Paluu todellisuuteen

Stop. Pysähtyi meininki kuin seinään. Stop. Vastakohta Tallinnan humuun, täydellinen rauha ja hiljaisuus täällä möksällä. Ihanaa. Eilen äänettömyys tuntui hetken painostavalle korvissa. Niin käy aina, kun tulee citimölöstä tänne. Botski lähti kello kakstoista, aamulla pakkaaminen ja kämpän siivous. Martta ei jätä törkyä jälkeensä. Laivalla porukkaa, seisot autojonoissa, vaelletaan kuin sopulilaumat. Oltiin nopsii, heitettiin vaan kamat himaan, äkkiostokset lähikaupasta ja suorinta tietä tänne. Vielä tällainen tehokas loman lopetus, zeniläinen rauha ja loma on tehnyt tehtävänsä. Ei ku duuniin. Lopussa aina haikeus siitä, että taas yksi kesä on menneen talven lumia. Voih ja oih.

Elämä on sarja lähtemisiä ja tulemisia. Sitä eilen pohtimaan. Aamulla vielä toises maassa ja jo kello neljä ihan toisaalla omas maassa. On lähdetty ja on tultu ja siinä välissä on saattanut tapahtua ja sattua vallan vaikka  mitä. On kokenut paljon, aistinut ja nähnyt. Sen siitä saa, kun lähtee ja sitten pääsee palaamaan. Eikö oo jännä. Olenkin sitä mieltä, että aina kannattaa lähteä. Palaamaan pääsee ja lähtemällä saa paljon. Puhumattakaan siitä, että on tällainen mesta mihin voi palata. Kiitetty on hän. Onnellinen on hän. Nöyräkin tulee oleman. Kiitos taas Tallinna. Jätit jälkesi minuun ja sain paljon. Ja koti on tietty aina koti.

Hitsi, taas kerran olo on inspiroitunut. Tallinnassa on vaan jotain sellaista selittämätöntä, joka vaikuttaa minuun energisoivasti ja valaa uskoa itseeni. Jos ihminen on syntymälahjana visuaalinen tai sanoisiko näin, että se on iso osa elämääni. Kaik kaunis ja kekseliäs jollakin tapaa ruokkii meitsin sieluu. Se on kumma, joka reissun jälkeen minussa herää pikku taiteilija ja palavasti haluaisin tehä ja toteuttaa kaikkee fantsuu. Aikansa se kestää, kunnes taas uinahtaa ja tilalle astuu turpea tyytymättömyys. Olisi niin hienoo, kun olisi kakkoskoti/ateljee Tallinnassa, jossa saisi mielin määrin toteuttaa ihtiään. En tiiä, onko tämä nyt vaan joku typerä päähänpinttymä ja miks ajattelen niin, että siellä luovuus pääsee kukkimaan ja voisi leikkiä kokopäiväistä luojaa. Miks ei muka täällä. Miks siellä. Onko typerää haihattelua vai osa unelmaa, jota kohti pitäisi suunnistaa. Ai dont nou.

Ei meilläkään kaikki mene aina niin kuin siinä suomeruottalaisessa ohjelmassa. Reissu sinne Aatriumiin (se ihana sisustushelvetti) ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Lähdettyämme liikenteeseen auton moottorivalo syttyi. Ollaan menossa jo pitkin hiwaytä ja siellä liikenne on aika lujaa. Rva:lla pelko siitä, että matka päättyy sinne niin keskelle sitä jumalatonta liikennettä, huh. Päästiin kohteeseen ja toiveena tietysti päästä myös takas. Ja yleensä takas Suomeen. En jäänyt tätä suremaan, koska paikka valtasi minut innostuksella. Täällä on ihan kaikkee. Olin lähtiessä ajatellut, että voisin ostaa uuden sähkötupakin. No, siellä niitä oli ja tein kaupat. Maksan luottokortilla, joka ihmeekseni ilmoittaa, että kortti on suljettu, ei voi käyttää. Minä tiedän, että kortilla on luottoa ja pikkuhiljaa tajuntaani iskee väärinkäytön mahdollisuus. Apua, jos se on jotenkin kaapattu, niitä tapahtuu nykyään paljon. Ei kun soittamaan pankkiin ja selvisi, että kaksi viimeistä laskua on maksamatta. Saatanan posti, en ole saanut laskuja kahdelta viime kuulta, enkä mä todella voi muistaa, olenko jo maksanut vai jättänyt maksamatta. Joo, siirryn e-laskun maksajaksi. Ei ole posti enää posti, paskalaitos ja teen sinne reklamaation. Eikä siinä mitä, mutta olin laskenut kortin varaan, että saan ostaa uuden valaisimen ja jotain kivaa pientä. Vitutti, raskaasti, mut UK pelasti omalla kortilla.

Menemme valaisinmyymälään ja eteeni ilmestyy juuri sellainen valo, josta en osannut edes uneksia. Tämä se on, otetaan tämä. UK kaivaa kuvetta ja ei löydä omaa korttiaan, millä oli tarkoitus maksaa. Okei, etsitään tilalle toinen kortti, mutta missä on kadonnut. Olimme käyneet vähän aikaisemmin nostamassa cashia ja UK oli yksinkertaisesti unohtanut korttinsa automaattiin. Kiirellä taks sinne, eikä korttia tietenkään enää näy missään. Onni onnettomuudessa, automaatti oli pankin yhteydessä ja ystävällinen virkailija oli avannut luukut ja katso, kortti löytyi sieltä! Pikkasen meitä kirpas ja muutama hikikarpalo vierähti molemmilta. Vielä pikku pelko siitä, että lähteekö auto käyntiin ja kas, hetken ajettuamme, se moottorivalokin sammui ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kaks vanhaa horiskoo maalimalla.

Muutoin loppuloma meni loistavasti. Olimme perjantaille varanneet hieronnat ja spaan Viimsi-kylpylästä puolen tunnin ajomatka Tallinnasta. Oih, mikä ihan keidas. Paikka on kielletty alle 18 vee ja satuimme sinne juuri oikeaan aikaan. Arkena päivällä, eikä porukkaa ollut ahistavasti. Hieronta oli loistava ja paikan suola&hunaja, sekä mutasauna oli kyllä mieltä kohottavat. Kaikkia kivoja saunoja ja altaita niin, että kyllä siellä kolmatta tuntia vierähti. Tästä tulee nyt joka reissun vakiokohde. Voin todella suositella, jos haluat relaa yleellisen oloisesti, mutta halvalla. 2x hieronta ja spa yhteensä 120 erkkii. Suomes olisi UK:n orienthieronta maksanut sen verta.

Viimeinen ilta ja viimeinen ateria. Siihen kannattaa satsata. Yksi Tallinnan The ruokapaikoista on Telegraaf hotellin yhteydessä oleva Tchaikovsky. Paikka on hienostunut, juhlava ja pikkasen tyyriimpi kuin noin yleisesti. Mut hei, kyllä oli hintansa väärti! Olimme ruokataivaassa ja saimme niitä kaipaamiani yllätyksiä. Itseasiassa menyyssä ei ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Kaikki parasta plaatua alusta loppuun. Palvelu loistava ja meillä oli oikein onnistunut illallinen ja hyvähyvä mieli. Neljän lajin maistelumeny, juomineen maksoi 180 erkkiä. Suomes tämä vähintään tuplat. Nyt oltiin kuitenkin oikeassa gyrmeeravintolassa. Vahva suositus. Paikan Pavlova sai minut kiljahtelemaan ihastuksesta! Haluan myös lisätä tähän, että nyt lopetetaan se morkkaaminen huonosta palvelusta Tallinnassa. Koko reissulla sain erinomaisella englantilaisten kielellä tarjottua hyvää, jopa loistavaa palvelua. Piste.

Olo on onnellinen ja tyhjä. Tehokas loma takana, mutta en voi vastaan väittää, ettenkö olisi voinut vielä jatkaa. Mut semmoista se aina on. Kyl se siitä taas lähtee. Huominen vielä hetken nykyttää, mut sit päästään rytmiin ja rutiiniin. Hyi, kuulostaa hirveelle, mut oikeesti mie olen rutiiniorientoitunut, stressaava hermokimppu. Se on sitä todellisuutta ja loma vain pelkkää unelmaa. Eikäpähän sitä tietäisi kuinka ihanaa lomailu on, jos ei välillä olisi sitä arkea. Kauheen yksinkertaista. Sitä kohti. Onneks on kesää jäljellä!

P:S Mulle parhaat mahdolliset kesäkelit. Siks nautin. Just hyvä näin (nyt tulee turpaan, sori.)

PP:SS Muutama elämän menoa kuva Tallinnasta.

I love Tallinn

Pikku reissumme takana ja himas ollaan. Tälläkään kertaa Tallinna ei pettänyt, siellä on aina mukavaa ja antoisaa piipahtaa. Jos nyt jostain saa valittaa, niin kelit ei ihan ollut kohdillaan, vettä rätki sielläkin ja flunssa pirulainen vaivasi. Mutta päivät lensi kuin siivillä ja näkemistä, kokemista riitti.

No niin, tähän sitten kirjataan ylös kaikki hyvät.

Maisema

En tiiä, mie varmaan olen elänyt vahvasti keskiajalla, koska se vanhan kaupungin tunnelma ja atmosfääri koskettaa ja puhuttelee minua. Erityinen intohimoni ovat ne takapihat ja hiljaiset pikkukujat. Joka kerta löydän uutta ihmeteltävää. Kuvat sieltä jäi vähemmälle, kun satoi vettä ja iso kamera ei siitä oikein tykkää. Nähkääs, vaeltelin kujilla taas useammankin tunnin. Kyllä siinä kastuu ukko ja kamera. Mut ei se tahtia haitannut, välillä piipahdin gallerioissa ( ja niitä riittää ) ja juomassa kupposellisen kahvia, jossakin kivassa kuppilassa ( ja niitäkin siellä riittää.)

Dissaini museosta

Supelsaksad kahvila

Torstaina saavuttuamme UK heitti mut Ulemisten kauppakeskukseen ja pyörin siellä tovin jos toisenkin. Ajatuksena hiukka shoppailla, mut sit se kuluttamisen turhuus iski. Olisi ollut vaikka mitä shopattavaa, mut kyseenalaistin todellisen tarpeen ja saalis jäi kaks teepaitaa laihaksi. Nyt täytyy kyllä sit kuitenkin myöntää, että korjasin asiaa myöhemmin ja sain kuin sainkin kivasti muutamia rätei ja lumpui ostettua. Mukaan lähti takkia, housuu, paitaa ja UK:llekin jotain kivaa. No miten se ääni nyt noin kellossa muuttui? Tallinnassa alennusmyynnit tarkoittaa alennusta! Eli hinnasta 70 pojoo pois ja myynnissä on kunnon tavaraa. Jos teepaituili maksaa 3 egee ja ne on oikeesti kivoi ja pitkä, musta untuvatoppis lähti 50 egellä, niin ei voinut olla ostamatta. Takki on ens talveks ja teepaidat kesäks. Ei tartte sitten ostella, perustelee hän. Kiitos ja anteeks.

Farm vastaanottokomitea

Farm valaisin

Tällä reissulla tutustuin oikein urakalla Tallinnan museotarjontaan. Kävinks mää peräti viidessä museossa ja lukuisissa gallerioissa. Olen tämän aikaisemminkin todennut, mutta Tallinna on luovasti inspiroiva citi. Uusi tuttavuus oli Eesti Tarbe kunsti-Disainimuuseum. Todellakin kokemisen arvoinen ja paljon upeaa käsityötä ja dissainii. Suosittelen. Mieleen jäi myös Vabamu KGB:n vankisellit. Aitoja tarinoita ja autenttista tunnelmaa. Jotenkin selkäpiitä karmivaa ja samalla hyvin koskettavaa. Pikkuinen paikka vanhassa kaupungissa ja suosittelen pistäytymään myös siellä.

Oren seinävalot

Oren kattovalot

Tällä kertaa ulkoruokinta mestoiksi valikoitua Ore ja Farm. Oressa olen käynyt ennen kuin se oli Ore ( enkä nyt muista mikä siinä oli aikasemmin.) Ruoka oli ihan jees, palvelu ihan jees ja paikka ihan jees. Mutta oliks se vähän liian jeesjees. Ei mitään ihmeellistä mutta okei. Perjantai-illan Farm oli taas ravintola minun makuuni. Eteisaulan "eläimellinen" vastaanotto oli hauska ja ravintolan sisustus muutoinkin onnistuneesti erittäin kotoisa vaikka kyseessä on iso mesta. Tunnelma rauhallinen ja erityistä kiitosta saa kaunis taustamusa. Ruoka kautta linjan erittäin hyvää, palvelu kivan rentoa ja ainakin me viihdyimme erittäin hyvin. Eli siis vahva suositus. Kahden hengen, pitkän kaavan dinneri oli molemmissa paikoissa rapiat sata erkkii eli melkoisesti puolet halvempi kuin meillä. Vaikka Tallinnassa on hintataso noussut, niin ulkoruokinta on vielä edukkaampaa kuin meillä. Lisään tähän vielä pari kahvilla joita voin suositella. Tallinnan vanhin kahvila Maiasmokk ja satamaan mennessä Supelsaksad (erityisen huikee sisustus.)

Rappio...

...romantiikkaa

Perjantaina oli Rva:n hoitopäivä ja kävin Sinine Salong Spassa tapani mukaan Lomi-Lomi hieronnassa. Tällä kertaa se oli vähän pettymys. Jostakin kumman syystä taustamusana pauhasi kasarirokki ja sekös kävi sit rouvaa jurppii. Annoin kassalla palautetta ja ilmeisesti heillä se kuuluu perjantaifiiliksiin. Ei herra paratkoon, spassa soi rokki! Siellä kuuluu vain pimelipom-musiikki. En pystynyt relaa. Ja kyllä hierojalla ja hierojalla on myös eroja. Jotenkin tää vain jynssäsi menemään, eikä ollut sitä tunnetta mukana. Aikaisimmilla kerroilla juuri tämä hieronta on saanut mut taivaisiin. No, aina ei voi voittaa. Olen vieraillut paikassa jo lukuisia kertoja ja yleensä olen ollut erittäin tyytyväinen.

Suosittelen!

Löysin feisbuukista kivan sivun Tallinnan tärpit. Siellä on paljon hyviä vinkkejä Tallinnan kävijöille. Sitä kautta tutustuin myös Sooloiluja blogiin. Siellä paljon juttua Tallinnasta, erittäin hyviä vinkkejä, erittäin selkeästi ja hyvin kirjoitettu. Voin todella suositella, jos olet Tallinnaan päin menossa ja kaipaat vähän muutakin kuin ne perinteiset turistikohteet. Esim. paljon hyviä ravintola ja kahvilasuosituksia. Käykää tsekkaamassa!

KGB selli

KGB kuulusteluselli

Tällaiset pikkulomat ovat aina paikallaan. Mä tykkään Tallinnasta todella. Puhuttiin UK:n kans, että ensi kesänä voisi vuokrata sieltä asunnon ja olla vähän pidempään. Aina tuntuu, että aika loppuu kesken ja siellä haluaisi viettää aikaa enemmänkin. Haluan kuvata sitä rappioromantiikkaa, mitä sieltä vielä ihanasti löytyy ( ennen kuin kaikki talot on peruskorjattu tavallisen tylsäksi.) Tai ei, Virossa osataan jättää vanhaa upeasti esille ja siksi se on niin mielenkiintoinen kaupunki. Ensi kesää odotellessa. Menkää Tallinnaan, se antaa paljon.

Takuuvarma Tallinna

Kotona ollaan! Niin ihanaa kuin reissuaminen onkin, niin on se oma koti aina oma koti. Pyykkikone laulaa taustalla ja kamat on purettu. Onneksi oli tänään vielä veepee, sillä täytyy myöntää, että hiukka on reissussa rähjääntynyt olo. Yhden pysähdyksen taktiikalla kokee paljon, mutta on se myös ryydyttävää. Oot just asettunut, niin pitääkin jo lähteä. Ja Rva:lla tuota tavaraa on ja kun purat esim. kaiken kosmetiikan, niin siinä sitä on taas pakkaamista. Mut en, en missään nimessä valita. Mukava reissu takana ja voin sanoa, että Viro on tullut tutuksi.

Kukkaistäti

Haapsalun kuvien kans on ongelmia, mutta Tallinna on jo redi. Eli mennäänkö sinne ja Haapsalu tulee sit, kun saan kuvat ulos. Tallinna ei pettänyt tälläkään kertaa. Siinä kaupungissa on vaan sellainen syke, joka koskettaa mua. Eikä suotta, taas kivoi aistinautintoja ja muuta mukavaa.

Turistihulinaa Tallinnassa

Ettei mennyt väärään kurkkuun

Menomatkalla pysähdyttiin yhteen ostoshelvettiin Ülemisteen. Siinä niin ihan Tallinnan kuppeessa. Iso kun mikä ja vielä kerran, alet on kunnolliset ja mukaan lähti useampi t-paita, kengät ja paitaa. Näin se pitää mennä, kunnon tavaraa ja halavalla. Sanoinkin UK:lle, että melkein kannattaisi tehdä kaks ostosreissua vuodessa Tallinnaan, joulun ja jussin jälkeen. Ostaa kaikki ja sit saisi olla rauhassa. Ei me jaksettu kiertää kuin pieni osa ostosmoolia, sit iski jo väsy. Mut tyytyväisenä pussien kans lähdettiin ja vähäks hyvä, kun on auto alla, niin ei tartte roudailla.

Tupakkimies

Tällä kertaa yövyttiin Swissotellissa. On laatua neljän tähden verran ja kyllä sen tietysti huomaa. Rva. on kuin kotonaan. Mutta ihan piti ihmetellä, kuinka ilmastointilaite piti yllättävänkin kovaa meteliä, ollakseen noin tasokas residenssi. Nautittiin matkan jälkeen Span antimista ja täytyy myöntää, että mikään ei ole sen parempi ajomatkojen jälkeen kuin pikku kylpylöinti. Rva. sai vaan paskahalvauksen, kävin nimittäin puntarilla ja ilokseni sain huomata, että kiloja on tullut vaatimattomat kymmenen lisää!! Mitä mää nyt tähän sit sanoisin. En mitään, vituttaa kuin possua. Niin possua! Nyt en syö kuukauteen mitään.

Marimekko ja mä

Intensiteetti

Nautimme illallisen Dominic ravintolassa, siinä vanhan kaupungin alkuhuudeilla. Tasokas gyrmee ja runsaasta viinikellaristaan tunnettu restorantti ei tuottanut pettymystä. Voin hyvin lämpimästi suositella. Allekirjoittanut nautti kaikkea hieman varovasti, sillä toi massu oikutteli taas ikävästi. Lihoo vaikka rajoittaa ruokailuu, eiks oo outoo. Dinnerin jälkeen käytiin kävelee vanhassa kaupungissa ja ilta oli suloinen.

Huipulla oltiin

Yöllä heräsin siihen, että oli kuuma ja oli pakko laittaa ilmastointilaite huutamaan. Tulpat korviin ja unta palloon. Aamiainen hotellissa oli tietysti täydellinen, mutta kovin ei uskaltanut syödä ettei tule ylös. Luovutettiin huone ja laivan lähtöön vielä reilusti aikaa. Vanha kaupunki ja citi on niin nähty, joten kävimme Telliskiven taitelija kaupunginosassa. Siinä vasta inspiroiva kohde ja vaikka mitä jännää. Jos Tallinnan menette, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Telliskiven taiteilija

Telliskiven taidetta

Vielä jäi aikaa, joten piipahdimme Kadriorgin puistossa. Siellä niin, missä presidenttitäti asustaa palatsissaan. Puisto on iso, täydellisen kaunis ja hyvin hoidettu. Oli kiva hetki istahtaa nauttimaan luonnon ympäröinnistä kaupungin älämölön jälkeen. Sieltä suunnattiin vielä Piritan kaupunginosaan ja nautittiin siellä kohviikit ja jädet.

Kadriorgin puisto

Laiva lähti 18.30 ja hyvissä ajoin satamaan. Olisin tällää kertaa ostanut hiukka hapanta, mutta Eckerölinein terminaalissa tai siis siellä mistä mennään laivaan ei ollutkaan superalkoa, eikä siis mitään ostos mahdollisuutta. Pieni pettymys, sillä Tallinkin alueella on. Koska aikaa oli, kurvattiin vielä huudeille ostoksille, mutta päästyäni sisään sain huomata, että kassoilla oli kilometrin mittaiset jonot. Nou wei. Niin kova tarve ei ole, että Rva. alkkohoolin perään jonottaisi. Takas laivaan siis.

Hääkuvaukset puistossa

Me otamme yleensä matkoille hytin. Ei tartte ryysäillä ja saa hetken levähtää. Tällä kertaa käytiin syömässä laivan buhvetti, joka oli ihan syötävä. Otettiin pikku tubluurit ja kas, ihana Helsingin silhuetti paistoi taivaanrannasta. Oltiin kotona.