekisinkö varpuvaahtoa, luonto on antelias ja ihmeellinen? Kuusenkerkkäsiirappia tahtoo hän. Siitä tehtyä siideriä, luonnollinen humala. Ei lisätty lisäaineita, silloin ei paha. Voi vaikka joka ilta ottaa pikku ryypyt. Luonnollista ja hyvää. Jälkiruoka on avoin ja hetkien helmeä.. Olkaamme esitetyt, suomi ihmisen riemu rajaton!

Kiip it simple!

Taivas itkee ja minä hymyilen. Vettä sattoo lottuuttaa, mukavasti kattoon ropisee. Sauna lämpenee ja välillä tuprauttaa piipusta pehmeät tuoksut tähän terdelle. Istun siis tässä, enkä muuta voi. Mikäs tässä on ollessa, kevään ensimmäinen sade tuntuu ihan kivalle. Sitäkin tarvitaan. Tietotekniikka on saatu kuntoon, yhteys on hidas, johtuneeko sateesta. Ilmat vaikuttavat siihen, kaunis ja tyyni ilta, niin jopa lentää liukkaasti teleksit maalimaa kiertävällä radalla. Mutta mennään tällä hitaalla, ei ole kovin vilkas minunkaan tahti.


Eilen meillä oli juhlat. Ystävätär täytti pyöreitä ja niitä juhlistimme. Oikein oli mukava ja maukas ilta. Olin valmistellut apetta useamman tunnin, mutta silti se ruokailu meni taas ilta kymmeneen. Siihen on tultava muutos, pitää pyrkiä syömään ajoissa. Silloin ruoka saa arvonsa ansaitun, eikä sellaista sikamaista hotkimista alkukantaiseen nälkään. Onhan se mukavaa kun on ystäviä ympärillä, juttuseuraa ja naurun aihetta. Tykkään laittaa juhlia pystyyn, se on mun luonto. Mikä harmittaa tässä juhlahumussa nykyään, niin ei jaksa enää valvoa. Myöhäisen ruokailun ansioista unijukka tulee liian aikaisin. Ilta loppuu lyhyeen kuin kananlento. Olisi kiva humpata ja edes hiukka valvoa... Mut minkäs teet, väsy tulee ja tappaa.
Olisiko myös päivän touhuilla osuutta asiaan, tehtiin aika duuni takapihan kans. Siivottiin sitä oikein urakalla. Nastaa tehdä fyysistä urakointia, tuntea hiki ja kuumotus. Kyllähän se jo illalla ihmistä painoi vaakatasoon, alkoholilla ei suinkaan ollut osuutta asiaan. Ei, hyvänen aika sentään!



Tänään on hyvä pitää sielua hyväilevä saunasessio. Saunoa tunti tolkulla. Siitä mie tykkään. Välillä uiden ja huilaten terassilla, nauttia saunaolunen ja kuunnella elämää ympärillä. Nauttia, nauttia ja nauttia. Nauttia ihan perkeleesti. Niin, että taju lähtee. Mulla on eukalyptys eteeriset löylyöljyt, niistä sitä nirvanaan pääsee. Lauteilla köllöttelee ja taivasta tuijottelee. Maailma häviää, aika katoaa, minä katoan. Olen vain lypytyshuurussa ja siinä hetkessä. Voiko taivaallisempaa olla? No, jos saisi vielä kymmenen pientä neekeripoikaa hieromaan ja selän pesuun. Se vasta olisi jotakin se. Saunoessa tulee sellainen olo, että on puhdas myös sisäisesti. Onko se henkistä puhtautta vai mitä lie? Enkelimäinen olo.

Hui, tänään on jännä ilta. Nappaako Oskari korkeankin sijoituksen, sen verran olen suomihenkinen, että peukkuja pystyyn vaan. Ei ainakaan tarvitse hävetä. Joku jääkiekko hulluuskin näyttää olevan valloillaan. Siitä mie en piittaa, toki taas kannustan. Heijaa svärje, mailaa mekkoon, tuokaa kultaa. Huikea viikonloppu meille vaatimattomille suomieläjille. Ollaan hyvii, ollaan vaan!

Kuulehan kultaseni, saunan mittari näyttää sille, että aika on kadotuksen. Ukkorähjä vetää sikeitä, mie saan kadota rauhassa. Kiip it simple! Parhaimmillaan elämä on yksinkertaisena. Pottua ja leipää, pennuille jaffaa. Se on lavalauantai. Adios amigos!

11.5.2011

Da da dam

Se on KESÄ nyt! Merivesikin on lämmennyt uinti mahdolliseksi. Olen onnellinen. Vihreän määrä saavuttaa huippuaan, onpa kaunista. Mahottoman kaunista. Kesä on kiva. Ampiaiset pampiaiset yrittävät tehdä pesää parvekkeelleni. Olin murhaaja ja suihkutin myrkkyä. Olen paha tappaja. Ei tahdo piikkii. Pois, pois pampiaiset.

Ostin eilen värikkäitä paitoja. Raikasta, merihenkistä sinistä, värikästä ruutua. Vallan hurjaksi heittäydyin. Minulle, mustalle ja valkoiselle, värikästä ylle. Totuus on kuitenkin se, että ostin pullukan ihmisen paitoja. Kaikki vanhat kinnaa ja saa minut tuntemaan oloni liian pieneen kuoreen ahdetuksi nakiksi. Ei taho olla tiukka nakki. Tahtoo olla läski makkara. Rauhassa leveä. Höpö, höpö. Vaaka näytti normi kilot. 200 grammaa enemmän. Yksi tahi kaksi olutta vähemmän viikonloppuna. Olen hoikka taas. Jah! Olenko tänään värikäs läiskä? Joko voi laittaa shortsimittaa kaupunkikuvaan? Odottaako vielä.



Paratiisi Oskari laulaa luikautti Suomen jatkoon. Hieno homma. Niin on tavallinen herra henkilö, että on jo epätavallinen. Diipa daapa, ihan nätti biisi. Muut hirveetä renkutusta. Ei Osku hännän huippu ole. Niin on erikoinen tavallinen. Hyvä, hyvä! Perinteikkäästi lauantai-iltana viisustuuudio möksällä. Kyllä nyt taas jännittää... Mitähän laittaisi illalliseksi, Suomiruokaa olla pitää. Väännänkö kaliskukkoa elikkäs kalakukkoa? Ripsipiirakkaa vallan tarjoan. Kossua kittaan. Enkä, viisuhumppa on parasta päihdettä, ouh!


Lähden ajoissa duuniin, elvistelen hetken Espalla. Jäätelökesää lallatan ja pallon kylmää haukkaan. On se niin kesä. Hymyt pyllyyn nyt, toverit! Kyllä se talvi vielä tulee ja saa murjottaa!