Ennen ja nyt

Rakkaat kanssakulkijat, meed borjare. Niin on maalima mullistunut, sitten viime postauksen. Oisko uskonut, oisko arvannut. Onko mitään muuta sanottavaa kuin korona, korona ja vielä kerran korona. Ei varmaan, kyllä tämä hässäkkä aika tehokkaasti täyttää ajatuksen, mielen, sielun ja sydämen.

Minä onnekas, sillä pääsen pakoon tänne paratiisiin. Täällä ei ole töllötintä ja läppärikin pysyy kiinni. Täällä on hiukka helpompi hengittää, eikä niin ahistus. Kyl me eilen laitettiin arjesta juhlaa. Ihan vittuillessaan juhlittiin. Rva. laittoi kystäkyllä ja kuplaputeli korkattiin. Ihan hassuteltiin. Ei kai sitä sais, mut just siks saisi. On pakko repii iloo jostain ja yrittää elää elämäänsä. Yks koronan hyvä puoli on se, että ollaan päästy tänne mökille jo kolme viikkoa sitten. Kylymähän täällä on kuin helevetissä, ai niin, siellä taitaakin olla kuuma. Mut joo, ei oo kevät vielä. Mut silti ihanaa. Rauhaa ja rakkautta. Tässä istun terdellä, aurinko paistaa, järvi on sula ja linnut laulaa. Ostin sellaiset lämpölamput terdelle, kivasti lämpöä antavat.

Pikkuisen yrittäjäperheen duunit on sluut. Minä pistin putiikin sulki jo viikko sitten, UK:lla jotain nettiopetushommaan. Himas ollaan molemmat. Onneks tullaan hyvin juttuun keskenään, eikä ahista toinen toistaan. Ollaan tehty päätös, että liikutaan mahd vähän ihmisten ilmoilla. Kaupas käydään kaks kertaa viikossa, minä heitän aamulenkin ja muutoin ollaan himas. Eka viikko meni kaappeja siivotessa ja seuraavalla viikolla teen suursiivouksen.

Nyt on aikaa. Joka onkin toinen koronan hyvä puoli. Meillä on aikaa ihmiset! Yläkerta pisti porukan huiloomaan, kun eivät muutoin tollukat tajua. Niin loppu kiire 2020 kuin seinään. Maapallo pyörii sittenkin, mut ihmiselle tuli stoppi. Oisko hyvä vähän pysähtyä ja mietiskellä. Just niin. Istua alas ja miettiä rauhas. Vähän niin kuin meditoida tahi mindfulnessii. Ihan miten vaan. Tauti on kamala ja meille ennennäkemätöntä, mut jotenkin tässä poikkeustilassa on nähtävä myös jotain spessuu ja positiivista. Näin ei kai saisi sanoa. Sanonpa silti.

Yks hyvä puoli on myös se, että nyt saan rauhassa kasvattaa mun tukkaa. Ei tartte olla ihmisten ilmoilla ei. Ja tukka kasvaa kohisten. Olenkin ajatellut, että kasvatan sellaisen, jos muistatte kasariluvulta Fabion. Italian tai Kreikan lahja maailmalle. Jumalainen vartalo ja pitkä, selkään asti ulottuva, permanentattu, ihana kihara pehko. Just sellaisen Rva. kasvattaa ja ottaa permamentin. Sit kun joskus korona on ohi, niin mie tyttö se vaan tukkooni heilauttelen. Niin ja oon hirveen nätti. Ihminen ei pääse duuniin, niin joku rojekti se täytyy olla.

Joku jännä välittämisen tunne leijuu ilmassa. Aamuiselle lenkillä tuntemattomat ihmiset hymyilee, tervehtii ja jopa juttelee. Ihan helvetin outoo minusta. Suomalaiset?! Tuossa turistiin, että yks syy siihen, et meillä tauti on toistaiseksi pysynyt vähän paremmin kurissa, on varmasti tämä meidän luontainen lähettömyys. Elä tuu mun reviirille, perkele. Kun tää hässäkkä on ohi ja katsotaan tilannetta taaksepäin, niin saadaan huomata, että yksi maa on selvinnyt vähemmällä kuin muut. Ja se on Suomi. Mitä meillä on toisin kuin muilla. Me ei nuolla toistemme naamoja nähdessä, eikä pahemmin olla toistemme asioista kiinnostuneita. Luontainen ihmisväli on hyvinkin alun toista metrii. Ja nytkin, suurin osa suomalaisista painuu jorpakkoon. Sinne niin omille mökeilleen olemaan yksin yhes ja mettään murjottammaan.

Me ollaan vielä tavoiteltavaa kansanperinnettä. Koronasta nousee suomalaisuus, joka on maailmalla kovaa valuuttaa. Luodaan suomalainen ruokavalio, suomalainen lifestail, suomalainen vesi, suomalainen luonto, suomalainen rauha, ja mitä vielä. Hyvä Suomi! Hyvä Suomi-ihminen! No joo, vitsi, vitsi mut saattaa hyvinkin olla totta tai tavoiteltavaa.

Mitäkö mulle kuuluu? Konkurssin uhka leijuu ympärillä, mä ihan haistan sen. Välillä ahistaa ihan vitusti, mut sit mä tajuun. En ole asian kans yksin, ja se saattaa olla, en toki ole ihan varma, että jota kuta toistakin saattaa pikkasen ahistaa. Se lohduttaa vähäsen. Ymmärtämällä sen, että tämä ei ole mun vika, eikä mun syy, ja teen osaltani kaikkeni, että en levitä, enkä muutenkaan jakele. Enkä nyt tarkoita torttua vaan tautii, heh he olipa hyvä vitsi (sori, ei saisi näinä aikoina pelleillä.) En todellakaan tiedä, kuinka tästä selvitään, mutta ajattelen, että asiat järjestyy. Rukoilen yläkertaa, että koti säilyisi ja leivässä olisi pöytää. Ehkä vähän makkaraa. Sen sanon, että otan tästä pakkolomasta kaiken irti ja yritän etten vaipuisi epätoivon synkkään suohon. Mitä se auttaa, ei mitään. Vielä toistaiseksi paikan vaihto hima-mökki on mahdollista ja se on autuaaksi tekevä asia. Suorastaan ihme.

Mitä me myös opimme. Me saatamme oppia välittämään enemmän. Me saamme huomata kuinka äitimaa kiittää ja puhdistuu. Me alamme rakastaa toinen toisiamme ja naapuri on hyvä ystävä. Me opimme arvostamaan sitä mitä meillä on (oli) ja ymmärrämme, että tämä saatananmoinen kuluttaminen ei voi enää jatkua. Parhaimmillaan tästä saattaa tulla uusi tapa elää ja toimia. Tai ainakin alamme ajatella, voisiko jotain tehdä toisin. Mie olen valmis, toivottavasti sie myös.
Ihminen, olet ajatuksissani ja toivotaan, että tämä menisi ohi nopeammin, mitä on annettu ymmärtää.