I love Tallinn

Kylläpä aika rientää kuin siivillä. Uhkaavasti mennään loppuviikkoon, ei auta itkut markkinoilla tai tässä tapauksessa voisi kai sanoa ostoskeskuksissa. Ollaan meinaan kierretty eräskin ostoshelvetti. Ei sillä, että olisi niin tähellistä, mutta kun on pitänyt etsiä juttuja. Samalla löydetty kolme uutta keskusta, osa vahingossa ja osa ihan etsien. On se kumma kuinka lomalla päivät loppuu liian nopeaan. Rytmi tämä - ihan rauhas hyö lähtee aamupäivästä liikenteeseen. Hutkuillaan päivät ja kuuden maissa kämpille. Lepo ja siistiytyminen ja ei kun syömään. Illalla takas ennen puolta yötä ja arvata saattaa ettei tartte paljon lampaita laskeskella. Rva. on autobaanameluun jo tottunut ja nukkuu kuin possu. No, yks yö piti tiukilla, kun huushollissa oli murhaaja. Sitä piti huutaen pois ajaa.

Jimmy Nelsonin...

....huikeita kuvia!

Tiistaina oli sateinen päivä ja vietettiin se Ulemiston (en osaa etsiä sitä uu kirjainta missä on pilkut päällä) ostoskeskuksessa. Mentiin ensin vahingossa vieressä olevaan (uusi?) T1 Mall of Tallinn, minusta se vaikutti uudelta ja kivoi juttuja sielläkin. Alet hoidettiin kuitenkin jo tutuksi tulleessa Ulemistossa ja syötiin kevyttä kenttälounasta. Olen tämän aikaisemminkin todennut. Tallinnassa on kunnon alennukset ja myynnissä hyvää tavaraa. Sillon kannattaa tehdä hankintoja. Ostin kolmet kengät, noh yhdet exsälle tuliaiseksi. Enkö oo kiltti, kun exää muistan. Tee-paituleita muutamia ja mittee vielä, en nyt muista.

Ravintola Pegasus

Herkkuu

Fisuu

Illaksi oli pöytä varattu kovasti kehutusta Rataskaevu  restorantista. Paikka nasta ja rento, ruoka jees, mutta ei yllätyksellinen. Täällä on jotenkin tottunut siihen, että parempaakin parempi ravintola yllättää sut. Ja sitä mie odotan. Ei tää pettymys ollut, en sillä. Edullinen oli, kahden hengen finedining 70 erkkii. Illallisen jälkeen käytiin raatihuoneen torilla ottamassa yömyssyt. Siinäpä se päivä huitas ja illalla maistui uni.

Pentti Sammallahden...

....koskettavia kuvia!

Keskiviikko heräsi aurinkoisena ja päivästä tehtiin Telliskivi ja Fotografiska. Elämyksellinen monella tapaa. Näyttelyt upeita! Suomalaisen Pentti Sammallahden kuvat kosketti kovin, puhumattakaan Jimmy Nelsonin matkaa maailman ympäri. Olin sanaton. Olin äimänkäkenä. Museo hohti uutuuttaan ja kaik oli niin hienoo. Nautittiin yläkerran restoranttissa lounas pitkällä kaavalla ja nyt täytyy sanoa, että se yllätti. Taputtelin turpeita pikku kätösiäni ja makumatka oli suussa sulava. Teimme niin, että katsoimme ensin kakkoskerroksen näyttelyt, sit lounasbreikki ja vikaks kolmaskerros. Sai niin sielu, kun ruumiskin ravintoo. Jälkkäriksi nautittiin Robert Doisneau näyttely, joka löytyy Juhan Kuusi Dokfoto keskuksesta Telliskivessä.

Jimmy Nelsonin matka...

...maailman ympäri

Käytiin kämpillä vain kääntyy ja Rva. lisäs pikkasen puuterii ja vaihtoi parempaa ylle. Tehtiin kevyt käppäily vanhaan kaupunkiin ja sieltä aperitiivokselle kauppakeskus Solarikseen  (taas kauppakeskus.) Tämäkin oli kiva uusi tuttavuus, hillitön terde kattojen yllä. Arska paistoi ja meno oli kuin Monacossa konsanaan. Kivat maisemat ja maistuva olut, UK:lla ginijatonickki. Varsinaista illallisvarausta ei ollut, mentiin ihan mututuntumalla. Kohdalle sattui Italialainen (molemmat tykkää) Da Rocco. Eikä ollut hei pettymys. Autenttinen, kokkia myöten ja hitokseen maukas ruoka. Pieni, tunnelmallinen, rauhaisa keidas vanhassa kaupungissa. Kyllä se kuulkaa tässä iässä on tärkeintä, että saa kunnon sapuskaa ja hyvää palvelua. Se on tie meittin sydämiin. Oltiin kiitollisia ja vyöryttiin takas kämpille. Ei käyty myssyillä.

Se kuulu, Robert Doisneau

Yömyssyt

Da Rocco Lai 6 kadulla

Tänään Rva. heräs ajoissa ja innostuin kuvailee heräävää vanhaa kaupunkia. Oli oikein antoisa reissu. Hitsi, kun on mukavaa vaeltaa sen kameran kans. Tallentaa sitä, kuinka minä näen näkemääni. Kaikes rauhas. Välillä kävin nauttimassa nisuciinot (pulla ja cappucino) ja saatoin huomata muutaman tunnin taas vierähtäneen. Aika on lomalla eri. Juokseva. Siitä himaan, pikku lepo, suihku ja menoks. Kas, minnes muualle kuin ostoskeskukseen. Tällä kertaa kyseessä Aatrium-ostoshelvetti. Auts, aika ihana paikka! Etsimme ja löysimme uuteen putiikkiin kattovalaisimen ja muutakin pikkuista tarttui mukaan. Paikassa on yhden katon alla useampi sisustusputiikki ja voin todella suositella, jos tarvetta löytyy ja vaikka ei löytyisikään, niin sieltä löytää vaikka mitä kivaa. Hinnat pikkasen edukkaammat kuin meillä ja mä voin sanoa, että tein Löytöjä!

Solaris terde varjoin alla

Kello on värttiööversekstitiiu ( eli alkuilta) ja UK vetää päiväsikeitä, mie en malta. Jossain vaiheessa on päivitettävä blogi. Taidan aukaista kohta fressupullon ja laitan lilaa luomeen. Ei ole pöytävarausta tehty, mutta tuumailimme uusintaotosta viime reissulta ja voisimme mennä Farmiin. Se oli kupsakka kokemus ja paikka sen verta iso, että eiköhän sinne aina kaks näin pien pyllystä mahu. Ja jos ei mahu, niin mennään muualle. Kyllä täällä kuppiloita riittää. Se on moro ny! Tääll on kivaa.

Rantaraitti rakkautta

Ei mul mitään asiaa oo. Tapan aikaa tässä koneella. Aikaa ei pitäisi tappaa, se saattaa häipyä kadotukseen ja sitten hukka perii. Ajan kanssa täytyy olla kiitollinen ja joustava. Sen kanssa ei pidä pelleillä. Yhtäkkiä sitä on joko liikaa tai liian vähän. Se on semmoinen tuo aika.

Kaverukset

Eilen töllöstä tuli uusintana svedupettereiden melodyfestivaalit. Ovat suuri kansan tapahtuma. Siellä se otetaan niin tosissaan. Vähä liian. Jos nyt ei Suomi pääse loistamaan, niin ei ne kovin kaksisia ole naapurinkaan ränkytykset. Vuosi toisensa jälkeen saman toistoa. Mut se mikä taas pisti ajattelemaan, on tämä uusi vanha ilmiö siitä, että sedät tahtoo olla tätejä. Niin meillä kuin muuallakin.

Hyljätty...

...vanha talo

Onko näin, että erottuakseen pitää rikkoo rajoja ja sukupuolikäsitteitä. Ja jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin kyseessä ei meillä, eikä naapurissa, ole kuitenkaan transihmiset. Ne jotka oikeasti ovat syntyneet väärään kehoon. En nyt taas ole ihan varma, mikä on se oikea nimitys heille, näitä genrejä on nykyään niin mahottomasti, että sekaisin niissä menee. Eikö tänä päivän enää riitä, että olet setä setänä ja tätä tätinä ja osaat laulaa ja esiintyä. Ymmärrän kyllä erikoisuuden tavoittelun, eikä siinä mitään pahaa ole, mutta miksi siitä on tullut kuuminta hottia.

Heijastuma

Parrakas setä, joka oli tädin vaatteissa voitti viisut takavuosina. Oliko näin, että jos hän olisi ollut parrakas setä, sedän vaatteissa, hän ei olisi tuonut voittoa kotiin? Olin kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että setätäti osasi laulaa myös kauniisti. Eikö se olisi enää riittänyt voittoon? Tänä vuonna niin meillä kuin muuallakin, puuttuu myös se laulutaito ja mennään mekot edellä. Se mua mietityttää. Ja onks se nyt tänä päivänä enää niin erikoista, että sillä se kirkkain pokaali himaan saataisi. Jos ei ole, niin what nexst? Pitäisikö alkaa miettiä jotakin muuta tehokeinoa. Pukeudutaan vaikka kivitaloiksi tai muurahaisiksi. Tietysti plussaa tulisi siitä, jos olisi musikaalinen ja osaisi hitusen liikkua. Voi näitä aikoja!

Rannalla meren

Kävin eilen kuvailee vanhoilla kotihuudeilla. Voi hitto, en ole asunut siellä viiteen vuoteen ja vieläkin on tunne, kuin kotiinsa tulisi. Hyvin vahvana siitä, että tänne mä kuulun ja täällä olisi ihmisen hyvä olla. Maleksin aurinkoisia rantoja, niitä niin, mitkä tunnen kuin omat taskuni ja niitä rakastan ylenpalttisesti. Tuli pohjaton ikävä ja muistoja menneestä. Miten joku mesta voi vaikuttaa noin voimallisesti vielä vuosienkin jälkeen. Ilokseni sain huomata, että rantamaisemaan, aivan ykköspaikalle oli tullut upea kahvila. Sitä voin suositella lämpimästi, kesäillan hämyihin ja näyttäisi olevan auki läpi vuoden. Eikä ne rantareitit ole yhtään hassumpi pyhäpäivän lenkkikohde. Sinne siis.

Pienet joulut

Hei hoi. Arkirutiinit hieman sekaisin, eikä tänne ole kerennyt. Se on hyvä välillä sekoittaa pakkaa, niin arki taas maistuu.

Perjantaina aamulautalla Tallinnaan ja illaks takas. Vietettiin putiikin pikkujouluja. Se on kyllä hirmu näppärää piipahtaa lahden toisella puolella. Kaikki meni niin sujuvasti ja ollaan kuitenkin ulukomailla. Minä olen Tallinnafani vimosen päälle. Se on vaan niin magee citi.

Hääkii on menos

Auringon nousu merellä

Lainehet liplattaa

Aamupäivällä nautittiin Sinine Salongin hellivistä hoidoista. Mulla ensin kuumakivihieronta ja sen jälkeen kasvohoito. Jösses, kun oli rela olo ja naama nätti. Tapahtui sellainenkin ihme, et tää rankka antibioottikuuri saa aikaan hemmetin huonon olon, mutta se korjaantui ihmeen kaupalla hoidoissa. En tiiä, mitä tapahtui, mut se oksetus ja massun kierto hävis. Siitä taas seurasi sitten se, että saatoin nauttia alkkomahoolia ja siitä seurasi sitten taas se, että seuraava päivä ei ollut mitenkään ylevä. Auts ja vielä kerran auts, auts. Mut eihän ne oo pikkujoulut, jos ei oo seuraavana päivän tukka kipiä.

Suosittelen!!

Kivat valaisimet

Pari tuntia aikaa kaupungilla ja Tallinnan hyvät alet sai shoppaamaan. Meillä alennusmyynnit on 20 - 30 pojoo ja myydään vanhoja rättejä. Tallinnassa alet on 50-70 pojoo ja myynnissä kunnon tavaraa. Ostin untuvatoppiksen ja UK:lle paitulin. Aika oli tapetilla, kyllä siellä olisi löytöjä tehnyt enemmänkin.

Matkalla huussiin

Täällä vartioin minä

Iltapäivällä pöytävaraus ravintola Chediin. En nyt oo ihan varma mikä keittiö on kyseessä, sanottaisiinko itämainen, ehkä vähän thaikkuu, vietnamii jne. Mut olipa huippu ruoka! Mitä makuja! Olen ehkä snadisti kyllästynyt itämaiseen, mutta tämä oli kokonaan uusi elämyksellisyys. Voin todella suositella. Paikan outfitti oli silmää hivelevä. Niin kuin nyt Tallinnassa lähes joka kuppilassa on. Se on kyllä jännä, et miten siellä on niin eri meininki ravitsemusliikkeissä.

Mahtavat pöperöt...

...kivat värit ja rakenteet

Pirssit alle ja takas laivalle. Siinäpä sitä sitten on joutavaa aikaa nauttia väkijuomaa, sillä seurauksella, että jatkoille piti päästä. Testattiin hotelli Clarionin yläkerranbaari. Huluppeet on näkymät ja paikkahan oli täynnä kuin turusen pyssy. Komia on pytinki, internationaali.

Ellinoora lauloi kotimatkalla

Valo kannella

Siitä vielä parit kuppilat keskustassa, ensimmäinen oli meikeläiselle tuu mats. Liikaa metelii ja liikaa kaikkee. Kato, ei vanha enää älämölössä viihdy. Mut teki kyllä ihan hyvää vähän pyörähtää markkinoilla. Siitä on jo kotvasen aikaa, kun yöelämässä ollaan pyöritty. Kiva päivä ja ilta. Ei tartte lähteä merta edemmäksi kalaan, päiväreissu Tallinnaan on kivasti virkistävä. Jos elämä tempoo, niin ota potski ja pyyhkäse naapuriin nauttimaan. Mä niin komppaan!

Juhuu!

Clarionin kaunis deitsii

Taidetta taiteen ehdoilla

Sandeimoorning. Ilmanvaihto vinkuu vienosti ja jääkaappi hurahtelee kuin talviunillaan oleva karhu. Välillä auto kaasuttelee ohi menevällä tiellä, mut muutoin on pyhän hiljaista. Kaikissa asunnoissa on oma äänimaailmansa. Mä muuten kiinnitän aika paljon huomioo ääniin. Johtunee siitä, että mulla on kolkyt prossaa parempi kuulo kuin keskiverto tallaajalla. Joskin kärsin ns. häiriökuulosta. En taas kuule kunnolla, jos ympärillä on meteliä. Tämän kaiken minulle kertoi korvatohtori taannoin. Helppo uskoa. Paras äänimaailma evör on meittin mökillä. Voi kuinka rakastankaan niitä aamuhetkiä möksän terdellä. Siellä äänimaailma on rikas ja kaunis, se hyväilee korvakäytäviäni ja kutittelee sieluani.

Amadeon frendei

Eilinen oli hyvin toiminnallinen päivä. Aloitin sen interjöörikuvauksilla. Aurinko antoi niin kauniisti eilen, että ymmärsin sen olevan tähän aikaan vuodesta harvinaista herkkua. Koulusta saatu tehtävä odotti toteutustaan ja näin suuntasin tuonne Puotilan kartanolle. Hyvä reissu. Aurinko todellakin paistoi silleen pehmeesti ja hetki oli otollinen. Harmikseni kartano aukesi vasta kello kakstoista, mutta en antanut sen lannistaa. Sisällä hääri henkilökuntaa ja koputtelin akkunoihin ja kerroin, että haluaisin kuvata myös sisällä. Aina kannattaa turpansa aukaista ja pääsin sisään kuvaamaan kaikessa rauhassa ennen asiakkaita. Henkilökunta oli hurjan mukavaa ja minä niin tyytyväinen.

Tornis

Ystävä huipulla

Suihkun kautta duuniin, UK:lle parturointi ja tapaaminen kello kaks ystävän kans Ateneumissa. Amadeo Modiglianin näyttely oli omalla tavallaan vaikuttava. Miehän olen silleen estynyt taiteenharrastaja, että en aina ymmärrä ihan kaikkea taidetta. Olkoonkin kuinka arvostettu ja kansainvälisesti korkealle kohotettu taidemaalari, mut ei ihan uponnut meikeläiseen. Väkevää tulkintaa, en mie sitä sano, mutta ne ihmishahmot on nyt vaan outoja. Sellaisia muotopuolia. Silmät missä sattuu, kaulat pitkii ja hartioita ei ollenkaan. Juu, ymmärrän, että se on se juttu, mut mie en pääse ineen tuollaiseen, alan vaan tuijottaa kaikkia niitä epäkohtia, enkä löydä mitään kaunista. Kaikki taide on kuitenkin näkemisen ja kokemisen arvoista, en sit sano. Nautinkin aina suunnattomasti kaikista näyttelyistä ja sieluni saa eliksiiriä, niin hyvässä kuin pahassa.

Alas mennään

Suosittelen

Ihastelimme upeaa auringon laskua Tornin kattobaarista. Puhuttiin valokuvaamisesta ja oltiin ihan turisteina. Kivan päivän kruunasi aikainen dinneri ravintola Kosmoksen perinteissä. Olipas kiva höpöttää ystävän kanssa ja kyl myö ihan henkeviikin läpi käytiin. Yleensä nämä tämmöiset sessiot päätyy tuhannen kapakan kautta taksijonoon kello neljä, mutta olisko se järki vai vanhuus, joka puhuttelee ja kotona olin tasan kello kaheksan. UK noukki rouvan metroasemalta ja kerettiin vielä saunaan löylyttelemään. On sanomattakin selvää, että en hereillä pysynyt ja painuin höyhenille jo kello kymmenen. Sen verta äksönii, et ei tarvinnut jukkaa pahemmin houkutella. Antoisa päivä totta tosiaan.

Ai laav Fuengirola

Hola, ola! Terveiset täältä aurinkorannikon taivaan alta. Miten se tuntuu, että taivas on täällä isompi ja jotenkin avarampi? Samaa taivastahan se on. Olkoon, ihana on taivas täällä. Kelit sellaista puolipilvistä, tänään navakkaa tuulta ja eilen taisi sataakin. Tätä valoo imen sisuksiini kuin ahnas rotta. Tekee kutaa ja eetvarttia.

Näkymä partsilta

Meijän hotla

Näkymä toiseen suuntaan

Matka meni hyvin. Mitä nyt rouvan pienet pinnalliset laskimot perseessä ottivat taas tukosta. Se tekee kipiää ja pitää seisoa koneessa. UK järjesti meille pientä kivaa ja unohti sit läppärilaukkunsa Fuengirolan kentälle. Ollaan siinä taxissa matkalla hotlalle, lähes jo perillä, kun hän minulta kysymään, et onhan kameralaukku mukana. Jees, jees, mut missäs on oma läppäri? Ajatelkaa, siellä on koko hänen elämänsä ja duuninsa. Paljon luottamuksellista tietoa, kaikki kortit ja tunnarit ym. Voitte vain kuvitella mikä hätä ja vitutus. Eipä siinä muu auta, kun täyskäännös kentälle ja toivoa, et laukku löytyy. Ja löytyihän se, pommiksi olivat ensin epäilleet ja se oli siinä ja siinä, etteivät olisi räjäyttäneet koko laukkua. Säikähdyksellä selvittiin ja sadan euron taksimatkalla. Huoks.

Täällä huojuu palmut ja mä

Hän tuli valosta

Rantamaisemii

Hotla on hyvää keskitasoa. Meil on tällainen apartementtos. Ei ihan pieni putka ja kyökki löytyy. Siisti kuin sika pienenä ja huipulla ollaan. Alhaalla on baarikatu, se hiukka meteliä aiheuttaa. Tulpat korviin, enkä anna sen häiritä. Sänky on rinsessan makuun snadisti kova, mut eiköhän siihenkin totu.

Surfailee

Tyrskis!

Eilen kävin fotoilee ja onhan se ihanaa, kun on lämmintä ja valoa. Kyllä ihmisen pitäisi talvensa saada viettää näin. Täällä ei siis ole kuuma, sellainen viistoist selssiusta. Mut ei tartte topata, eikä pelätä liukasta. Saa nauttii. Iltapäivällä istahdin rantaterdelle, nautin olssonin ja maleksin sinne tänne vailla päämäärää. Se on vaan niin just se The Juttu. Ai niin, hotlalla on lämmitetty, isohko puuli. Kyllä passaa Martan nyt pulikoida. Tänään kävin meres, siellä oli niin isot aallot, että Martalla lähti pikinit jalasta. Ei siitä isompaa vahinkoo syntynyt, ei meinaan ollut muita uiskentelijoita.

Diskoteeka

Yksin mut ei yksinäinen

Lempee

Kello on ilta. Kohta lähdetään syömään. Tapaksilla mennään. Siinä vasta Espanjan lahja valtakunnalle. Ne on kivoi ja hyvii. Eilen käytiin kans. Otettiin silleen snadisti ja tarkoituksena käydä vielä toisessa mestassa. Mut ei sit käyty, mentiin baariin. Ihan diskoteekkiin. Otettiin vähän hapanta, oltiin silleen lomafiilreissa. Aamulla oli vähän raskas olo, mut meri jeesasi ja sit päivä maleksittiin katuja. Ai niin käytiin myös eläintarhassa. Ei ole sellaiset kivoja paikkoja. Enkä edes anna nyt tunteille valtaa ja mieti sitä miten kurjaa se voi olla eläintarhan asukkaille. Ei olisi pitänyt mennä.

Varjossa vara parempi

Vielä ei ole tehty mitään suunnitelmia. Näin alkuun ollaan vaan ja tehdään just sitä mikä hyvälle tuntuu eli ei mitään ihmeellistä. Pitää toi UK saada ensin nukutettua ja levätettyä, se on mun missio. Saadaan voimaa ja energiaa, sit tehdään pikku reissuja sinne tänne.

Joulusta ei oo tietookaan. Siellä päin joulun valmistelut parhaillaan, pukkikliimaksi lähenee ja piparia pukkaa uunista ulos. Kyllähän täälläkin joulumusat raikaa, mut se ei kosketa mua, eikä meitä. Tosin, joulu vietetään ystävän luona, ihan perinteitä vaalien. Jeesuslaps synnytetään ja sikaa nautitaan. Ehkä jokunen vinhokin.