ET TAHDO NÄHDÄ

Hei, tämän ihanan päivän päätteeksi on hyvä kirjoittaa pikku runo tahi tarina, mikä lie. Huomaa, että tämä joutilainen ajankulku herättää minussa luovuutta. Sitä jo kadotettua. Ihanaa, kun se kumpuaa taas. Hirvee syke...luomisen tuska, mikä lie. Ihan sama. Kiva. On, on.

ET TAHDO NÄHDÄ

Yksin istun kanssasi
etkä sä mua nää.
En ole pelkkää ilmaa
mutta en hyvää täytettäkään.
Kuka mä oon, mikä sulle.
Pelkkä pelle vai kohtalo ikuinen.
Sä et tahdo nähä
etkä mitään hyvittää.

Sanomaton sana
kosketuksen puute.
Tuomittu on tunne
pelkäämme menettää.
Välillämme outo rakkaus
kuka tietää mitä siitä jää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.

Olimme toistemme päivänsäteet
runoja rakkauden, säveliä kaipauksen.
Toisillemme tuntemattomat
arkoina etsimään.
Olimme hetken yhtä
samaa elämää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.

Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää. Et tahdo nähdä.
Se en ollut minä, jolle olisi ollut kysyntää.
Et tahdo nähdä.

Ymmärsin irti päästää
itseäni pakoon juoksin.
Erheenkö tein, kun halusin elämän itsellein.
Me emme toisillemme olleet
harhaksi vain luulleet.
Et tahdo nähdä
etkä mitään ymmärtää.

Huomisen valossa
siinä sinut nään.
Olet mennyt ja minä jään.
Muisto vain menneen
onko ikuisen rakkauden.
Et tahdo nähdä
etkä mitään hyvittää.
Et tahdo nähdä
etkä mitään yrittää.

Kuviksi sanoiksi runoksi

Tänäänkin oli kiva päivä. Ai kauheeta, meneeks tää jo elvistelyn puolelle? Sitä jotenkin miettii, ettei saa olla liian iloinen. Siitä saattaa tulla rangaistus. Noin niin kuin iso kivi ja silleen... Mut hei, eilen oli sateinen ja harmaa hela daagen, ja mä vaan aika paljon köllöttelin ja olin tekemättä mitään. Oliks se sitä relaamista? Kuka ties, minä en ainakaan.

Mikä kimalle!

Makuna mansikka

Mut siis joo. Tänään herättiin jo aikaisen eli kasilta. Ukkorähjä oli ollut ylhäällä jo aikasemmin. Eiks oo jännä, että nää roolit on vaihtuneet? Mie makkoon ja toinen heräilee. Unesta puheen ollen, niin olin taas viime yönä möykännyt oikein urakalla. Olin huutanut: " Juo nyt se saatanan kahvi!" Niin ja aamuyöstä olin ollut asuntonäytöllä ja huutanut: " Sataneljäkymmentäviisituhatta, ei voi olla totta. Tämä ei ole totta!" Herättyäni aamulla, oli jotenkin sellainen olo, että olen touhunnut kaikkee koko yön. Ei nyt väsy, mut sellainen kaikkensa antanut. Eiks se riittäisi, että päivät duunaa ja kelaa kaikkee....

Soittaja soittaa

Kahvin ja vohvelin på Finska 

Tehtiin päiväretki Tammisaareen. Oltiin siis ihan turisteina. Oli aika kiva olla ihmisiks. Olin laittanut nätit vaatteet ylle ja vähä tukkaakin supsuttanut. Käytiin kahvilla ja torilla ihastelee. Kierrettiin vanhaa kaupunkia ja jäätiin haahuilee. Kiireettömänä vallan, lomalla kun ollaan, sano. Silloin sitä katselee kaikkee ihan eri silmillä ja jutustelee ihmisten kans. Kai sitä on ressitön jotenkin. En mää tiiä.

Kullitettu viulu

Tässä ruoskittiin pahat

Ostettiin uuttapottua, mansikkaa ja muutama halpa teepaitakin tarttui mukaan. Ihan mökkipaidaks, ajattelin. Iltapäivällä nukuttiin koko porukka tunnin tirsat ja nyt onkin ilta virkee ja viriili. Ukkorähjä pystytti teltan. Teki sille oikein kunnon tasaisen pohjan ja asetteli maisemankin kauniiks. Se on hyvä, kun tulee vieraita, niin siellä voi halutessaan nukkua. Ja mie pääsen päikkäreille niin, ettei oo häiriömetelii. Teltta on tarpeellinen. Hyvä yksiö tilassa.

Älävär Äältöä

En miekään ollut toimettomana. Uskoo ken tahtoo, mutta vedin mun kunto-ohjelman läpi( taas! ) ja sit aloitin normi puuhastelut. Siivosin ja tiskasin, ynnä järjestelin paikkoja. Se on jännä, miten täällä mökillä saisi  tai voisi siivota joka päivä. Anna olla, kun jätät tekemättä, niin kohta kaaos on kamala. Martta ei kestä sellaista epäjärjestystä. Se nyt on vain mun luonne. Vaikka kuinka yrittäisin, niin en voi olla, jos paikat ei ole putskliin. Mut tää kai nyt ei ollut mitään uutta. Vai oliko?

Mikäs se tämä?

Aika iloinen uutinen saavutti minut eilen. Hyvä ystäväni Londonista saapuukin ilahduttamaan meitä seurallaan ensi viikonloppuna. Ihanaa, taas on juhlat! Vaik en taida enää erottaa, mikä on juhlaa ja mikä on arkea? No hups, tuo nyt oli ihan asiaton sanonta. Juhlat on aina silloin, kun saan paikalle ystäviä. Muutoinhan tämä lomainen elo on aika tasasen tunnettua. Ei meillä Ukkorähjän kans mitään ihmeitä tapahdu. Ollaan vaan hiljaa ja aloillaan. Kai siinäkin on oma juhlansa, ei kai sitä muutoin täällä viihtyisi. Olisi ja elisi. Tavallaan. Rauhas. Iisisti.

Yksiö tarjolla yksinäiselle

Mitä kuntoliikuntaa tulee, niin oonkos mie jo kehunut, että olen ollut esimerkillinen. Tätä en nyt vaan väsy kertaamaan, mutta jossakin takaraivossani tunnen liikunnan ilon ja suorittamisen pakkoa. Se on hyvä juuri tähän tilanteeseen. Joka on siis silleen tulenarkaa, bisse maistuu ja muutoinkaan ei yleensä lomalla jaksa välittää. Mut hei, miepä en oo syönyt mitään pullaa, enkä makiaa tänään. Okei pari bissee, mut myös kuivaa valkkaria. Kauheen kaloriköyhää on mun elämä! Mahtavaa! Mulla ois hiukkasen sellainen tatsi, että uumalta olisi hävinnyt sentti. Ainakin. Suorittamisen pakko on hyväksi ihmiselle. On päättänyt niin ei voi jättää tekemättä. Pakkopakkopakko hyvä pakko.

Hassua, kun nää postaukset ovat nyt vaihtuneet iltaan. Ennen olin täällä aamun pikkutunneilla, kun en saanut nukuttua. Nyt nukun, mutta illat on tarinoimisen aikaa. Näköjään. Arrivedertsi nyt vaan, palataan taas. Muutama kuva tälle päivälle. Ai niin, ja se runo. Se on jo naamakirjassa, pitää kopioida se sieltä tänne näin. Niin teen. Runon teema menee päivän kuvista.

Lippiksen lippasi vangitsee katseeni ja
maistut ihan mansikalle.

Joku soitta jossakin meille.
Kahvilan nurkassa istuttiin ja suudeltiin.
Kultaisin viuluin soitit ja
meitä rangaistiin rakkaudesta.

Elämä on yksinkertaista muotoilua
vaikka kaikki on niin ympäripyöreää.

Olin yksiössäni yksin.
Telttaretekllä.

P:S Kaikki kommentit ovat kivoja ja tervetulleita! Ettei ihan yksin täällä...

Jumppa ilona ja sielukin väräjää

Hah, helle ohi tällä kertaa ja vetää tulee taukoamatta tasaiseen. Näyttää just sille, että sataa koko päivän. Jette kiva de. Voin tarttua lomaromaaniin ja nauttia siitä antaumuksella. Tarkoitan tällä tietenkin kirjaa, enkä ihmisrotua. Hih, olipas taas näppärä. Mut mikäs siinä oikein on, kun sataa, niin silloin on lupa olla tekemättä mitään? Mistä johtunee moinen ajatusmalli. Eihän sade ole kuin vettä. Ja vesi vanhin voitehista. Sateella on muutoin ihanaa käydä uimassa. Siinä on jotenkin samettinen tatsi. Vesi on pehmeää ja lämmintä. Mä käyn joka aamu uimassa. Se herättää kivasti.

Miten päin väärin vai oikeinpäin

Sol and Sun

Eilen oli kiva päivä. Sellainen lomalainen. Ja mää olen niin ylpeä itsestä! Harrastin kuntoliikunta oikein tosissani ( lue, hiki tuli.) Ensteks mää kävin sauvakävelee, sit heitin kahvakuulaa, jumppasin ja vesijuoksin. Hitto, kun tuli hyvä fiilis! Ja nyt päätinkin ottaa tämän tavakseni, mukavaksi sellaiseksi. Ei se ole pakkopullaa, se on saavutettu etu ja suuri nautinto. Ajatelkaapa, jos kerrankin ei olisi loman jälkeen ihan järkky turvokki. Jospa vaikka vähä saisi kuntoa ja kestävyyttä. Enkä yhtään laita vastaan, jos toi vararenkas lantiolla pienenisi. Huikeeta. Nytkin oikein odotan, että pääsen kuntosuoriutumaan. Ja onhan siinä myös tämä henkinen puoli. Vaikka tuota kaljaa kittaakin, niin tehtyäsi jotakin itsesi eteen, sekin on enemmän ansaittua. Eikä näin ole vain läskipaskahousu olo. Jeees.

On Martalla ämyrit kohdillaan

Tosiaankin, eilen oli kaunis päivä. Juuri sellainen sopiva. Lämmin muttei kuuma. Otin ja pesin saunan alkuehtoosta. Oli kiva touhuta. Laitettiin Ukkorähjän kans makaroonilouda. Yhes, enkä yksin. Se on kehitystä. Kuuntelin radiosta Iskelmäfestareita ja mielessä kävi ajatus, josko menisi ensi vuonna itse paikalle. Tunnelma kuulu olevan taivaissa ja se voisi olla kokemisen arvoinen juttu. Pride oli myös saavuttanut ennätysyleisön. Varmasti hyvät kemut ja hiukka närästi, kun en ollut paikalla. Naamakirjassa oli toinen toistaan houkuttelevampia kuvia tunnelmasta. En mää nyt siitä suorastaan masentunut, sillä mulla oli täällä ihan omat Pridet. Mutta noin niin kuin kannatuksen vuoksi olisihan sitä pitänyt olla paikalla. Meibii nekst jear.

Jos Marketta lähtis kylille...

Ukkorähjä piipahti tuossa pieremässä. Mitä me tehtäisi tänään, kysymän. Ehdotti Lohjan halpiskauppoja. Siellä niitä on monta. Just niitä, osta kaikkea sitä mitä et tarvitse. Kiva niissä on maleksia ja kas kummaa, aina löytääkin jotakin tarpeellista. Se voisi olla ihan kiva ajanviete. Niin ja voisi ostaa jäätelön. Oikein mahtitötterön. Jäätelö ei lihota, kun se on kylmää. Kylmä sulattaa ihraa. Pullaa en syö. Se on saatanasta.

Valoa yössä

Kuten tietänette, niin näin lomalla Martan taiteilijasielu herää talviunilta. On ihan pakko päästä purkautuu. Viime kesänä maalasin niitä tauluja, mut se on aika arvokasta puuhaa. Ostaa kaikki tykötarpeet. Nyt ei ole manii, niin ajattelinkin, että voisin kirjoitella runoja. Niinkin voi luovuuttaan purkautua. Tässä yksi kantaaottava, jonka eilen väsäsin onnestani olla tasa-arvoinen homoseksuelli.

Homo on ylpeä itsestä.
Eikä se ole pelkää pippeli tai pimpsa.
Ihminen kuin muutkin. Hän on.

Tasa-arvo on ihmisarvo,
eikä mikään pelkkä pano.

Kuka kieltää voi rakkauden.
Ihmisiähän me kaikki.

Paapuuriin, tuupuuriin! Hio Hoi!

Tuuli riepoo ympärillä kuin elämä konsanaan. Minä uhmaan sitä ja istun terdellä. Villanuttu yllä, mutta en luovuta. On perinteinen perjantai-ilta. Kuuntelen eläytyen radio-suomen puhelintoiveeseen ja saunoin samalla herkästi. Ihan kuin ilmassa olisi jo syksyn kosketus? Ei se voi olla, tämä on vain tilapäinen ilmastonmuutos. Ainahan täällä suomessa sää on epävakainen. Miks siitä nostaa mitään älämölöö? Mulle ihan sama, mutta tummassa illassa on aina enemmän tunnelmaa. Saa kynttilöitä ja elävää tulta ympärille. Siinä on jotakin alkukantaista. Parasta, jos on lämmintä ja hiukka tummaa...

Liputettu taivas

Purjeet alla purjeiden

Toiveissa vain mun

Älä Mulle!

Ankkurissa on nappi

Tänään käytiin kattoo isoja laivoja ja merimiehii. Laivat olt uppeita, mutta miehistöö esillä vallan vähän. Olisin niin mielelläni sanan, jos toisenkin, vaihtanut virkeän seilorin kanssa. Silleen. Oli ihan hillittömästi jengii, mutta minä nautin paljoudesta. Otin muutamat fotot. Oli kuvattavaa huru mykke. Olin yllättynyt kuinka iso tapahtuma tuo laivahärdelli onkaan! Nautin hetkisen ihmisiä iholla, mutta olin tyytyväinen päästessäni tänne itseeni, yksinäisyyteen. Pois muista kädellisistä. Minussa alkaa ihan selkeästi olla jo erakoitumisen piirteitä. Voi pyhä perse! Pitääkö mun vieroittaa itseni tämän loman jälkeen vielä tästä yksinäisyydestä. Eikö se riitä, että vaihtaisin aterian valkoviinit maitoon? Kovat ajat on edessä, pitänee aloittaa esivalmistelut menetetyn vapauden puolesta. Olisi myös aloitettava se kurinalainen, sekä tylsempi elämäntapa? Kai. Ehkä. Kauheesti velvoitteita, kun palaa todellisuuteen.

Voimaa!

Kohta tulee kuula kalloon!

Mikki-Hiiri merihädässä.

Intohimoa!

Argentiinalaista tangoa!

Mutta nyt ei olla todellisuudessa. Nyt eletään terassien juhla-aikaa. On jo sopivasti hämärää, voi kietoutua torkkupeittoihin ja nauttia elävästä tulesta. Valosta hämärässä. Tuuli tyyntyy, rauhoittuu elämään sekin. Ei ole huono ihmisen olla. On vain. Kuuntelee ja nauttii. Mä olen oppinut elämään hetkessä, onks toi nyt klishee? Ihan sama, mutta silti uutta totta. Aika antaa aikaa. Oppii kuuntelemaan ja nauttimaan. Kaipaukset muualle vähenevät ja se kertoo, että ei ole ikävä pois. Ihminen on oppivainen koko ikänsä.

Kello lähenee puoltayötä. Terassia valaisee myrskylyhdyt ja hetki on lähes juhlava. Luonto on vahva ja minä sen sylissä. On jo saunottu, syöty ja juotu ne saunakahvitkin. Minä. Minä istun vielä terdellä ja mietin syviä syntyjä. Luovuus minussa heräilee ja nämä varjottomat illat ovat runomateriaa. Minkäs se kesätaiteilija itselleen voi.  Ottaahan se tietenkin aina hetkensä, kun siihen havahtuu, sillä kesäyöt ovat herkkiä. Pitäisikö joku runo vielä loppuun? Missä on Pieni Runoileva lehmä? Mantsikkii, putruii, truitrui, tule pikku runoileva lehmä, tule pihhaan...tule ommaan pihhaan.

Ajasta iäisyyteen

Se on sana. Huomisen tuomia.
Pölyjä menneisyyden tai
roskia elämän?

Huomenna syttyy jo joulunvalot.

Kadut täytyy askelista
minä menisin lähelle.
Niin lähelle kuin pystyin. Menisin.

Olin jo hetken, että aika menee ihan hukkaan...
Ei elämä sinulle sitä kerro, se on itse selvitettävä. Elettävä. Koettava.
Jokaisen aika on oma.

Tää on just tätä. Musta tulee niin herkkämielinen täällä luonnon keskellä. Runosielu hellämielinen. Onko se ihme, kun reidiosta tulee ihanaa rakkausmusaa ja kynttilät loistaa? Ei oo mikään ihme. On luonto-ilta ihmeellinen. Ilmassa on voimakasta energiaa! Ettei jumalat puhuis? Enkelit kertois? Täällä on ihan omat linjat, sellaiset henkisesti valoisat. Tässä istun enkä muuta voi. Se on niin hyväksyttävää. Näkisin kaikessa kaikkea hyvää.

Pieni runoileva lehmä

Jännitänkö niin fyssärin kidutuspenkkiä, että heräsin jo ennen viittä. Aika murjottavaksi on jo 8.20. Ihan turha siis yrittää enää höyhennellä. Yläkerran yrjökin on jo ylhäällä, onkohan meillä samat biorytmit? Ai niin, naapureista tuli mieleen, että vastapäätä on aloitettu remppa. Veri nais, ja kuud pai päiväunet. Eihän siinä mitä, ihmisten täyttyy kotiansa laittaa, mutta olen nyt päivät himas ja joudun kuuntelee sen metelin. Sinne muuttaa uudet asukkaat. Tapasin käytävässä ja kivaan tyyliini toivotin lämpimästi tervetulleeksi. Näyttää olevan perhe. Jaloissa pyöri parikin reipasta mukulaa ja isukki ilmeisesti on erivärinen kuin kantaväestömme. Eikä siinä mitään pahaa ole. Toivottavasti siellä ei pidetä mitään heimojuhlia ja pennut saa elää kuin siat pellossa. Hyvästi rauha. Noh, nyt mää olen kyyninen vanha homo. Anteeks.

Päivät vilahtavat käsistä kuin kollikissat kuutamossa. Heräsin ja jo samantien olin maate panemassa. Suoritettiin tukussa joulun ruokaostoksia, nyt ei enää tartte hakee kuin tuoretavaraa ja sen semmoista. Jääkaappihan on pakattava täyteen apetta, ettei vaan herrajumala, jäädä ilman ja nähdä nälkää. Ukkorähjä osti kuuskyt joulutorttu. Kyllä, tukussa oli oikein torttukonsultti maistiaisineen paikalla ja Ukkorähjä meni halpaan. Meillä siis syödään torttuja vielä juhannuksenikin.

Siivoisin olohuoneen. Sellaista kevyttä pintaräpeltelyä, ei mitään nytkaikkiulospihalletuulettuu urakointii. Joulukoristelikin. Se on kivoo hommoo. Tein pienen jouluasetelman ikkunalle. Siellä tuikki tähtöset, jääpuikot ja lumihiutaleet. Kuusipuu sai asusteensa. Kuten kerroin mustavalkohopialla mennään. Tänä jouluna ei väreillä pelleillä. Sopii tähän tummaan säveleen. Laitan kuvia myöhemmin, nyt lasken vain kuusipuun eetteriin.

Minussahan asuu pieni runoilijasielu. Se nostaa päättään, kun aika ympärillä pysähtyy ja sielu aukee. Oravanpyörässä ei runosuoni kuki, eikä paljon muutkaan kukkaset. Nuorempana purin elämäni tuskaa runon muodossa, mutta nykyään semmoista angstia ei ole. Pöytälaatikossa löytyy ja aloittaessani tätä blogia, olinkin sitä mieltä, että tänne voisin runoja rustailla. Se kuitenkin jäi, mutta tämä hiljainen aika voisi olla otollinen, voisin kokeilla runopäivässä metodia. Mulla olisi noin niin kuin jotakin tekemistä.

Jos olisin elänyt intiaaniheimossa niin nimeni olisi ollut runoileva sonni. Tai paremminkin runoileva tamma. Hetkinen, tammahan on eri heimoo. Paremminkin runoileva lehmä.  Olkoon taiteilijanimeni Pieni runoileva lehmä. Aika kiva, eiks vaan? Katsotaan nyt, kukkiiko se runosuoni ja onko siinä mitään järkee. Minusta runot ovat kivoja. Eikä niitä pidä ottaa liian vakavasti. Tiiätsää, en nyt tarkoita, että tässä ollaan tekemässä mitään elämää suurempaa. Omaksi iloksi jotakin jännää. Ihan sama onko se haiku, kaiku, rakkaus tahi draama. Onpahan jotakin.

Olen vain pieni runoileva lehmä.
Ilman utareita märehdin.
Laitumilla lepäilen.
Katso, taivahalle syttyi tähti.
Tule tänne tähti, mutta
se vain lähti.

P:S Onkohan mun lääkitys ihan kohdallaan?

Söpösti siideris

Mie oon ihan siideris! Eilinen päivä ja ilta oli suksee. Oli niin hienoo olla ihmisten ilmoilla. Pantiin siis putiikki kiinni klo: 14.00 ja laitettiin omat frisyyrit, meikkitaiteilijat laittoi makeupit, kouluttauduttiin nettiajanvaraukseen, puhuttiin tärkeitä, syötiin tapaksii ja oltiin yhes. Mukava päivä kerta kaikkiaan ja illaksi suuntasimme ravintola Caijiniin. Hei, pitkästä aikaa uutta makumaailmaa ja helvetin hyvää ruokaa! Olin niin kukkuloilla ja hyvässä vireessä. Menkää ihmiset syömään Caijiniin! Jos tykkäätte itämaisesta foodlandiasta, erikoisista mauista, niin paikka on sun. Martta nautti sommelierin ekslusiivisen viinipaketti suosituksen ja taju lähti monessa mielessä. Paketti on snadisti kalliimpi, mutta mentiin taas taivaisssa. Sake nyt ei oo ihan mun juttu, mutta kyllä sekin tukee ateriaa. Voe helvetti, kun mulla oli mukavaa. Tätä just olin niin kaivannut ja sainkin huomata, että sosiaalisuushärdelli on sitä, mistä ammentaa arkivoimaa. Saanen myös huomauttaa, että ruoka on karppaaja ystävällistä. Mene ja nauti!! Muutama kuva, laatu on mitä on, iPhonella.

Tilanne on tällä hetkellä tämä. Pyöräilin aamupäivästä raikastavalle uintimatkalle ja juutuin parille tuopilliselle rantakahvilaan. Ihan siis nautiskelin joutilaisuudesta ja tapoin kankkusen poikasta. Ukkorähjä soitteli aamusta ja sovittiin, että mennään möksälle tänään. Mutta nyt hänen puhelin ei vastaa ja minä olisin ollutkin valmis matkailee mökille jo muutama tunti sitten. Hän makaa tiedottomana ja mulla hillitön himo sienimetsään. Mitä teet? Pyörin tässä älyttömänä ja ostin lähi paskamarketista muutaman sidukan. Nyt jo päässä suhisee ja aamuinen konkelis on muisto vain. Ukkorähjä vetää hirsii, odotan soittoo. Hölmö, pattitilanne. Oikeudekseni otan siis sidukkaa. Syy / että vika on siis Ukkorähjän. Siitäs sait, kun makasit koko päivän. Holisti löytää syyn ottamiselle aina jostakin.... Ihanaa...

Minun täytyy oikein erikseen mainita, että minulla on kyllä maailman parhaat työkaverit. Meillä oli eilen oikein mukavaa yhdessä. Olenkin erityisen onnellinen, että meidän firmassa on asiat hyvin ja tunnelma on kohdillaan. Kiitän myös ihanaa yhtiökumppania Annelia, kodinonni Annikkia. Ilman häntä olisin puolikas. Töitä meidän on tehtävä, miksi se ei voisi samalla olla mukavaa? Meitä on yhdeksän erilaista ja hurmaavaa persoonaa, minä kukkona tunkiolla, ainut kikkeliversio, homspuli tosin, olen niin onnellinen näistä upeista daameista. On kiva kun duunis on mukavaa. Kaikkia kivoja duunijuttuja on tiedossa ja tulossa. Ei mittään hättää elämässä.

Otin jo toisen sidukan. Helvetti, kun se Ukkorähjä heräisi, päästäisiin matkaan. Miehän olen kohta jo ihan huppelissa. Sienetkin metsään mätänevät tällä tahdilla. Oih ja voih! Oletteko muuten rekisteröineet, että kraaabbula on aika luova olemassaolotila? Onko sitä jotenkin vapaa kaikista rajoitteista? Mää tuas ja tiiä. Mut niin minä ainakin tunnen. Pitäisikö ihan runo tänne rustailla? Olen niin luovasti.... Hyvä, joo. Olkoon tämä oodi juhlan jälkeiselle olotilalle. Eiliselle illalle, silvublee.

Menin onnellisuuteen. Hipaisin hellyyksiä.
Elämän varjoja kauniissa kasvoissa.
Kohtaloissa tummia kosketuksia mutta me emme jätä sormenjälkiä.
Huominen on suuri lupaus, kaikilla on toivoa.
Suutelenko nyt vai jättäisinkö. Ole lähellä, ole kiinni.
Minä olen lämmin. Tule, mennään pois.

Nyt se Ukkorähjä soitti. Puhelin oli katveettomassa osalueessa. Hyvä päästään lähtee. Tahtoo saunaan ja metsän rakkauteen. Se on Moro taas!