La bella Italiano

Olen viime aikoina harrastanut karppausta Italiaksi. Niin maukasta pöperöä olen saanut aikaiseksi, että laitan ne nyt kaikki saman postauksen alle. Multa kysytään aina reseptejä ja on helppo sit sanoo, et vilkaise ne blogista. Siksi siis toistan nyt itseäni, mut sit ne kaikki on helposti saman otsikon alla. Sori hei.... tää toisto.

Pizza ilman jauhoja oli minullekin suuri yllätys. Ihan Marttaa jännitti, tuleeko munakas vai saako aikaan pizzamaisen elämyksen. Ukkorähjä ei tykännyt ( hää on nirso.) Mie ihastuin. Helppo ohje, täytteitä voi jokainen itse säveltää. Ohje on muuten Monkeyfood-blogista ja tarkka ohje täältä. Tein niin kuin ohjeessa käskettiin ja koin suuren onnistumisen tunteen. Pizza muuten säilyy hyvin jääkaapissa, ilman, että pohja menee vetiseksi. Tästä en viitsi ohjeita naputtaa, koska saat ne näppärästi antamastani linkistä. Oukei?

Tässä tulee pohja (vatkattua munaa.)

Paistettu pohja

Täytetty pohja grilliin matkalla

Valmista nautittavaksi

Ennen karppausta söin paljon pastaa. Tuoretta, täytettyä, spagettia vhatever! Jossakin vaiheessa pastahimo alkoi taas kummitella ja oli pakko keksiä jotakin. Siis pasta-ateriassa kastikkeella on ihan yhtä iso merkitys kuin itse pastalla. Rakastan sienikastikkeita ( kts. sieniruoka-ohjeeni ) ja sitä oli nyt niin kuin muka pastan kera saatava. Mutta mistä pasta? Ratkaisin ongelman seuraavasti.

PASTA

1 isohko kesäkurpitsa
3-5 luomu porkkanaa
n. 50 g luomuvoita
1 tl ruususuolaa
Vettä keittämiseen

Pese kasvikset ja tee niistä juustohöylällä ja perunakuorimaveitsellä ohutta lastua. Keitä vesi kiehuvaksi, mauste se voilla ja suolalla. Vatkaa voi veden joukkoon. Lisää kasvislastut kiehuvaan veteen, anna kiehua 3-4 minuuttia. Nosta lävikköön ja valuta, mausta esim. avokadoöljyllä ( mikä tahansa käy) ripaus vielä suolaa ja asettele lautaselle. Kaada kastike päälle, siihen esim. rucolaa ja parmesania. Tajun hyvää!

Kanapekonipasta

HELPPO JA HYVÄ PASTAKASTIKE ( tää on yks mun feivoritti.)

1 paketti kananpojan ohutta filettä ( luomua, jos löytyy)
1 pkt pekonia
2,5 dl kuohukermaa
1/2 prk valkosipulituorejuustoa
valkosipulia maun mukkaan
purjoa
kaprista
parmesania
curry
suola, ripaus sokeria ja sitruunanmehua tai valkomaviiniä
chilirouhe ja tuore chili

Paista pekoni, pilkotut kanat, sipulit ja laita curry myös tässä vaiheessa pannulle.  Lisää kerma, juustot ja mausteet. Anna hautua 20 minuuttia. Tiesitkö muuten, että parmesanjuusto on luonnon oma aromivahvenne?! Sitä siis joka ruokaan vahvistamaan makuja.

Tänään tein lasangea ilman pastalevyjä. Käytin siinä kesäkurpitsaa, munakoisoa ja porkkanaa "levyinä." Muuten tein sen, niin kuin se kuuluu tehdä.

LASANGE

2 munakoisoa
1 isohko kesäkurpitsa
2 porkkanaa

400 g luomu jauheliha
1/2 prk chilitomattomurska
1 pieni prk tomattipure
5 valkosipulinkynttä
1 chili
erilaisia pippureita
suolaa, ripaus sokeria
n. puolikas purjo

60-70 g luomuvoita
2-3 rkl puolikarkea veh.jauho ( unohdin, että tarvitsen juustokastikkeelle suurusteen! Vehnäjauhon tilalla voi käyttää ihan mitä tahansa muutakin suurustetta.)
n. 3-4 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
1/2 prk. valkosipulituorejuustoa
Juustoaraastetta. Itse raastoin parmesaania ja sinileimaemmentalia n. 1/2 litraa.

Itkettää

Kerroksittain

Välillä näin

Paistettu pinta

Ei kun syömään!

Aloita viipaloimalla kasvikset ja itketä ne. Laitat ne leivinpaperille ja ripottelet pinnalle hiukka suolaa. Alkaavat itkeä. Oih!
Valmista jauhelihakastike. Ruskista pannulla liha, pilkotut sipulit ja chili.  Lisää tomaattisoosi ja pure. Keitä kasaan noin 30 min.
Valmista juustokastike. Imeytä jauhot sulaneeseen rasvaan ja lisää pikkuhiljaa neste ja tuorejuusto. Saat aikaiseksi tasaisen kastikkeen, sulata siihen juustoraaste, jätä liedelle miedolle lämmölle.

Aloita lasangen kokoaminen. Laita uunivuuan pohjalle ensin hiukka juustokastiketta, levitä se niin, että pohja peittyy. Lado munakoisoviipaleita, lihakastike, kesäkurpitsa, juustokastike. Jatka näin ja lisää väliin myös porkkanaa. Laita ainesosia kerroksittain, niin kauan kuin niitä riittää. Pinnalle vielä juustoraaste. Huomio, että juustokastiketta ei tarvitse yhtä paljon kuin normi lasangessa. Kasvikset ei vedä nestettä itseensä niin kuin pasta. Samoin lihakastike saa olla suht paksu. Paista 200 astetta noin 45 minuuttia. Itse pidin liikaa uunissa ( 55 min.) ja rakenne oli hiukka liian pehmeä, samoin juustokastiketta oli liikaa. Tykkään, kun ruuassa on rakennetta, eikä se ole liian mössöä. Mutta maku oli taivaallinen! Annathan paistoksen vetäytyä uunin jälkeen ( ainakin 20 min.) Bon appetit!

Rytmi veressä

Kellojen siirtely tekee minussa aina sen, että elän ns. menneisyydessä. Ajattelen koko ajan vanhaa aikaa. Sitä kestää parisen viikkoa, ennen kuin annan muutokselle periksi ja hyväksyn talvi/kesäajan. Siis jos kello on nyt kasi, mut vanhassa ajassa ysi, niin minähän elän tulevaisuudessa. Aika huikeeta, näen tulevaisuuteen. Minä näen, että kohta tapahtuu niin, että mä lähden aamulenkille. Katso, olen ennustaja!

Eilen illalla oli lähellä, että en purskahtanut vuolaaseen itkuun. Taisin pienen nautinnollisen pisaran tirskauttaa. Tein niin hyvää ruokaa, että liikutuin. Kauheeta tämmöistä täällä retostella, mutta se on tosi. En voi olla kehumatta itseäni. Tein siis sitä  "pastaa" kesäkurpitsasta ja porkkanasta, kyytipojaksi kermainen kanapekonikastike. Totean taas kerran, että tämä kasvispasta on monin verroin maukkaampaa kuin ihka aito sellainen. Ihan oikeesti.

Tänään teen karppilasagnea. Sit olisi Italian kyökki hanskassa. Karppi pizza, pasta ja lasagne. Ajattelin, että teen niistä ihan oman postauksen kaikille asiasta kiinnostuneille. Ne on sit kaikki helposti saman tunnisteen alla. Yritän laittaa ohjeet ja kuvat, ja linkit mistä olen saanut vinkkiä. Tai siis pizza on ainut, mihin olen saanut ohjeistusta, muut tulee Martan päästä ( siis ylä.)

Itkuni ilo

Varmaan suurin osa suomalaisista nauttii sunnuntai-iltaisin tanssin hurmasta. Onhan se viihdyttävää draamaa ja kyllä Marttakin kaiken muun puuhastelun ohessa sitä katsoo. Eilinen samba näytti olevan vaikea, ei oikein tuo suomi-ihmisen varsi ole luoto taipuilemaan rennosti. Toki, olihan siellä pari hekummallistakin vetoa. Täytyy myöntää, että kansankin edustaja Toivolan Jani on aika ilmiömäinen. Mua vaan häiritsee hänen ruumiinrakenne ( en arvostele, totean.) Miksi ihmeessä ompelimo ei vois tehdä hänelle sellaisia housuja, että alavartalon muhkeus ikään kuin katoaisi. Esimerkiksi joku kiva pliseeraus lantiolla tai jotain...

Minä rakastan tanssia. Katsoessani edellä mainittua ohjelmaa, minun on vaikea olla aloillani, niin vetää liike puoleensa. Vuosi sitten sain päähäni mennä sambatunnille. Niin olin innostunut sonni. Mennä paukautin jo sambaa tanssineille, enkä millekään aloittelijain tunneille. Opettajana oli kuuma ja kiihkeä, aito kuubalainen macho. Alku lähti lupaavasti, yykaakoo, tico, tico mentiin perusaskelta. Heleppoo kuin heinänteko. Siihen se helppous loppuikin. Käytiin askelkuvioita läpi ja otettiin kädet mukaan. Ei helvetti, Martta pyöri kuin puolukka pillussa ja sotkin kaikkien muidenkin kuviot. Hävetti. Olin kuvitellut olevani rytmillisesti luonnon ilmiömäinen lahjakkuus. En sit ollut. Enkä sit mennyt enää uudelleen. Mut olen siis harrastanut sambaa ja jaan tanssin ilosanomaa, Hah! Ai niin, olenhan mie harrastanut kansantanhuja ja afrorytmejäkin. Rytmi veressä, sano.

Hylätty

Vapisen, en pelkää

Yhdessä eteenpäin

Voima

Eilisellä päiväkävelyllä otin muutaman herkän foton. Lenkitettiin pikku koiraa ja siinä samalla hoidettiin pari hautapaikkaa ja saatiin itsekin happea. Ilta meni patojen ja kattiloiden keskellä, sellaista perinteistä pyhäpäivän hartautta. Ensi viikonloppuna lähdemme matkoille. Määränpäänä Kirkkonummi. Sama se minne, kunhan lähtee menemään. Odotan, odotan.

Lämmin

Tällä viikolla makrohaasteena on Lämmin. Aina kun ajattelen Juppea, minulle tulee lämmin ajatus. Tarvitseeko tuota sen kummemmin selvitellä?

makroviikko 31

26.10.2011 - 10:00

31. viikko

MAKROVIIKOT
+TEEMAEXTRA

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE:

LÄMMIN

Jauhoton rakkaus

Nukuin levottomasti. Johtuneeko eilisen illan hiilaripläjäyksestä ( jädeannos), kuplivasta vaiko muuten vaan sielu haahuilee? Olin ylhäällä jo puoli kolme ja ajattelin, että en perkele nouse ylös. Pakotin itseni nukkumaan, näköjään se toimi. Armahtava uni voitti ja onnellisena myhäillen, kiehautin aamumokat vasta vaille kasi. Syysaikataulun mukaan kellohan on vasta seven. Tuotakaan en ymmärrä, miks helvetissä pitää olla kelloja siirtelemässä? Menee vaan ihmisen rytmit sekaisin ja hirvee duuni glokujen kanssa.

Tästä tulee taikina

Olen täyte

Paistettu pohja

Eilen rakastin perhettä pizzalla jossa ei ole lainakaan jauhoja. Meni itseni rakastamiseksi. Ukkorähjä ei tykännyt, hän paistoi itselle pasteijoita. Mutta minä tykkäsin! Pelkäsin hiukka munakas efektiä, mutta turhaan. Pohja oli rapea, maukas ja herkullinen. Pikkasen oli Martalla suolaa lipsahtanut,  mutta täyteaineiden vaihtelevuus peittosi myös sitä. Resepti on Monkeyfood-blogista ja tarvittaessa löydät sen täältä. Martalla oli ihan omat härpäkkeet täytteenä ja niitähän jokainen voi säveltää oman maun mukkaan.  Laitoin tomaattikastiketta ( teen aina itse, sellaisen ihanan!) Buffalomozzarella, kirsikkatomaattia, artisokka, kapris, ananas, herkkutatti, juustoraaste ja parmankinkku. Vot, Martta veti puolipellillistä illan aikana, ei ihme, jos oli levoton uni. Mut oli niin hyvää!!!

Matkalla lämpöiseen

Uunista ulos, rucola hunnutettu.

Jälkiruualla yritin rakastaa mitä rakastettavissa enää oli. Tein meheväiset jäätelöannokset, ihan itse suklaakastikkeen keittelin. Ukkorähjä ei ole suklaan ystävä, joten laihaksi jäi tämäkin rakkaus. Martta veti hyvällä ruokahalulla ja taisi hiilarit kohasta nuppiin. Tortta på tortta, mulle ilta oli täydellinen, ruokana rakkaus ja hyvä meininki. Ei syysillat ole pahoja, se on asenteesta kiinni ja tunnelmaa on tehtävä. Se pitää ansaita ja ottaa vastaan Jumalan lahjana!

Tappokamaa

Tänään ohjelmassa perhe keskeistä laatuaikaa ulkoillen. Minä, Ukkorähjä ja pikku koira. Mennään puistoilemaan ja nuuskitaan muiden hajuja. Nyt käyn Hesarin kimppuun, näistä on hyvät sunnuntaipäivät tehty. Niin onkii...

Valon äläyksiä

Onpas hauska viettää pitkästä aikaa koti-iltaa! Olen viritellyt tunnelmaa, kynttilöitä sinne tänne ja hyvää ruokaa tulossa. Odottelen Ukkorähjää ( taas myöhässä onneton!) Muutaman valotunnelman tallensin ja ne on ihan pakko päästää loistelee tänne eetteriin. Toivottavasti ne kertovat siitä tunteesta, mitä juuri nyt tunnen. Lempeitä valoilmiöitä ja rakastan koko maailmaa tunteita. Avara sydän ja puhdas koti. Siivosin myös raivokkaasti, ihana tolu haisee, meinaa ihan lähteä taju! No, nyt taas liiottelin....

Ihan selvinpäin en tietenkään katsele näin rakastavin silmin. Hiukka kuplivaa antaa elämälle timantteja. Se antaa hohtoa koti-iltoihin, ei kai niitä muuten jaksaisi? Kai.. Tai... Olipa mauttomasti sanottu... Sori.

Tässä muutama valoläiskä, rakastaen.

Täydellinen kauneus

Hui, kun yö meni äkkiä! Nukuin jotenkin nopeesti. Vai voiko ihminen nukkua aikaansa nopeammin? Ihan äskön panin maaten ja nyt jo olen hereillä.... Ihmeellinen on elämä.

Linjavaunut ovat myös ihmeellisiä paikkoja. Harrastan niissä ihmisten kyttäämistä, varsinkin silloin, jos käsillä ei ole Metrolehteä. Sitäkään en ymmärrä, miksi ne ( ketkä?) eivät saatana voi jakaa niitä julkaisuja niin, että niitä riittäisi kaikille. Enihau, eilen kohtasin bussissa ihka elävän kauneuskuningattaren. Mun on ihan pakko kommentoida hänen kaunistautumisrituaalia. Siis bussiin purjehti about kymmenvuotias neitokainen. Hän oli pukeutunut päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen ja pinkkiin. Hiukset pitkät, vaaleat ja kauniisti kiharat. Tyttö oli kuin sokeripala. Asettauduttuaan penkille, hän riisua takkinsa ja kääri villatakin hihat aina kyynärtaipeisiin asti. Kaivoi repusta Luiskin Vittunin meikkipussin, hiusharjan (pinkki) ja muovipussinyssäkän. Rituaali alkoi käsien rasvaamisella. Ensin ajattelin, että tyttö ressukalla on paha ihottuma, joka vaatii alituista rasvaamista. Ei, kysymyksessä oli ihan kosmeettinen käsirasva. Nautinnollisesti hän siveli kätensä rasvalla ja tuoksutteli hyvälle tuoksuvaa rasvaa. Välillä harjattiin hiusten latvoja ja aseteltiin vehnänvaaleat ( raidoitettu) hiukset asentoon. Tämä toistui kolme (3) kertaa! Siinä vaiheessa minua alkoi hymyilyttää ja puuttuu vain, että tämä pentu alkaisi meikata. Samalla hetkellä tuleva missi kaivoi Vittunistaan huulikiillon ja antaumuksella maalasi huulensa. Eikä siinä mitä, sen jälkeen kaivettiin esiin käsipeili ja tarkastettiin punauksen täydellisyys. Uskokaa tai älkää, tyttö muikisteli suutaan kuin viiden pennin huora ja vei käsipeilin kauemmaksi kasvoistaan, käänteli päätään puolelta toiselle ja täydelliseen näkemäänsä hymyili peilikuvalleen. Luin tytön ajatukset: " Olen TÄYDELLINEN!" Taas välillä harjattiin hiuksia.  Ajattelin, että rituaali on saavuttanut huippunsa ja neitokainen oli näkemäänsä tyytyväinen. Eikä mitä. Vittunista kaivettiin esille toinen huuliräkä ja toimenpide tehtiin uudelleen. Ja jos nyt mahdollista, niin peilikuva oli vieläkin täydellisempi. Ilmeisesti hiuksissa oli jotakin pahasti vialla, koska niitäkin piti vielä käsipeilin avulla asetella ja sitä harjaa latvassa heilauttaa. Seurasin rituaalia tietyllä intensiteetillä ja niin varmaan teki koko bussi, mutta tyttönen eli täysin omassa maailmassa, välittämättä paskanpiirun vertaa kanssamatkustajien tuijotuksesta. Hän nautti siitä! On tietysti hyvä, että lapsella on hyvä itsetunto, mutta kuinka käy saturinsessan, kun elämä joskus kovasti kolhaisee... Mua säälitti. Ja ihmetytti?

Tänään olen poikkeuksellisesti duunissa. Lauantait ovat erityisen kivoja työpäiviä. Rento meno ja ihmisillä hyvä tahto. Tänään ei ole mitään tekemistä! Ukkorähjä pyysi illalliseksi pizzaa. Sitä siis. Dilemma on se, että teenkö itselle Karppia ja Ukolle normi? Jos tekisi Karppi ja huijasi Ukkorähjää, syö rakas, ota hyvä pizza. Ei se mee läpi, hää on niin nirso. Jep, nyt ruiskuun ja menox! Hellää viikonloppuu jokaiselle joutavalle!

Avuton valo

Reipas aamu. Hyvä aamu. Kakkuja leivottu, happea haukattu ja haahuiltu. Eikä ole ihmeellistä, että taas on perjantai? Toden totta.

Eilen kuvakurssilla oli oikein mielenkiintoista. Mentiinkin ulos ja autenttisiin maisemiin kuvailemaan. Viime viikon malli oli kuvioissa mukana ja haastavuutta lisäsi yleiset paikat, muut ihmiset ja hämärä. Hyvää settiä, mutta hemmetin vaikeeta. Sai taas huomata, kuinka avuton ihminen on valon edessä. Mut hei, epäonnistumisien kautta ihan jänniä fotoi... ja hauskaa oli. Laitan ne tänne taas, minnekäs muualle?

P:S Tervetuloa Markus! Mukavaa saada mieslukijoita.

Tanko taipuu

Valo yössä

Vain yhden kalterin tähden

Heijasteen heijaste

Kaasua

Shake it

Vaakatason vakavuus

Rakas, sinä tulit!

Salassa

Kulmasti

ChurchRave

Valoa kohti

Jopas jotakin

Tämän viikon alkukirjainhaaste on JO. Jopas jotakin, syksyinen hortensia on eksynyt....

Haaste # 38: JO

Kiitos kaikille edelliseen haasteeseen osallistuneille!

38. haaste
JO-alkuinen suomenkielinen sana.

* * * *

Haasteen säännöt löytyy tuolta sivupalkista!

Huom! Kuva pitää olla itse otettu! 

* * * * * 

Elän liikkeestä

Hyväinen huomen! Arvatkaa mistä tietää, että mennään kohti viikonloppua? To-pe aamuisin herään aina liian aikaisin. Outoo tuommoinen... Joku fiksu insinjööri osaisi varmasti sanoa mistä moinen johtuu. Omat outouteni hyväksyneenä, en vedä hernettä nenuun vaan nousen nöyränä mokalle ja kohtaan uuden päivän kiitollisena. Mutta noin niin kuin tieteelliseltä kannalta olisi kiva tietää ihmeellisyyden syy. Onko ihminen niin virkeä loppuviikosta, että uni ei jaksa vai onko asia päinvastoin? Niin väsy, että ei nuku. Minä olen vain kampaaja, en unitutkija, enkä näin voi teille vastausta antaa. Olkoon miten on, olen hereillä!

Pitäisikö mainita sananen sielunelämästäni?  Niin ovat olleet syksyiset viikot ja viikonloputkin sellaista matalalentoa, että ei paljon kerkeä syvällisiä pohtimaan. Vai eikö purkautumiselle ole ollut tarvetta? Jos ihmisellä on tarpeeksi älyllistä ja älytöntä aktiviteettiä, niin se pitää mielen raikkaana, eikä joudu rämpimään synkissä ajatuksen mutavelleissä. Näin on kuulkaa näppylät. Minä elän liikkeestä. Oliks vähä hienosti sanottu? Elän liikkeestä!

Syvällistä pohdintaa, osa 1. Asunnossani on kuuma. Nyt on syksy ja patterit päällä. Vaate ahistaa, Heitän ne pois. Helpottaa. Olen alasti.
Syvällistä pohdintaa, osa 2. Täällä on myös itikoita. Isoja huoranperkeleitä. Janoavatko vertani, menkää pois. Tuossa inisee, syksyllä?

Siinä tämän viikon syvälliset. Isot ovat ongelmani, tarvitsenko terapiaa? Mutta eihän syvällinen aina tarkoita, että se on samalla ongelmallista. Kyllä sieluun mahtuu kaunistakin syvää pohdintaa. Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt, miksi Ukkorähjän kanssa menee niin mukavasti. Siihen nyt ei tietysti tarvita mitään ihmeellistä. Puhutaan päivässä enemmän kuin ne kymmenen sanaa, ja ne eivät ole vittuilua, eikä mun nalkutusta. Olen lempeä, hyväksyn hänet kaikkine ikävine puutteineen ja Ukkorähjä vie roskat mennessään. Oih, tätä parisuhteen auvoisuutta! Pelottavinta tässä on se, että pienessä rinsessa ruusuisessa
mielessäni olen alkanut ajattelemaan sitä vaaleanpunaista haavekuvaa saman katon alle asettumisesta. Voisiko se sittenkin toimia? Kiva pikku mökki maaseudun rauhassa, ruusutarha ja maakellari. Ei helevetti, nyt pitää ottaa järki käteen ja aiheuttaa ongelmia parisuhteeseen. Tämä alkaa mennä liian vakavaksi...

Tulevalle viikonlopulle ei olekaan mitään suunniteltua äksöniä. Hyvä. Tylsä ja tavanomainen koti-ilta lauantaina on oikein tervetullut. Saatanpa olla niin ihana, että teen Ukkorähjän lempiruokaa. Rakastan, rakastan...

Hitaalla mennään

Aamu on tyyni ja lämmin. Tahtoisin kylmää myrskyä. Ostin eilen uuden takin. Sellaisen vihreän army-henkisen maiharin. Etsin pitkään ja hartaasti, vihdoin löysin. Olen tyytyväinen. Vielä ei voi sitä pukea, on liian lämmin. Turkisvuori ja kaikkee. 

Elämme keskiviikkoa. Olemme siis keskellä viikkoa. Siitä kaiketi tämä päivä on saanut nimensä. Keski ja viikko. Mistä torstai on saanut nimensä? Sitä en tiedä. Ei mitään logiikkaa.... Vähän hidas aamu. Ei edes uinti auttanut. Kokeilen piikkimattomakuuta. Missä energia? Ottaisko espresson, mokka ei virkistä. Koneet käyntiin, kiitos. Kyl tää tästä lähtee...hitaasti.... lähtee... kö?

Pasta al Dente!

Hups! On ollut niin touhukas ja kiirus veepee, että en ole kerennyt tännekään läpistä. Tässä jotakin pientä ennen höyhensaarille siirtymistä...

Eilen käytiin siis Kaapelilla katsomassa kaksikin valokuvanäyttelyä. Stefan Bremerin ja Raakel Kuukan näyttelyt. Tosta Kuukasta en oikein tajunnut mitään, sellaista erikoisuuden tavoittelua. Mutta Bremerin kuvat eri teatterituotannoista oli ihan katsottavia. Hienoja kuvia, upeita tarinoita. Lähinnä mua kiinnosti, kuinka kuvat on laitettu esille, miten ne on painettu ja kuinka näyttely on järjestetty. Aika paljon mustavalkoisia kuvia, ne on vaikuttavampia.

Kuvattiin eilen Jätkäsaaressa. Keli oli harmaa ja väriä piti etsiä kaikesta mahdollisesta. Mutta on hyvä, kun on kamu, joka on kiinnostunut samasta asiasta. Kovasti taas puhuttiin ja kuvaamista käytiin läpi. On se vaan mielenkiintoista. Suunniteltiin tulevia "kuvausprokkiksii" ja olen erityisen kiitollinen, että on joku, jonka kanssa harrastaa. Näin se on huomattavasti antoisampaa.

Valo pannussa

K-18

Raidallinen petos

Sumuisten vuorten kurjet

Elämäni pasta ongelma on ratkennut! Aloitettuani karppaamisen, ainut asia, mitä olen jäänyt kaipaamaan on pasta. Tänään keksin siihenkin ratkaisun. Keitin voilla ( luomu) ja ruususuolalla maustetussa vedessä  raastettua porkkanaa ja kesäkurpitsaa ( sellaista isoa, karkeaa raastetta.) Lisäksi tein oikein maukkaan suppilovahverokastikkeen ja pinnalle hyvää parmesania. Jestamandeeraa, kun olikin hyvää! Miten musta alkaa tuntua, että noi vegepöperöt alkaa maistua mulle vain enemmän ja enemmän. Tämä herkku oli kyllä napakymppi! Ihan hillitön! Minä tiedän, että Londonissa asusteleva ystäväni, pissaisi hunajaa saadessaan tätä Martan herkkua. Ehkäpä joku päivä hänelle sitä teenkin...

Lähes täydellinen

Ou jee, nyt unijukka takoo takaraivoo. Pakko panna maaten, vaakatasoon vikkelään! Kuud nait!

Ruoka

Tällä viikolla makroaiheena ruoka. Ruualla ei saa leikkiä, mutta tietenkin söin kaiken tuon kuvauksen jälkeen. Hyvää oli.....

makroviikko 30

19.10.2011 - 10:00

30. viikko

MAKROVIIKOT
+TEEMAEXTRA

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE:

RUOKA

KUVAUSPAIKKA ON AINA VAPAA, ELLEI TOISIN MAINITA! Ei siis enää erikseen ulko- ja sisämakroja.