Rytmi veressä

Kellojen siirtely tekee minussa aina sen, että elän ns. menneisyydessä. Ajattelen koko ajan vanhaa aikaa. Sitä kestää parisen viikkoa, ennen kuin annan muutokselle periksi ja hyväksyn talvi/kesäajan. Siis jos kello on nyt kasi, mut vanhassa ajassa ysi, niin minähän elän tulevaisuudessa. Aika huikeeta, näen tulevaisuuteen. Minä näen, että kohta tapahtuu niin, että mä lähden aamulenkille. Katso, olen ennustaja!

Eilen illalla oli lähellä, että en purskahtanut vuolaaseen itkuun. Taisin pienen nautinnollisen pisaran tirskauttaa. Tein niin hyvää ruokaa, että liikutuin. Kauheeta tämmöistä täällä retostella, mutta se on tosi. En voi olla kehumatta itseäni. Tein siis sitä  "pastaa" kesäkurpitsasta ja porkkanasta, kyytipojaksi kermainen kanapekonikastike. Totean taas kerran, että tämä kasvispasta on monin verroin maukkaampaa kuin ihka aito sellainen. Ihan oikeesti.

Tänään teen karppilasagnea. Sit olisi Italian kyökki hanskassa. Karppi pizza, pasta ja lasagne. Ajattelin, että teen niistä ihan oman postauksen kaikille asiasta kiinnostuneille. Ne on sit kaikki helposti saman tunnisteen alla. Yritän laittaa ohjeet ja kuvat, ja linkit mistä olen saanut vinkkiä. Tai siis pizza on ainut, mihin olen saanut ohjeistusta, muut tulee Martan päästä ( siis ylä.)

Itkuni ilo

Varmaan suurin osa suomalaisista nauttii sunnuntai-iltaisin tanssin hurmasta. Onhan se viihdyttävää draamaa ja kyllä Marttakin kaiken muun puuhastelun ohessa sitä katsoo. Eilinen samba näytti olevan vaikea, ei oikein tuo suomi-ihmisen varsi ole luoto taipuilemaan rennosti. Toki, olihan siellä pari hekummallistakin vetoa. Täytyy myöntää, että kansankin edustaja Toivolan Jani on aika ilmiömäinen. Mua vaan häiritsee hänen ruumiinrakenne ( en arvostele, totean.) Miksi ihmeessä ompelimo ei vois tehdä hänelle sellaisia housuja, että alavartalon muhkeus ikään kuin katoaisi. Esimerkiksi joku kiva pliseeraus lantiolla tai jotain...

Minä rakastan tanssia. Katsoessani edellä mainittua ohjelmaa, minun on vaikea olla aloillani, niin vetää liike puoleensa. Vuosi sitten sain päähäni mennä sambatunnille. Niin olin innostunut sonni. Mennä paukautin jo sambaa tanssineille, enkä millekään aloittelijain tunneille. Opettajana oli kuuma ja kiihkeä, aito kuubalainen macho. Alku lähti lupaavasti, yykaakoo, tico, tico mentiin perusaskelta. Heleppoo kuin heinänteko. Siihen se helppous loppuikin. Käytiin askelkuvioita läpi ja otettiin kädet mukaan. Ei helvetti, Martta pyöri kuin puolukka pillussa ja sotkin kaikkien muidenkin kuviot. Hävetti. Olin kuvitellut olevani rytmillisesti luonnon ilmiömäinen lahjakkuus. En sit ollut. Enkä sit mennyt enää uudelleen. Mut olen siis harrastanut sambaa ja jaan tanssin ilosanomaa, Hah! Ai niin, olenhan mie harrastanut kansantanhuja ja afrorytmejäkin. Rytmi veressä, sano.

Hylätty

Vapisen, en pelkää

Yhdessä eteenpäin

Voima

Eilisellä päiväkävelyllä otin muutaman herkän foton. Lenkitettiin pikku koiraa ja siinä samalla hoidettiin pari hautapaikkaa ja saatiin itsekin happea. Ilta meni patojen ja kattiloiden keskellä, sellaista perinteistä pyhäpäivän hartautta. Ensi viikonloppuna lähdemme matkoille. Määränpäänä Kirkkonummi. Sama se minne, kunhan lähtee menemään. Odotan, odotan.