Sata salamaa

Tuuli suhisee vienosti puissa. Ilmassa on kostea läikähdys ja eilisen sateen jäljiltä kaik on vielä märkää. Aurinko paistattelee ja kuivattaa kilpaa tuulen kans mökkimaisemaa. Pyhäpäivä, eikä meidän tarvitse lähteä tänään kaupunkiin. Koska hei helvetti, mä jäin lomalle perjantaina. En mää vielä sitä tajuu, mut viimeistään huomenna, kun on ensimmäinen arki. Ja olen mää kovasti paljon yrittänyt relaa ja nauttia, nauttia ja relaa. On sanomattakin selvää, että täällä mökillä jos missä se onnistuu parhaiten. Eikä mua sateet haittaa, melkein päinvastoin. Mie nautin, kun ei oo kuuma. Se alkukesän hellehelvetti kiitos riitti mulle. Syksyä päin, sanoi sienestäjä.






































No mitäs tänne kuuluu? Koronasta selvittiin hengissä. Joo fyysisesti, mut toi talouspuoli heitti perseelleen. Tein just sen virheen, että otin vastaan kaikki siirrä laskujen eräpäivää mahdollisuudet. Ja mitä tapahtui. Nyt ne kaikki on saatana yhtäaikaa maksussa ja siihen pitää hoitaa vielä tämän hetken normi laskut. Eli siis kaikki tulee tuplana tahi triplana. Oli tarkoitus lomalla harrastaa kotimaanmatkailua mut aika onnettomaks jää. Pikainen visiitti Kuopijoon ja äkkiä takas möksälle köyhäilee. Taidan laittaa kiljut tulille, on ees vähä lystii.



Kulunut kevät ja alkukesä ovat olleet hitusen haastavia. Vanha niskapaskaongelma on äitynyt pahaksi ja tohtoria, hierojaa, osteopaattia on tarvittu oikein urakalla. Juuriaukot ahistaa ja vasen käsi on välillä pois pelistä. Otetaan magneettia ja katsotaan, sanoi lääkäri. Kuulkaapas juu, alkaa sen verta olla ikää mittarissa ja mullakin työvuosia jo miljoonia maileja, niin ei oo ihme, jos hiukkasen siellä sun täällä aukossa alkaa olla ahasta. Voihan perseen suti, en mää paremmin sano. Jatkuva kipu vie värit mennessään ja jos nyt suoraan sanon, niin kyllä se pistää vallan vituttaa. Annan sulle ajatuksen. Mitä kaunein kesäaamu ympärillä, mutta. Mua jäytää hermokipu, enkä ole kaunis. Enkä ole iloinen. Enkä ole lomalla. Enkä ole hassu. Enkä onnellinen. Sain kyllä hermokipunappii, mutta ota niitä nyt. Pihalla omalla pihalla. Ei kiva sekään hei.




Jottei tämä mene valittamiseksi, niin aina pitäisi löytää niitä kivoi juttui joista olla onnellinen. Ilman tätä mökkii olisin jo hourulassa. Tai siis, tää on kaiketi mun hourula. Viikendi täällä ja katso, olet taas oikea ihminen. Luonnon voima ja rauha. Siitä saa jeesii jaksamiseen. Ja onhan meillä ollut täällä aikamoista savottaa. Mökkimaisemista kaadettiin aboutrallaa parikymmentä isoa puuta ja niitä sitten haloksi hakkaamaan. Ei herraparatkoon, en mää enää kirveksellä kykene. Mutta herra iso herra yläkerrasta lähetti meille klapikoneen. Jo läks. Ja sitä hommaa riittää. Eilen käytiin Karjaalla ja ostimme uuden raation. Sellainen digitaalinäyttö, niin nyt on asemat kohillaan. Olen jo vuosia kuunnellut vanhaa grammarii, josta kaikkoaa kanava ja särisee, ritisee ja se on pistänyt harmittaa. Mut nyt uus ja mä onnellinen! Huom. siitäkin!




Kuten saamme huomata, niin onnellisuutta löytyy, kun vain oikein etsii. Erityiskiitokset kuuluu UK:lle. Elämä ei varmasti ole helppoa tällaisen invaliidin kanssa. Kiva kun kestät. Mä en kestäisi.
Ja onhan meillä toki ollut ihania iltoja. Sellaista harmitonta mölläämistä. Rva. istuu tässä terdellä kuin tatti, kittoo kaljoo ja tuijottaa selälle. Mittään en puhu, möllään vaan. Kylypeä rupsahutan, laitan nättiä naamioo ja loput ajan makkoon kammarissa. Tässä iässä on tajunnut tuon lepäämisen tärkeyden. Ei taho jaksaa jos ei lepo. Apua, nyt jyrähti Karjaalla ukkonen. Onko tänne tulossa. Täällä mökillä olen hiukkasen hermona noiden ukkosten kans. Vaik mikä siinäkään? Jos iskee, niin iskis kunnolla. Se olisi sopivan näyttävä lähtö.




No niin, tulihan tässä jo läpistyä. Mie en oiken tiiä, olen kahen vaiheilla, että Lemon Gay on tullut tiensä päähän. Mut toisaalta, tää on terapiaa ja joskus tulevaisuudessa tärkeää muistoa ja todistusaineistoa. Katellaan nyt, pitääkö asiat olla niin mustavalkeita. Mikään ei oo kirkossa kuulutettu. Joo, tänne se on tulossa. Nyt pitää panna linjat poikki ja paeta pöydän alle. Jos musta ei kuulu, niin se oli se salama. Adios!

Heikkona helteellä

Olen hellepakolainen. Luojalle kiitos ja hallelujaa, on olemassa mökki minne voi paeta tukalaa hellettä kaupungista. Yllättäen vapautui duuneista loppuviikko ja pääsin lähtee jo keskiviikkona. En kauheest paljon harmitellut. Kuuma on täälläkin, mut se on eri. Tai siis en mää auringossa pysty olemaan. Eilen kokeilin ja se oli viistoist minuuttia ja sit tuli huono olo. Yöt on kivasti viileet ja kun on kaikki räppänät selkosen selällään, niin saa kuitenkin nukuttua. Himas se ei näillä keleillä onnistu ja sekös rassaa. Meittin on pakko saada se ilmalämpöpumppu tai se on pahimmillaan asunnon vaihto edessä. Ei tuollaista helvettiä enää tässä iässä jaksa. Kuolemaks on.

Keskiviikkona minua kohtasi hassu ylläri mökkitiellä. Piti oikein kaks kertaa mulukasta, et mikä hitto toi on. Siinä niin keskellä tietä törötti kaks ylämaan sonnimullikkaa. Otsatukka söpösti silmillä hää vastamulkkasi minua. Hetken mää mietin, et onks hää päällekäypää sorttia, mut ei. Sinne niin vilistivät metikköön minusta pahemmin välittämättä. Taitaa poijaat olla riiuureissulla. Karkulaiset.

Joku täällä mökkimaisemissa oli myös riehunut. Terden edessä olevista kuunliljoista oli yksi nurin. Ruukku ja kasvi ovat niin painavat, että tuuli se ei voi olla. Jotain sorkan tapaista jälkeä pihassa havaittavissa. Tämä käy mielenkiintoiseksi, ketä täällä vierailee poissa ollessamme. Noh, kunhan pysyvät poissa meittin jaloista.

Jotkut taas ei tajua pysyä poissa. Olen aikaisemminkin kertonut, että meillä on veneterroristi rantamaisemissa. Lähes joka ilta kiertävät meidän rannat veneellä ja kalastavat. Siinä nyt ei ole mitään, siihen on kaikilla oikeus, mutta. Mukana on koira joka räksyttää aivan koko ajan ja kuten tiedätte, vesillä ääni kertaantuu. Eilen se helvetti kesti kolmatta tuntia ja mitä hyö tekee, parkkeeraa potskin tohon meidän rantaa ja koira räksyttää heela tiiden. Meteli on aikamoinen. Mulla rupes keittää. Aikani odottelin, mut sit kärähti. Menin alasti uimaan (olivat siirtyneet meidän laiturin eteen,) mielenosoituksellisesti siinä pyllistelin ja pallistelin. Kerroin kauniisti, että meillä on täällä vanha, sydänsairas koira, joka on tästä helteestä hyvin uupunut. Ja tämä teidän koiran haukunta saa meittin koiran kierroksille ja pelkään, että meittin koira saa sydänkohtauksen. Pyysin ystävällisesti siirtymään muualle ja onneksi tajusivat asian. Mut sitä mietin, et eikö hyö itse tajua, millaista häiriöö tuottavat kesken kauniin, rauhallisen kesäillan. Eikö tuollainen mene jo kotirauhan rikkomisen piikkiin.

Tarina väsyneestä koirasta pitää paikkansa. Pikku koira on ollut huonossa hapessa, jopa niin, että viime viikonloppuna luulin jo lähdön tulevan. Hänet piti viedä päivystävälle eläinlääkärille sunnuntaiaamuna, kun takajalat eivät enää kantaneet. Juppella oli ollut paha ripuli ja sit tää helvetin helle, ne vei pikku koiran voimat pahasti. Hän on vanha kaveri ja aika paljon nukkuu omissa oloissaan. Aamuisin on kyllä pirteä kuin peipponen, mut kyllä se ikä tekee jo tepposiaan. Luopumisen aika on lähellä ja nyt annan hänelle paljon, paljon rakkautta ja teen pikkuhiljaa jäähyväisiä (itkua...)

Tässä kuumuudessa ei jaksa tehdä mitään ruumiillista, eikä tartte. Mut en mie ihan toimeton ole ollut. Uusi yritykseni on potkaistu hyvin käyntiin. Kirjoitin tilasta vuokrasopimuksen ja putiikki olisi tarkoitus avata syyskuun alusta. Olen hoitanut kaikkea nettisivuja, osoitteita, käyntikorttia, logoa ym. Muistilistat tehtävistä asioista on valmiina, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kas, kas jollakin kummalla tavalla olen taas innoissani. Pääsee laittaa ja sisustaa, sehän se on asia mistä Rva. niin kovin tykkää. Eli haipakkaa syksyyn on tiedossa, mut se pitää vaan ihmisen lujasti kiinni elämässä.

Fiftisixti

Hei hopsansaa! Jos nyt olen sattunut valittamaan, että on niin kuuma, en sitä sillä tarkoittanut, että pitäisi tällälailla pakastaa. Istun vällyihin kääriintyneenä terassilla, en anna periks vaikka pikkasen vilu kapajaakin. Sauna on tulilla, kohta pääsen lämmittelemään. Piti kuulkaa, ihan mökkiin panna lämmöt päälle. Kova, kylymä tuuli on rieponut monta päivää. Tarvitaan lämmitystä heinäkuussa?! Oliko se ilmastonmuutos, jonka piti tehdä kesistämme helteisiä. Nyt ei ihan tunnu sille. Helteiselle nimittäin. UK:lla oli aamulla pipo päässä. En valita. En todella. Minulle just sopivat kelit. Mut jos ihan vähän sais lämpöö...

Rva:lla oli tänään siivouspäivä. Jösses, kun olikin mukavaa touhuta. UK lähti jo aamusta kaupunkiin, eikä ollut jaloissa pyörimässä. Sain rauhas siivota. Oltiin pesty kaikki matot jo viikolla ja sekös just houkutti siivoamaan. Pesin nurkat, vaihdoin vähän järjestystä ja eliminoin ylimääräistä. Oli niin ihanaa laittaa tuoksuvat, puhtaat matot lattioille. Tein oikein kauniin kukka-asetelman kuunliljan lehdistä. Siinä vasta kaunis viherkasvi, en tiedä viihtyykö sisällä maljakossa. Katsotaan, sanoi puutarhuri.

Olen raivannut mökkitonttiakin. Kaiken maailman rotiskometikköö on mennyt sileeks. Siihen on tullut oikein himo. Se on vaan luojan lykky ettei meillä ole moottorisahaa käytössä. Rva. saattaisi innoissaan pistää koko tontin sileeks. Tulisi aakeeta laakeeta. On se hyvä välillä "siivota" ulkotilojakin. Siinä näkee oman kättensä jäljen ja on ylen mukavaa saada puuhastella kivoi juttui. Enkä mie osaa olla tekemättä mitään. Mie relaan, kun saan tehdä.

Kyllä minä pilviäkin möllään

Arjen realismia.

Olen joka päivä käynyt vesijuoksemassa. Hitto, kun se tekee hyvää. Kropassa tuntuu paremmalle, siihen varmasti on vaikuttanut myös joka iltainen sauna - joogha ja pilates lauteilla. Jopa siinä määrin, että olen valmis tulemaan ihmisten ilmoille. Tekee jo mieli hitusen säpinää. Mut erittäin hyvä ratkaisu lomalle juuri tällainen. Ensin viikko omas rauhas pöpelikös ja sit kaupunkilomalle. Ihanoo. Saapi sielukin ravintoo. Eka viikko ravittiin pelkästään ruumista. Juu nou? Tallinna ruokkii sielua.

Pikku koira on ollut meittin kans lomalla. Mä olen täällä ihan sydän syrjällään, kun huomaan hänen olevan jo vanha ja väsynyt herra. Hänellä on vielä hetkensä ja aamuisin on pirteä kuin pupujussi. Syö hyvin eikä mitään kipuja ole. Vetäytyy paljon omiin oloihinsa, eikä jaksa kauheesti enää seurustella. Tällä lomalla on yllättäin kaivannut syliin ja sänkyyn. Mä niin annan sille kaiken rakkauteni. Mietin jopa, että en varmaan koskaan ole ihmistä kohtaan tuntenut tämmöistä syvää tunnetta. Tai no, ei niitä kaiketi voi verrata, mutta eletään niitä aikoja, että luopuminen voi olla lähellä. Tuli vain jotenkin sellainen tunne. Mutta rakkauksia on niin eri. Näihin pikkusiin rakastuu lapsen lailla. Ihmis-suhteissa ollaan enemmän aikuisii, eikä se ole ihan niin pyyteetöntä. Näin mää sen saattaisin ajatella.

Mutta Pikku koiralle tehdään kaikki mahdollinen, että hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja ressivapaa loppuaika. No niin, nyt alkaisi keli vähän kääntyä. Tuuli on enää pieni liplattelu ja aurinko näyttäytyy. Alkaisiko shaali ympärilläni olla jo liikaa? Ihanoo, kohta pääsen löylyyn. Otankin oikein kipakat. UK on tuloillaan, eiköhän se viimeistään kello kymmenen ole perillä. Aikasemmin on melkein turha odotella. Ettei hän vaan pakene Rva:n siivousintoa. Tulee varmasti tarpeeks myöhässä ettei tartte enää Rva:n käskyttämänä pomppia. Ymmärrän sen oikein hyvin. Niin minäkin tekisin. Siivoava elämänkumppani voi olla haasteellinen. Joskin sellaisessa suhteessa oleva voi olla varma siitä, että koti on aina siivottu ja kunnossa. Vähä niin ku fiftisixti.

P:S Olen muutaman taidekuvan kerennyt filmaamaan :)

Lomautettu lamautuneeksi

Suonette anteeksi, jos ajatukseni on viheliäisesti viipyilevä tai muutoin vaan outo. Armon vuonna 2019, juuri tänä nimenomaisena aamuhetkenä, kellon ollessa kahdeksan kolmekymmentäneljä minä vietän virallista ensimmäistä loma-aamua. Siksi ajatus on mitä on. Mitä pidemmälle eilinen päivä ehtyi, sitä väsyneemmäksi tunsin mieleni ja kehoni. Annoin itselle luvan jäädä lomalle ja siitäkös se väsy. Sellainen pohjaton, jota oli ihan pakko paikata lasillisella, jos toisellakin, ihan sitä itteensä eli kuplivaa. Saavuttuamme paradiisoon, UK painui suoraan maate, Rva. ei malttanut. Hän halusi arjesta juhlaa ja tehkää hyvin ja ottakee. Meillä oli loman aloitusjuhlat. Pienet ja vaatimattomat, mutta kyllä Rva:lla oli nuttura lupaavasti vinossa ja ah, kun mie niin nautin ylen kylläisesti. Väsy helpottaa mutta aivokapasiteetti huutaa tyhjyyttään ja joku onneton ajatuksen tapainen kimpoilee seinästä seinään tyhjentyneessä aivotilassani. Oih, tätä ihanaa tyhjyyttä ja rauharauha.

UK täyttää tuossa vieressä sudokuja. Nautimme viilentynyttä mokkaa ja hetki on pysähtynyt tähän. Maisema on tummahko ja täysin tyyni. Ihan hiljaa muutaman pisaran sateli ja välillä tuulinen puuska ravistaa lehtiä puissa. Niistä tulee kiva ääni, sellainen tussahdus. Vastarannalla huutelee metsäkyyhky ja linnut piipittävät jotenkin väsyneesti. Liekkö hyökii lomalla. Olen jotensakin ekstaasissa ja herkuttelen välillä tällä ihanalla ajatuksella joka kiteytyy neljän kirjaimeen L O M A. Olen siunattu ja just nyt kaikki tuntuu hyvälle. Kakkakin tuli ilman isompia ponnisteluja.

Maalima huutaa praidia ja minä pakenen homostelua. Ehkä se sota ei yhtä miestä kaipaa tai siis tässä tapauksessa kahta. Joskin olen kyllä viime päivinä ajatellut, että pitäisikö meidän mennä naimisiin. Oltaisiin sitten ihan virallisesti pari ja jumalan silmäin edessä synnittömät. Voisihan se olla jännää, mutta ei ole kosimisia kuulunut. Ja kannattaako tuota enää tässä iässä pyhää neitsyyttään mennä menettämään. Neiti naimaton loppuun asti ajettu. Mutta joo, olisi varmasti ollut antoisaa tänään kohdata maailman katseet. Ennustelen, että satatuhatta menee rikki. Maan mahtavat poliittiset tahot ja vallan kirkkokin komppaa homostelee. Niin on ajat muuttuneet eskoseni. Ennen vanhaa pusikoissa pyörittiin ja nyt saadaan parasta mahdollista primetaimii ja tullaan joka tuutissa kaapista ulos. Aivan mahtavaa. Aivan mahtavaa. Kerta kaikkiaan MAHTAVAA minä sanon. Mänkee ihmiset marssimaan jos ette muutoin homostele.

Kyllä me jotkut praidit illaksi pystyyn polokastaan. Pitäskö käydä kyliltä noutamassa pari maskottii ja yks rekkalesbo. Oltaisi vappautuneita ja humpaks heitettäisi. No, tuota täytyy nyt hetki miettiä. Olen tänäänkin ansosiaalinen, koska tämä loma. Ei taho mittään ylimääräistä. Uskokaa tai älkää, tälle viikolle ei ole minkään valtakunnan pakotetta tahi suoritetta. Ihan ajattelin järvelle tuijotella ja nokkooni kaivella. Ehkä jonkun voltin ehtoolla heitän ja pikkasen juosten kusten vesijuoksen. Otetaas nyt kuitenkin joku realiteetti tähän onnellisuuteen. Kaks viikkoa lommoo, ensimmäinen menee toipuessa ja toinen valmistuessa takas työelämään. Revippä siitä sitten. Hurraa, hurraa!

Saanko kertoa teille ilouutisen? Minusta tulee sittenkin onnellinen äiti. Synnytän jo viidennen lapsosen tähän julmaan ja kylmään maailmaan. Niin, lapsosia ovat aina minulle olleet. Niin kuin. Omat yritykset meinaan. Niin siinä sitten pääsi kuitenkin käymään. Hurmaava, pieni ja kaunis liiketila löysi minut enkä minä sitä. Näin se menee, kun on tarkoitettu, enkä minä voi vastaankaan panna. Laskettu aika on syyskuun ensimmäinen ja toden totta, minulla on erittäin hyvä ja positiivinen mieliala. Kun asiat on tarkoitettu tapahtuvaksi, niin ne loksahtavat paikalleen ilman mitään paineita, väkisin vääntöä ja ennen kaikkea ilman negatiivista energiaa. Tila todellakin on hurmaava. Neljä metrinen huonekorkeus, upea ikkuna kadulle ja hei, niin hieno toilettitila, että voisin muuttaa sinne asumaan ja ehkä muutankin. On sanomattakin selvää, että meinaan tukehtua tähän onnellisuuteen ja pikku pää on sekaisin yrittämisen ilosta. Nyt pääsen toteuttamaan liikeideaani ja tarkoituksissa on yhdistää kaikkea osaamistani ja saada aikaiseksi hieman erilainen parturikampaamo.

Mut ei maar. Taidan kuulkaa kaivautua tuonne Ukkokullan kainaloon. Tai ei me mahuta yhessä yhteen sänkyyn. Sänky on niin pieni tai me niin isoja. Tuokin on just sellainen asia, et mistä päin sitä tahtoo katsoa. Olenko liian lihava vai ovatko huonekalut liian pieniä. Hassua, olenko oppinut jotakin, koska alan kyseenalaistamaan asioita elämässäni. Tää on vähä sama kuin viime postauksen hieno oivallus. En katso taakse vaan eteenpäin, vai mitenkä se nyt menikään. Olen myös eliminoinut sitä ikuista kiirettä elämässäni, koska sit ei oikeasti ole. Sekin on vain minun päässäni. On aina muka kiire jonnekin tai jotain. Oikeasti ei ole. Minulla ei ole kiire minnekään ja minä kerkeän hyvin. Eikö ole helppoa, kokeile. Näin tunteisiin ja tunnelmiin. Mie jatkan lomailua, raatakaa te, niin pysyy maailma radallaan. Hei hoi.

P:S Maalasin muutaman maiseman.

Sisko tahtoisin jäädä

Voih, hieman haikeana vedän Jussin 2019 nippuun. Piti ystävältä varmistaa, että onko tänään Juhannuspäivä. Ei ole, se oli jo eilen. Siitä näkee, kuinka tämä aika rientääkään. Minä elän siis vielä Juhannuspäivässä onneton. Mun täytyy nyt vain hyväksyä, että tänään on ihan tavallinen pyhäaamu. Mutta kaunis sellainen. Eilinen tuuli repi liivit jokaiselta, ja Juhannuskoivut lenteli ympäri tonttia. Niitä siinä sitten väistelimme. Nyt aivan tyyni ja jotenkin juhlineen pysähtynyt keli. Ei mulla, sillä vedin viime yönä 12 tuntia unta palloon. Vähäkö ihanaa. Nyt olen niin pirteä, että voisin lentoon lähteä. Ja ettenkö vallan lähde. Peräpää pörisee niin, että se saattaisi toimia moottorina. Huiiii, mä lähen lentooooon...

Vastan hakureissulla. Taisin taas liiotella. Iso.

Olipa hauska Juhannus. On naurettu kitarisat pihalle, tuossa kalliolla kuivuu mun. Olkoon. Mun on pakko mainita, että kelit oli Rva:lle todella suotuisat. Aurinko paistoi mutta ei ollut ollenkaan kuuma. Kova tuuli huolehti ilmastoinnista. Saunottiin ja syötiin ajoissa. UK sanoi, että Juhannuksen 2019 suurin taika ja ihme oli se, että Rouvat oli suhteellisen selevitepäin. Hah, ha sillälailla pilailee. Mut joo, ruoka oli sikahyvää. Sellaista kesän makua. Mutta ehdottomaksi hitiksi nousi yllättäen Martan laittama mansikkakakku. Ihan porukalla vedettiin se sitten sillä istumalla. Olin vahingossa ostanut tummasuklaisen kakkupohjan (mökillä en itse väsää, koska uuni.) Kirosin vielä laittaessani, että koko Jussi on pilalla, koska väärä kakkupohja. Muutoin tein niin kuin sen aina teen, mut oliko se nyt sit pohjan ansioita. Mut taivaallista oli.

Taivaan lahja

Kevyen jutustelun ja naurun lomassa nautittu kesäillan ateria oli lähestulkoon ekumeeninen kokonaisuus. Ikionnellisena ihanista ja tärkeistä ystävistä ja omasta rakkaasta. Juhannusiltamme oli täydellinen. Massujen hieman vajuttua pistimme tietenkin tanssiksi. Yksi toimi deejiinä ja muut jorasi. Ja välillä naurettiin pissat tenoissa. Kyllä me aina kello kahteen jaksoimme ja minä vielä hetken nautiskelin, kävin yöuinnilla (uusi tapa) ja hyvästelin Jussi armaan. Olinko jotensakin koko Jussin hyvällä tuulella, koska jorailin vähän joka käänteessä. Oli niin kuin rytmi veres. Kiitos kiitos paljon kiitos.

Rakas Suomi

UK joutui lähtemään jo eilen. Työmatka Tunisiaan. Aina lähtee ja Rva:n yksin jättää. Nyt täytyy taistella arkihuolesi kaikki pois heitä. Mieles nuorena nousta suo. Eikäpä tässä hätäpäivää. Näillä muistoilla mennään taas ens Jussiin ja kohta helevetti alkaa loma. Loppujen lopuks kaikessa on kysymys asenteesta. En itke mennyttä vaan rakastan tulevaa. Oih, olipa hienosti sanottu vaikka itse sanonkin.

Rakas maisema. Ja tuuli.

Tänään pitää nostaa kytkintä ja suoriutua citiin. Nyt eletään sitä elämän vaihetta, että jokainen lähtö täältä pardiisosta on pieni henkien taisto. Mieli tahi sielu jäisi mutta fysiikka vie eteenpäin. Voi hitsi, olisipa ollut järkevää ja vähintäänkin antoisaa, jos olisi ymmärtänyt aloittaa lomansa tästä. Noh, aina en minäkään ole fiksu. Vaikka niin väitän ja suoritan juhlapyhien ruokaostokset ajoissa. Nyt nielen ylpeyteni ja totean olevani ajattelematon tyhmä ja pakko mennä on. Miks ei saisi jäädä, sisko tahtoisin jäädä sillä moottoritie on kuuma. Mä en lähe. Mä jään lomalle. Pakkopakkopakkopakko. Mut arvatkaa mitä. Kaikki tämä tuntuu ensi perjantaina tuplahyvälle. Nyt ei voi jäädä mut viikon päästä voi. Ihanaa! Ihanaa!

P:S En ole touhuiltani kerennyt kuvaamaan. Kännykällä muutama tunnelma. Niin ja se taivaallinen kakku.

Ollaan pinnalla

Kun ihminen on fiksu, niin se on fiksu. Ihan ihmetellä täytyy. Minä olin niin fiksu, että kävin tekemässä Jussin ruokaostokset jo keskiviikkoaamuna ennen duuniin menoa. Ei ollut ruuhkaa ja mikä tärkeintä, ei tarvinnut eilen jäädä iltapäivästä ostoshelvettiin pyörimään kuin puolukka piipissä. Erityisen järkevää käyttäytymistä ja pääsin kuin pääsinkin ruuhkan jaloista paradiisoon. Pistin putiikin oven kiinni lähes tulkoon tasan kaks ja mökkimatkalla olin jo kahtaakymmentä vaille kolome. Siihen olin kastellut himassa kukkaset ja noutanut kamat. On se nopee. Kuin elohopee. Ei ruuhkaa, jee.

Mut kyllä mua niin pistää vihaks noi matelevat autoilijat. Olen tästä aikaisemminkin täällä vuodattanut. Ei ne ylinopeutta ajavat audit ole pahin uhka liikenteessä. Ne on niitä jotka lässyttää kaheksankympin rajoituksilla seittemää kymppiä. Hermot menee ja tulee niitä vaaratilanteita ohittaessa matelijat. Kortti pois ja linnaan, sanon minä. Toinen harmitus on noi liikennevaloissa kännykkäänsä tuijottajat. Kun valot vaihtuu, niin silloin ampastaan liikenteeseen, eikä jäädä ihmettelee. Sen näkee edellä olevasta autoilijasta, että katse on suunnattu alas tai sivulle, kun sitä saatanan puhelimen ruutua pitää tuijottaa. Muka niin tärkeetä. Kortti pois niiltäkin ja eiku linnaan, sanon minä.

Meillä oli eilen pikku Jussi. Ystävät olivat saapuneet jo viikolla. Täällä oli sauna pesty ja kukkaset niityltä haettu. Rva. sai relaa oitis, eikä mitään suorittamista. Jussikimpun väänsin ja pikkuset grillikemut vietettiin. Ookoo, vähän hapanta nautittiin ja illan hekumaa. Rva:sta ilta oli niin hirmu kaunis, että valvoin yksiksein aina yhteen asti. Radiosta tuli nättii musaa, kävin yöuinnilla ja ihan muutaman dantsuaskeleenkin otin. Oli niin kiva. Arvatkaa mitä, en nauttinut alkkomahoolia loppuillasta. Ihan vetelin valion lattee ja limunaatia. Katsokaas nähkääs, se tauti nimeltä kankkunen, on niin salakavala, että sen kans kandee olla pikkasen varovainen. Olisihan se suuri vääryys, jos Rva. makaisi raatona Juhannusaattona. Ei mihinkään pystyisi ja olo olisi kauhia. Tälle päivälle on paljon perinnettä mitkä tulee Jussina olla. Taidatte jo tietää Martan perinteet. Monesko Jussi on minkä tännekin olen postannut? Huh, huh, aika mones.

Juhannuskoivut ja vastat pitää laittaa. Sauna pestä ja muutoinkin kukkasilla mökki koristella. Ruoka on perinnettä ja mansikkakakku kruunaa kaiken. Keli on mulle ihan sama, kunhan ei olisi liian kuuma. Nyt näyttää hyvälle ja eiköhän me vielä yöttömässä yössä polokalle pistetä. Rva:n tavoite on valvoa vähintään puolille öin. Eihän se muutoin ole Jussi eikä mikään. Pitäskö joku taika tehä. Kyllä siinä on taikaa kerrassaan, kun on yleensä vielä hengissä. Suuri ilon juhla. Mä niin tykkään Jussista.

Apua, kukkamekko jäi stadiin. Mites mie nyt heilahtelen. Noh, täytyy keksiä jotain. Onneks mulla on ne haaremihousut. Ne vasta hyvät onkin mökkioloissa. Kivan vilvokkaat ja suojaa hyttysiltä. Onneks meillä ei ole pahemmin huoran perkeleitä. Kylillä puhuvat, että niitä olisi nyt harvinaisen paljon. Meille eivät ole vielä eksyneet ja toivotaan etteivät tule. Silleen ei oo ikävä.

Jep jep. Nyt äksön. Martta männöö kyökkiin ja siitä se alkaa Jussin nosto. Tzatziki pitää laittaa vetäytyy ja kakku kostuu. Siitä se lähtee. Ajoissa saunotaan ja ajoissa syödään. Ettei mene puolille öin. Ja hei, onks vähä ihana saada kylpeä vastalla. Mie jo UK:lle sanoin, että tänään saat kyytiä. Vihdon tajun kankaalle ja uudesti synnytän. Ourait, oikein hemaisevaa Juhannusta 2019 teille kaikille! Pysytään pinnalla tai ei ainakaan hukuta. Tsau!

Kadotkaa tiedostomattomaan

Taas kerran olen saanut todistaa yhtä suurta ihmettä maailmassa eli olen herännyt täysissä järjissäni uuteen päivään. Lapsellisen tyytyväisenä siitä, että nukuin täyteläisesti aina puol ysiin asti. Eikö hyvin nukutun yön jälkeen olo ole kuin joskus lapsena. Semmoinen tyhmän onnellinen. On niin kuin vähään tyytyväinen. Sai esim. mökkimatkalla mehujään. Voi sitä onnen riemua. Nyt semisti sama olo.

Pikku koira tapsuttaa eestaas mökin terdee. Taptaptaptap, kuuluu pikku tassuista. Minä hänelle lässyttää: "Ruppee köllöttämään, otetaan pehmee lähtö päivään" (en siis osaa puhua normikieltä hänelle.) No niin asettui tuonne, ymmärsin varmaan etunsa. Tuuli suhisee puissa, metsäkyyhky jodlaa, tikka hakaa stereona ja ei ole kuuma. On raikas auringon paiste. Voiko se olla raikas. Voi kyllä, kun samalla tuulee ihanasti. Hyvä aamu. Hieno aamu. Varjoparatiisi.

UK:n piti tulla abautrallaa viiden maissa. Tuli sit kympiltä. Mie hänelle tuumasin, että on tämä minun elämä yhtä odottamista. Jossain vaiheessa hää ei vastannut puhelimeen. Minä tietysti pelkäsin pahinta. On ajanut hirvikolarin tai nukkunut rattiin tai lähtenyt vieraitten Rouvien matkaan. Soitti sitten, oli puhelin sammunut takataskussaan. Hän oli grillijuhlissa duuniporukan kanssa. Oli ollut konserttia ja vaikka vallan mitä. Ei pystynyt lähtemään niin ajoissa kuin piti. Tai piti ja piti. Ne oli niitä Rva:n piti. Odottavan aika on pitkä ja röökit loppui. Pikkasen alkoi hiostuttaa.

Rva. oli laittanut kystäkyllä ja het silleen polokastiin grillikemut pystyyn. Meni inasen liian myöhään, eikä oikein maistunut. Katsokaas nähkääs, Rvaa alkoi jo uni painaa. Tiedotusvälineistä tuli joku jukolanviesti ja se on UK:lle pyhä asia. Se pitää valvoa ja katsoa koko yö! Kyllä, aivan järjetöntä sanon minä, jos minulta jotain kysytään, mutta ei kysytä. Mie menin maate ja hää jäi viestii mölläämään. Se siitä romanttisesta illasta. Ja niin kuin mie olin verhonnut itseni uuteen hemaisevaan pitsillä koreiltuun alusasuun. Tarkoituksena olla viettelevä ja hekumallinen. Pakenin höyhensaarille ja kovasti olin huudellut ja etsinyt: "Missä on se tasavallan koulu, ei löydy?" UK oli vastannut, että se on vasemmalla. Minä siihen: " Ei tästä pääsen sinne, on seinä edessä."

Pistin iltapäivällä matot pihalle ja annoin rätin heilua. Nyt on mökki jussiksi siivottu. Oli kiva puuhastella ja joutavalla jotakin. Jollain kieroutuneella tavalla nautin yksinolostani. Ehkä se on toi duuni, joka nyt kuuluukin olla yltiösosiaalinen. Sen vastapainoksi tarvitaan aikaa keskenään ja tätä hiljaisuutta. Mä niin tunnen kuinka mun akut latautuu. Tai mitkä akut. Onko mulla akkuja. Mikä se latautuu? Onko se sielu tahi sydän. Aivot. Se se on. Aivot, toden totta. Mä saan mun pään tyhjäksi istumalla tässä ja olemalla hiljaa vähä-älyisesti. Ajattelemalla ei mitään. Tuuli huuhtoo pahimmat sakat, menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta ulos. Ja näin, olen uudesti syntynyt, pää tyhjää täys vastaanottamaan uuden informatsiuunin. Ai ko kiva.

Jahas, kello tulee ykstoista. Mökkiaamuihin sisältyy sellainen jännä rauha. Ihminen on vaan. Ehkä se, että sä olet heti silleen luonnon kans yhtä, antaa jonkun rauhan. Tai jotain. Kasvillisuus on metrin päässä ja linnut parin. Ehkä se antaa tiettyä luontoenergiaa, mistä mää niin nautin. Mokka kylmenee kuppiin, mut juon sitä silti. Välillä katse jää tuijottaa järven alati vaihtuvaan pintamuotoon. Se on luonnon omaa disainii. Oletteko koskaan harjoittaneet tietoista läsnäoloa? Päivänä muutamana ymmärsin, että hakeudun ihan tiedostamatta ko. harjoitteeseen. Aamuisella uintiretkelläni jymäytin jalkapohjani tiukasti santaan, suljin silmäni, hengittelin syvään palleaan ja kuuntelin tuulta, lintuja ja haistelin raikasta meri-ilmaa. Katosin jonnekin ja hetkisen olin vain siinä hetkessä. Ei ollut mitään muuta missään. Aika veikeä tunne. Piristävä. Olen ottanut tavakseni kadota silloin tällöin tiedostamattomaan. Se tekee hyvää. Kokeilkaa ja kadotkaa!

Elämän menoa

Biorytmit on tasaantuneet ja tunnen oloni levolliseksi. Eilinen sauna ja mökki auttavat taaskin. Kulunut viikko oli jotensakin kuluttava. Helteiden aiheuttama unettomuus hirtti päälle ja heela viikko on ollut onnetonta yöunta. Sehän ottaa hermoston päälle ja sitten ei toimi vatsa. Järkky väsy ja viikon tavarat ähnöttää suolistossa. Jette kiva de. Ne on nähkääs niitä perusjuttui, jotka tässä iässä alkavat olla niitä päivän polttavia. Kuinka nukuit, toimiiko vatsa. Siitä lähdetään. Ja jos ei, niin elämä on raskas-soutuista. Ei sille mitään voi. Mut ei hätäpäivää, sanoo hän. Möksä auttaa moneen asiaan ja mm. myös näihin perusongelmiin. Nukuin aina kuuteen asti ja tyhjennyin. Hirmu kiva eiks vaan. Hymyilen. Elämä on.

Loma alkaa kummitella mielessä ja sitä odottaa kuin hullu puuroo. Ihan vähän on sellainen olo, että alkaisi olla sen tarpeessa. Sen huomasi eilen saunassa, kroppa oli kiree kuin viulun kieli ja sai ihan tosissaan venyttää, että jumit aukes ja sai taas paremmin happee. Käsityöammattini tahtoo kiristää niskaa ja selkää, eikä siihen auta toi valvominenkaan. Paikat oli sen verta tukos, että en kivulta saattanut venyttää. Mut hikku piljaa, löylyä lisää ja vot sie, nyt on hyvä. Ei ahista, ei kiristä, ei purista. Menkää saunaan. Elämä aukee.

On mulla ollut snadisti ressiäkin. Duunikuviot on jälleen kerran muuttumassa ja jätän osakkuuteni nykyisessä. Homma ei vaan wörki, turha niitä syitä on se kummemin selitellä. Miehän olen sitä lajiketta, että jos joku asia ei toimi, niin sille täytyy tehdä jotain. Aloitan uudessa paikassa heinäkuun lopulla ja olen siitä hyvin onnellinen. Aikani etsin liikehuoneistoa uudelle yritykselle, mutta sain myös työpaikkatarjouksen läheisestä parturikampaamosta. Ensin suhtauduin kielteisesti, sillä olenhan ollut liikkeen omistaja jo niin pitkään, että muu vaihtoehto tuntuu vieraalle. Asiaa aikani makusteltua, annan sille mahdollisuuden ja se voi ollakin juuri se oikea vaihtoehto tähän elämän tilanteeseen. Pääsee ihminen pikkasen helpommalla ja se ei ole ollenkaan huono asia tässä iässä. Huh, toi oli ihan pakko sanoa ja ottaa toteen. En käy enää nuorenee, se on raaka totuus. Virtaahan minussa on kuin pikku pitäjässä, ei se siitä. Mut ei ole vastuuta ja sitä yksin yrittämisen pakkoa. Otan tulevaisuuden vastaan hyvin avoimin mielin ja pidän sitä positiivisena mahdollisuutena. Ja hei, aina voi tehdä muutoksia, jos homma ei toimi. Mut näin on hyvä nyt. Jännittävää.

Ollaan pikku koiran kans kaksin. UK tulee tänään. Nyt paistaa arska. On kaunis aamu. Pelkään, että se helvetin helle alkaa taas. Itseasiassa, istuin eilen tässä hiukkasen viileellä terdellä ja melkein sanoisin, että sellainen keli on enemmän mua varten, kuin polttava helle. Näin on näreet, ei sille mitään voi. Eli sanonko, että en ole kesäihminen. Voiko sellaista Suomalaista olla? Sellaista joka pitää kuumaa kesää vastenmielisenä. Toihan on jo syntiä. Mut eilinen pohdinta sai mut ymmärtämään ton. En ole kesä, niin en ole. Syksy on musta paras. Ja kaikki lämpö mikä menee yli kahdenkympin, on tuu mats. Sano mitä sanot. Mulla on oikeuteni. Sitäkin mää mietin, et talvella rampataan siellä Espanjassa. Mennään noin niin kuin aurinkoon. Mut se on ihan eri juttu. Siellä on valo, jota janoan. Mutta illat ja yöt siellä ovat viileät, eikä ne haittaa ihmisen perustarpeita elikkä juuri sitä unta. Päivät on pariskympis mut yöt saa nukuttua. Ja jos on kuuma, niin joka paikassa on tohottimet, että saa tarvittaessa viileetä. Siinäkin se  ero. Suomes ei oo. Kun ei saa kerrostaloon asentaa. Mut kato sie, ilmaston lämpeneminen tekee meillekin elämän tukalaks. Uusiin taloihin aletaan asentaa jäähdyttimiä jo rakennusvaiheessa. Hyvähyvä.

Avattuani silmät aamutuimaan ajattelin, että ihanaa, tänään en tee mitään. Lepään lepäämätöntä. Mut ei se mun kohdalla mee niin. Nyt kun olen jo virkistynyt ja viimeisetkin unen rippeet ovat pyyhkiytyneet, niin mielessä käy mitähän tekis. Pitäsköhän pestä ikkunoita. Tai jotain. Sellaista pikku puhdetoimintaa. Mut hei, mähän voisin tehdä juhannussiivouksen. On sit mökki siisti vastaanottamaan juhlista jaloimman. Apua, jussi on jo ens viikolla! Jesh, aina voi imureerata ja pyyhkästä lattian. Kiva, siinähän se päivä sujuu loistavasti. Niin ja ottaa pikku päikkärit. Jees.

Kuumaa löysää hengetön

On kuuma. On hothot. Ilmasta puuttuu happi. Onneks nyt tuuli alkaa puhaltaa ja se hyväilee järkeäni. Helpottaa. Kävelen välillä järveen ja kesäsuihkun alle. Viilentää. Kaupunkikoti on tukahduttava helvetin esikartano. Onneksi on mökki. Täällä on ihmisen hyvempi ja vapaa olla. Eilen syötiin alaterdellä, oli etelän yö. Niin ja ihan janoon juotiin ja muutenkii.

Mulla on hiljanen kankkunen. Sellainen semi. On niin kuin mut ei. Nukuin puolille päivin, mentiin maate vasta neljältä! Me! Ystävättären kans vietettiin hauska ilta ja yhes diskoiltiin. Kuunneltiin tinosaurusten musaa sellaista seitkyt ja kaheksankyt lukuu. Olipas meillä mukavaa. Siitä on nyt sit hintansa maksettava. Olkoon. Kohta lämmitän saunan, enkä anna kaamosen tulla. Sekin on täällä helpompaa. Tuuli ja järvi vie sen mennessään.

Aika hauska fiilis. Radio soittaa letkeetä kesäreggaee. Istun yläterden varjossa ja välillä tuuli puntissa hyväilee. UK on lähössä kylille, mie en halua. Hyi, sinne kuumaan kivihelvettiin. Nautin kylmää koukikolaa ja suunnittelen illallista. Äsken ystävän ukko kaatui terdellä. Terde alkaa olla aikansa elänyt ja antoi periksi jalan alla. Asia on ollut tiedossä ja näinkö piti tämä odottaa ennen kuin teemme asialle jotain. Hölömöö. Eli ohjelmassa on terassin kunnostus. Ei ihan nyt mut hetsilleen.

Ajatelkaa, kohta on jussi. Juhlista parhain. Sit jäädään lomalla. Heinäkuussa parisen viikkoa. Ollaan viikko möksällä ja varattiin kiva koti Tallinnasta viikoksi. Apua, nyt en taas muista joko siitä sanoin. Mä varmaan toistan koko ajan itteeni. Siks kun en muista. Vähän alkaa toi latva olla laho. Mut kiva päästä viikoks Tallinnaan. Sehän on mun citi. Ai niin, olenhan mää tästä jo puhunut. Nyt muistan. Ja toistan silti. Äääh.

Pikku koira nauttii. Köllöttää tuossa varjossa. Silmät painuu välillä kiinni ja näkee, että sillä on kiva olla. Pää painuu nurmikolle vaik kovasti yrittää pitää sitä pystyssä. Vanha herra on hän. Liekkö viimeinen kesä hänellä. Voi ei, nyt mä alan taas poraa. Mut ihanaa kun hän saa nauttia. Parasta mahdollista hänelle.

Tänään lämpötila voi kivuta yli kolmenkympin mut huomenna kuulemma viilenee reilusti. Ihanaa. Se oli paras uutinen. Kello on kaks. Pitäskö lykätä sauna jo tulille. Kerkeis illaks viiletä. Tämmöisellä kelillä ei ole kiva, kun sauna on samassa mökin kans. Keväällä ja syksyllä se on hyvä. Saa lämpöö mut nyt sitä ei kaivata. Taidan grillata makkaran. Huikoo. Enkä ole nauttinut aamiaista, ei ole maistunut.

Ei mulla nyt aivot toimi. Onneks voin syyttää siitä tätä hellettä. Luovutan ja alan chillaa ja grillaa ja kylpee ja ja ja... Laitan muutaman kuvan. Sarjan nimi on Katoavaa.

Räjähdysvaara

Kylmä ja kolea aamu. Mut sielussain on lämpö. Balanssissa ollaan siis. Eilen illalla alkoi vesisade. En mä väittäisi, että se olisi hirveesti haitannut. Kesäsade mökillä on jotenkin romantique. Ensin sade tuli kuuroluontoisena hiljalleen, mut yltyi ihan kunnon sateeksi. Grilli kastui ja se ei ole kiva. On uusi ja siitä pitää pitää huoli. Vedettiin huppu märän grillin päälle, tänään se täytyy pestä ja kuivata. Ettei ruostu ja mene pilalle. Muuta haittaa sateesta ei käsittääkseni ollut. Saatiin vimosetkin siitepölyt pois maisemasta.

Kyllä me kylille eilen mentiin. Käytiin vihdoin ostamassa kesäkukat. Sain leikkiä puutarhuria ja kaivoin yhden kukkapenkin ja synnytin sen uudelleen. Heivasin kottikärryllisen vanhaa multaa veke ja laitoin uudet. Kivet asettelin myös uudelleen. Hitto, se on kivvoo hommoo. Näkee pikku kätösten jäljen. On aina kiva saada väriä pihapiiriin. Perhosille ja pörrääjille baareja. Bileet!

Vähän huono kuva mut tämän kimpussa askaroin

Sain puutarhurina sen verta virtaa, että pesin vielä yläterden. Hirret ja lattian pesin toluvedellä. Nähkääs katsokaas, tähän aikaan vuodesta on joka paikka täynnä sitä inhaa siitepölyy ja se käy silmissä kutiamaan. Nyt on hyvä, enkä usko, että siittiöitä enää kauheesti tulee.

Laitettiin grilli-illallinen. Yhes touhuttiin. Sekin on mukavaa. Se on kyllä kiva, kun on yhes kiva. Saanko sanoa, että olen onnellinen siitä, että elämässäni on ihminen, jonka kanssa on helppo, hyvä ja turvallinen olla. Ei pitäisi kehua retostaa, kohta herra iso herra nakkaa kivellä päähän. Oletkos siinä elvistelemättä. Käännän puukkoa vielä haavassa ja kerron, että pidettiin perkele lettukemutkin jälkiruuaksi. Mie taikinan vetkutin ja UK paistoi. Yhteisvoimin jälleen kerran. Rakkauven räiskäleet, sanon minä. Hilloo ja marjoi päälle, se olt tuas kiel perseessä.

Perjantaina on aina niin kiire. Kyllä. Mökillä kiire. Rva:lla on paljon touhua, eikä aika millään riitä. Monta tuntia menee nauttimiseen ja siitä(kö) kiire. En tiiä. Mut saunominen jää vähemmälle. Lauantaina otan aina takas ja annan saunan hoidella hopun. Se on ihanaa. Laitoin naamioo ja tein kehonhuollollisia toimenpiteitä. Silloin viimeistään laskeutuu pyhään rauhaan. Kiire katoaa ja on hyvä olla just siinä ja niin. Voisko sanoo, et la on uus pe.

Meillä oli massut aika pullollaan, kun vetäydyimme kammariin. Hyvä, että sängyllä pysyttiin pallero pylleröt. Ihan oli vähän liian täys. Mut ruoka oli niin hyvää, että tuli ylen syötyä. Ja mitäkö olisi kello taas ollut, lähemmäs kymppii taisi illallinen venähtää. Täällä on vaikea syödä ajoissa. Mut haitanneeko tuo mittään. Hyvä opetella eurooppalaista tapakulttuuria, jos sitä sinne Espanjaan joskus muuttaa. On niin kuin tavat kohillaan jo. Mut jos totta puhutaan, niin liian myöhään syöminen ei ole hyväksi Rva:n vartalolle. Heräsin jossain vaiheessa aamuyötä, kun massua paaperoitti ja ilmaa pukkas sen verta, että pelkäsin lämpöpatterin räjähtävän. Siinä sitä olisi ollutkin kurja kohtalo. Räjähti omiin ilmavaivoihinsa. Oi joi.