Jos sais kerran reissullansa

Uuden vuoden aatto ja me olemme Fuengirolassa. Tultiin tänne pakoon Malagan älämölöä. Tultiin jo toissa päivänä ja tarkoituksissa palata Malagaan tänään, mutta Rva. sai päähänsä ja tahtonsa jäädä tänne. Täällä on hyvä. Juttuhan on nyt niin, että tämä loma ei ole mennyt ihan niin kuin siinä suomeruottalaisessa teeveesarjassa. Olen sairastanut enemmän vähemmän koko matkan. Ja silleen ikävästi, että se on vienyt mielihaluja, jaksamista ja ylipäätään elämän oivaltamista.

Näkymä Fugen partsilta

Se sattu just, oisko Valencia

Ei kyseessä ole sen vakavampaa kuin hitonmoinen flunssa ja poskiontelontulehdus. Olen yskinyt aivot pihalle ja valvonut lähes koko loman. Siitä on taas seurannut hermostolliset oireyhtymät ja siinä onkin sitten ollut kestämistä. Tämmöiselle erityisherkkäperseelle tämä on vakava asia. Oireisiin kuuluu jatkuva pissaaminen, kipeä olo, käsiä repii, pumppu vetää kyytiä, mua pistellään neuloilla, naamaa kutittaa, kaikki hajut, valot ja äänet ottaa hermoon. Kokoaikainen pelko myös siitä, että massu sanoo poks ja alan yrjöilee (niin kuin tapanini on.) Ei ole hyvä mitenkään päin. On vain sellainen olo, että ei oikein kestä, eikä jaksa mitään. Ja siihen tietysti vielä toi flunssa kaupan päälle. Eli torttapåtortta. Aika matalalla profiililla ollaan menty ja voitteko uskoa, kuinka isojen citien syke pistää käymään meitsin ylikierroksilla. Kun sitä ääntä, valoa, hajua ja meteliä tulee joka helvetin tuutista. Ei vaan kestä.

Taivas varjele

Tarkoituksissa oli siis olla vikaviikko Malagassa ja ajattelinkin sen olevan Valencian jälkeen rauhallisempi. Paskan marjat ja muut hetelemät, eihän siellä ole rauhaa missään. Majapaikka oli tosin rauhallinen, mutta pieni kuin persereikä ja kylmä. Vähän sellainen kämänen, hyvinkin halpa, eikä muuta olisi voinut siis odottaa. Sijainti paras mahdollinen, mutta kun ovesta itsesi ulos pistit, alkoi se älämölö. Hermohermohermo. Siksipä teimmekin sivuliikkeen ja otimme hotellin täältä Fugesta. Aava merinäköala huipulla, ja täällä on ihmisen rauhallisempi olla. Päätettiin siis jäädä tänne, käytiin tänään Malagassa hammamis perinteisesti aina uutena vuotena ja haettiin kamoja. Vietetään siellä vielä viimeinen yö ennen kuin pääsee HIMAAN. Naurettiin tänään, et meillä on niin kuin kaupunkiasunto ja loma-asunto Espanjassa. Mut nyt kyllä täytyy myöntää, että odotan omaan kotiin pääsyä, omaa sänkyä ja pääsen sairastaa ilman ärsykkeitä.

Pikku retki Valencian maalaismaisemiin...

...täällä oli kiva ja rauhallista

Sitä vaan on yrittänyt sitkutella. Haettu apteekista rohtoa ja välillä vähän tuntunutkin paremmalle. Miks ei mennyt heti lääkäriin, tyhmänä kysyy nyt. Yleensä flunssaan mitään voida/tehdä ja se menee sairastamalla ohi. Mut nyt loppua kohti vain paheni ja täällä Fuges pääsin oikein suomitohtorille. On kuitenkin selvempää kertoa mikä vaivoo, ihan omalla kielellään. Sain kolmet lääkkeet ja nyt tuntuisi paremmalle. Vahva antibiootti, yskänlääke ja ontelolääke. Mut nää kaikki yhes varmaan tekee sen, että en saa nukuttua tai sit se on jäänyt päälle, toi valvominen. Helvetti, mä tartten loman, kun tuun takas lomalta. Alkaa sen verta olla poikki. Noh, käytiin tänään kylpemässä ja äsken otin tunnin tirsat. Tuntuu kivalle ja yritetään kylille, josko jostakin saisi jotain pöperöö. Meillä oli jo pöytävaraus Malagaan, mut asiaa mietittyäni, en usko, että olisin jaksanut juhlistaa, syödä tahi juoda. Ja hei, siitä lystistä olisi pitänyt maksaa muutama huntti. Ihan turhaa. Jos ei muuta saada, niin käydään hakee pizzaslaissit ja UK oli ostanut pullon skumppaa. Poksautetaan se ja ollaan himas villasukkasillaan, kellit paljaana. No tsot, tsot, nyt meni hurjaks.

Junassa Madridissa kai

Mittee mie voisin lomasta mainita. Hetkittäin ollut myös pientä valon pilkahdusta, ei tää pelkkää ankeutta ole ollut. Mut viime yönä ymmärsin, että mun on vain kuunneltava itseäni. En ole enää citi-ihminen. Mulle meri, rauha, metsä ja kaikki sellainen on tärkeitä. Mä tartten niitä. Ehkä toi ikäkin alkaa tekemään jo sen, ettei jaksa kaikkea härdelliä. Nyt ymmärrän, että meidän olisi pitänyt tulla tänne Fugeen ja olla täällä. Tehdä tästä pikku retkiä ympäristöön. Aina ei ymmärrä, mutta nyt sen tajuaa. Olin viime yönä höpöttänyt unissani hyvälle ystävälleni kaikkea näistä oireista ja sitten olin sanonut, että olen pyytänyt UK:lta anteeksi. Hei, en todella ole ihan parasta mahdollista matkaseuraa ja se tuntuu minusta pahalle. Toinenkin saa kärsiä, kun on tämmönen helevetin herkkä hömelö. Loma on kallisarvoista aikaa ja totta kai sitä haluaisi, et kaikki olisi ihanaa. Mut ei ole ollut. Mun kans.

Malagas syömäs

Olen paljon asioita, joilla varmasti voin tehdä muutoksia. Senkin ymmärsin viime yönä. Onko se joku passiivinen hermosto vai mikä lie, joka oireilee. Minulle totta, olkoonkin psyykkeen tuottamaa tai ihan fucking sama. Varmasti elintavoilla voi vaikuttaa ja olenhan tavallaan tietämättäni tehnytkin jo niin. Mökki ja metsä on mulle parasta hoitoo, rauhoo rakastan. En jaksa metelii, siksi työskentelen yksin. Käyn avannossa, se palkitsee. Pientä säätöö, holit ja rööki pois, ruokavalio tsekkaus ja ehkä joku jooga tai muu medidaadio. Näin on kuulkaa näppylät. Kyllä tästä vielä hyvä tulee tai sitten lähetään sinkkiarkussa himaan.

Fuges streettiä

Täytyy vielä yksi nasta kokemus kertoa. Oliko se toissa yö vai mikä niistä painajaisista. Olin sellaisessa unen ja valveen tilassa. En siis nukkunut, kuulin ja ymmärsin kaiken, mut simmut kiinni ja vaakatasos. Ympärilläni ja kohti minua kulki hemmetisti porukkaa. Siis minulle tuntemattomia ihmisiä. Välillä kasvot tuli kiinni mun kasvoihin ja sitä jengiä vaelsi ihan kiitettävästi. Mietin, et mikä helvettin homma tää oikein on. Mut uskoin vain, että se oli jotakin ahdistusta siitä ärsykeviriketulavasta mitä viime päivinä on ollut. Ja sitähän on ollut. Kaik vaan menee nyt niin yli. Tärkeintä tässä asiassa on se, että oppii ihminen kuuntelemaan omaa itteensä. Meille kaikille hyvä ohjeistus. Kuuntele itseäsi. Oih, ihan kauheen diippii.

Malagas ottaavat rennosti

No niin, siinä oli matkaraporttii. Ihan kiva. Nyt täytyy kuitenkin laittaa hiukan lilaa luomeen ja lähteä kylille katsomaan, josko joku dinneri saataisiin. Se voi olla, että ei enää löydetä, mut ei haittoo. Aukastiin skumppaputeli, kahvikupeista ryystetään. Siinä on tunnelmaa. Oikein rauhaisaa uutta vuotta 2020 ja kiitän teitä kaikkia, ketkä olette mukanani kulkeneet. Tuosta 2020 vuodesta vielä. Ajattelin, et mentäisiin UK:n kans vihille 20.02.2020. Oisko vähän siistii. Adios!

P:S En ole jaksanut kuvailla. Muutama kännyotos.