Persamputaatio

Jösses, kun tää aika rientää. Saikun viimeinen viikkoa käynnistyi, niin on neljä viikkoa hurahtanut ettei kissa kerennyt sanoa. Kohta palataan taas arkeen. En mää nyt väitä, ettenkö tottuisi tähän joutenoloon. Oloon ja oloon, enhän mie jouten ole, tärkeä ihminen. Se on vaan niin hassua, et on yksikin sovittu asia tahi tehtävä päivälle, niin se on sit siinä. Duunis käydessä täytyy hoitaa sun seittemänkymmentä asiaa ja tost vaan, suit sait. Molempi parempi. Sen kyllä huomaa, että elämän kierrokset hiljenee, kun on pakko levätä. Hyvää on tehnyt ja nyt on jumalaut virtaa vaikka muille jakaa. Toisaalta on ihanaa, kun on duuni mihin palata ja voi sanoa, et tykkää työstään. Onnellises asemassa on hän. Ja hei, kiitollinen. 

Viime viikolla Rva:n piti taas päästä leikkii turistii. UK ei olisi millään töiltään kerennyt, mutta taipui Rva:n nöyrään pyyntöön. Laitettiin turistivaihdetta ykkösellä silmään ja suunnattiin Hämeenlinnaan. Sehän on ihan tuossa kulumilla. Katselin kaupunkia sillä silmällä, voisiko siellä asustaa vakituiseen. Meitähän ei täällä kalliissa, kiireellisessä ja muutoinkin ressaavassa pääkaupungissa mikään pidättele. Siis sitten, kun ollaan vapaaherroja. Just sopivan sympaattinen, mutta toimivan kokoinen ja oloinen kaupunki. Huu nous. Käytiin tietty Hämeen linnassa, olisi käyty myös vankilassa mutta sulki. Hämeenlinnan taidemuseossa oli se Ite näyttely, joka oli oikein hauska. Käytiin ulkoruokinnassa ja jälkiruokasumpilla, ihan oikeassa, vanhanajan kahvilassa. Kiva reissu ja piristi ihan simona. 

Hämeenlinna

Viikonloppuna ei tehty mitään ihmeellistä. Laitoin taas gyrmeetä pe-iltana. Austraalian Masterchef (monesko sadas kausi jo) on virvoittanut Rva:n vähän paremman pöperön laittoa. On kiva kokkailla ajatuksella ja käyttää siihen vähän enemmän paukkuja. Ja tällä kertaa en sammunut kesken aterian, hih. Jaksoin kunnialla loppuun asti. Oli kyllä täyteläinen illallinen. Ihan ite kehun ja laitanpa tähän mitä sieltä kyökistä nousi. Alkuun oli rapusalaatti silleen somasti käärittynä sydänsalattiin. Makuina itä, chilii, kalakastiketta, carrii jne. jne. Pääruokana kaprisparmesan kuorutettu uunilohi, maaartisokkapyre, paistetut sienet ja lehtikaalisipsit. Jälkkäriä väsäsinkin sit pieteetillä. Tein omenagranittaa, karamellisoidut omenat/hasselpähkinät, espressominttusuklaajäätelö (tein muuten eka kertaa ite,) tuile ja espresso, limoncello. Juu, kyl olt tuas kiel perseessä ja oli kiva kallistua köllölleen. Olen muuten kirjoittanut joulupukille, josko hän toisi Rva:lle jäätelökoneen. Toki, onnistui jäätelö hyvin ilman konettakin, mutta aikansa se ottaa. Koneella voi huitasta tosta vaan. 

Eilen aloitettiin möllää uusinta jaksoa Crownista. Se vei niin mukanaan, et katsottiin useampi jakso putkeen. Se on hyvä ja varsinkin nyt, kun on Dianasta juttuu ja ne ajat muistaa hyvin. Miehän olen luonteeltani Royalisti, lähes kuninkaalinen itsekin. Jos nyt ei ihan, niin ainakin siniverinen. Mie katon kaikki mikä liittyy rinsessoihin, kuningattariin ja kuninkaisiin. Siinä vasta kieroo porukkaa ja ah, niin ihanii. Ja historia kiinnostaa kovin, sikskin möllään ja tykkään. 

Mulla on sellainen ihana haudutuspata. Oonko siitä jo täällä maininnut, en muista. Sain se ystävältä joululahjaksi. On Litukasta ostettu. Se on sikahyvä. Su-aamupäivä lähdettiin ulkoilee ja riisipuuron voi jättää pataan hautumaan ihan yksiksein, eikä tartte peljätä, että palaa pohjaan. Mä rakastan riisipuuroo mut sen keittäminen tavan kattilassa on rasittavaa. Toi haudutuspata on muutoinkin hirveen näppärä. Nyt syksyllä laiteltiin ystävän kans kaikenlaista lihaa ja muuta herkkua pataan. La-aamusta päälle ja illaksi oli mitä mehevin ja maukkain ateria valmis. Suosittelen vahvasti. Kokoja on erilaisia ja kandee melkein suoraan ottaa se isoin (oliko nyt 6 litranen.) Mulla himas 2 litranen ja siinä kyllä puuron keittää. Vastaavanlaista löyty varmasti vaikka mistä, mut Litukka edukas. Siis haudutuspata.  Siis oikea nimi padalle onkin haudutuskattila. Tsekkaa linkki, niin siitä näet paremmin, jos kiinnostuit. 

Haudutuspata

Kävin perjataina hierojalla. Hää oli sellainen Triggerpistehieroja. Hyvin, hyvin varovasti lähestyimme ruhoani ja toistaiseksi niska jätettiin vielä koskematta. Mut ah, kun teki hyvää. Mulla näitä triggereitä riittää ja odotan, että päästään ton niskan kimppuun. Olenkin nyt päättänyt, että alan säännöllisesti hoidattaa itseä. Olen sitä toki tehnyt, mutta vähän vaihtelevasti. Nyt olen varannut jo 3 aikaa hierojalle ja heti kun tää roppa antaa periksi, otan sen saatana venyttelyn ja jumpan päivittäiseen ohjelmaan. Juu, kyllä sitäkin olen tehnyt, mutta siinäkin voisi olla säännöllisempi. Mä synnyn uudelleen. Aatella, uus niska, uus venytys, uus trigger, uusi minä. Kestämättömän hyvä ihminen, lähes sietämätön.

 

Ulkona sataa. On harmaata. UK kysyi juuri syönkö munakasta. Sanoin syöväni ja toivon, että laittaa joukkoon ihanaa savujuustoa. Sit lähden lenkille ja uimaan. Keuhkot huutaa happee. On muuten eri kiva lenkeillä, kun ei vedä röökii. Äh, mä jaksan tästä jauhaa teille. No on kiva joo. Mut kukaan jaksa. Olen siis toistaiseksi tupakoimaton henkilö. Mut olen kyllä niin rakastunut tähän mun aamupäivän lenkkiin. Mähän menen siellä kallioilla ja metsässä osan matkaa. Ja se on just se juttu ja tietty toi meri. Olen tullut riipuvaiseksi tästä. Addikti siirtää vain kohdetta. Ei rööki vaan lenkki ( lue ruoka mussun mussun läski.) 

Nyt lautaset kolahtelee köykissä, menen munakkaalle. Kauheeta, kun mun perse on puutunut, sattuu. Vasta nyt huomasin, et mun peffan alla ei ollutkaan sitä tyynyä, mitä tässä joudun aina pitämään. Mulla on niin luiseva pehva, että on pakko käyttää pehmusteita. Nyt ei veri kierrä, tulee kuolio ja perse pitää amputoida. Hah, hah haa. Persamputaatio. Rili nais. 

Kuvat on meittin huudeilta, yks kaunis harmaa sumuinen päivä. Niin ja Hämeenlinnasta ja haudutuskattilasta piti kuva teille laittaa.